Olen useita vuosia yrittänyt pysyä vl:nä vaikka en juurikaan käy seuroissa omien syiden vuoksi, joita en halua kertoa.
Minulla on mahdollisuus kuunella seuroja radion kautta.
Tv on myös talossa, en koe sitä synniksi, jos en käytä sitä väärin, kuten internet ja radiokin. (puukon käyttäminenkään ei ole synti, jos en käytä sitä väärin esim. toiseen ihmiseen.:)
Tosin aika tarpeeton tv on esim. nyt, kun on paljon muuta ajateltavaa ollut viimeisen kuukauden ajan, hyvä jos olympialaista on vilauksen nähnyt...
Ja aiheeseen:
Vaimoltani olen saanut kuulla ry:llä käymättömyydestäni todella paljon ja yleensä se on ollut viikonlopun riitojen aihe, koska häneltä kysellään ry:llä mm. selitystä minun käymättömyydelle, mitä syitä en haluaisi hänen kertovan (ne syyt ei kuulu muille):
Koska hän kärsii tilanteesta todella paljon, niin hän on käskenyt minun kieltää uskoni, koska olen kaksinaamainen muita kohtaan (tv talossa).
Hän on uhannut avioerolla, koska uskon vuoksi ollaan kuulemma yhdessä.
(itse olen kyllä rakkauden vuoksi... kääntykööt vaikka buddhalaiseksi, niin ei pitäisi olla eron aihe)
...ja hänen mukaan lapset jäisi kaikki mulle.
(jos tilanne tulisi oikeasti eteen, niin ehkä voisivat jäädäkin) Pidän tlannetta mahdottomana, koska kuitenkin rakkautta on :) !
Emme ole kaivanneet sekavaan tilanteeseemme lisää lapsia, joten sen mukaan on makuuhuoneessa eletty.
Minulle hän on tehty asia selväksi, että vaimo ei tiedä mitä tekisi, eikä kestäisi, jos tulisi raskaaksi.
Olen sen hyväksynyt, koska ymmärrän tilanteen täysin, enkä itsekään nykyisten lasten kanssa aina jaksa kunnolla, vaikka vaimoani vähempi minulla riittää niille aikaa.
Yllä olevaa tilannetta on ollut vielä puoli vuotta sitten, mutta sitten tilanne muuttui:
Vaimo ilmoitti minulle heittäneensä hanskat naulaan..., eli teki ratkaisunsa ja aikoi siitä kertoakin kohta muille vl:lle ja on usein pyytänyt, että tekisimme yhteisen päätöksen asiassa.
Olen sanonut asian olevan sellainen etten koe, että minun pitäisi kieltää vl-uskoa ja asiahan jokaiselle omakohtainen.
Tästä olen saanut kuulla, että haluaisin hänen kieltävän uskon, vaikka näin ei ole, enkä ole mitään sellaista sanonut. Kuulemma ajan hänen tilanteensa sellaiseksi...
Itse olen sanonut hänelle, että olen omasta mielstäni vl ja sellaisena haluaisin pysyä, vaikka heikkouksiakin on.
Tämä on erittäin sekava juttu, mutta yritän tehdä jotain selkoa vielä...koska jatkoa viime viikoilta tulee vielä:
Päätimme yhdessä jokin aika sitten, että ehkäisyyn pitää oikeasti siirtyä, koska molemmille on asiasta haittaa, kun on 9kk odotuspelko takaraivossa, aina kun jotain nukkumista mielekkäämpää on sängyssä puuhailtu.
Muutama päivä sitten kävin asioitani läpi ja tulin siihen tulokseen, että olen uskovainen, mutta vl-opetus tai lähinnä perinnäissäännöt (esim. suhtautuminen tv:seen ja ehkäisyyn) poikkeaa uskostani joiltakin osin, eli uskovaisuuteni tarkoittaa sitä, että uskon raamatun opetukseen, mutta en ole vl.
Kerroin asian vaimolleni joka siis on aikoja sitten ilmoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole hänen usko mm. ehkäisykiellon vuoksi. (Hän ei lahkoja tarvitse uskoonsa) ja sanoin, että en ole enää vl-opin mukaan uskovainen, mutta haluan aikaa asian käsittelyyn, eli en ryhdy tuomaan asiaa julki muille vl:lle.
Ja hän ymmärsi ajatukseni, mutta piti sitä kaksinaamaisuutena, mitä se nyt onkin.
Tämän jälkeen tilanne on kääntynyt melkein heti päälaelleen, eli tuntuu,
että on käymässä, niin kuin pelkään,
eli vaimo sai minut vihdoin tähän tilanteeseen ja ryhtyy miettimään itse kuinka asiansa korjaa kuntoon ja tuolla tarkoitan ja pelkään sitä että hänen puheet yhteisistä päätöksistä olikin niin, että hän sai minut tekemään ratkaisuni ja itse palaa vl-opin pariin täydellisesti.
Ei siinä mitään muuta, kuin se, että näin se vl-usko vain syö parisuhdetta rankalla kädellä ja aiheuttaa mielenterveydellisiä sairauksia ym ym.
Rukoilen välillä Jumalalta, että se mihin asiamme päätyykin on sellainen, että Hän kokee uskomme oikeaksi ja meidän maan päällinen elämäkin menisi, niin ettei tarvitsisi kärsiä liikaa.
Auttakaa miestä mäessä, eikä mäen alla!
Käytän tätä palstaa, koska en koe, että olisin sosiaalisesti valmis puhumaan esim. vl-puhujan kanssa asiasta.
PS. Lapset on ihania, mutta onhan perhepäivähoitajillakin kiintiöt, niin miksi ei vl-kotiäiti voisi rajoitta myös:
"Hoitajalla saa olla hoidossa 2 alle 3-vuotiasta ja 2 yli 3-vuotiasta. Yhteensä siis 4 hoitolasta, joista yksi voi olla oma lapsi tai viides voi olla koululainen."
Pistäkää vain haukut perään, mutta kaipaan jotain mielipiteitä tai jotain jolle kertoa näin...nimettömästi.
PPS. Ja Rakas vaimoni...jos luet tämän, niin lue ajatuksella, ei tapella tästä, olethan itsekin jutellut asiasta muiden kanssa, etkä kaikkia ole minulle kertonut.
Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin!
Minulla on mahdollisuus kuunella seuroja radion kautta.
Tv on myös talossa, en koe sitä synniksi, jos en käytä sitä väärin, kuten internet ja radiokin. (puukon käyttäminenkään ei ole synti, jos en käytä sitä väärin esim. toiseen ihmiseen.:)
Tosin aika tarpeeton tv on esim. nyt, kun on paljon muuta ajateltavaa ollut viimeisen kuukauden ajan, hyvä jos olympialaista on vilauksen nähnyt...
Ja aiheeseen:
Vaimoltani olen saanut kuulla ry:llä käymättömyydestäni todella paljon ja yleensä se on ollut viikonlopun riitojen aihe, koska häneltä kysellään ry:llä mm. selitystä minun käymättömyydelle, mitä syitä en haluaisi hänen kertovan (ne syyt ei kuulu muille):
Koska hän kärsii tilanteesta todella paljon, niin hän on käskenyt minun kieltää uskoni, koska olen kaksinaamainen muita kohtaan (tv talossa).
