erosta selviäminen/yli pääseminen?

Ellu

Kertokaahan kokemuksianne, että kuinka kauan erosta selviäminen teillä vei ja miten selvisitte..
Itse olen eronnut melkein kuukausi sitten. Olen tavannut joitakin ihan mukavia ihmisiä, ja yhdestä saattaisin olla jonkun verran kiinnostunut. Eilen laitoin hänelle tekstiviestejä ja hän lähetti minulle kaksi viestiä. Hän on rauhanturvaaja ja on tulossa ensi viikolla Suomeen, mutta en ole varma kuinka kauan hän on Suomessa. Olen miettinyt voisinko tavata hänet, jos hän ehdottaisi tapaamista tai viitsisinkö minä ehdottaa tapaamista (Hän olisi ilmeisesti halunnut tavata minut joskus aikasemmin..)Tavallaan haluaisin tavata hänet ja katsoa olenko kiinnostunut hänestä, mutta toisaalta mietityttää se, kun edellisestä erosta ei ole vielä kulunut hirveästi aikaa. No exäni ei ole siitä tainnut hirveästi välittää, on nimittäin ollut ainakin kahden tytön kanssa sängyssä jo. Enkä haluaisi enää palata exän kanssa yhteen.
En haluisi varsinaisesti jatkossa leikkiä kenelläkään.. Enkä haluisi kenenkään olevan vain korvike exälleni. Olen vielä nuori ja tavallaan toki haluan vielä pitää hauskaa ja nähdä maailmaa.
Tavallaan tuntuu, että voihan sitä tutustua ihmisiin, vaikka olenkin eronnut alle kuukausi sitten. Suhteeni exäni kanssa ei aina toiminut hirveän hyvin ja taukoja oli paljon, joten tavallaan asiat on paremmin näin.
Olen toki jo jonkun verran surrut eroa, ja mietityttää se, että miten jatkossa..Pitäisikö minun vielä käsitellä/yrittää selvitä erosta yksin. En välttämättä vielä tässä vaiheessa haluisi mitään hirveen vakavaa juttua, mutta minusta on mukava tutustua ihmisiin ja olen jo joihinkin jätkiin tutustunutkin..
En ole varma sopiiko juttu täysin tälle palstalle, mutta mielenkiintoista ois lukea muiden kokemuksista eron jälkeisestä ajasta..

20

8387

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • N24

      Et kertonut omaa ikääsi ja suhteenne kestoa tai kuinka mones mies hän elämässäsi oli. Ne kaikki vaikuttavat toipumiseen. Kärjistäen voidaan sanoa, että mitä nuorempi ja lyhempi suhde, sitä nopeammin on valmis uuteen vaiheeseen elämässään. Ja ensimmäisessä erossa saa eväitä jatkoon pahan olon käsittelyyn.

      Itse olen seurustellut kerran muutaman vuoden suhteessa, ei muita suhteita. Nyt, lähes kaksi ja puoli vuotta myöhemmin, olisin valmis löytämään jonkun uuden rinnalleni. No, ehkä jo puoli vuotta olen kaipaillut seuraa. Toisaalta taas ei haluaisi seurustella ja menettää riippumattomuuttaan... ;) Ja kuitenkin pelkään, että taas tulee joku ja rikkoo minut. Edellinen suhde meni poikki, koska ex löysi toisen.

      Alku eron jälkeen oli todella raskasta. Meillä sattui kaveriporukkaan joku ihme ero-buumi, joten meitä uussinkkuja oli yhtäkkiä useampia ja vertaistuki oli sanoinkuvaamattoman tärkeää. Siitä sitten olen pikkuhiljaa opintojen ohessa hankkinut uusiakin kavereita, lähentynyt vanhoihin ja koonnut pienen sydämen sirpaleita ympäriltäni. Nyt sydän on kasassa, mutta aivan tyhjä. Mutta joku päivä minäkin löydän jonkun! :)

      • Ellu

        Täytän ensi kuussa 20. Seurustelimme varmaan n.kolme vuotta, mutta suhteessa oli taukoja ja viimeinen seurustelupätkä oli tosi lyhyt.
        Olen seurustellut ennenkin, mutta pisin suhde sitä ennen oli ehkä vain n.kolme tai neljä kuukaukautta kestänyt juttu.


