Kannattaako kolmannen kerran vielä yrittää lähihoitajaksi?

Opettele valehtelemaan paremmin. Ei se psykologi sinun ajatuksiasi kuitenkaan voi lukea.
Ehkä kirjoituksesi paljastaa kuitenkin asenteestasi jotain, ja se jokin on kovasti negatiivisen oloista.
Näytät alentavan toisia ihmisiä, se ei ole hyvä lähtökohta.
Kolmas kerta toden sanoo.

Kirjoittamasi perusteella asenteesi muita ihmisiä kohtaan pienenkin vastoinkäymisen tullessa vaikuttaa sellaiselta, ettei hoitotyö ole sinun alaasi. Valitan.

Mieti vaikka teknistä alaa.

Noin lyhyen kirjoituksen perusteella on tietysti uskaliasta tehdä johtopäätöksiä, mutta minäkin luulen, että olisit onnellisempi jollain muulla alalla.

Juu. Kandeis mennä vaikka psykologi kouluun.

Hyviä hakijoita on tosi paljon! Tiedän eräänkin joka oli tosi hyvä hakija, oli samoissa pääsykokeissa toista kertaa jo, eikä silloinkaan päässyt! Mutta sitkeästi kolmannen kerran yritti, siinä näkivät että oli tosissaan ja pääsi kolmannelta yrittämältä sisään!
Ei muuta kun uutta matoa koukkuun ja tsemppiä!

Koko pääsykoejärjestelmä on mätä. Kentällä on liian monta, ainakin 69 % toimijoista valikoitunut väärillä perusteilla esim. lähihoitajaksi, sainraanhoitajaksi tai muuhun sellaiseen ammattiin, jossa koulutuksen pääsykokeissa on psykologin tms. soveltuvuustesti.

Vähemmälläkin osamäärällä älyää, että 10 min. haastattelun perusteella edes psykologi ei pysty tekemään arvioita; onko sinunsta vaiko eikö?

Viekää terveisiä päättäjille. Valintaprosessissa on pahasti pielessä JOTAKIN.

tunnnen poliisin joka kuudennella yrittämällä pääsi haastattelusta läpi, joten menet vaan sinne haastatteluun joka vuosi. kyllä se joskus tärppää

Kysymys ei todellakaan ole mistään milelipideasiasta. Testit karsivat luotettavasti pois soveltumattomat henkilöt. Kokeneen psykologin haastattelu täydentää testauksessa saatua informaatiota. Valtaosa testauksesta selvittää opiskeluedellytyksiä. Runsas lähihoitajakoulutuksen tarjonta on johtanut siihen, että pisterajat ovat laskeneet aikaisemmista vuosisita. Näin sisään pääsee sellaisia, jotka eivät ehkä takavuosina olisi päässeet. Tilanne on minusta jo tältä osin huolestuttava.

Tuollainen katkeruus ja toisten solvaaminen p***oiksi kertoo kyllä, että psykologien arvio on aivan oikea.

Et sovi alalle.

En itse ole mikään mielistelijä enkä valehtelija, vaan olin aivan oma itseni haastatteluissa ja mitään vaikeutta ei ollut päästä koulutukseen. Muuta asenteitasi nöyremmiksi äläkä kuvittele olevasti muita parempi maailman napa, niin ehkä tärppää seuraavaksi.

Narsisteja ei kaivat hoitoalalle....

no voihan TESTIT. Itseensä kyllästyneet psykologinpaskat siellä istuvat tuntipalkalla samoja joutavia kysymyksiä toistellen.
Lähihoitajaksi pääsee nykyään kuka vaan. Pahimpia ovat kuitenkin vanhan ajan kodinhoitajat, jotka vieläkin pääsevät pätemään olemattomalla koulutuksellaan. Ilkeyttä ja nöyryyttämistä riittää. Jos ei ole lakana oikeinpäin tai pyykkipussi vietynä, niin vanha kodinhoitaja kyllä antaa palautetta, tyyliin: "kyllä me vanhat osataan, mutta vierailevat tähdet eivät opi millään"
Vanhainkodissa työssä olo on juuri niin perseestä näiden vanhojen kaikkitietävien homeperseitten takia - vaan onpas joskus mukavaa olla töissä nuorien ihmisten kanssa, miten ihana suhtautuminen vanhuksiin, miten sydämellinen. Se ja sama lakanoille, kunhan ihminen on onnellinen ja tyytyväinen.
t

