Martti Luther

Lutherin rooli uskonkeskusteluissa
ja hänen suhteensa muihin reformaattoreihin

Luther sai usein moitteita maltillisesta linjastaan, toiminnastaan kapinoivia talonpoikia vastaan sekä vaaliruhtinaan suhteen tekemistään kompromisseista. Toisaalta Lutheria painostettiin jatkuvasti puolustamaan uskonpuhdistusta niin poliittisesti kuin teologisestikin roomalais-katolista kirkkoa vastaan. Monet hänen entiset kannattajansa väistyivät tässä vaiheessa hänen rinnaltaan.

Erasmus Rotterdammilainen Lutherin ja kuuluisan hollantilaisen humanistin Erasmus Rotterdamilaisen vuosina 1524-26 käymä riita rasitti uskonpuhdistusliikettä ja johti siihen asti Lutherin ajatuksia kannattaneiden humanistien jakaantumiseen.

Ehtoollista koskevat erimielisyydet Lutherin ja Karlstadtin sekä Lutherin ja sveitsiläisen uskonpuhdistaja Zwinglin välillä johtivat vuonna 1529 pidettyyn uskonkeskusteluun. Keskustelun tuloksena päästiin vain osittain yhteisymmärrykseen.

Luther ja Melanchthon vastustivat kovin sanoin kastajaliikettä. Kun Münsterin kastajayhteisö sitten oli saatu kukistettua 1534/35, nämä kaksi arvostelivat hävinneiden kohtelua.

Vuonna 1537 Luther riiteli wittenbergiläisen kannattajansa Johann Agricolan kanssa, joka sittemmin vuonna 1540 lähti kaupungista.
Lutherin viimeiset elinvuodet (1540-46)
"Olen heikko, en jaksa enää."

Viimeisinä elinvuosinaan Luther kärsi monenlaisista sairauksista. Erityisen raskasta aikaa oli Magdalena-tyttären kuolema vuonna 1542.

Lutherin suhtautuminen toisinuskoviin, erityisesti juutalaisiin, muuttui näinä vuosina olennaisesti huonompaan suuntaan. Vuonna 1523 Luther oli vielä kirjoituksessaan "Jeesus Kristus oli syntyjään juutalainen" osoittanut sovinnollista suhtautumista juutalaisiin. Nyt vanhentunut uskonpuhdistaja tuomitsi kaikki, joita ei pystynyt käännyttämään. Tässä vaiheessa syntyi voimakkaasti juutalaisvastainen kirjoitus "Juutalaisista ja heidän valheistaan".

Viimeisinä vuosinaan Luther johti vielä taistelua uskonpuhdistuksen vihollisia vastaan. Kirjoitus "Perkeleen perustamaa Rooman paavinistuinta vastaan!" oli Lutherin viimeinen Rooman kirkkoon kohdistama isku.

Monenlaisista pettymyksistä ja kärsimyksistä huolimatta Luther jatkoi saarnaamistaan.

Luther jatkoi myös opetustyötään Wittenbergin yliopistossa aina kuolemaansa asti. Viimeisen luentonsa hän päätti sanoin:"Olen heikko, en jaksa enää."


Lutherin kuolema (1546)

Sairauksien uuvuttama Luther lähti 17. tammikuuta 1546 elämänsä viimeiselle matkalle syntymäkaupunkiinsa Eislebeniin. Matkan tarkoitus oli mansfeldiläisen kreiviperheen riidan selvittäminen. Sovittelija onnistuikin hyvin tehtävässään.

Lutherilla ei ollut enää voimia palata Wittenbergiin. Hän kuoli 18. helmikuuta 1546 Eislebenissä. Kuolinvuoteellaan hän rukoili: "Sinun käsiisi minä annan henkeni. Sinä olet minut lunastanut, Herra, sinä uskollinen Jumala."

Kun uskonpuhdistajan arkku oli ollut kaksi päivää Eislebenissä, se kuljetettiin Hallen ja Bitterfeldin kautta Wittenbergiin.

Luther haudattiin 22. helmikuuta Wittenbergin Linnankirkkoon. Siunauspuheen piti Johannes Bugenhagen.

Lutherin kuolema 18.2.1546

Helmikuun 17. päivänä vuonna 1546 Luther oli sairas. Ilta-aterian aikana hän puhui kuolemastaanja tulevasta iankaikkisesta elämästä. Iankaikkisuudessa kohtaamme toinen toisemme.
Kristuksessa uudistettuina voimme tuntea isämme ja äitimme ja toinen toisemme vielä paremmin kuin Adam ja Eeva toisensa.
Yhdeksän aikoihin hän paneutui vuoteelleen. Vuoteen ympärillä olivat Justus Jonas, MikaelCoelius, Lutherin pojat Martti ja Paavali sekä palvelija Ambrosius. Sairas nousi ylös ja meni toiseenhuoneeseen. Hän lausui: "Minä annan Jumalan hallita ja menen takaisin vuoteelleni.” Sitten hän jatkoi kompletoriumin sanoin: ”Sinun käsiisi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen Jumala." (Ps. 31:6)

