Mitä mieltä olet lasten jalkineista?

Hei "Mummun iässä",

Näin jalkaterapeuttiopiskelijan (ja jalkineartenomin) näkökulmasta voisin kommentoida sinulle takaisin.

Olen huomannut saman muutoksen korkokengissä. Koron paikka on siirtynyt ja muutenkin lestin malli on muuttunut paljon vaikka verrattuna 50-luvulle. Isoäitini korkkareita kokeillessa olen huomannut, että niillä paino jakautui mukavammin kuin mitä nykykorkkareissa ja varsinkin se koron kohta oli paremmassa paikassa. Puhumattakaan siitä, että käytössä oli pääasiassa nahka. (Nykyään on kyllä saatavilla todella hyvää keinonahkaa, sen ominaisuudet saattavat olla jopa paremmat kuin nahassa.)

Nykyään ei suositella minkäänmoista korkoa käytettäväksi kenellekään. Hyvän jalkineen ominaisuudet ovat siten myös muuttuneet vuosien takaisesta.
Ennen jalkineen tuli olla tukeva, jäykkä ja suositeltiin pientä korkoa.
Nyt jalkineen tulee olla mm. kevyt, joustava (sitä pitäisi pystyvä ns. vääntämään kuin rättiä), pehmeä ja korkoa ei tule olla yhtään. Pohjan tulis myös olla mahdollisimman ohut.
Kengän tulee olla jalkaterän mallinen (kenenkään jalkaterä ei ole kärjeltään piikkimäinen) ja muutenkin jalkaterän tulisi päästä olemaan mahdollisimman neutraalissa asennossa, sekä leveyden että pituuden puolesta. Varpailla tulee myös olla hieman tilaa liikkua ylös ja alas.

Vääränmallinen kengän kärkiosa muuttaa varpaiden asentoa ja mm. siitä johtuu vaivaisenluut ja vasaravarpaat (näihin tosin vaikuttaa myös alaraajojen linjaukset, lihaksisto, kävelytapa jne..). Todella monet ihmiset käyttävät liian lyhyitä jalkineita ja tämä on myös iso tekijä asentomuutoksiin ja kynsi/ihomuutoksiin liittyen (varpaiden ei tule missään askeleen vaiheessa edes hipaista jalkineen kärkeä).

Nämä hyvän kengän ominaisuudet (kaikkia en maininnut) toimivat terveeseen jalkaterään, jos on esim. diabetes (ja tuntopuutoksia) aivan ohutta pohjaa ei voi suositella ja muutenkin pitää huomioida eri asioita. Ja jos on vuosikausia käyttänyt korkeakorkoisia kenkiä on lihaksisto niin sopeutunut tähän tilaan, että siirtyminen mataliin kenkiin yht'äkkiä voi aiheuttaa kipuja.

Suoraan sanottuna kaupoista ei juuri löydy jalkineita, jotka täyttävät kaikki hyvän jalkineen ominaisuudet (barefoot/paljasjalka jalkineet ovat ainoita joissa oikeat ominaisuudet ovat). Pitää siis tyytyä mahdollisimman hyvin nämä hyvät ominaisuudet täyttävään jalkineeseen.
Juhlakengissä on sallittua käyttää ihan millaista jalkinetta vain, koska käyttö on tilapäistä.
Arki/työkenkä, se jolla on eniten liikkeessä, on se kaikkein tärkein. Kipuileva alaraaja/jalkaterä vaikeuttaa kävelyä ja vähentää siten elämänlaatua. Joskus apu voi löytyä pienestäkin teosta.

Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnalta :) On paljon asioita mitä pitää huomioida eri ihmisten kesken kun jalkineita valitaan.

Terveisin, jalkaterapeuttiopiskelija Riitta

R.K. kirjoitti:

Hei "Mummun iässä",

Näin jalkaterapeuttiopiskelijan (ja jalkineartenomin) näkökulmasta voisin kommentoida sinulle takaisin.

Olen huomannut saman muutoksen korkokengissä. Koron paikka on siirtynyt ja muutenkin lestin malli on muuttunut paljon vaikka verrattuna 50-luvulle. Isoäitini korkkareita kokeillessa olen huomannut, että niillä paino jakautui mukavammin kuin mitä nykykorkkareissa ja varsinkin se koron kohta oli paremmassa paikassa. Puhumattakaan siitä, että käytössä oli pääasiassa nahka. (Nykyään on kyllä saatavilla todella hyvää keinonahkaa, sen ominaisuudet saattavat olla jopa paremmat kuin nahassa.)