Hän on uhannut avioerolla, koska uskon vuoksi ollaan kuulemma yhdessä.
(itse olen kyllä rakkauden vuoksi... kääntykööt vaikka buddhalaiseksi, niin ei pitäisi olla eron aihe)
...ja hänen mukaan lapset jäisi kaikki mulle.
(jos tilanne tulisi oikeasti eteen, niin ehkä voisivat jäädäkin) Pidän tlannetta mahdottomana, koska kuitenkin rakkautta on :) !
Emme ole kaivanneet sekavaan tilanteeseemme lisää lapsia, joten sen mukaan on makuuhuoneessa eletty.
Minulle hän on tehty asia selväksi, että vaimo ei tiedä mitä tekisi, eikä kestäisi, jos tulisi raskaaksi.
Olen sen hyväksynyt, koska ymmärrän tilanteen täysin, enkä itsekään nykyisten lasten kanssa aina jaksa kunnolla, vaikka vaimoani vähempi minulla riittää niille aikaa.
Yllä olevaa tilannetta on ollut vielä puoli vuotta sitten, mutta sitten tilanne muuttui:
Vaimo ilmoitti minulle heittäneensä hanskat naulaan..., eli teki ratkaisunsa ja aikoi siitä kertoakin kohta muille vl:lle ja on usein pyytänyt, että tekisimme yhteisen päätöksen asiassa.
Olen sanonut asian olevan sellainen etten koe, että minun pitäisi kieltää vl-uskoa ja asiahan jokaiselle omakohtainen.
Tästä olen saanut kuulla, että haluaisin hänen kieltävän uskon, vaikka näin ei ole, enkä ole mitään sellaista sanonut. Kuulemma ajan hänen tilanteensa sellaiseksi...
Itse olen sanonut hänelle, että olen omasta mielstäni vl ja sellaisena haluaisin pysyä, vaikka heikkouksiakin on.
Tämä on erittäin sekava juttu, mutta yritän tehdä jotain selkoa vielä...koska jatkoa viime viikoilta tulee vielä:
Päätimme yhdessä jokin aika sitten, että ehkäisyyn pitää oikeasti siirtyä, koska molemmille on asiasta haittaa, kun on 9kk odotuspelko takaraivossa, aina kun jotain nukkumista mielekkäämpää on sängyssä puuhailtu.
Muutama päivä sitten kävin asioitani läpi ja tulin siihen tulokseen, että olen uskovainen, mutta vl-opetus tai lähinnä perinnäissäännöt (esim. suhtautuminen tv:seen ja ehkäisyyn) poikkeaa uskostani joiltakin osin, eli uskovaisuuteni tarkoittaa sitä, että uskon raamatun opetukseen, mutta en ole vl.
Kerroin asian vaimolleni joka siis on aikoja sitten ilmoittanut, että vanhoillislestadiolaisuus ei ole hänen usko mm. ehkäisykiellon vuoksi. (Hän ei lahkoja tarvitse uskoonsa) ja sanoin, että en ole enää vl-opin mukaan uskovainen, mutta haluan aikaa asian käsittelyyn, eli en ryhdy tuomaan asiaa julki muille vl:lle.
Ja hän ymmärsi ajatukseni, mutta piti sitä kaksinaamaisuutena, mitä se nyt onkin.
Tämän jälkeen tilanne on kääntynyt melkein heti päälaelleen, eli tuntuu,
että on käymässä, niin kuin pelkään,
eli vaimo sai minut vihdoin tähän tilanteeseen ja ryhtyy miettimään itse kuinka asiansa korjaa kuntoon ja tuolla tarkoitan ja pelkään sitä että hänen puheet yhteisistä päätöksistä olikin niin, että hän sai minut tekemään ratkaisuni ja itse palaa vl-opin pariin täydellisesti.
Ei siinä mitään muuta, kuin se, että näin se vl-usko vain syö parisuhdetta rankalla kädellä ja aiheuttaa mielenterveydellisiä sairauksia ym ym.
Rukoilen välillä Jumalalta, että se mihin asiamme päätyykin on sellainen, että Hän kokee uskomme oikeaksi ja meidän maan päällinen elämäkin menisi, niin ettei tarvitsisi kärsiä liikaa.
Auttakaa miestä mäessä, eikä mäen alla!
Käytän tätä palstaa, koska en koe, että olisin sosiaalisesti valmis puhumaan esim. vl-puhujan kanssa asiasta.
PS. Lapset on ihania, mutta onhan perhepäivähoitajillakin kiintiöt, niin miksi ei vl-kotiäiti voisi rajoitta myös:
"Hoitajalla saa olla hoidossa 2 alle 3-vuotiasta ja 2 yli 3-vuotiasta. Yhteensä siis 4 hoitolasta, joista yksi voi olla oma lapsi tai viides voi olla koululainen."
Pistäkää vain haukut perään, mutta kaipaan jotain mielipiteitä tai jotain jolle kertoa näin...nimettömästi.
PPS. Ja Rakas vaimoni...jos luet tämän, niin lue ajatuksella, ei tapella tästä, olethan itsekin jutellut asiasta muiden kanssa, etkä kaikkia ole minulle kertonut.
Toivottavasti asiat järjestyy parhain päin!
Vastaukset 51
Vanhimmat
Tuosta ei varmaan selvää saanut kukaan...
Yritän laittaa tarkennusta vähän
en hae hyväksyntää ehkäisylle, koska koen sen sellaisena, että mikäli itsestä tuntuu, niin pitää asialle tehdä jotain enne kuin tulee huostaanottoja tai mielenterveydellisiä asioita.
Varmasti myöhemmin, kun ei ole paljon pieniä lapsia ja jaksaa, voi asia korjaantua ja saada lisää jos Jumala näin haluaa.
VL-uskoani en ole ainakaan vielä oikeasti kieltänyt ja toivonkin, että asiat selkiytyisivät minulle oikein... sitä en nyt tiedä mitä se sitten on.
Olet käymässä henkisesti läpi varsin rankkaa seulaa, sanoisin... Mutta toisaalta kysymyksesi ovat terveen, omilla aivoilla ajattelevan ihmisen kysymyksiä!
Vaikka vl-uskossa tahdotaan kiinnittyä Kristuksen armoon, on kuitenkin kiistaton tosiasia että MYÖS omaan lahkoon kiinnitytään ja kiinnitetään väärällä tavalla, joka sitten aiheuttaa näitä kovia painiskeluja, periaatteessa turhien asioitten kanssa, joista ei tarvitsisi kantaa huonoa omaatuntoa!
Pidä rohkeasti kiinni uskostasi, vaikkei se olekaan enää vl-opin mukainen joka kohdassa! Oikeaa ja tervettä uskossasi on ennenkaikkea se, että kiinnityt JUMALAAN, ei ihmisiin tai ihmisten keksimiin turhiin sääntöihin/kieltoihin!
Nämä turhat säännöt/kiellot ovat monien herätysliikkeitten painolastia, jotka ovat tulleet mukaan inhimillisistä syistä: on haluttu tehdä "eroa maailmallisuuteen" eikä esim. käyttäytyä samalla tavalla kuin "ryöttäsyntiset". Mutta sanoisin että SYDÄMEN usko on se, mikä on olennaista ja mitä JUMALA katsoo! JUMALA näkee sydämeen asti ja Hän Sanassaan opettaa USKOA Kristuksen, Poikansa päälle josta autuus annetaan!