Nukkumaan mennessään hän sanoi: "Rukoilkaa Jumalaa hänen evankeliuminsa puolesta, että sille kävisi hyvin, sillä Tridentin kirkolliskokous ja paavi ovat sille ankarasti vihoissaan.”
Vuorokauden vaihduttua 18. päiväksi Luther heräsi. Jonas kysyi hänen vointiaan. Sairas vastasi:

"Oi Herra Jumala, minulla on paha olo. Luulen, että täällä Eislebenissä, jossa olen syntynyt ja jossa minut on kastettu, tulen myös päättämään päiväni." Jonas ja Ambrosius rohkaisivat häntä:
"Kunnioitettu isä, Jumala auttaa teitä Jeesuksen Kristuksen kautta, jota olette saarnannut." Luther toisti toiseen huoneeseen mennessään Psalmin sanat.

Käveltyään jonkin aikaa hän paneutui vuoteelle ja valitti rintaansa: ”Oi, Herra Jumala, millainen tuska ja ahdistus minulla on. Minä lähden täältä ja taidan jäädä Eislebeniin." Jonas ja Coelius lohduttivat häntä: "Kunnioitettu isä, huutakaa avuksenne rakasta Herraa Jeesusta Kristusta, ylimmäistä pappiamme ja ainoaa välimiestämme. Te olette hikoillut. Jumala antaa armonsa, että tulette paremmaksi." "Olen kyllä hikoillut, mutta kylmää kuoleman hikeä. Taidan antaa henkeni, sillä tauti kovenee", Luther vastasi.

Sitten hän rukoili: "Oi sinä kaiken lohdutuksen Jumala ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä, minäkiitän sinua siitä, että olet ilmoittanut minulle ainokaisen rakkaan Poikasi JeesuksenKristuksen, johon minä uskon ja jota minä olen saarnannut ja tunnustanut, rakastanut ja ylistänyt, mutta jota paavi ja kaikki jumalattomat häpäisevät, parjaavat ja vainoavat. Minä rukoilen sinua,Herrani Jeesus Kristus, ota köyhä sieluni luoksesi. Taivaallinen Isä, vaikka minun täytyy jättää tämä elämä ja tulla temmatuksi tästä ajallisesta olosta, niin tiedän kuitenkin varmasti saavaniiankaikkisesti pysyä sinun luonasi, eikä kukaan voi riistä minua sinun käsistäsi."

Sitten Luther luki latinaksi Joh. 3:16 ja Ps. 68:21: "Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa ja Herra,Herra, joka kuolemasta vapahtaa." Otettuaan lääkettä hän sanoi: "Minä taidan viipymättä erota täältä.
Huomaan hyvin, että minun täytyy antaa henkeni."
Sitten hän sanoi kolme kertaa pikaisesti niin kuin Jeesus ristillä: "Isä, sinun käsiisi minä annanhenkeni."

Häntä yritettiin elvyttää, mutta hän painoi silmänsä umpeen. Jonas ja Coelius huusivat hänenkorvaansa: "Kunnioitettava isä, tahdotte siis aina lujana pysyä ja vielä kuollakin uskossaVapahtajaan Jeesukseen Kristukseen ja siinä opissa, jota olette saarnanneet?" Hän vastasi:
”Tahdon."
Neljännestunnin kuluttua Luther oli hiljaisesti ja rauhallisesti nukkunut Herrassa pois tästä ajasta.
Kuolinsyy oli sydäninfarkti.

Lutherin arkku kuljetettiin Eislebenistä Wittenbergiin, jossa hautajaiset pidettiin helmikuun 22.päivänä. Bugenhagen piti ruumissaarnan saksaksi ja Melanchthon latinaksi. Luther haudattiinsiihen linnankirkkoon, jonka oveen hän oli 29 vuotta aiemmin naulannut 95 teesiään.
Kertomuksesta käy ilmi, miten Luther rukoili Jumalan sanaa.
”Hän tiesi, minne hän meni.”

Luther tunnusti uskonsa evankeliumiin.

Näin rakkaammekin täällä
vaelsi uskossa
ja Herran kansan kanssa
riemuitsi armosta.
Ja sydämessään kantoi
hän rauhaa autuaan,
näintodistuksen antoi
hän meille uskostaan


Virsi 249:5

Erittäin hyvä .

Kristillinen erehtyminen on siinä, että ihminen eksyy pois armosta. Tarkentaen: Tavalla taikka toisella alkaa rakentamaan autuuttaan johonkin muuhun, kun Jumalan armoon Jeesuksessa Kristuksessa. Tässä eksytystyössä vihollinen on erittäin etevä ja kavala. Kuten sanonta kuuluu, "tuhanten juonten mestari".

Luonnollisesti erehtyviä ovat kaikki ihmiset, tämä erehtyminen on aivan toinen asia.

Luther sai kärsiä paljon niiden toimesta jotka eivät tyytyneet JUmalan armoon vaan rakensivat omaa vanhurskauttaan monin eri tavoin.