    • Ellui

      Tapasin sunnuntaina yhden tyypin, mutta se oli sellasta "kaveri"meininkiä. Tai oikeastaan en välttämättä pidä häntä vielä kaverinakaan, mutta tuttu ainakin.
      Ehkä ehdotan sille rauhanturvaajalle tapaamista jossain vaiheessa..

    • kissa

      erosin vuosi sitten marraskuussa, 3 ja puolen vuoden suhde. en ole selvinnyt, eka suhde nyt olen 21v. pelkään niin helvetisti etten pääse irti. tähänkö mun elämä kuluu. mies petti ja jätti, nyt seurustelee "onnellisesti" huoransa kanssa. Ei ollut ero helppo exällekään, mutta peittäköön surunsa toiseen ihmiseen. huonosti käy niillekin, se on väistämätöntä exäni luonteenlujuudella (" kun mua vaan alkoi kyllästyttämään tai jotain...") yhdellä viikolla eron jälkeen olin sen mielestä sen lasten tuleva äiti ja seuraavalla viikolla sitten jo seurustelikin sen pikku huoransa kanssa. (joka on kaiken lisäksi erään bändin jäsen ja ihan niinkuin "pikkujulkkis". ei tee asiaa yhtään helpommaksi. )

    • Ei kannata

      Älä nyt ainakaan mitään rauhanturvaajaa ota. Ne hakee vaan sitä kivaa. Kannattaa oottaa rauhassa, että olet selvittänyt erosi itsellesi ja katsoa sitten rauhassa ihan normaali suhde täältä suomesta. Kaukosuhde tohon päälle ei kuulosta hyvältä varsinkin kun tietää niiden rauhanturvaajien touhun siellä maailmalla.

    • entinen nuori

      Kerrot eronneesi kuukausi sitten ja kykenet jo ajattelemaan elämää eteenpäin. Ehkä monia asioita on vielä pohtimatta entisen suhteen osalta, mutta päätös jatkaa elämää näyttää olevan tehty. Kyllä se alkaa taas sujua.

      Olen kokmen teinin äiti, mies hurahti venäläiseen nettityttöön, petti, kavalsi ja pahoinpiteli mennessään. Paha vaan, että minä olisin halunnut toisenlaisen lopun. Olen jäänyt jumiin rakkauteen, jolla oli niin julmat kasvot. Olin sille rakkaudelle uskollinen enkä nyt hylättynä pääsekään irti. Elämä tuli elettyä turhaan.

      Toivon, rakkaat nuoret, että teiltä löytyy pettymysten jälkeen filosofiaa ja voimia jatkaa elämää jossain muussa muodossa. Sitouduin puolisoon ja perheeseen niin, että elämän jatkaminen tuntuu kuin pettäisi omat arvonsa. Kuitenkin sielu tyhjänä kaipauksesta tekee loppuelämästä melkein sietämättömän pelottavaa. Joskus jopa toivoo, ettei se olisi kovin pitkä. Tuntuu, että ainut tehtäväni on olla enää varoittava esimerkki muille pettyneille. Tehtävä sekin.

    • en koskaan

      yhden perään surin liian kauan. Siihen väliin mahtui läheisen paha sairastuminen ja itsellä tosi vaikee masentava ajanjakso, ja kun ne kaikki kierähti samaan kasaan, lopulta ei ottanut selvää, että kauanko surin kaikkea mahdollista, varmaan vuosikausia. Siitä ei ota selvää, että miten paljon se paha olo oli mitäkin.

      Siitä kun selvisin, päätin, että seuraavan perään en itke, jos joskus käy, ja sehän kävi. Kolme vuotta olin ainakin ollut ihastumatta keneenkään ja rakastuin niin täysin typerästi kuin koskaan vaan saattoi. Niin klassinen tapaus, pelimies pahimmasta päästä, samaan aikaan sääti vähän siellä sun täällä, ulospäin en olis uskonut. Kun selvis, tiesin, etten tule hänen peräänsä itkeen kyyneltäkään, en koskaan vaikka tuntuis miltä. Ja en ole surrut, joskus on käynyt jotain ajatuksia mielessä, mutta kyllä ne saa pois, kun muistaa mistä siinä oli kyse. Raivonnut olen ja vihannut niin paljon, etten sitä koskaan osaa tietää, mutta surrut en. Enkä tule suremaan, siihen itsesääliin mua ei enää saa kukaan. Niin kauan mulla meni siinä edellisessä suossa, että elämääni ei pilaa ykskään paskapää. Eikä tule pilaamaan.

