Olen laihduttanut ja lihonut useita kertoja elämäni aikana vaikka olenkin vielä melko nuori (alle 25v). Vajaa vuosi sitten keväällä aloin pohtia lihavuusleikkausta ja aloin asiaa kysellä työterveyshuollon kautta, olisiko minulla mahdollista päästä leikkaukseen jne. Tunteen vaihtelivat laidasta laitaan ja olin hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä johtuen eri lääkäreiden sanomisista; osa oli sitä mieltä että hienoa että olet päättänyt jotain asialle tehdä ja varmasti pääset leikkaukseen, seuraava lääkäri sanookin jo että unohda koko juttu, olet niin nuori ja on muitakin keinoja laihduttaa. Onneksi ratkaisevimmat päätökset leikkaukseen pääsyn suhteen teki ne mukavat ja kannustavat lääkärit.
Olin ensin ene-ryhmässä (erittäin niukka energinen dieetti) syksyllä 2012, 10 viikon nutrailulla lähti melkein 20kg. Joulukuun lopussa työterveys lääkäri teki lähetteen endokrinologille joka tammikuussa teki lähetteen Peijakseen.
Ensimmäisen käynti peijaksessa oli helmikuun puolessa välissä ja leikkauspäiväksi annettii 18.3. ja tavotteeksi tiputtaa vielä 6kiloa.
Tavoitteessa onnistuin ja viime viikon maanantaina minut sitten leikattiin. Olin sairaalassa vain yhden yön ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin. Muutaman ensimmäisenä päivänä oli kipuja jonkin verran mutta riittävä kipulääkitys ja liikkeelle lähtö auttoi niihin.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut viikko on vointi ollut suorastaan loistava, Ei uskoisi että on leikkauksessa edes ollut. Paitsi uuden ruokavalion opettelu on ollut yllättävän haastavaa, nälkää ei ole ollut kertaakaan leikkauksen jälkeen, kellosta on katsottava että tulee tarpeeksii syötyä. Erityisesti riittävä nesteiden saanti on ollu vaikeaa. Painoa on nyt ensimmäisen viikon aikana lähtenyt jo 5kg.
Halusin kertoa minun tarinani näin lyhyesti kannustuksena leikkausta pohtiville, leikkaukseen menossa oleville ja leikkauksessa olleille sekä muuten vaan asiasta kiinnostuneille :)
Olin ensin ene-ryhmässä (erittäin niukka energinen dieetti) syksyllä 2012, 10 viikon nutrailulla lähti melkein 20kg. Joulukuun lopussa työterveys lääkäri teki lähetteen endokrinologille joka tammikuussa teki lähetteen Peijakseen.
Ensimmäisen käynti peijaksessa oli helmikuun puolessa välissä ja leikkauspäiväksi annettii 18.3. ja tavotteeksi tiputtaa vielä 6kiloa.
Tavoitteessa onnistuin ja viime viikon maanantaina minut sitten leikattiin. Olin sairaalassa vain yhden yön ja seuraavana päivänä pääsin jo kotiin. Muutaman ensimmäisenä päivänä oli kipuja jonkin verran mutta riittävä kipulääkitys ja liikkeelle lähtö auttoi niihin.
Nyt kun leikkauksesta on kulunut viikko on vointi ollut suorastaan loistava, Ei uskoisi että on leikkauksessa edes ollut. Paitsi uuden ruokavalion opettelu on ollut yllättävän haastavaa, nälkää ei ole ollut kertaakaan leikkauksen jälkeen, kellosta on katsottava että tulee tarpeeksii syötyä. Erityisesti riittävä nesteiden saanti on ollu vaikeaa. Painoa on nyt ensimmäisen viikon aikana lähtenyt jo 5kg.
Halusin kertoa minun tarinani näin lyhyesti kannustuksena leikkausta pohtiville, leikkaukseen menossa oleville ja leikkauksessa olleille sekä muuten vaan asiasta kiinnostuneille :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tarkistettinko jollain tavalla psyykkisen puolen tervydentilaa?
täytin syömistapa kysely -lomakkeen joka käytiin sitten lääkärin kanssa läpi, sekä muutenkin keskustelimme psyykkisen puolen terveydestä
Olipa kiva lukea pirteä ja kannustava kertomus tästäkin asiasta!
Itse tunnen jo olevani liian vanha siihen operaatioon. Olen koko ikäni laihduttanut ja lihonut. Kunpa silloin ennen oilsi ollut tuo mahdollisuus. Koko elämä elettävänä ja ikuinen taistelu ylipainon kanssa olisi jo voitettu.
Oman tyttäreni kohdalla kävi niin onnellisesti että hän on yksi niistä harvoista joka pystyi omatoimisesti laihduttamaan puolet painostaan ja myös pitämään sen.
Minulle se ei koskaan onnistunut. Haluaisin aloittaa alusta :)
Luin lääkäriltä saamistani papereita tuota ikää ja se oli ilmoitettu 20-60 (65) vuotiaille tehdään leikkaus.