Olet liian viisas tälle alalle. Tämä ala on pelkkää syöttämistä ja paskanpesemistä.
Tämä ala tietenkin työllistää, jotta jos sinulla on rahasta tiukkaa, niin tällä alalla on parhaat työllistymismahdollisuudet.
Palkka ei ole häävi, työvuorot syvältä. Illasta aamuun ja pätkäaamuja...
Tunteista lässyttäminen on yksi osa lähihoitajan laajaa repertuaaria. Parhaat paikat ovat tietty sellaiset, joissa on miehiäkin - silloin ei tuo kuukautisista ja laihduttamisesta puhuminen rassaa kovasti järkinaisen mieltä. Jätkät osaavat puhua järkeviäkin.
Jaksat kyllä, jos et rupea mihinkään kuppikuntiin, teet työsi ja lähdet kotio.
Sannoopi ällän ylioppilas, kaupallisen alan tutkinnon suorittanut lähihoitaja, takana yli 20 vuotta mainontaa ja markkinointia

Minäkin olen kahdesti tullut hylätyksi lähihoitajakoulutukseen. Olen siitä oikeastaan nyt tyytyväinen, vaikka se olikin silloin kova paikka.

Sillä alalla tuskin voittajia lopulta on ainoaakaan. Loppujen lopuksi olen psykologille kiitollinen siitä että raakkasi minut pois joukosta. Ne viidenkympin haastattelumaksut vaan jäi kaivelemaan. Mutta nyt tiedän paremmin, en missään nimessä olisi viihtynyt siinä työssä.

Voi harjoitella joitakin vastauksia etukäteen. Näiden kallonkutistajien vakiokysymyksiä voi olla:

- mikä on paras työpaikka jossa olet ollut
- kerro jotakin itsestäsi
- mikä sinulle on vaikeaa
- miten toimit ja reagoit kun kohtaat ongelmia
- missä olet hyvä
- miten esimiehesi pitäisi sinua ohjata että menestyisit työssä
- mitä paheita sinulla on
- oletko koskaan valehdellut, varastanut tai ylensyönyt, ainakin hiukan
- miksi kerrot muunneltua totuutta

Ja ehdottomasti muista kysyä jotakin jos annetaan sellainen tilaisuus. Ei niin väliä mitä kysyt, kunhan kysyt innostuneesti.

Hei!Aikuispuolen lähihoitajakoulutuksen psykologiset testit ovat ihan hevon kukkua.Niistä pääsee läpi,jos on hyvä valehtelemaan.Onhan se tietysti hyvä,että näitä testejä tehdään ja edes jotenkin yritetään karsia pois alalle sopimattomat ja pahasti itsetuhoiset,mutta se EI toimi.Tiedän mistä puhun.Vuosia sitten olin vakavasti masentunut.Itsemurha ajatukset olivat mielessäni lähes päivittäin.Tänä päivänä olen ok,mutta parantumiseni kesti seitsemän vuotta.Kun hain hoitajakouluun olin vielä pahasti sairas.Psykologisissa testeissä kysyttiin olenko koskaan tuntenut itseäni masentuneeksi tai onko minulla ollut itsetuhoisia ajatuksia.Kielsin tietenkin kaiken.Sen verran älysin,että jos olen rehellinen,niin minua ei varmasti valita.Muutenkin vastailin kaikkiin kysymyksiin kauhean iloisesti ja positiivisesti.Piirtämisosiossa en todellakaan piirtänyt sitä mikä synkässä sairaassa mielessäni ensimmäiseksi tuli mieleen,vaan kaikkea iloista ja positiivista.Koska en piirtänyt heti sitä mikä tuli mieleen,en ehtinyt piirtää testin aikana kaikkia kuvia valmiiksi.Kesti useita ylimääräisiä minuutteja ,kun yritti "huijata" piirustuksissa.Kun mieleen tuli pelkkää tuskaa ja kuolemaa piti taas yrittää keksiä jotakin iloista ja positiivista.Silti psykologin haastattelussa minua kehuttiin taiteelliseksi ja asia ymmärrettiin niin että en ollut saanut kuvia valmiiksi koska piirrän niin hitaasti ja yksityiskohtaisesti ja intohimoisesti taidokkaisiin kuviin uppoutuen.Just joo...Pääsin tietenkin lähihoitajakouluun.Hoitsukoulun työssäoppimisjakson aikana eräs sairaanhoitaja unohti hetkeksi omat avaimensa lääkekaapin oveen ja poistui kännykkään puhuen pois paikalta jättäen minut yksin lääkkaapin viereen.Tuijotin lääkekaapin ovea ainakin viisi minuuttia miettien otanko lääkkeet ja tapan itseni vai lukitsenko kaapin ja vien avaimet hoitajalle.Vein lopulta avaimet hoitajalle ja olin loppupäivän osaston sankari,itse rehellisyyden perikuva.Jo vain olisivat tienneet,mitä päässäni liikkui ennen avaimien palauttamista,huh!Minun tarinallani on lopulta kuitenkin onnellinen loppu.Hoitajakoulu avasi lopulta silmäni ja pelasti henkeni.Kerran tunnilla käytiin läpi aihetta suomalaiset kansansairaudet.Niistä yksi yleisimmistä on masennus.Luokkakaverin masennuksesta pidetystä esitelmästä jäi päähän pyörimään lause "Masennu on sairaus,joka voi hoitamattomana johtaa jopa kuolemaan".Silloin Ttjusin viimein hakea apua ja pelastuin.Enkä ollut luokaltani ainoa,joka oli valehdellut samalla tavalla.Että sellaiset psykologiset testit!

