olen reilu parikymppinen nainen ja olemme seurustelleet mieheni kanssa vajaa neljä vuotta. Välit anoppiin ovat olleet ihan ok, joskin melko etäiset, kunnes tulin syksyllä raskaaksi. Kyllä rupesi yhtäkkiä puhelinlinjat käymään kuumina.
Noh, ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta kun minusta on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan että olen odottamassa lasta hänelle, enkä itselleni ja miehelleni. Nyt siis laskettuun aikaan enää reilu kuukausi ja pelottaa mikä riemu tästä vielä repee, kunhan vauva syntyy. Anoppi hössöttää jo nyt aivan tarpeettoman paljon, on hankkinut meille mm. sitterin, turvakaukalon, vaunut, yms... Toki olen kiitollinen hänen avustaan, mutta tottakai tahtoisin itsekin lapselleni jotain edes ostaa. Nyt hän on tuomassa jo tuttipuollajakin yms. ihan kun meillä ei tuollaisiin pikkuhankintoihin olisi varaa. Hän myös muistuttaa turhankin usein, että hän sitten hoitaa vauvaa, hakee pikkusen yökylään yms. Itse olen sitämieltä, etten anna vielä muutaman viikon ikäsitä vauvaa KELLEKKÄÄN hoitoon, enkä yökylään ainakaan alle vuoden ikäisenä... Hän myös sisustaa vauvalle omaa huonetta (!!!!!!???), luokseen, ja on hommannut jo omat rattaat ja ostamassa sängynkin yms, että on sitten kaikki kun vauva tulee hänen luokseen hoitoon. Häneltä on aikoinaan itseltään otettu huostaan kaksi lasta viidestä (mieheni ja hänen veljensä), joskaan ei hänen mukaansa hänen omasta syystään vaan koska lapset oireilivat eron jälkeen. (entinen mies oli väkivaltainen). Ja nyt minusta tuntuu, että hän haluaa meidän vauvamme kanssa korjata omia virheitään ja omaa huonoa omaatuntoaan!!! minusta hänen käytöksensä ei ole enää edes terettä. Hänellä on hirveä pelko että meille tai vauvalle sattuu jotain, ja hän jopa ehdotti minulle että hänelle pitäisi kuulemma antaa oheishuoltajuus meidän lapseemme!!!!!!!!!! että jos vaikka minä ja miehemme kuolemme autokolarissa, niin lasta ei laitettaisi laitokseen vaan hän saisi kasvattaa hänet. meillä ei ole miehen kanssa kummallakaan edes ajokorttia, ja muutenkin, minusta tuo kuulosti jo todella pelottavalta, Suutuin luonnollisestikkin tästä kyseisestä ehdotuksesta, ja riitahan siitä syntyi. Saimme lopulta sovittua, mutta minua on jäänyt kyllä kieltämättä kaivertamaan koko anoppi. Hän on myös ilmoittanut ettei halua lapsellemme mieheni sukuniemä, koska se muituttaa häntä hänen entisestä miehestään, vaan jos ja kun naimisiin menemme, meidän pitäisi kuulemma ottaa anopin tyttönimi, tai hänen nykyinen sukunimensä... myös ristiäiset ovat anopille aivan must juttu ja itse kun en kuulu kirkkoon niin hänhän oli aivan kauhuissaan että kai lapsi silti kastetaan. noh, olen nyt ajatellut ristiäiset pitääkkin, mutta anoppi on jo suunnitellut että ne järjestetään heidän luonaan ja hän leipoo jne, ja kastemekkokin on kuulemma katsottu valmiiksi. Tämä on sekä minulle että miehelleni ensimmäinen lapsi, ja ristiäiset lapsen ensimmäinen kunnon juhla, joten tottakai haluan itse kyseisen tilaisuuden järjestää.. tuntuu vaan vaikealta että miten sanon tämän kaiken anopille, ilman että hän loukkaantuu tai suuttuu....? ainiin, ja synnytykseenkin hän oli tottakai änkeemässä, mutta siihen sanoin kyllä jyrkän ein heti alkuunsa, noh nyt hän on sitämieltä että aikoo tulla silti sairaalaan käytävälle odottamaan ja kun lapsi on syntynyt niin ottamaan kuvia, tyyliin kun napanuora vasta leikataan ja mua ommellaan kiinni... tuntuu että sillä naisella ei ole mitään häpyä, vaan ajattelee että mä tässä olen odottamassa hänelle kuudetta lasta... miten saan asetettua rajat? ihan pelottaa millaiseksi tää vielä menee, kun pikkanen syntyy.