Ehkäisykiellolle ei ole Raamatullisia perusteluita olemassa! "Jumala SIUNASI heidät ja sanoi: olkaa hedelmälliset , lisääntykää ja täyttäkää maa..."
=> Se on siunaus, se on LAHJA -ei siis vaatimus! Se ei ole lain käsky, vaan Jumalan rakkauden osoitus luodulle, että tälle annettiin lisääntymiskyky! Vanhoillisuudessa tulkitaan virheellisesti SIUNAUS lain käskyksi ja ahdasmielisesti VAADITAAN alituista lisääntymistä.
Yhtenä syynä voi olla inhimillinen ja (yleensäkin muidenkin liikkeiden uskovaisia vaivaava) traumaattinen suhde seksuaalisuuteen, joka monesti koetaan ehkä kuitenkin jollakin tapaa "synnillisenä", vaikka avioliitossa tapahtuukin. Moni saattaa kieltää tämän, mutta luulen että niitäkin on... -Sitten seksin sallittavuus mielletään ainoastaan lasten tekemisen kautta, että se "olisi jotenkin puhtaampaa" jne. Tällaisista syistä johtuen sitten aikojen saatossa on kehittynyt "perinnäissääntö" josta taas on kehittynyt laki jota vaaditaan noudatettavaksi jopa autuuden menettämisen/seurakunnasta erottamisen uhalla...
Surullista, mutta totta monelle! Kuitenkin on enemmän kuultava Jumalaa kuin ihmisiä! Jumala Sanassaan opettaa: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut!" Usko riittää ja uskosta "juoksee ulos" myös elämänvanhurskaus, mutta ei sellainen joka tuijottaa ihmisten sääntöihin ja riippuu niissä kiinni, vaan joka katsoo YKSIN Jumalan Sanaa ja luottaa Kristuksen hankkimaan lahjavanhurskauteen, joka uskolla omistetaan!
Lapset ovat Herran lahja, ja kohdun hedelmä on anti!
Mutta lahjan laita ei ole niinkuin käskyn, vaan lahja on siunaus, josta ei tule orjuuttavaa ja ahdistavaa pakkoa jota ihmispelon takia pitää noudattaa, jopa mielenterveyden horjumisen uhalla!
Meillä on taivaassa sellainen Ylimmäinen Pappi, joka ymmärtää meidän heikkouksiamme ja ei katso karsaasti väsyneeseen lapseensa. Kristus hoitaa heikkoja armonvaltakunnassaan, jonka Hän on maailmasta itselleen ostanut. Ne jotka USKOVAT Häneen, ovat Hänen lapsiaan. Siihen ei vaikuta kuuluminen ulkonaisesti vl-liikkeeseen.
Uskon tämän olevan Jumalan työtä sinun kohdallasi!
Jos vielä saan suositella sinulle apua, niin hanki itsellesi Lutherin laajempi Galatalaiskirjeen selitys ja lue sitä hiljakseen. Ei ole kiire tehdä mitään "ratkaisuja" suuntaan eikä toiseen! Kaltaisessasi tilanteessa voi olla vaarana että "rajujen muutosten rytäkässä" ei enää jaksa uskoa, eikä jaksa uskoa olevansa Kristuksen tähden armahdettu, varsinkin jos vl- "ystäväsi" painavat kovin päälle?
Kriisi voi olla uuden elämän alku! Pysy Herrassa kaiken pyörityksen vielä kestäessä, se on tärkeintä! Juurru Sanaan ja kasva ARMON tuntemisessa, lopulta huomaat voittaneesi tämän taistelun!
Siunausta ja voimia sinulle, vaimollesi ja rakkaille lapsillesi jotka Herra sinulle antoi!
"Anna Kristus rohkeutta, mennä maastoon tiettömään, jossa merkkejä en tunne, vaille vastausta jään. Juuri siellä sinuun juurrun, vastuuseen viet laajempaan, taikka suostun vähimmässä, uskollinen olemaan.
Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö, hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse Armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat."
(Virsi 525)
Kaikkea sitä pitää elämässä tyhmää olla.
Usko on aiheuttanut paljon harmia omassakin perhe-elämässä.
Aikoinaan, kun kieltäydyin seksistä epävarmoina aikoina, vaimo suuttui oikein tosilailla ja piti mennä eri huoneeseen nukkumaan.
Hän käsitti joutuvansa synnin pauloihin sen takia, kun ei saanut minua seksihommiin.
Pieni perhe meille loppujen lopuksi vain siunaantui, johtuiko sitten Herrasta vai mistä.
Oikeampi syy saattaisi olla jatkuvassa hermopaineessa elävästä vaimostani, jolloin hormoonitoiminta on sananmukaisesti jatkuvasti epäkunnossa.
Vaimo yrittää elää tosi tarkoin uskovaisen elämää, mikä aiheuttaa hänelle jatkuvaa stressiä ja hermopaineita.
Minä olen ottanut aina asiat rennosti, enkä siis yritäkkään olla mikään tosiuskovainen.
Esim. tästä internetistä vaimo kantaa jatkuvaa huolta ja haukkuu minut syntiseksi, kun täällä kirjoittelen.
Ensimäinen riita tuli vaimon kanssa, kun oltiin hääyötä mökillä viettämässä.
Siellä oli televisio ja kun katsoin uutisia, vaimo muuttui aivan hysteeriseksi sanoen minun olevan syntinen ja pettäneen hänet uskovaiseksi tekeytymällä.
Ration kuuntelukin oli alkuaikoina sangen tarkkaa hommaa. Vaikka kuuntelin joskus musiikkia korvalappu radiolla, se tahtoi huolettaa vaimoa, mitä oikein kuuntelen.
Pienenä kärsin isäni tunnontarkasta uskovaisuudesta.
Radiosta ei tosiaan voinut kuunnella muuta kuin uutiset, jumalanpalveluksen ja maamiehen tietolaarin.
Isääni käytettiin myös paljon hyväksi uskovaisuutensa takia.
Kyläläiset olivat aina lainaamassa jotain ja eivät maksaneet lainojaan takaisin.
Heiniäkin haettiin ja unohdettiin maksaa takaisin.
Uskovaisen ei todella saisi olla niin tautisen tosikkomainen.
Keväällä sunnuntai aamuna otin haravan ja aloin vähän haravoida pihaa.
Vaimo tuli heti haukkumaan ja sai minut oikein pahalle tuulelle.
En ymmärrä myöskään sunnuntaipilkkimistä, joka katsotaan synniksi.
Mikään ei olisi sen rentouttavampaa vapaa-ajan kulua, kuin istua pilkkimässä, vaikka onkin sunnuntai.
Työntekoa se ei missään muodossa voi olla.
Paljon enemmän joutuu raatamaan, kun lähtee hiihtämään luistelutyylillä.
Ruohonleikkuria en kuitenkaan missään nimessä laita sunnuntaina pärräämään, niinkuin naapureilla on aina tapana rikkoa sunnuntairauha.
Jos seurojen jälkeen keskustelen saarnan sisällöstä, että minusta se oli vähän sellainen, niin vaimo pahoittaa mielensä, miten julkean Jumalan sanaa arvostella.