      Aloitin samana vuonna kolme uutta harrastusta. Nyt sanoin itseni irti töistä ja lähden opiskelemaan. Olen bilettänyt ja kulkenut enemmän kuin viiteen viimeiseen vuoteen yhteensä. Toinen vaihtoehto olis ollu jäädä surkutteleen itseensä. Siihen en suostu, en koskaan jonkun petollisen kusipään takia.
      Saa nähdä romahdanko joskus, voi olla.

      • ope64

        Toi kaikki uho kuulostaa oikein vahvalta ja reippaalta. Onko varma, että se on vahvuutta vai hukutatko surua väkisin hurjaan menoon? Mistä sen tietää? Ja entä sitten, kun jäit jätetyksi kera kokonaisen perheen ja jättivelkojen? Kun lapset istuu pöytään kuin linnunpojat odottaen päivän ateriaa, jota yrität vääntää turtana ja sydän surusta sykkyrässä? Suru ei saa lamauttaa, sillä velat on maksettava ja työssä käytävä, vaikka raahautuisit sinne ryömien. Sanotaan, että elämä on lahja. No, en olisi välittänyt.

        Voisin päättää nyt aloittaa samanmoisen pirteän ja reippaan uhon. "En kyllä itke enää kenenkään perään jne". Silti tiedän, että omalla kohdallani sydän ei tunne niin. Se olisi vain feikkiä eikä pettäisi ketään. Suren rakastani, suren lasteni isää, suren häntä ihmisenä, jka joutui itsensä kanssa hukkaan. Suren eikä loppua näy.


      • kumpa oliskin.
        ope64 kirjoitti:

        Toi kaikki uho kuulostaa oikein vahvalta ja reippaalta. Onko varma, että se on vahvuutta vai hukutatko surua väkisin hurjaan menoon? Mistä sen tietää? Ja entä sitten, kun jäit jätetyksi kera kokonaisen perheen ja jättivelkojen? Kun lapset istuu pöytään kuin linnunpojat odottaen päivän ateriaa, jota yrität vääntää turtana ja sydän surusta sykkyrässä? Suru ei saa lamauttaa, sillä velat on maksettava ja työssä käytävä, vaikka raahautuisit sinne ryömien. Sanotaan, että elämä on lahja. No, en olisi välittänyt.

        Voisin päättää nyt aloittaa samanmoisen pirteän ja reippaan uhon. "En kyllä itke enää kenenkään perään jne". Silti tiedän, että omalla kohdallani sydän ei tunne niin. Se olisi vain feikkiä eikä pettäisi ketään. Suren rakastani, suren lasteni isää, suren häntä ihmisenä, jka joutui itsensä kanssa hukkaan. Suren eikä loppua näy.

        voin kuule hukuttaakin suruni bilettämiseen tai mihin hyvänsä. Mutta mieluummin hukutan nyt. En mäkään enää välitä mitä mä tunnen. Mutta ei sitä terveen papereilla kestäskään, jos alkas liikaa miettiä. Joillekin on helpompi vaan kääntää selkä ja mennä eteenpäin, kuin kohdata se asia, minkä tietää, ettei tulis sitä kestään. Ei sellasta ihmistä ole mulle lopulta ollut, jolta mä olisin saanut jotain todella suremisen arvoista, vaikka musta tuntuis miltä.

        Ja kun sä törmäät elämässä tarpeeks monta kertaa joihinkin asioihin, sä tulet oppimaan, että sä joko ryvet siellä ojassa aikasi ja nouset sieltä, tai sä nouset heti. Nousta on pakko joskus, tuntu miltä tuntu, joten parasta alottaa heti, ennenku sä olet jossain isoissa ongelmissa itses kanssa. Joko teet sen heti, tai itket ja teet, mutta kuitenkin, ei siinä ole vaihtoehtoja, eikä se ole mitään uhoa. Se olis, jos niitä vaihtoehtoja olis, muta ei niitä mun tilanteessa ole, eteenpäin menee elämä, ja jos mä tipun kelkasta, niin se on ihan mun oma syyni. Ei mua kukaan tule tuuppaan eteenpäin kuitenkaan, eikä auttaan. Jos mun elämässä olis koskaan auttanut jäädä itkeen mitään tilannetta, niin mähän itkisin kuin pieni joki, mutta kun tiedän, että se ei ole vienyt mua koskaan eteenpäin, ei auttanut yhtään mitään mihinkään. Eikä sellasta surua olekaan, mistä ei lopulta pitäs kuitenkin ohi mennä, vaikka tuntus miltä.