Noh, ei siinä vielä sinänsä mitään, mutta kun minusta on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan että olen odottamassa lasta hänelle, enkä itselleni ja miehelleni. Nyt siis laskettuun aikaan enää reilu kuukausi ja pelottaa mikä riemu tästä vielä repee, kunhan vauva syntyy. Anoppi hössöttää jo nyt aivan tarpeettoman paljon, on hankkinut meille mm. sitterin, turvakaukalon, vaunut, yms... Toki olen kiitollinen hänen avustaan, mutta tottakai tahtoisin itsekin lapselleni jotain edes ostaa. Nyt hän on tuomassa jo tuttipuollajakin yms. ihan kun meillä ei tuollaisiin pikkuhankintoihin olisi varaa. Hän myös muistuttaa turhankin usein, että hän sitten hoitaa vauvaa, hakee pikkusen yökylään yms. Itse olen sitämieltä, etten anna vielä muutaman viikon ikäsitä vauvaa KELLEKKÄÄN hoitoon, enkä yökylään ainakaan alle vuoden ikäisenä... Hän myös sisustaa vauvalle omaa huonetta (!!!!!!???), luokseen, ja on hommannut jo omat rattaat ja ostamassa sängynkin yms, että on sitten kaikki kun vauva tulee hänen luokseen hoitoon. Häneltä on aikoinaan itseltään otettu huostaan kaksi lasta viidestä (mieheni ja hänen veljensä), joskaan ei hänen mukaansa hänen omasta syystään vaan koska lapset oireilivat eron jälkeen. (entinen mies oli väkivaltainen). Ja nyt minusta tuntuu, että hän haluaa meidän vauvamme kanssa korjata omia virheitään ja omaa huonoa omaatuntoaan!!! minusta hänen käytöksensä ei ole enää edes terettä. Hänellä on hirveä pelko että meille tai vauvalle sattuu jotain, ja hän jopa ehdotti minulle että hänelle pitäisi kuulemma antaa oheishuoltajuus meidän lapseemme!!!!!!!!!! että jos vaikka minä ja miehemme kuolemme autokolarissa, niin lasta ei laitettaisi laitokseen vaan hän saisi kasvattaa hänet. meillä ei ole miehen kanssa kummallakaan edes ajokorttia, ja muutenkin, minusta tuo kuulosti jo todella pelottavalta, Suutuin luonnollisestikkin tästä kyseisestä ehdotuksesta, ja riitahan siitä syntyi. Saimme lopulta sovittua, mutta minua on jäänyt kyllä kieltämättä kaivertamaan koko anoppi. Hän on myös ilmoittanut ettei halua lapsellemme mieheni sukuniemä, koska se muituttaa häntä hänen entisestä miehestään, vaan jos ja kun naimisiin menemme, meidän pitäisi kuulemma ottaa anopin tyttönimi, tai hänen nykyinen sukunimensä... myös ristiäiset ovat anopille aivan must juttu ja itse kun en kuulu kirkkoon niin hänhän oli aivan kauhuissaan että kai lapsi silti kastetaan. noh, olen nyt ajatellut ristiäiset pitääkkin, mutta anoppi on jo suunnitellut että ne järjestetään heidän luonaan ja hän leipoo jne, ja kastemekkokin on kuulemma katsottu valmiiksi. Tämä on sekä minulle että miehelleni ensimmäinen lapsi, ja ristiäiset lapsen ensimmäinen kunnon juhla, joten tottakai haluan itse kyseisen tilaisuuden järjestää.. tuntuu vaan vaikealta että miten sanon tämän kaiken anopille, ilman että hän loukkaantuu tai suuttuu....? ainiin, ja synnytykseenkin hän oli tottakai änkeemässä, mutta siihen sanoin kyllä jyrkän ein heti alkuunsa, noh nyt hän on sitämieltä että aikoo tulla silti sairaalaan käytävälle odottamaan ja kun lapsi on syntynyt niin ottamaan kuvia, tyyliin kun napanuora vasta leikataan ja mua ommellaan kiinni... tuntuu että sillä naisella ei ole mitään häpyä, vaan ajattelee että mä tässä olen odottamassa hänelle kuudetta lasta... miten saan asetettua rajat? ihan pelottaa millaiseksi tää vielä menee, kun pikkanen syntyy.
