Siirryn reilu vuosi siten psykiatriselta polilta (sitä ennen avo-osastojaksoakin puoli vuotta) perusterveydenhuoltoon avohoitoon. Bipo tasapainossa aika hyvin lääkityksellä Lamictal 200 mg aamuisin, iltaisin Ketipinor 25 mg (estää kesken yön heräilyt), Opamox 15 mg iltaisin tarvittaessa ahdistukseen ja manian aggressioon ja Stella tarvittaessa. Minusta lääkitykset kohtuullisia ja auttaneet tosi hyvin. Itse yritän välttää unilääkkeen ottamista ja Opamoxia, eli käytän todella tarpeeseen.
Terveyskeskuksen nuoret lääkärit on nyt kuitenkin opetettu siihen, että kaikki rauhoittavat ja unilääkkeet on paha, ja ovat aika tavalla rajoittaneet lääkemääräyksiäni. Opamoxit riittivät viimeksi juuri ja juuri, että sain uuden pakkauksen apteekista. Kun ennen minulla oli 1 tbl x 3 krt/pvä tarvittaessa, nyt annoskoko oli pudotettu puoleen 1/2 tbl tarvittessa max 3 krt/pvä. Samoin Stellalla jatkuvasti ostorajoitukset.
Olen sanonut heille ja heillä on taatusti nippu papereita luettavana, että tähän läkitykseen on päästy vuosien kanssa ja nyt olen työkuntoinen ollut jo pitempään (reilu 2 v). Aikaisemmin oli pitkiä 6 - 12 kk:n sairaslomia ja tosiaan osostohoitoakin välissä.
Vointini on pääsääntöisesti OK, mutta vaihteluja on. Ertyisesti hypomania tahtoo välillä nousta niin suureksi, että ne Opamoxit ja Stellat tulevat tosi tarpeeseen. Minun on pakko saada nukkua mahdollisimman pitkät ja ehjät yöunet, muuten naksahtaa ja pahasti. Tätä nämä lekurit ei tahdo ymmärtää. Voin ajoittain olla pitkäänkin ilman Stellaa ja extra Opamoxia, mutta esim. nyt pakko ottaa Opamoxia päivälläkin pari, ettei perhe saa pelätä kohtuuttomia raivareita.
Ja jos maniavaihe pääsee liian pitkälle (valvomista, aggressiivisuutta, tuhlaamista jne.), lyö päälle masennus, jolloin vain makaan. Minusta on käsittämätönsä, että lääkärit eivät usko, että kyseinen lääkitys on todella tarpeeseen ja psykiatrien kanssa suunniteltu ja toimiva. Määrät ovat mielstäni kuitenkin kohtuullisia ja lisään niitä vain tarvittaessa. Olen käynyt sairaudenhallintakurssin ja tunnistan itsessäni helposti muutokset ja pystyn reagoimaan niihin. Kun saan kiihtyvän tahdin katkaistua rauhoittavalla, kierre katkeaa.
Olen pohtinut, että siirrän jatkohoitoni yksityiselle psykiatrille, kun käyntejä tarvitsee pari vuodessa tällä kunnolla. Haluan pitää kiinni työstäni, jonka olen vihdoin saanut vakkariksi ja vastaa koulutustani.
Koetteko te, että teidät otetaan terveyskeskuksissa vakavasti ja et saatte tarvittavan lääkityksen?
Terveyskeskuksen nuoret lääkärit on nyt kuitenkin opetettu siihen, että kaikki rauhoittavat ja unilääkkeet on paha, ja ovat aika tavalla rajoittaneet lääkemääräyksiäni. Opamoxit riittivät viimeksi juuri ja juuri, että sain uuden pakkauksen apteekista. Kun ennen minulla oli 1 tbl x 3 krt/pvä tarvittaessa, nyt annoskoko oli pudotettu puoleen 1/2 tbl tarvittessa max 3 krt/pvä. Samoin Stellalla jatkuvasti ostorajoitukset.