        Kyllä mä olen nähnyt niitäkin, joilla on ollut tollasia tilanteita kuin sulla, ja ei niilläkään auta. En mä usko, että mulla enää pärstä kestäs ajatella että miksi jotenkin käy ja miksi ei. Ei niihin vastauksia tule edes saamaan koskaan. jos mä menen vain eteenpäin, niin ehkä se joskus unohtuu vain.


    • haaveessaonhyväelää

      sanotaan että eroprosessi kestää 1/3 suhteen kestosta. olisi kiva tietää pitääkö paikkansa?

      varmasti se miten paska tapaus on ollut kyseessä, joko pidentää(traumat) tai lyhentää prosessia(viha).

      • ope64

        En ole ennen kuullut tuollaista eroteoriaa, mutta jos se pitää paikkansa, poden liittoani vielä vuosikausia! Silläkin on varmaan merkitystä, onko eronnut vai erotettu liitostaan. Kun liitto päättyy yksipuolisesti ja toinen jää suremaan, rakkautta on kovin vaikea kieltää tai muuttaa muuksi. Olisin hakenut kuun taivaalta, jos lopputulos kaikelle tuskalle olisi ollut perheen pelastuminen. Kuinka siis yhtäkkiä osaisin vihata tai vähätellä pitkää avioliittoani? Pystyn vain suremaan, sillä laitoin kaiken peliin, omaa ihmisarvoani myöten. Tietysti jonkun korvissa tällainen kuulostaa itsesääliltä, itsekin joskus äkästyn ainaista kyynekehtinistä. Silti, jos sydän rakasti, olisi minusta aika valheellista nyt sanoa, ettei se ollut sen arvoista tai oikeastaan se olikin vihaa. Mitä mieltä olette?


      • sieltä tulee
        ope64 kirjoitti:

        En ole ennen kuullut tuollaista eroteoriaa, mutta jos se pitää paikkansa, poden liittoani vielä vuosikausia! Silläkin on varmaan merkitystä, onko eronnut vai erotettu liitostaan. Kun liitto päättyy yksipuolisesti ja toinen jää suremaan, rakkautta on kovin vaikea kieltää tai muuttaa muuksi. Olisin hakenut kuun taivaalta, jos lopputulos kaikelle tuskalle olisi ollut perheen pelastuminen. Kuinka siis yhtäkkiä osaisin vihata tai vähätellä pitkää avioliittoani? Pystyn vain suremaan, sillä laitoin kaiken peliin, omaa ihmisarvoani myöten. Tietysti jonkun korvissa tällainen kuulostaa itsesääliltä, itsekin joskus äkästyn ainaista kyynekehtinistä. Silti, jos sydän rakasti, olisi minusta aika valheellista nyt sanoa, ettei se ollut sen arvoista tai oikeastaan se olikin vihaa. Mitä mieltä olette?

        kunhan olet surrut ensin tarpeeksi.
        Viha on ihan hyvä asia, sen jälkeen tulee muuta.

        Tärkeintä on ottaa vastaan tunteet ja käydä niitä läpi.
        On hyvä, ettet lähde "hukuttamislinjalle", koska ennemmin tai myöhemmin kukin joutuu omat kipukohtansa työstämään. Parempi tapa on tehdä asiat silloin kun niiden aika on. Sinulla se aika on nyt.

        Lapset ovat siinä mielessä pelastus, että ne pitävät tavallisessa arjen elämässä kiinni.Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, mutta arki ja rutiinit ovat hyvästä.Toisaalta olisi hyvä joskus saada olla ihan itsekseenkin hetki.
        Helppo tilanteesi ei ole, ja yksin lasten kanssa on välillä raskasta.

        Olen kokenut vastaavan tilanteen, kauan sitten, lapset ovat jo aikuisia.