Vastaukset 21
Vanhimmat
ei ole kokemusta..raskaan kuulloista! Nyt ei auta varmaan kuin keksutella asiasta kunnolla..tai kirjoita vaikka hänelle jos tuntuu puhuminen vaikealle!
Kerrot kuinka arvostat hänen tekojaan ja olet kyllä kiitolline,MUTTA että suinä on muitakin.
Kuten sanoit teidän elämä???silläkin uhalla että hänn vähäksiaikaa loukkaantuu..
Sitten on tälläisiä kuin minä..äiti kuollut,sukulaiset eri maassa. Voisin ottaa vaikka puolet sun anopista:D
Joten asioilla tosiaan aina kaksi puolta niin hyvässä kuin pahassa!
Mutt akatkaisen nyt hyvä ihminen tuo asiallisesti..jonain päivänä se on vielä vaikeampaa ja voi tulla vaikka minkäläinen soppa!
Hyvää tarkoittavat tahot eivät aina näe,kun vievät sen liian pitkälle,mutta eivät myöskään suutu jos nätisti ja asiallisesti ottaa puheeksi!
Tsemppiä!
Miksi miehesi ei sano äidilleen suoria sanoja? Miksi yleensä pidätte noin tiiviisti yhteyttä, otatte vastaan tavaraa jne.? Sinun ja miehesi elämä, teidän lapsenne. Ostatte lapselle ihan sitä mitä haluatte jne.
Sinähän olet aikuinen nainen, käyttäydy sen mukaisesti. Eli fiksuna et pidä anoppiisi sen kummosemmin yhteyttä ja ilmaise asiat hänelle _suoraan_, siten ettei hänelle jää mikään epäselväksi.
Voimia hankalaan tilanteeseen!
Yhdessä mieheni kanssa olemme keskustelleet säännöistä ja ne ovat molemmille selvät. Tärkeää on että puhallatte miehenne kanssa yhteen hiileen ja hallitsette tilannetta yhdessä.
Puhuminen anopin kanssa ei meillä ole tuottanut tulosta. Ei olla haluttu suututtaakaan häntä, joten sanomme kohteliaasti suoraa asioista tai kiertelemme asiaa. (välillä on suurempia riitoja ja osaamme riidellä) Olemme myös tehneet selväksi, että jos anoppi haluaa auttaa otamme vastaan avut rahoina ja on toiminut! Välillä shoppailemme anopin kanssa yhdessä.
Meillä yhteydenpito anoppiin tapahtuu mieheni kautta. Hän on myös tehnyt selväksi, että pari kuulumissoittoa viikossa saa riittää.
Tsemppiä!!
JÄRKYTYS!
Toi oli hyvä idea että voi vaikka kirjottaa jos puhuminen suoraan tuntuu vaikealta. Miksei sun mies sano mitään sille? Kyllä teillä riemu ratkee kun lapsi syntyy.. Anoppis on varmaan tulossa asumaan teille ja hoitamaan vauvaa!
Jane Green: Anoppiahdistus (Karisto, 2010. 387 sivua. Alkuteos The Other Woman, 2004.)
AP:n teksti on kuin lainausta tästä kirjasta
Sano anopille, että odottaa kutsua tulla katsomaan vauvaa.
Sano myös, että ristiäisiin saa osallistua, kutsu tulee kyllä.
Ei sun tarvi kertoa kaikkea.
Sulla on oikeus yksityisyyteen.
