mies meinaa perääntyä

Ite oon miehen kanssa ollut nyt noin neljä vuotta. Lapsi tulossa, suunniteltu ja toivottu ja muutenkin päin kaikki näyttää olevan onnellista. Tai ainakin oli. Mitä nyt olen tässä huomannut, viime aikoina että teen kaikki kotityöt AIVAN yksin, käyn kaupassa aina itse (mies ei "JAKSA"), kannan monet kilot tavaraa kaupasta kävellen ja saan ihan helkkarin moiset huudot esimerkiksi sellaisesta asiasta kuin hammasharjan ostamisesta! Kuulemma kulutan itteeni liikaa rahaa (huom. vaatteita en oo ostanut yli vuoteen itselle, en edes äitiysvaatteita kun mies käyttää kaikki rahat, imetysliivejäkään en kuulemma sen mielestä tartte.). Mies kyllä ostelee itselleen kaikkea vaatteista lottokuponkeihin, ja hänellä on siihen tarve ja oikeus. Tämän lisäksi mies oli yksi ilta humalassa ja sanoi naapurin akasta kun se oli tuossa pihalla että onpas hyvännäköinen ja että hän kävisi heti siellä jos tilanne ei olisi tämä mikä on.. Aamulla ei muistanut mitään mutta monta kertaa oon huomannut että se kyttää pää verhojen välissä tota naapurin akkaa ja kehuu sen vaatteita ja tukkaa ja kenkiä ja autoa.. Paha mielihän siinä tuli ja itku kun ittelle on tullu 20 kiloa lisää enkä nyt oo kaikkein viehättävimmillänikään. En kuitenkaan aivan repsahtanutkaan. Lisäksi mies hokee kokoajan (joka päivä) että miten hän lähtee poikaporukalla ryyppäämään kun lapi syntyy. Se on kuulemma ollut "aina tapana juhlistaa". On sanonut että "jos viikon olisin poissa".. Ja senhän nyt tietää jo sen puheista että mitä on herra ryyppyreissuiltaan lähdössä hakemaan, naisia. Että onpa kivaa kun tietää että mitä mies puuhaa sillävälin kun minä nautin ihanista kivuista synnärillä.. ja senkin jälkeen hoidan tod.näk. vauvan yksin. Koskas minä pääsen ryyppäämään kavereitteni kanssa (en oo kyllä lähdössä mut tulipa tämmönenkin kysymys mieleen).?? On todella alkanut ketuttamaan, että käytös on muuttunut täysin tällaiseksi. Ei siinä, vauvaa odotan ja rakastan yhtä lailla ja kovasti odotan sen syntymää, vaikka sitten olisinkin (ja tod.näk. olen) tuleva yh-äiti

Voi kun olisi nuorilla järkeä ja malttia odottaa aikuistumista ennen perheen perustamista.

Sinä erotakkov, heitä nyt se mies pihalle! Olemalla sen kanssa annat sille luvan toimia noin. Nyt alat nainen arvostaa itseäsi! ihan sun ja lapsen kannalta, hullukshan tollasessa tilanteessa tulee..

Äh, miksi naiset alistuu ihan mihin vaan kun ovat raskaana?
Hei ei se ero niin paha asia ole, se tulee ennemmin tai myöhemmin noissa teidän tilanteissa. Miettikää mitä stressiä teille tulee noista parisuhteistanne, ja stressi ei ole hyväksi sikiölle, eikä myöhemmin vauvalle.
Mua välillä hävettää olla yksin ja raskaana, mutta toisaalta voin olla ylpeä etten alentunut ovimatoksi raskauduttuani. Ja kun luen näitä teidän kertomuksia, ahh, tuntuukin hyvältä olla yksin :)

Itse en ole sillälailla mihinkään "alistunut", vaan tuntuu että miehen käytös on muuttunut erityisesti juuri nyt. Ja lapsen hankkiminen yksin ei ole mikään häpeän asia! Yleensä miehistä se vika löytyy, jos odotuksessa eivät mukana ole.. Ärsyttää välillä, että itselläni nämä kehon muutokset yms. tuntuvat, eivät miehessäni. Ja minähän sen lapsen joudun synnyttämään, eikä se mies. Joten voisi vähän kunnioittaa tulevan lapsensa äitiä, vaikkei muuten enää välittäisikään. Tai sanoisi edes suoraan jos haluaa lähteä lätkimään. Ai niin, synnytykseen ei ole todellakaan kuulemma tulossa mukaan. Välillä todellakin tuntuu, että minulla on jo ennestään yksi lapsi, eli tuo mies. Miehessäni on hyviäkin piirteitä, mutta jos hän esim. alkaa vieraissa käymään, niin kerrasta se kyllä loppuu viimeistään silloin tämä suhde.

Onkai sitlä miehelläkin tieten oikeus jonkinlaiseen pakokauhuun loppumetreillä, mutta kyllä minä istuisin ensin itse alas ja puntaroisin suhteen tilaa ja sitten istuttaisin sen miehen ja kysyisin, että mitenkä hän ajatteli tilanteen ratkaista, kun ne lapset ei vain katoa sieltä mahasta. Jos sulla on hirveästi pinnaa ja koet että rakastat miestäsi niin anna liekaa ja päästä vähän etsimään itseään, josko se helpottaisi hämmennystä. Vaan mieti myös tiukasti sitä, mitä teidän tulevaisuus parina tulee olemaan, jos siinä vaiheessa kun häntä eniten tarvitset, hän jättäisi sinut yksin ja haikailee muualle. Mutta mitä ikinä tulevaisuus tuo tullessaan niin tee ratkaisusi siltä pohjalta, että voit pää pystyssä ja ylpeänä jatkaa matkaa miehesi kanssa tai olla tyytyväinen siihen, että karistit kannoiltasi mokoman kuvatuksen!

Minun mies teki tuon tempun kun piti lähteä synnytyslaitokselle. No olin vähän painostanut lapsentekoon, mutta mitään kiirettä ei ollut ja avioliittoakin takana.
Ei tullut synnytykseen vaan meni juopottelemaan, vaikka jouduin olemaan pitempään sairaalassa. Verenpaine nimittäin nousi. Ei mikään ihme.

Kai se oli yhdenlainen paniikkireaktio. Nuoret miehet eivät hirveästi innostu vauvasta ja alkavat pelkäämään. Sait hyviä neuvoja. MInä erosin vasta 12 vuotta myöhemmin. Heti olisi pitänyt, niin paljon sain kärsiä, mutta ei maailmassa yhden lapsen kanssa mitään hätää ole.

Mutta kun minun mieheni on 38 vuotias.