        Toipumisaika on yksilöllistä, ei sitä voi oikeastaan määrittää etukäteen.
        Kun kuviossa on mukana lapset, joudut myös käsittelemään heidän tuntemuksensa: sinä olet se, johon lapset turvaavat kipuillessaan.

        Toivon sinulle ja lapsillesi rakkautta ja voimaa selvitä eteenpäin!


      • ope64
        sieltä tulee kirjoitti:

        kunhan olet surrut ensin tarpeeksi.
        Viha on ihan hyvä asia, sen jälkeen tulee muuta.

        Tärkeintä on ottaa vastaan tunteet ja käydä niitä läpi.
        On hyvä, ettet lähde "hukuttamislinjalle", koska ennemmin tai myöhemmin kukin joutuu omat kipukohtansa työstämään. Parempi tapa on tehdä asiat silloin kun niiden aika on. Sinulla se aika on nyt.

        Lapset ovat siinä mielessä pelastus, että ne pitävät tavallisessa arjen elämässä kiinni.Niin oudolta kuin se ehkä kuulostaakin, mutta arki ja rutiinit ovat hyvästä.Toisaalta olisi hyvä joskus saada olla ihan itsekseenkin hetki.
        Helppo tilanteesi ei ole, ja yksin lasten kanssa on välillä raskasta.

        Olen kokenut vastaavan tilanteen, kauan sitten, lapset ovat jo aikuisia.

        Toipumisaika on yksilöllistä, ei sitä voi oikeastaan määrittää etukäteen.
        Kun kuviossa on mukana lapset, joudut myös käsittelemään heidän tuntemuksensa: sinä olet se, johon lapset turvaavat kipuillessaan.

        Toivon sinulle ja lapsillesi rakkautta ja voimaa selvitä eteenpäin!

        Tällaista kokemuksen ääntä olen nin kipeäsi kaivannut. Kitos, että et tuomitse. Luen sanojasi yhä uudelleen. Ne ovat vailla paatosta ja besservisserismiä. En epäile etteivätkö reippaat kehotukset "pää pystyyn" ja "kyllä se risukasaankin vielä paistaa" olisi hyvässä tarkoituksessa lausuttuja, mutta minulle ne ovat nyt tyhjiä ja jopa ärsyttäviä.

        Olen pohjalla, jätetty ja 45 -vuotiaana jälleen lähtöruudussa, tällä kertaa vailla intoa kulkea eteenpäin. Kulutan vain aikaa, kunnes se on osaltani ohi. En vaivaa kenenkään olkapäätä (paitsi teidän, jotka viitsitte lukea tätä :)), kuljen kuin olisin ehjä, näyttelen vahvaa. Ainoa kysymys, joka välillä putkahtaa mieleen on, voiko ihminen pysyä psyykkisesti kasassa näin? Ja miten pitkään?


      • pohjamudissa
        ope64 kirjoitti:

        Tällaista kokemuksen ääntä olen nin kipeäsi kaivannut. Kitos, että et tuomitse. Luen sanojasi yhä uudelleen. Ne ovat vailla paatosta ja besservisserismiä. En epäile etteivätkö reippaat kehotukset "pää pystyyn" ja "kyllä se risukasaankin vielä paistaa" olisi hyvässä tarkoituksessa lausuttuja, mutta minulle ne ovat nyt tyhjiä ja jopa ärsyttäviä.

        Olen pohjalla, jätetty ja 45 -vuotiaana jälleen lähtöruudussa, tällä kertaa vailla intoa kulkea eteenpäin. Kulutan vain aikaa, kunnes se on osaltani ohi. En vaivaa kenenkään olkapäätä (paitsi teidän, jotka viitsitte lukea tätä :)), kuljen kuin olisin ehjä, näyttelen vahvaa. Ainoa kysymys, joka välillä putkahtaa mieleen on, voiko ihminen pysyä psyykkisesti kasassa näin? Ja miten pitkään?

        ihminen kestää paljonkin. aina löytyy joku jolla menee elämässä paskemmin ja silti porskuttaa eteenpäin. tunteet tulee ja menee, mutta elämä jatkuu.