Ja viimeinen tapa:
NÄYTÄ TÄMÄ VIESTIKETJU ANOPILLESI. Kerro sen avulla, kuinka nurkkaan ahdistetuksi tunnet itsesi, mutta haluat ymmärtää anoppiasi etkä missään nimessä halua pahoittaa hänen mieltään.
Jos anoppi tästä suuttuu, tiedät takana olevan henkistä ongelmaa vanhoista asioista.
Ymmärrän sinua hyvin, itsellä samanlainen ärsyttävä anoppi, paitsi että en aio koskaan hankkia lapsia ja hän yrittää aivopestä minut päivittäin muuttamaan mieltä sekä suunnittelee muutenkin elämääni, kotimme sisustusta yms. yrittää vaikuttaa meidän arkeen. Mieheni ei ole edes suvun nuorin eikä ainoa lapsi. Ainoa keino olisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, mutta ei nyt viitsi ihan karkuun lähteä. Anopit ovat kyllä parisuhteen kirous.
Onko tämä aikuisten oikeasti totta tää juttu?
Provolta kuulostaa..
Ei ole vastaavia kokemuksia. Kerro nyt aluksi anopillesi, että olet ajatellut niin, että lasket lapsesi yökylään ensimmäisen kerran, kun hän on n. 4 vuotias, ettei mummo turhaan hanki kauheasti pikkuvauvarompetta yökyläilyjä varten.
Voi hellantuutelis olisit maannut kintut ristissä vielä muutamia vuosia ja kasvanut Aikuiseksi Naiseksi!. Nämä anoppien mollauskirjoitukset ovat ala-arvoisia.
Pieni muistutus ilman anoppiasi ei sulla olisi "miestä" pompotettavana. Opettele kunnioittamaan ja suhtautumaan miehesi äitiin!
No tässä näkyy oikein kunnolla kammottavan anopin asenne: MINÄ olen poikani sinulle antanut ja sinun pitäisi hänestä olla minulle kiitollinen. Voi hyvä luoja. Tiedoksi: ihan jokaisen on joku synnyttänyt, mutta aikuisten ihmisten ei tarvitse kenenkään äitejä siitä hyvästä ponkkuroida tai olla heille mitään velkaa. Se on pelottavaa kun naiset kuvittelevat omistavansa aikuisen poikansa. Huh...
Vaatimaton mielipiteesi jääkööt omaan arvottomaan arvoonsa. Äideistä ei vaan pääse eroon, aviovaimokkeista kylläkin! Ihan vaan tiedoksi, ellet ole vielä kuullut tai huomannut.
Onneksi et ole anoppini. Kuulostat nimittäin aivan kammottavalta, jos asenteesi tosiaan on tuo. Sinä et omista poikaasi, et hänen avovaimoaan/vaimoaan etkä varsinkaan heidän lapsiaan. Itselläni on onneksi aivan ihana anoppi, jota kunnioitan suuresti. Ja katsos kun hän kunnioittaa myös minua, poikaansa ja meidän perheemme oikeutta määritellä itse omat rajamme. Jos kokee tarpeelliseksi puuttua jatkuvasti aikuisten lastensa ja heidän perheidensä elämään niin kannattaa miettiä, onko omassa elämässä jotain vikaa kun ei voi siihen keskittyä.
Jos tuo kirjoitus on tosiaan totta niin
1. tilanne ei todellakaan kuulosta normaalilta
2. myös sinussa ja miehessäsi on vikaa kun olette päästäneet asian tähän jamaan.
Nyt keskustelet miehesi kanssa ja teet hänelle selväksi että SINULLE JA MIEHELLESI eli teidän perheelle syntyy vauva. Anoppi ei asu samassa taloudessa joten hän ei tosiaan ole vauvaa saamassa vaan lapsenlapsen. Se ei oikeuta tunkemaan synnytykseen tai päättämään toisten asioista. Kuulostaa siltä ettei anopilla ole muuta elämää kuin te. Voisitte ehdottaa hänelle jotain uutta harrastusta tai uuden miehen etsimistä jotta saa muuta tekemistä kuin teidän vainoamisen.