Esimerkkejä riittäisi loputtomiin siitä, kuinka uskonto saa aikaan aviopuolisoiden välille kireyttä ainakin siinä tapuksessa, että toinen on hirveän tosikko.
Kerran tultiin suviseuroihin aivan viimeisenä päivänä.
Sanottuani, ettei ole tarvis maksaa koko kenttämaksua, kun ollaan näin vähän aikaa oltu.
Tunnollinen vaimo halusi maksaa koko ajalta.
Jos sanon, etten nyt tällä kertaa halua lähteä seuroihin, vaimo alkaa huutaa ja meuhkaamaan, että se on pakko lähteä. Sulle syntiselle on hyväksi lähtiä.
Vaimo kärsii vieläkin, ettei meille tullut isompaa perhettä, kun omille sisaruksilleen on kaikille tullut ja siten kokee jääneensä huonommaksi.
Syyttää aina minua, että venkoilin alkuaikoina ja en rakastellut tarpeeksi usein.
Nyt kun raskauden pelkoa ei enää ole, hän haluaa kostaa minulle vuorostaan ja ei anna.
Hänen kotonaan oli ollut erittäin ankara uskonnollinen kasvatus, josta on jäänyt pahoja straumoja itekullekkin perheenjäsenelle, jotka näkyvät sitten erilaisina neuroottisina oireiluina vielä aikuisiälläkin.
Uskonhan pitäisi olla rauhaa ja iloa, mutta monasti se on taakkaa ja suorituspaineita.
Se on myös pelkoa, olenko tarpeeksi hyvä uskovainen ja koettaa elää uskonsisarille ja veljille mieliksi olemalla seurakunnassa erittäin aktiivinen omankin ajan kustannuksella.
Monet käyttää aikaansa seurakunnan touhuissa niin tarkoin, että oma perheen aika jää minimiin.
Siinä sitten hermoillaan, kun ei ole aikaa ja omat hommat jää tekemättä.
Kirjoitit Jampe9 hyvin. Voin olla samaa mieltä kaikesta.
Haluan vain lisätä aloittajalle, että Jumalan valtakunta tai uskovaisuus ei rajoitu vl-liikkeeseen. Itse olen löytänyt uuden kotisiionin Rauhan sanan piiristä. Siellä ei ole näitä perinnäissääntöjä vaatimuksineen, vaan entisenlainen evankeliumi kaikuu puhtaana.
Uskoa ei tarvitse kieltää vaikka jättää vl-joukon. Tätä painotan siksi, koska vl:ien joukossa vallitsee sellainen käsitys, että jos et ole vl, olet julkijumalaton. Ja tämähän ei missään nimessä pidä paikkaansa:)
Pidä usko ja hyvä omatunto, vaikka et olisikaan vl, vaikka katsoisit tv:tä. (tämä aloittajalle)
On aika erikoista lukea kommenttejanne täällä.
Kirjoituksista paistaa epäilys seurakunnan neuvoja kohtaan, mikä on sinänsä vakavaa.
Tietäähän Raamattu opettaa "joilla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo".
Kautta Kristinuskon historian on ollut nähtävissä se miten käy Jumalan valtakunnan neuvojen ylönkatsojille: Pyhä Henki pakenee ihmissydämmestä ja seurakunta jää taka-alalle.
usko loppuu.
Elämme aikoja joista Raamattu varoittaa. Ajan merkeistä huomataan että kohta on suvi läsnä.
Mutta sitä ennen tulevat suuret kiusausten ajat ja meitä moninaisilla kiusauksilla kiusataan.
En nyt käytännön syistä voi laittaa Raamatun kohtia tähän kokonaisina, mutta palstalaiset lukeneina tiedätte ne kohdat.
sinullakaan.
Uskovaisen ihmisen elämä ei todellakaan ole tarkoitettu tuollaiseksi, miksi vaimoasi kuvaat. Hän tuntuu olevan hyvä esimerkki siitä, miten vl-herätysliike voi "pilata" ihmisen ja tästä kärsii koko perhe. Kaukana on vaimosi siitä, mitä Raamattu kuvaa:
"Vapauteen Kristus vapautti meidät."
Yritä sinä omalla kohdallasi mahdollisuuksiesi mukaan toteuttaa tuota Raamatun kohtaa ja ohjetta. Älä ole vl-herätysliikkeen vanki vaan ole VAPAA KRISTUKSESSA.
Siunausta sinulle!
Huhuh! Kyllä minä olisin jo moisen uskon jättänyt kauan sitten. Vaimoa en sentään, mutta puoleni pitäisin kyllä - kuten tunnut sinäkin parhaasi mukaan.
Jaksamista!
Rauhan Sana on huomattavasti terveempi liike kuin vl. Sekä opillisesti että inhimillisesti muutoinkin!
Enpä pitäisi lainkaan pahana asiana,(vaikken itse olekaan minkään sortin lestadiolainen); -jonkun menemistä LYRS:n :-)
>>Tietäähän Raamattu opettaa "joilla korva on, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo".
"Kirjoituksista paistaa epäilys seurakunnan neuvoja kohtaan, mikä on sinänsä vakavaa."
että erehtyväisistä ihmisistä koostuva seurakunta on erehtymätön?
Oletko myöskin sitä mieltä, että 70-luvun hoitokokousten perkeleellinen meno oli erehtymättömän herätysliikkeen ja erehtymättömien seurakuntien touhua, jolle oli vahva taivaallinen hyväksyntä?
Kuulostaa ihan stalinistiselta touhulta!
mikä?
Tiesitkö mitä Raamattu sanoo seurakunnasta?
On totta se että seurakunta koostuu ihmisistä, Tekee mieli kuitenkin sanoa että se koostuu Jumalanlapsista. Raamattu sanoo seurakunnasta että se on "totuuden patsas ja perustus".
70-luvulla en ole siionin asuvainen ollut, mutta aiheesta olen paljon kirjallisuutta lukenut.
Sen Jumalanlapset joutuivat toteamaan että tuolloin pääsi sielunvihollisen henget Jumalanlasten joukkoon. Tuli kireä lain henki joka kyttäsi toisten seuroissa käyntejä ja vikoili toisia uskovaisia. Pahinta oli se että ns.hoitokokouksissa oli hoitamassa ihmisiä jotka itse olivat lakihenkisyydessään väärässä uskossa.
SRK:n vuoden 1990 vuosikirjassa todettiinkin että tilanne oli opillisesti vakava.
Noista ajoista on Jumala siunannut kansaansa ja vapauttanut eksytyksen hengestä. se väärä henki on viemässä langenneita ja parannukseen taipumattomia iankaikkiseen kadotukseen, mutta jotka sieltä pääsivät ylös ja nöyrtyivät parannukseen ja uskossa loppuun asti kilvoittelevat on odottava iankaikkinen elämä.
Itsekin aikanani rukoilin monesti, että Jumala selkeyttäisi asiat minulle sillä oikealla tavalla ja uskon ymmärryksellä. Ja niin tapahtuikin, vaikkakaan ei minusta sen parempaa tai onnistuneempaa taivaltajaa tullut...
minä taas en halua sanoa mielipidettäni sillä varjolla, että se sopisi joksikin yleispäteväksi säännöksi, mutta voisin varmasti ymmärtää jonkinlaista ehkäisyä nimenomaan sellaisessa tilanteessa, jos vanhempien fyysinen tai henkinen terveys uhkaa vakavasti järkkyä ja mistä puolestaan voisi seurata kykenemättömyyttä hoitaa aikaisempiakaan lapsia.