Nykyään ei suositella minkäänmoista korkoa käytettäväksi kenellekään. Hyvän jalkineen ominaisuudet ovat siten myös muuttuneet vuosien takaisesta.
Ennen jalkineen tuli olla tukeva, jäykkä ja suositeltiin pientä korkoa.
Nyt jalkineen tulee olla mm. kevyt, joustava (sitä pitäisi pystyvä ns. vääntämään kuin rättiä), pehmeä ja korkoa ei tule olla yhtään. Pohjan tulis myös olla mahdollisimman ohut.
Kengän tulee olla jalkaterän mallinen (kenenkään jalkaterä ei ole kärjeltään piikkimäinen) ja muutenkin jalkaterän tulisi päästä olemaan mahdollisimman neutraalissa asennossa, sekä leveyden että pituuden puolesta. Varpailla tulee myös olla hieman tilaa liikkua ylös ja alas.

Vääränmallinen kengän kärkiosa muuttaa varpaiden asentoa ja mm. siitä johtuu vaivaisenluut ja vasaravarpaat (näihin tosin vaikuttaa myös alaraajojen linjaukset, lihaksisto, kävelytapa jne..). Todella monet ihmiset käyttävät liian lyhyitä jalkineita ja tämä on myös iso tekijä asentomuutoksiin ja kynsi/ihomuutoksiin liittyen (varpaiden ei tule missään askeleen vaiheessa edes hipaista jalkineen kärkeä).

Nämä hyvän kengän ominaisuudet (kaikkia en maininnut) toimivat terveeseen jalkaterään, jos on esim. diabetes (ja tuntopuutoksia) aivan ohutta pohjaa ei voi suositella ja muutenkin pitää huomioida eri asioita. Ja jos on vuosikausia käyttänyt korkeakorkoisia kenkiä on lihaksisto niin sopeutunut tähän tilaan, että siirtyminen mataliin kenkiin yht'äkkiä voi aiheuttaa kipuja.

Suoraan sanottuna kaupoista ei juuri löydy jalkineita, jotka täyttävät kaikki hyvän jalkineen ominaisuudet (barefoot/paljasjalka jalkineet ovat ainoita joissa oikeat ominaisuudet ovat). Pitää siis tyytyä mahdollisimman hyvin nämä hyvät ominaisuudet täyttävään jalkineeseen.
Juhlakengissä on sallittua käyttää ihan millaista jalkinetta vain, koska käyttö on tilapäistä.
Arki/työkenkä, se jolla on eniten liikkeessä, on se kaikkein tärkein. Kipuileva alaraaja/jalkaterä vaikeuttaa kävelyä ja vähentää siten elämänlaatua. Joskus apu voi löytyä pienestäkin teosta.

Toivottavasti tämä ei kuulosta saarnalta :) On paljon asioita mitä pitää huomioida eri ihmisten kesken kun jalkineita valitaan.

Terveisin, jalkaterapeuttiopiskelija Riitta

Lue lisää

Hei. Eipä toki kuullosta saarnalta. Ihan maatiaisjärjelläkin tullaan samoihin tuloksiin kokemuksen kautta.
Vuosiin vain ei 50-luvulla ikuiseksi kasvanut enää käytä korkokenkiä, koska tasapaino ja joustavuus eivät ole samat kuin 60 v. sitten.

Joissakin juhlatilaisuuksissa olen myötätunnolla seurannut korkokengillä hoippuvia nuoria naisia, joilla ei kenkien käyttö onnistu. Itse olen ihan aidosti opetellut korkokengissä kulkemisen harjoittelemalla kävelyä kirja tasapainossa pään päällä.
Polvet koukussa ja etukonössä kulkeville nykypäivön neitosille suosittelen hartaasti kävelyn harjoittelemista.
Huonojen kenkien aiheuttamat vaivatkin varmasti pysyisivät paremmin kurissa.

Mutta 50-60-lukulaisten jaloissa on todellakin paljon vaivaisenluita ja muita harmeja, sillä kengissä tosiaan oli aina korko, ja seisovassa työssä jalat väsyivät.
Oli ulkokäyttöön tarkoitettuja kenkiä, joita nimitettiin "läskipohjiksi", mutta niitä ei voinut sisällä pitää.

Lasten kengissä toivoisi olevan tilaa jaloille. Terveet jalat ovat siunaus pitkän elämän varrella.