Olen sanonut heille ja heillä on taatusti nippu papereita luettavana, että tähän läkitykseen on päästy vuosien kanssa ja nyt olen työkuntoinen ollut jo pitempään (reilu 2 v). Aikaisemmin oli pitkiä 6 - 12 kk:n sairaslomia ja tosiaan osostohoitoakin välissä.
Vointini on pääsääntöisesti OK, mutta vaihteluja on. Ertyisesti hypomania tahtoo välillä nousta niin suureksi, että ne Opamoxit ja Stellat tulevat tosi tarpeeseen. Minun on pakko saada nukkua mahdollisimman pitkät ja ehjät yöunet, muuten naksahtaa ja pahasti. Tätä nämä lekurit ei tahdo ymmärtää. Voin ajoittain olla pitkäänkin ilman Stellaa ja extra Opamoxia, mutta esim. nyt pakko ottaa Opamoxia päivälläkin pari, ettei perhe saa pelätä kohtuuttomia raivareita.
Ja jos maniavaihe pääsee liian pitkälle (valvomista, aggressiivisuutta, tuhlaamista jne.), lyö päälle masennus, jolloin vain makaan. Minusta on käsittämätönsä, että lääkärit eivät usko, että kyseinen lääkitys on todella tarpeeseen ja psykiatrien kanssa suunniteltu ja toimiva. Määrät ovat mielstäni kuitenkin kohtuullisia ja lisään niitä vain tarvittaessa. Olen käynyt sairaudenhallintakurssin ja tunnistan itsessäni helposti muutokset ja pystyn reagoimaan niihin. Kun saan kiihtyvän tahdin katkaistua rauhoittavalla, kierre katkeaa.
Olen pohtinut, että siirrän jatkohoitoni yksityiselle psykiatrille, kun käyntejä tarvitsee pari vuodessa tällä kunnolla. Haluan pitää kiinni työstäni, jonka olen vihdoin saanut vakkariksi ja vastaa koulutustani.
Koetteko te, että teidät otetaan terveyskeskuksissa vakavasti ja et saatte tarvittavan lääkityksen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvin olet "kartalla" tilanteestasi ja pidä vaan pääsi noista lääkeistä jos ne kerta sopii noin hyvin sinulle. Pidätkö mieliala päiväkirjaa ? Minulla se auttoi avohoidon seurannassa ja kun välillä toi todellisuudentaju tuppaa maniassa katomaan niin siitä sitten itse ja lekurikin näkee ne merkit ja mielialan vaihtelut. Myös ennakkooireet oppii tunnistamaan siis millon on masennus tulossa tai millon meinaa lähtee lapasesta.
Nyt on masennus päällä ja teksi mieli ottaa laborginia ylimääräistä niin helpottas.
Miksi et käy yksityisellä psykiatrilla?
Minut kenkäistiin aikuisten psykopolilta ulos kun piti kaupungin säästää ja kehotettiin menemään jatkossa terveyskeskukseen. Mulla on siellä vuosia vanha merkintä paniikkihäiriöstä ja siitä asti kaikki iskiakset ja verenpaineet on laitettu paniikkihäiriön piikkiin. eivät edes kuunnelleet mitä mulla oli asiaa.
Yksityiselle sit siirsin lääkehoitoni. Psykiatrilla kävin pari kertaa ja nyt reseptit uusittu moneks kuukaudeksi eteenpäin. Lääkkeiden loputtua riittää soitto lääkärille. Eikä todellakaan pantannut lääkkeitä, asiallisesti kohdeltiin ja yksityisellä edelleen hoidan asiani. Kohdeltiin ihmisenä, sitä yritin sanoa.
Yksityiselle vaan. Terveyskeskushoito on syvältä. Yleislääkäri EI TODELLAKAAN pysty hoitamaan bipoa.