Älä sinä uskoasi kiellä. Minusta kuulosti julmalta, jos sinua tavallaan painostetaan siihen. Usko on lopulta se kaikkein tärkein asia tässä elämässä ja heikollakin uskolla voittaa!
Joo missään tapauksessa ei saa liian tosikkomainen ja kaavamainen olla uskossakaan. Äitimuorillani olisi tästä asiasta omasta perheestään riittämiin kaskua kerrottavana. Kertomasi mm. siitä, mitä radiosta oli sopivaa kuunnella ja mitä ei sekä vaimosi mielipiteet uutisten katselusta telkkarista tms kuulostavat hyvin tutulta. Meitä uskovaisiakin kun tuntuu olevan niin moneen junaan.
>>Noista ajoista on Jumala siunannut kansaansa ja vapauttanut eksytyksen hengestä. se väärä henki on viemässä langenneita ja parannukseen taipumattomia iankaikkiseen kadotukseen, mutta jotka sieltä pääsivät ylös ja nöyrtyivät parannukseen ja uskossa loppuun asti kilvoittelevat on odottava iankaikkinen elämä.
samanlaisia lopunajan odotuksia, kuin jehovan todistajillakin. erotuskäytäntökin vaikuttaa samankaltaiselta, kuten erilaiset säännöt. lahko mikä lahko.
ks. jehovan todistajat topicit.
Niin, on moneen junaan ja vielä asemalle jääviäkin.
Se kaavamainen uskonelämä saattaa olla syypää moneen tiedostamattomaan neuroosiin, jota henkilö ei halua uskoa johtuvan uskosta.
Usko voi olla myös vapauttava ja elämän voimavara.
Täytyis osata itsellä tiedostaa , mistä psyykkiset häiriöt johtuvat.
Monesti on kuitenkin niin, ettei esim. terapiassa haluta uskoa sielunhoitajan neuvoihin, vaan Jumalaan ja toisiin uskonveljiin ja sisariin.
Monesti koemme elämässämme jonkin asian kahlitsevan meitä. Silloin on jotain vialla jossain, jos kokee uskonelämän kahlitsevan.
Saarnaaja julistaa, että uskoessaan syntinsä anteeksi vapautuu kaikesta taakoista, huolista ja murheista.
Itse olen kokenut, että se on vain hetkellinen tunne. Samat vaikeudet ja ongelmat tulee eteen jo seuraavana päivänä ja taas alakaa ahistaa.
Ollessani aikoinani rippikoululeirillä, meille vakuutettiin, että meillä on edessä loistava tulevaisuus, kun olemme täällä rippikoulussa saaneet Herran Jeesuksen matkakumppaniksemme.
Olin aivan haltioissani ripille pääsyn päivänä ja tultuani kotiin hyräilin hengellisiä lauluja ja virsiä.
Kohta haihtuivat pilvilinnani, kun alkoi ikävä heinänteko kotona ja kaksviikoinen hengellinen elämä muuttui täysin arkiseen ankeaan todellisuuteen.
Tunnelma monesti läsähtää esim. jälkeen suviseurojen, jossa on eletty muutama päivä aivan toisenlaista elämää ikäänkuin maallisessa taivaassa, josssa vain iloitaan ja ylistetään karitsaa.
...mutta kirjoittelet palstalle paljon ja tiedän, että rehellinen vastaukseni sinulle pistäisi aloitukselleni feikin varjon... Kiitos kuitenkin.
Tämä vastaus ei ole muihin kirjoituksiisi kantaanottava
Vaikka olit tuon tekstisi toiselle tarkoittanut, niin luin sen omalle kohdalleni.
Kirjoituksesi oli lohduttava. Olen vuosikymmeniä itse paininut tuon asian kanssa ja miettinyt puoleen ja toiseen. Välillä jaksan kirkkaasti ajatella tuolla tavalla, mutta välillä hieman sumenee...
Tuon asia oli yksi niistä syistä, joiden takia olen entinen vl. En voinut pitää ajatuksia sisälläni, vaan kyseenalaistin ääneen.
Minä sain Sinulta rohkaisua. Toivottavasti joku muukin!
Niin...-toivottavasti...
Mutta älkäämme vapauden lihalle sijaa antako.
Vaeltakaamme ilolla Hengen vapaudessa.
Mutta kuolettakaamme Hengellä lihan työt.
Itseämme me emme voi muuttaa paremmiksi, mutta Jeesuksen veressä on voima pestä synti pois, joka aina meihin tarttuu ja hitaaksi tekee.
Ei suotta sanota, että uskominen on ristin kantamista.
Ja älkäämme itseämme tarkatko, onko syntynyt Hengen hedelmiä, sillä itsessämme me emme näe mitään hyvää. Mutta veljet ja sisaret näkevät Hengen työt meissä, jotka Hengen ja ei lihan jälkeen elämme.
Uskominen ei ole tuntemisissa, vaan Jumalan armossa Jeesuksen Kristuksen kautta.
Ymmärrätkös?
"Pistäkää vain haukut perään, mutta kaipaan jotain mielipiteitä tai jotain jolle kertoa näin...nimettömästi."
haukkumaan.
Muista, että uskovainen voit toki olla myöskin ulkopuolella vl-herätysliikkeen. Ja aito Jumalalle kelpaava uskovainen. Raamattu opettaa, että usko Jumalaan ratkaisee - ei usko mihinkään kirkkokuntaan/herätysliikkeeseen.
Jos koet elämäsi vanhoillislestadiolaisena ahdistavaksi ja haluat hypätä pois siitä sääntö- ym. kummajaisreestä, niin älä vaan usko niitä selityksiä, että samalla olet ulkopuolella Jumalan lapseudun ja Jumalan valtakunnan. Se on valheoppia.
Ole vapaa Jumalan lapsi!
Siunausta elämäsi ylle!
Yritä päästä seuroihin. Meillä monilla on kokemuksia, että kun miettii omia asioitaan neljän seinän sisällä, niin helposti masentuminen ja ahdistus valtaavat mielen. Mene rohkeasti seuroihin. (En ole utelias näistä sinun syistäsi, mutta en kyllä rehellisesti sanottuna keksi yhtään pätevää syytä olla menemättä seuroihin jos itse sinne haluaa). Ehkäpä siellä sana avautuu ja saat voimia jatkaa kulkemista synnin pois panijana muun jumalanlapsijoukon mukana. Voi käydä niin kuin minulle joskus, tuntui kuin aivan fyysisesti olisi saanut lisää voimaa seuroissa käymisestä.
En käy fyysisesti ry:n penkissä istumassa, mutta tällä alueella ja monella muullakin alueella on mahdollisuus kuunella niitä radion kautta...
En ole ollut masentunut tai ahdistunut ry:llä käymättömyyteen, muuten kuin siksi, että se aiheuttaa lähimmäisilleni vaikeuksia/ahdistusta/masennusta yms.
Kyllä koen ymmärtäväni seurapuheiden sisällön kotona rauhassa kuunnellen paljon paremmin, kuin paikan päällä.