    • SydänSärkyiJaParani

      kyllä siitä pääsee yli. olin naimisissa sellaiset 4 vuotta ja se oli täyttä helvettiä. Mies näytteli arkkienkeliä vielä seurusteluaikoina ja sitten kun mentiin naimisiin, juuri 18v täyttäneenä, niin tuli esille toinenkin puoli. Että siinä sitä oltiin. Minä epävarmana.. No, onneksi uskalsin kertoa asioista , joita oli mm. väkivalta, henkisesti SEKÄ fyysisesti, ja sain tuen erooni. Olen nyt onnellinen, vaikka vielä 22 vuotiaana mietin, että: Saankohan koskaan ikinä ketään itselleni? Nyt nauran tuolle ja sanon, että uho on kova. Minä saan vielä ihanan ja hyvän ja rakastavan miehen itselleni!! Ja rukoilen Jeesuksen nimeen tätä. :)

      Rakas, saat erota, jos et kestä helvettiä.

    • pekkarinenvaltteri

      munoli ihan pakko kirjoittaa minulla itsellänikin on ollu tyttö ystäviä . Olen ollut yhdessä hänen kanssaan keski talvesta kesään asti. Mutta tyttöni ihastui toiseen jo ennn kuin olin tajunnut mitään . Sitten selvisi että hän on jo toisen kanssa .itkin 2 päivää melkein kokonaan ja kunajattelen häntäminua rupeaa itkettämään. Edelleenin hän oli vielä ensimmäinen tyttö ystäväni olen edelleen masentunut en halua syödä nsaa unta ja olen hiljainen auttakaa mua pääsemään erosta yli vaikkaolen tosi nuori 11v

    • raunio

      Minun ja seurustelukumppanini suhteesta on tullut minulle todellista kärsimystä sen jälkeen, kun petin kumppaniani. Semmoista tekoa on tietenkin täysin mahdotonta selitellä mitenkään ja jokainen kerrottu syy tuo vain ja ainoastaan mitäänsanomattomuutta. En ole voinut käsittää, mikä minuun meni silloin. En vain ollut silloin oma itseni. Koskaan aiemmin tai sen jälkeen ei ole käynyt mielessäkään mikään sen kaltainen teko. En olisi ikinä voinut kuvitella tekeväni niin.
      Eron jälkeen minut on ehditty jättää jo kahdesti mutta saman tien minut on otettu aina takaisin. On ollut erittäin rankkaa kokea kaiken romahtavan ja sittenkin jo parhaimmillaan muutaman tunnin kuluttua minut on otettu takaisin. Tämä on imenyt minusta yksinkertaisesti kaikki mehut pois enkä jaksa enää innostua mistään ja elämäniloni tuntuu olevan lopullisesti kadonnut.
      Viime päivinä kumppanini on alkanut jälleen puhua eroamisesta. Minua on viety viime aikoina kuin vierasta sikaa, sillä olen itse niin tulisesti rakastunut ja kiintynyt, etten koskaan voisi kuvitella eläväni ilman ensirakkauttani. Ehkä tässä tapauksessa järjellä ajateltuna olisin lopettanut suhteen omasta takaa jo aikoja sitten mutta sydämeni huutaa sinisenä, että tämä on juuri se oikea. Silti tuntuu, että joudun odottamaan koko ajan vain seuraavaa tyrmäystä ja välillä tuntuu, että tämä kaikki olisikin vain pelkkä kosto siitä, mitä olen tehnyt. Käteni ovat yksinkertaisesti sidotut. Mielestäni on jollain tavalla hieman outoa, että tästä huolimatta haluan elää hänen kanssaan ikuisesti ja koen kaiken hänen kanssaan kokemani kivun arvoiseksi enkä koskaan väsy rakastamaan häntä. Olenkin aivan sekaisin pelosta, vihasta ja rakkaudesta. Silti jossain syvällä sisimmässäni palaa ikuinen toivon liekki, jota tarkemmin katsoen näen itseni nykyisen kumppanini ja hänen kanssaan saamieni lasten kanssa onnellisina ja iloisina. En vain ikinä kestäisi erota hänestä. Toivottavasti ymmärrätte.

      • 123467

        Minulla on täsmälleen sama tilanne. En pysty antamaan ikinä asiaa itselleni anteeksi, jos nyt menetän tämän ihmisen lopullisesti tekoni takia.


