Parisuhde päättyi yli vuosi sitten ja erosta toipumisen jälkeen tuli keskityttyä opiskeluun, kuntoiluun ja yrittämiseen.
Opinnot ottivat takapakkia ja elämänsuunnitelmia uudelleenarvioidessa tuli selväksi, että haluan parisuhteen ja perheen. Pitkäaikainen masennus ei helpota asiaa.
Iltaisin on vaikeinta, kun katselee yksin telkkaria. Kaipaan viereeni naista, jonka kanssa halailla ja luoda yhteistä unelmaa.
Onko naisia, joilla on samanlainen tilanne?
Opinnot ottivat takapakkia ja elämänsuunnitelmia uudelleenarvioidessa tuli selväksi, että haluan parisuhteen ja perheen. Pitkäaikainen masennus ei helpota asiaa.
Iltaisin on vaikeinta, kun katselee yksin telkkaria. Kaipaan viereeni naista, jonka kanssa halailla ja luoda yhteistä unelmaa.
Onko naisia, joilla on samanlainen tilanne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä ton masennuksen pitäis helpottaa, ennekun yrittää suhdetta lähteä rakentaan.
Mulla ainakin meni ihan filmi poikki, kun oli lääkitys ja lähdin kaupungille ns. viiraamaan. Jos ei lääkitystä ole, ei tuota pelkoa tietty ole.
Joo kyllä myönnän, että kun vähän rupes aurinko paistamaan verhojen välistä, alkoi kaivata muutakin seuraa kuin mun pihan myyrä jolle annan iltaisin kauraa. Sen menoa on kiva katsella, mut ei se iltasin paljoa lämmitä. Joskus mun iho aivan kihelmöi, kun kaipaan jotakuta viereen. Mulla on ollut aina vaikeuksia nukkua yksin
ja olen joskus ihan siitä syystä raahannut jonkun yhtä surkean ihmisen sohvalle istumaan mun kanssa. Mä menen nyt mun pihalle ja huudan. Jos Turun suunnalta kuuluu huutoa, se olen mä.
Tääl vaikuttais olevan aika paljon turkulaisia, mitä nyt juttuja seurannut. Ollaanko me turkulaiset jotenkin normaalia yksinäisempiä sit?
Ei kun me ei alistuta kohtaloon, pyristellään yksinäisyydestä irti, ollaan sitkeitä sissejä. Yritetäänhän me kauppatorilla hyppimällä upottaa Tamperekin, eikö se jo kerro turkulaisuudesta jotain. Ja vaikka olen muuttanut ihan naapuriin, niin se sanonta, että ihminen voi lähteä Turusta mut ei Turku ihmisestä, pitää paikkansa. Mäkin olen aina turkulainen, vaikka olen nyt hetken poissa.
Jos haluan lämpöä niin siirrän sänkyn patterin viereen ja nukun siinä.
Ei se kyllä henkisesti lämmitä, vaikka hyvältä tuntuukin.
Kyylä surutyö entisestä pitää käydä lopuun - muuten tulee vain korvike. Elän sykin ja voi olla näinkin onnellinen. Ei sitä onnena odottamalla ja hakemalla kukaan saa: pitää vain elää ja antaa sen sitten yllättää jos niin on suotu. Ja kyllä ihmisen on löydettävä sopusointu ja sielunsa koti itsessään ja sitten voli elää ja jakaa onnea myös toisen ihmisen kanssa.
Minkä ikänen sitten oot? ;)