Myöskin syntejä saarnataan anteeksi sulkematta pois sellaisia, jotka kuulee puheen, mutta eivät ole fyysisesti läsnä.
Enkä ole ikinä aiemminkaan, kun olen pystynyt käymään pyytänyt seuraväen nähden anteeksi, koska olen aika herkkä siinä mielessä.
Mm. Siionin laulujen sanojen kuuntelu penkissä aiheuttaa epämielyttävän tilanteen, kun tunteet nousee liian pinnalle...
Monelle on merkitystä ry:llä käymisessä muutenkin, kun uskon takia sillä, että tapaa muita uskovaisia ystäviä ja kaipaa sosiaalista kanssakäymistä siten.
Tiedän, että lääkitys voisi auttaa tilanteeseeni, mutta kun en koe ongelmaa kovin paljoa muissa tilanteissa (ja ry:llä se on pahimmasta päästä), niin olisi hullua ryhtyä popsimaan rauhoittavia uskonsa tähden.
En ole sulkeutunut neljän seinän sisälle, vaikka todellinen ystäväpiirini onkin vl:ien keskuudessa aika pieni.
Moni uskovainen ei käy seuroissa, koska potee ns.paniikkihäiriötä, ikäänkuin ahtaan paikan kammoa. He ovat kertoneet sen johtuvan ihmispeloista, huonommuuden tunteista, psyykkisistä häiriöistä.
Näihin ongelmiin ei päde syntien vapauttava päästökään.
Heille on helpompaa olla kotona ja kuunnella siellä seuraradioita.
Itsellenikin on jostain syystä vaikea mennä eteen istumaan. Mitä edempänä istuu, sitä painostavampaa istuminen on.
Kun istuu siellä takimmaisena penkkirivissä, on ikäänkuin muiden ulottumattomissa ja ainahan takaa on helppoa tehdä kaikenlaisia havaintoja seurasalin ihmisistä.
Toisille ihmisille on tärkeää päästä eteen, jotta kaikki varmasti huomaavat hänenkin olevan täällä.
Jo pelkkä seuroihin tuleminen on vaikeaa, sillä joutuuhan pakostakin eteisessä nokatusten tuttujen kanssa, jolloin luontevaa olisi tietysti tarjota käsipäivää ja puhua jotakin.
Joku kokee tällaisen painostavaksi, eli kokee rasittavaksi puhella ja tervehtiä.
Jotkut taas ovat sellaisia, että heillä on tarve olla jatkuvasti esillä ja jutella niin monen kanssa kuin suinkin vain kerkiää.
Toisten kanssa keskustelu on väkinäistä ja toisten taas sangen luontevaa.
Itselläkin on joskus vaikeaa, sanonko tervehdyksen ilman kättelyä, vai nyökkäänkö vain päätäni lausuen puolihuolimattomasti:"Ju..mal. terv."
Sosiaaliset tarpeet on erilaisia...vl-uskossa vain painotetaan Päivämiestä myöten seurakuntayhteyden säilyttämistä uskon ylläpitäjänä, mikä on kohdallani päinvastoin.
"Näihin ongelmiin ei päde syntien vapauttava päästökään."
Oikeassa olet, mutta kaikki eivät osaa edes kuvitella kuinka ahdistavaa tunnetilaa, joku voi kokea seuroissa käymisissään ja teoillaan antavat ymmärtää, etteivät pidä vanhoillislestadiolaisina mm. jättämällä tervehtimättä JT:llä ja tosiystävien kautta (jotka tietävät asian laidan) kuulluilla huhuilla.
On joku joskus soittanutkin ihan asiakseen, että oletko edes uskovainen, kun en ole nähnyt seuroissa ja jos sellainen on näitä "uskovaisilla on kaikki yhteistä (paskapuheetkin)-juoruämmä", niin eipä ole syitä viitsinyt kertoa ja jutunaihettahan siitä on lisää saatu.
Kun istuu edessä voi joistakin tuntua, että jokaista liikettäsi seurataan (vaikka näinhän se ei yleensä ole) ja yrittää keskittyä olemaan "normaalisti", jolloin tilanne pahenee, eikä seurapuheesta muista mitään, jolloin tilaisuuden tarkoitus menettää merkityksensä.
"Toisille ihmisille on tärkeää päästä eteen, jotta kaikki varmasti huomaavat hänenkin olevan täällä."
Toisille tuo voi olla ainoa syy siellä käyntiin.
Tällaiseenhan paniikkihäröilyyn löytyy monia neuvoja netistä mm. pitää mennä vain vaikeisiin tilanteisiin, mutta kun tunne on vain liian ylivoimainen, eikä se helpotu.
Elämä on rankinta juuri silloin, kun on se tilanne, että haluaa uskoa, mutta toisaalta maailma lyö päälle kaikella teholla kaikista suunnista. Aikoinani tein kerran sen ratkaisun ristiriitatilanteessa kipuiltuani ja ajelehdittuani, että lakkasin käymästä seuroissa. Elämälläni uskoni kielsin, mutta toisaalta minulla oli kuitenkin yksi uskottu, rakas ihminen, joka toimi saattomiehenäni silloinkin, kun en jaksanut asioistani puhua enkä halunnut kuulla neuvoja uskoni suhteen. Niin kuin sanoin, kielsin uskoni elämäntavan muutoksella (tarkoitan lähinnä ulkoisia asioita meikki, ehkäisy, tv ja sitä rataa). Uskottelin itselleni säilyväni silti uskovaisena, vaikka minulla oli paha olo sisäisesti.
Parannuksen teko alkoi tuntua suloiselta, joskin vaikealta toiveelta. Sitä paitsi uskonikaan ei ollut enää niin luja ylipäänsä koko kristinuskoon. Sain kuitenkin parannuksen askelille käydä. Mutta tuli lankeemuksia. Tuntui toivottomalta, kun huomasi, ettei enää pystynykään elämään sellaista ”kunnollista uskovaisen elämää” kuin olisi halunnut tai pitänyt, jotta säilyisi uskomassa. Mieheni on kokenut varmasti kovia rinnallani (hän ei ole vl). Välillä olen jopa miettinyt tosissani, että pitäisi erota ennen kuin tulee lapsia, jottei homma mene ”liian sekavaksi”. Ihaninta on ollut kuitenkin huomata, että keskinäinen rakkautemme on vaikeittenkin riitojen jälkeen aina eheytynyt. ”Välien selvittelyjen” tuoksinassa olemme toisaalta oppineet tuntemaan paremmin toisiamme. Mieheni rakastaa minua tällaisena huonona uskovaisenakin. Itsestänikin tuntuu ihan hyvältä, että saan olla uskomassa ja elää vapaasti uskovaiselle sopivaa elämää parisuhteessa, jossa toinen uskoo eri tavalla. Rukoukseni on, että saisimme pian lapsia ja elämämme muuttuisi valoisammaksi mm. taloudellisten hankaluuksien osalta.
Toivon sinulle suurperheen isä voimia ja jaksamista. Yritin kai kirjoituksellani sanoa, että epäonnistumisista ja lankeemuksista ei tarvitsisi lannistua. Uskovaisena ihmisenä ajattelen myös, että avioliitto on aina tarkoitettu elinikäiseksi, luopuipa toinen uskosta tai päinvastoin saisipa toinen parannuksen armon. Ei ole mielestäni kenenkään etu, että avioliitto purettaisiin vain uskonnollisten kiistojen tähden. Erossa kärsivät aviopuolisoiden lisäksi ennen muuta lapset. Ja tässä maassa on riittämiin surullisia esimerkkejä tästä asiasta.