    • nurrrse

      Jatka vain ihmeessä uusien ihmisten tapaamista ja heihin tutustumista! Eihän se velvoita suhteeseen. :) Uskon, että tiedät itse, koska on sinulle sopiva aika aloittaa uusi suhde.. Itselläni on takana kolme eroa, ja täytän tänä vuonna 24. Ensimmäinen ero oli raskain, taisin surra reilusti yli vuoden alle puolen vuoden suhdetta..
      Kyllä pääset erosta yli! Itse en uskonut pääseväni yli, mutta kumma kyllä pikkuhiljaa elämä alkoi taas maistua! Paljon voimia sinulle! :)

      • jebsu

        Itse olin yhdessä vain pienen hetken. Poikaystäväni sanoi vain että hänen päänsä hajoaa ja että tämä on niin sekavaa kun pidimme suhteemme salassa. Halusin katsoa miten lähtee menemään mutta poikaystäväni oli "varma" suhteestamme. Hän jätti minut toisen tytön takia ja olen ollut ihan hajalla tilanteesta. Minulla oli hirveä masennus jo viime "erosta" ja luotin tähän poikaan täysillä, mutta hän petti. Jos olisin ollut järkevä niin olisin pitänyt pojan vaan kaverina! :(


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hoitajalakko peruuntuu, tilalle joukkoirtisanoutumiset

      "Tehyn ja Superin hallitukset kokoontuivat tänään toteamaan, että tilanne edellyttää järeämpiä työtaistelutoimia." https://www.hs.fi/politiikka/art-2
      Maailman menoa
      739
      9198
    2. Johan tuli oikea aivopieru Britti Lordilta

      Emeritusprofessori Lordi Robert Skidelsky sanoi Suomen rikkovan YYA sopimusta joka on tehty Neuvostoliiton kanssaa 1948. Mitä pir
      Maailman menoa
      373
      8004
    3. Tehyn Rytkösellä tallessa tekstiviestit A-studiokohussa

      https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/a-studiosta-kohu-tehyn-rytkosen-mukaan-ministeri-linden-sai-paattaa-osallistujat-ohjelma-kiistaa-vaitteen/8407068
      Maailman menoa
      162
      5761
    4. William ja Sonja Aiello ERO

      Hyvä Sonja! Nyt etsit uudet kaverit ja jätät nuo huume- ja rahanpesu porukat haisemaan taaksesi!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      54
      2378
    5. Oho! Seurapiirikaunotar, ex-missi Sabina Särkkä yllättää tällä harvinaisella kyvyllä: "Mulla on..."

      Sabina Särkkä on nähty monissa tv-reality-sarjoissa. Mutta tiesitkö, että Särkällä on valokuvamuisti? https://www.suomi24.fi/viihde/oho-seurapiirikaun
      Kotimaiset julkkisjuorut
      6
      2103
    6. Se siitä sitten

      Kirjoitan tänne kun en sulle voi. En vaivaa sua enää koskaan. En ikinä tarkoittanut olla ahdistava tai takertuva. Tunteet heräsi enkä osannut olla tyy
      Ikävä
      82
      1752
    7. Ohhoh! Rita Niemi-Manninen otti ison tatuoinnin - Herätti somekansan: "Täydellinen paikka!"

      Rita Niemi-Mannisen suuri, uusi tatuointi on saanut somekansan heräämään talvihorroksesta. Niemi-Manninen otti tatskan rakkauslomalla Aki-miehensä kan
      Kotimaiset julkkisjuorut
      20
      1695
    8. Ihastumisesta kertominen

      Olen päättänyt kertoa tunteistani ihastukseni kohteelle. Erityisen vaikeaksi tilanteeni tekee se, että kyseessä on ns. kielletty rakkaus. Olen jo toi
      Ihastuminen
      92
      1455
    9. Taas Venäjän tiedoittaja akka Varoitti Suomea ja Ruotsia liittymästä Natoon

      Juuri sopivasti julkaistu varoitus, kun Suomen eduskunta alkaa klo 13:50 käsitellä asiaa suorassa TV 1:n lähetyksessä. ILtasanomat.
      Maailman menoa
      440
      1382
    10. Harvoin julkisuudessa nähty Jari Sillanpää, 56, julkaisi uusia kuvia - Karisti Suomen pölyt jaloista

      Huumekohun jälkeen matalaa profiilia pitänyt Jari "Siltsu" Sillanpää on ollut vaitonainen elämästään. Tänä keväänä miehen some on ollut hiljainen. Nyt
      Kotimaiset julkkisjuorut
      7
      1380
    Aihe