Jos mies alkaa puolustamaan äitiään niin napanuora ei ole heidän välillään selvästikään katkennut. Olet jos sietänyt enemmän kuin moni muu olisi kestänyt anopilta. Ole kohtelias loppuun asti, älä riitele alakä alennu samalle tasolle anoppisi kanssa jos hän alkaa sotimaan oikeuksistaan perheeseenne. Kiitä häntä kaikista hankinnoista mutta sano että hoidatte itse loput. Jos anopissa on marttyyrinvikaa niin tässä kohtaa sellainen näytelmä voi tulla päälle mutta älä välitä siitä. Tsemppiä vaan! Muista vetää raja jatkossa tarkemmin.
juttu kuulostaa tutulta, olen jostain lukenut vastaavan tarinan aikaisemmin. olisikohan tämä provo..
Kyllä totuus on usein tarua ihmeellisempää...Anopit soittelevat erotilanteissa sosiaalitoimistoihinkin ja vaativat että hänen (juopon) poikansa on saatava lapsen yksinhuoltajuus,(vaikka äiti olisi raitis).Tekevät myös sävellettyjä lastensuojeluilmoituksia,eivätkä itse hoida lastenlastaan YHTÄÄN.Mitä tahansa voi suoltaa,vain mielikuvitus tuntuu olevan rajana.Lasta ei ajatella yhtään,luulisi että itse haluaisi sitten hoitaa,jos on lapsesta jollain tavalla huolissaan.Mutta ei,kiusanteko on pääasia!
Tee alusta asti selvät rajat. Lapsi yökylään vasta kun on parivuotias. Mummohan voi tulla lapsenvahdiksi kotiinne. Tee asia selväksi mummolle. Anopille sanot ristiäisistä, että haluat järjestää ne itse, mutta tarvit niihin apua mummolta. Jos suuttuu, niin anna suuttua. Tee selväksi että haluat itse ottaa vastuun lapsesta. Se on vanhempien tehtävä. Ja voit sanoa ettet suurin surminkaan tee sitä että lykkäät vastuun mummolle, hän voi vai nauttia lapsenlapsestaan ilman vastuita.
Rajat asetat vain sinä itse, selvästi kertomalla asiat. Voithan sanoa että vastuu lapsesta on äidin ja isän, ei mummon. Kiellät tulemasta synnytyssairaalaan ottamaan kuvia. Se tehtävä on isän, ei mummon. Selvät santa mummon hössötykseen. Hän ei ole ihan normaali, eikä osaa käyttäytyä ellei hänelle sanota suoria ohjeita.
Me ihmiset olemme niin erilaisia. Niin on myös anopit ja appiukot, miniät ja vävyt. On lapsille rikkaus, että lähipiirissä on muitakin kuin ydinperhe. Tietysti lasten kasvatus kuuluu ensisijaisesti vanhemmille. Monet pienten lasten vanhemmat ovat todella tyytyväisiä kun saavat silloin tällöin viedä lapset isovanhemmille hoitoon.
minä ostin kolme vuotta sitten anopille sähkötuolin voimavirralla joulu lahjaksi nyt on anoppi ollut ihan niin kuin ei oliskaan
Tee rajat selviksi.
Sinun ja miehesi on keskusteltava ja päätettävä ne yhdessä.
Anoppia ei kaivata synnytykseen. Kerro tämä myös hoitohenkilökunnalle.
Anopille vierailuajat teidän kotiinne. Saa vierailla kerran viikossa? Voi soittaa kerran päivässä?
Anopin apu on hyvää, mutta lapsi tulee yökylään vasta, kun katsotte sen olevan lapselle hyväksi ja tarpeen. Se voi olla yksi vuotias tms. Imetys ainakin päättynyt.
Kohtele tasapuolisesti omaa äitiäsi ja anoppia. He ovat vauvalle yhtä läheisiä.
Ristiäisiin anoppi voi leipoa sovitun x-tuotteen. Sinä huolehdit lopusta ja äitisi ehkä tekee jonkun toisen jutun ristiäisiin.
Voit keskustella asiasta myös neuvolassa.
Anna anopille lahjaksi Maija Paavilaisen teos: Anoppilogiaa.