En minä tiedä missä seurakunnassa te olette, mutta ei minun mielestäni vaimosi hyvin voinnin ehto saa olla se, että sinun pitäisi kieltää uskosi. Vaimosi on myös sinun läheisin ihmisesi, joten ei ole reilua, jos hän kertoilee yksityiskohtaisista asioista/ongelmista esim. ry:llä ihmisille. Usko ei tietenkään voi olla ihan yskityinen asiakaan (niin kuin tämä maailma mielellään ajattelee), mutta en koe, että on kenellekään hyväksi mitään ”käräjiäkään” siitä järjestää, että mikä sinua vaivaa ja miksi et käy seuroissa tms. Jos et käy, niin et käy. Ja jos et halua kenellekään syistäsi puhua, niin ei minun mielestä asia sitten kuulu sen enempää kenellekään. Totta on kuitenkin sekin, että yksinään uskomalla ja ”omilla säännöillä” pelaamalla ei kovin pitkälle kostuta. Loppujen lopuksi uskossammehan on hyvin keskeistä juuri se, että usko tulee kuulosta ja Jumalan lasten yhteydestä.
Olin itse jokunen vuosi sitten tilanteessa, jossa mietin tosissani mitä minun uskoni on jne. Oli tosi ahdistavaa aikaa. Sitten päättelin näin, että jos minä hyväksyn mm. ehkäisyn, tv:n katselun ja saarnatkin seuroissa vain tuntui enimmäkseen tekopyhiltä jne ja tiedän ettei tämmöiset ajatukset kuulu vl:ten uskoon niin silloin minä en voi kuulua hyvällä mielellä siihen. Kun sain ratkaisuni tehtyä, aikaa siihen meni, niin kylläpä vaan helpotti. Uskon silti Jumalaan, Jeesukseen jne mutta muuten näihin liittyvät asiat ajattelen ihan niin kuin itsestäni rehellisesti tuntuu. Ei tarvitse kenenkään muun aivoituksia tai muiden paineita kokea.
Voimia sinulle, ja vaimollesikin, hänellä taitaa myös olla sekavat olot mitä oikeasti uskoa ja mitä ei.
ei ole tärkeää.
Tärkeää on usko Jeesukseen.
johonkin...mitä en vielä varmasti osaa sanoa.
Suurin osa näistä vastauksista on ollut asiallisia, myös sinun ex-vl.
Olen päässyt tänään keskustelemaan (Jumalan johdatuksesta...uskon niin) näistä asioista sellaisen ystävän kanssa, jota en tiennyt minulla olevan.
On mahtavaa nähdä, että kaikki entiset lestadiolaiset eivät ole kuitenkaan uskoaan kieltäneet. (No tiedän, että vl-opin mukaan he on sen teoillaan tehneet, mutta näen sen vain vl-opin hylkäämisenä)
Voimia sinulle myös siinä, että pystyt olemaan itsellesi ja muille rehellinen tunteissasi.
Jätä koko usko, ala nauttia elämästä. Ana vaimosi tuhertaa niiden kiihkovaisten kanssa, jos haluaa. Jos siltä tuntuu, eroa. Älä pilaa elämääsi v-lestojen takia!
Toivottavasti se mihin uskon ei lakkaa koskaan.
Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa ja toimintatavoissa on asioita, joiden kanssa en pysty elämään perheeni kanssa terveellisesti.
Ajatukseni ovat olleet samat näissä n. 15v, joten hetken mielijohteita nämä ei ole.
Olen pilannut jo paljon elämää, enkä pelkästään omaani...vaimoni terveys on meinannut mennä kokonaan. Lapsemme ovat kärsiseet tilanteestamme.
Toivottavasti pystyisivät unohtamaan pahat asiat.
Vaimoni saa tehdä uskon suhteen niin kuin itse oikeaksi näkee, enkä halua hänen tekevän uskossaan mitään vuokseni.
Olen sanonut, että hänen pitää olla se mikä hän haluaa ja minun se mitä minä haluan.
Se ei minun puolelta vaikuta parisuhteeseen vaikka uskonasioissa olisi eroa, jos kunnioittaa toisen mielipiteitä.
aika loistava vedätys aloittajalta!
Mikä siinä on, että tässä ryhmässä oikeat puheenvuorot tuomitaan vedätykseksi, omat kokemukset valheiksi ja feikeiksi. Näin tuntuu olevan AINA, kun joku sanoo jotain hiukankin negatiiviseksi tulkittavaa vl uskovista. Hei, ei se uskovia huononna, että joukossa on joka junaan. Jos on kettan itsetuntoa kuulua vl uskoviin, kuulisi olevan itsetuntoa siihen, ettei keskustelu häritse. Oma usko on aika heikoissa kantimissa, jos aina pitää vetaista herne nenään.
Syynä olen nähnyt sen, että on asioita joista ei haluta keskustella oikein...tai sitten on vain näillä feikkikommentoijilla omissa asioissaan ongelmaa.
Itsekin mietin, että poistetaankohan nämä, mutta ei sillä väliä paljon ole, koska pistän nämä itselle talteen, mutta olisi hyvä samojen ongelmien kanssa painivien nähdä, etteivät ole yksin ja loppu tunne, että vain heillä on tällaista, eikä muilla.
Jos puhujan(tai muidenkin) kanssa näistä asioista keskustelee, niin he osaavat vahvempina sanoillaan ja käytöksellään osoittaa jonkin syyn tilanteeseen. Jos ei, niin tulee vakio "Usko sinäkin ep..."
ja silloin se voi tarkoittaa, että asia on hankala keskusteltavaksi, mutta tällä se helposti kuittaantuu.
Se on mielestäni tosiasioiden pakoilua...
SRK ei voi myöntää kovin helposti sitä, että näitä ongelmia on paljon.
Esim. perheneuvolaa varotaan suosittelemasta perheellisille ongelmiensa kanssa kärsiville, koska siellä asiat nähdään ammatillisesti oikein ja neuvot on vl-uskon kannalta joskus huonoja.
Tilalle tarjotaan SRK:ssa mm. leirejä, jotka käsittelevät parisuhteita (no eihän nekään varmasti huonoja kaikille ole)
vedätys?
Kannatatko 1) avointa keskustelua asioista vai 2) sitä, että vl-herätysliikkeen kannalta hankalia ja "vääriä" asioita ei saa ottaa esille?
Koeta jaksaa. En ole itse vl uskova ollenkaan, mutta haluan kuitenkin toivottaa voimia sinulle: koeta jaksaa tehdä omat ratakaisusi, olivatpa ne ihan mitkä tahansa. Tärkeintä kai olisi, että saisit mielenrauhan ja voisit kokea eläväsi omaa elämääsi sellasella tavalla, jolla haluat sitä elää.
...sellainen puhe, että pankaa pois synti ja kuorma. Myös ajallinen kuorma voi olla esteenä uskomiselle.