Testataanko kaikki lähihoitajaksi hakevat? Myös ammatilliset kurssikeskukset kouluttavat lähihoitajia, ilmeisesti he opiskelevat jollakin työvoimakurssilla?

Hoitotyön pääsykokeet testaavat lähinnä AMK:n opiskeluvalmiuksia. Iso osa valmistuneista sairaanhoitajista ei tee hoitoalan töitä tai vaihtaa toiselle alalle jo muutaman vuoden päästä.

Sairaanhoitajan tutkinnon voisi suorittaa 2-2,5 vuodessa. Opiskelua pitäisi järkeistää, niin rahaa säästyisi ja opiskelijat motivoituisivat opiskeluun. Kaikki turhat kurssit - mukaan lukien jonninjoutavat esseet ja ryhmätyöt pois. Verkkokursseja tilalle, itsenäistä opiskelua lisää ja lähiopetuspäiviä huomattavasti vähemmän. Kesälukukausi käyttöön ja opiskelu ja tenttiminen mahdolliseksi AMK:ssa myös kesällä.

Oho, kuulostaa aika kummalta! Saako niiltä psykologeilta niiden arviointeja jotenkin näyttöön? Ootko siis jotenkin todella ujo/sisäänpäinkääntynyt, vai sitten esiintynyt jotenkin vähän "häiriintyneenä"?
Koska jossain ryhmähaastattelussa on ihan ok mainita olevansa hiljaisempaa laatua, vaikka haetaankiin tyyppejä, jotka tulevat ihmisten kanssa toimeen niin kyllä tuolla kentällä ujompikin pärjää, kunhan työnsä pystyy tekemään.

Häiriintyneemmistä sitten... kun ite alotin opiskelut, niin ryhmässä oli heti alkuun jo muutama, joista näki, ettei lähihoitajan hommat voi mitenkään sopia heille... tiedä miten olivat päässeet siitä haastattelusta läpi?
Että jos olet mennyt haukkumaan ne psykologian tollot tolloiksi, niin siinä varmaan on se syy hylkäykseen...

Ja työssäkin on nähnyt joitakin hoitajia, joista voi vaan ihmetellä, miten ovat alalle oikeen edes päätyneet.

Jos on ala, jolle oikeasti haluat, niin kyllä kannattaa vielä yrittää, koska sinnikkyys palkitaan. Toisaalta, voit myös koittaa hakea saman alan muuhun koulutukseen, esim sosionomi, sairaanhoitaja tai jos 2. aste puuttuu niin käydä vaikka iltalukio, tai käydä laitehuoltaja, yms. koulutus ja sitten sen työn kautta on helppo päästä vaikka oppisopimukseen lähihoitajaksi. Sitten myös vaikka koulunkäyntiavustajan työstä saa lisäpisteitä, siihenkin on koulutuksia tai monesti ottavat ilmankin.

Eli ei ole ainoa reitti päästä siihen työhön tuo koulu...