Naisen tullessa raskaaksi hän unohtaa äkkiä elävänsä toisen ihmisen kanssa ja alkaa vaan puhua omasta lapsesta ja vaikkapa siitä millaisen vuoteen “he” hankkivat kun ovat muuttaneet ja mitä “he” tekevät ja kuinka hän sitten leikkii tämän “lapsensa“ kanssa.
“Biologisena isänä” jo tuossa vaiheessa on aika outoa katsella persoonan muutosta täysin sivullisena.
Onko tällainen yksinhuoltajuusasenne aivan yleinen harha naisilla vai onko se joku pääkoppavian merkki?
“Biologisena isänä” jo tuossa vaiheessa on aika outoa katsella persoonan muutosta täysin sivullisena.
Onko tällainen yksinhuoltajuusasenne aivan yleinen harha naisilla vai onko se joku pääkoppavian merkki?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä mieheni kanssa moista tilannetta ei ole, mutta vierestä on tullut vastaavaa seurattua.
Ystäväpariskunnan mies koki jääneensä täysin ulkopuoliseksi vauvan odotuksen suhteen ja hän siitä minulle kerran oluen voimalla vuodattikin pitkät tovit. Vihjasin sitten hienovaraisesti hänen avopuolisolleen, että mieskin on hyvä ottaa mukaan odotukseen. Yllätyksenä sain kuulla, ettei "mies oikein tuntunut olevan kiinnostunut ja innostunut lainkaan tulevasta lapsesta vaikka kuinka yritän itse tartuttaa innostumistani". Puhuivat asiasta, ja selvittivät tilanteen.
Ainakin tämä tapaus oli siis seurausta miehen ja naisen ei-niin-onnistuneesta toisiensa tulkinnasta. Ehkä voisi tehdä hyvää ottaa asia esille myös teillä, ilman syyttelyjä (toinen ei välttämättä itse huomaa toimivansa kummallisesti), ja kertoa vain miltä tuntuu. Jättää aihe sitten siihen, ja antaa toisen sitä rauhassa sulatella ja miettiä josko on tullut innostuneena hieman omittua koko odotus.
Toivottavasti asiat sutviutuvat paremmalla mallille!
Osoita lapsesi äidille, että olet kiinnostunut ja haluat olla mukana kaikessa. Mene mukaan neuvolaan ja ultraäänitutkimuksiin, puhu vauvoista, vastaa samalla mitalla hänen juttuihinsa ja haaveile ääneen, mitä sinä ja tenava tulette yhdessä puuhailemaan.
Motkottaminen ei varmaankaan sinua auta, ja vielä vähemmän hiljainen jurottaminen.
..myös ja toivoi "perheen" pysyvän koossa vaan
sekään ei naisen omaan mielipiteeseen vaikuttanut.
Sen sijaan naisen mielipiteeseen näytti vaikuttavan hyvin voimakkaasti äitinsä mielipide (eronnut rouva) joka näytti olevan hallitseva ja dominoiva ja kovasti äänessä. Tämä rouva jopa kerran ryhtyi ryntäämään (iso ja raskaskokoinen rouvashenkilö)minua kohti,koska hän tulkitsi tai paremminkin sanoen oli kykenemättä tulkitsemaan faktoja ja asioita niin kuin ne ovat. Onneksi ehdin polvet ja ranteet tulehtuneena siirtyä syrjään ettei tullut hyökkäys kalliiksi eikä asiasta tarvinnut tehdä rikosilmoitusta.
Oma itsenäinen mielipide kumppanillani tuntui olevan kadoksissa ja mielestäni kyseessä oli äidin mielipide.