Epäusko on meidän monen tuttu vieras. Jeesus vertasi uskoamme sinapin siemeneen. Kuitenkin heikollakin uskolla voittaa. Kaidalla tiellä on monta kuoppaa ja kantoa.
Raamatussa lukee, että on hyvä olla kuuliainen seurakunnalle. Puhu asioistasi myös muiden kesken. Joku luotettava uskovainen veli tai sisar. Uskovaiset ystävät ovat erittäin tärkeä tuki!
Joskus mietin miksi minulla on välillä vaikeaa uskomisen kanssa ja välillä tuntuu, että on helpompaa. Olen huomannut, että mitä enemmän on synnin houkutuksia lähellä sitä helpompi on lähteä lihan himojen perään. "Liha on altis kaikkeen pahaan". Toisaalta taas esim suurten seurojen (suviseurojen, kesäseurojen...) aikaan on "helpompi" uskoa. Joku laulu menee muistaakseni: "Suurten seurojen aikaan unohtuu synti ja kuorma..." (tai idea oli sama). Uskovaisten yhteys lohduttaa, eikä tee edes mieli lähteä tämän maailman menon mukaan. "Tämä maailma ei tunne teitä, niinkuin ei minuakaan tuntenut"
Uskovaiset ystävät tuntevat huolta toista uskovaista kohtaan. Helposti kyselemme missä toinen menee. Mitä kuuluu ja miten teillä menee. Siitä ei kannata pahastua, vaan vastata rehellisesti. Rohkeasti, niin kuorma voi lähteä purkautumaan.
Parahinta onnea ja Jumalan siunausta!
1. Raamattu:
"Vapauteen Kristus meidät vapautti."
2. SRK:
"Monien ihmisoppien ja sääntöjen alle me sinut määräämme."
Jokainen ihminen päättää itse, kumpaa tietä tahtoo kulkea.
Siunausta avaajalle.
Olisi mukava jutella kasvotusten, meillä on nimittäin todella samantapainen elämäntilanne. Mietin ihan oikeasti tuota lukiessani, että onko joku asiasta tietävä tuttu käynyt kirjottamassa ilman minun lupaani tuon tekstin.
Tiedän täsmälleen miltä tuo tuntuu, kun itse olen samassa prosessissa, ja tuntuu että meillä on samat mielipiteetkin noista perinnäissäännöistä.
kuulostaa niin tutulta että voisi olla myös
minusta ,eikö meidän pitäisi tehdä asialle jotain
ei telvisio ole pahasta täytyy tietää mitä katsoo
!!!!!!
miksi ei puhuta rauhanyhdistyksellä myös ?
onko tapu ?
.. ja toiseksi eikös vl:ssa ole aina ollut se piirre ettei se oikein haluakaan muuttua nykyaikaisemmaksi. Perinteet ovat kunniassa. Mutta tiedän että radion tullessa sekin on ollut kiellettyä. Mutta ehkä sieltä onkin helpompi karsia sellaiset ohjelmat, jotka eivät ole vl:lle soveliaita.
Olen huomannut, että kaksi veljeäni jotka ovat muuttaneet Pohjois-Suomesta Etelä-Suomeen, ovat sen jälkeen alkaneet hyväksyä tv:n. Pitävät itseään kuitenkin vl:na. Äitin tullessa kylään, se kyllä piilotetaan, koska tietävät ettei äiti pidä heitä sen jälkeen vl:na, jos sen näkee. Minä en ole sanonut asiasta mitään, koska se on minusta jokaisen henk.koht. asia. Mutta ehkä pikkuhiljaa tv tulee hyväksytyksi, kun sukupolvet uusiutuvat...
...viime viikkoina kahden ihmisen kanssa asiasta niin, että todella pystyn kertomaan, että näen asiat näin, kuin kirjoitin.
Aikaisemmat keskustelut muiden kanssa ovat jääneet tunnusteluasteelle, eli keskustelijan oma mielipide on sanottu niin, ettei ole epäilystä siitä, kuinka keskustelu olisi jatkunut. Kunnioitan silti heidän mielipiteitään, jos he pystyvät ja jaksavat elää niin, kuin sanovat.
Tuntuu kuin olisin uusi ihminen, kun myös vaimon kanssa pystytään nyt kertomaan asiat, niin kuin oikeasti ajatellaan, ilman että tulee sanottua:"miten voit uskovaisena ajatella noin".
Jaksamista sinulle tilanteessasi, koita löytää _ystävä_, jolle puhua (jos ei sinulla ole) emme me ole täällä ajatuksinemme onneksi yksin.
Toivon, että pystyisin olemaan ihmisenä samanlainen, kuin nyt, vaikka vl-opetus "perinnäissäännöissä" ei kävisikään toteen.
RY:llä sanottiin täällä keskusteluillan päätteeksi näin, että
- televisio laitteena ei ole syntiä
- kaikki ohjelmat eivät ole syntiä
mutta se viimeinen menee pieleen, eli:
- me vl:t olemme _yhteisesti_ katsoneet, että se ei ole uskovaisen huonekalu.
Mä olen ihan perus ev.lut, mutta vaikutat oikeasti todella lämpimältä ja hyvältä ihmiseltä. Mä rukoilen nyt lyhyesti sun puolesta. Siunausta, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
varmastikin ensimmäinen järkevä kirjoitus tällä palstalla.
Jaksamisia sulle!!!
ihanteellinen uskovainen ev.luterilaisten piireissä.
Mikset kerää porukkaa ja aloita ul seurat (uuslestaadiolais seurat) ja keksi omat säännöt miten pitäisi elää, jotta taivaaseen pääsis. Eiköhän se vl:n perustaja itse kehittänyt omasta päästään ne säännöt vl seuralle.
Tiedän kyllä paljonkin "piirejä", joissa minun ajatukseni hyväksyttäisiin, mutta en hae ajatuksilleni toista herätysliikettä tms.
Ehkä uskallan tästä keskustelustani täällä kertoa jollekin, joka tulee keskustelemaan...itse kun en ole niin sanavalmis neuvojien edessä. Hyväähän ne tarkoittaa, mutta kun ne eivät ongelmaa näe isoksi.
Ev.lut. kirkkoon kuulun ja ihmettelen vähän sitä, että miksi vl:t "roikkuu" kirkossa, jos heidän mielestään kirkon opetus on monessa asiassa väärää.
Taivaaseen pääsemisestä sen verran, että mielestäni ei kukaan ihminen ole sanomaan ja säätämään sitä, että kuka pääsee sinne, saati sitten sulkemaan muita jo maan päällä ulkopuolelle.
Olen todella onnellinen, ettei minun tarvinnut syntyä vl-perheeseen..en siksi että olisin yksi tusinasta, vaan siksi, ettei minun tarvitse kantaa läpi elämääni huonoa omaatuntoa asioista, kuten ehkäisy. On sääli, että kun on kasvanut uskomaan tiettyjä asioita todeksi, ne kummittelevat aina takaraivossa ja vaatii paljon, että niistä uskaltautuu irti. Ehkäisyä ei kielletä raamatussa, päinvastoin ihmistä kehoitetaan HUOLEHTIMAAN TERVEYDESTÄÄN. Miten monet vl-äidit ajautuvat kärsimään mielenterveysongelmista yms.Turha kai tästä paasata sen enempää, täytyy vaan toivoa, että tulisivat järkiinsä..