Itse olen 52 ja menossa leikkaukseen.
Onhan minulla sitten vielä aikaa :) Täytän 58 tänä vuonna.
Minut leikattiin 52 vuotiaana. Itse tässä pitää työ tehdä leikkauksen jälkeen. Ja pitää huoli, että syö tarpeeksi pieniä annoksia.
Kyllä te ootte laiskoja kun etti viitti edes kuntoilla Vaan leikkaukseen pitää mennä!Ja vielä verorahoilla!!!Hävetkää läskit!!!!!
Tulitko ajatelleesi, että voi olla sairaus, mikä estää kuntoilun ja suuremman liikkuminen. Lihasuusleikkauksen jälkeen työkunto paranee laihtumisen seurauksena ja näin pääsee takaisin työelämään maksamaan veroja. Vai pitäisikö jäädä pois työelämästä ja ruveta elämään yhteiskunnan varoin? Mietippä tätä!!!
Elämä ei kaikille ole niin mustavalkoista kuin sinulle. Häpeä itse kirjoitustasi ja toivottavasti podet jotain sairautta: miksi et paranna itseäsi vaan maksatat yhteiskunnalla. On niin monta muutakin itse aiheutettua sairautta että turhaan tuosta huolta kannat.
Kukapa käski väärin nostaa vaikka painavaa tavaraa, sitten selkä kipeänä vuosikausia ja yhteiskunta maksaa.
Kannattaa katsoa asiaa sitten 5-vuoden kuluttua. Mieli voi muuttua ja leikkaukset ovat ikuisia. Lihavuusleikkauksista ei ole vielä paljon kokemusta ja useimmat ovat alkaneet lihoa myös lihavuusleikkausten jälkeen. Leikkaus aiheuttaa myös sosiaalisen ongelman, koska ei voi enää syödä normaalilla tavalla.
Ei se nyt mikään sosiaalinen ongelma ole ettet voi syödä yhtä paljon kuin muut, päin vastoin on asia. Voitpahan kehua että näin vähällä tulet toimeen...
Mikään taikatemppu se ei ole, toisilla paino tippuu leikkauksen jälkeen hurahtamalla toiset taas jatkaa taisteluaan, koskaan et voi tietää kumpaan kuulut.
Itselläni on tuttu, joka on sairaalloisen lihava ja sairastaa masennusta ja kroonista suolistosairautta, johon parannuksena tai siis lievennyksenä oikeanlainen ruokavalio, mutta koska tämä ei sitä noudata niin p...a lentää ja näin ollen ei voi töissäkään käydä... Nyt pääsi lihavuusleikkaukseen, jota suuresti ihmettelen, koska sai pois vain 5 kiloa( en tiedä mikä oli tavoite ennen leikkausta), mutta oletan ettei ainakaan tuo lukema. Sortui aika monta kertaa kieltäytymällä ottamasta lohta, mutta sen sijaan ottikin jäätelöä ja suklaakakkua...
Olin kertonut hänen leikkauksestaan yhdelle kaverilleni joka on yhteinen tuttumme ja hän kielsi mua kertomasta kellekkään olleensa leikkauksessa. Sanoin, et luuleeko hän ettei kukaan sitä huomaa niin ei kuulemma. Kyllä tässä kyläss ollaan huomattu parin muunkin käyneen leikkauksessa.
Mietin vain, että miten tälaiset henkilöt käyvät töissä, koska heidän ainoa tehtävänsä on pysyä syömistensä perässä? Meillä kun on lakisäänteiset 2 kahvitaukoa ja lounastauko. Vai pitääkö tällaisten saada vielä ylimääräisiä taukoja vai kykeneekö edes töitä tekemään? Tiedän, että osalla voi olla oikeesti sairaus takana, mutta ei läheskään kaikilla vaan laiskuus se tuohon tilaan johtaa. Itsekään en laiha ole, mutten myöskään lihavaksi kutsuisi. En tahdo ketään loukata vaan tahtoisin tietää miten ks ihmiset toimivat
Jos todella on työpäivän aikana kolme taukoa ja päivän mitta 8 tuntia, niin eihän se mikään ongelma ole. Itse syön noin neljän tunnin välein ja yölläkään en nouse syömään, vaan pääsääntöisesti nukun. Töissä olen ollut ennen ja jälkeen leikkauksen ihan normaalisti. Ei eläkkeelle pääse pelkän lihavuusleikkauksen takia.
Sitäkään en ymmärrä. miksi leikkauksesta pitää olla hiljaa. Itse olen kertonut tilanteesta aivan suoraan jos joku on ihmetellyt painon nopeaa laskua.
ei niin lihava, vaikket halua loukata, niin tuollainen tyhmyys on loukkaus ihmiskuntaa vastaan.
Oletko tosiaan kateellinen jos joku joutuisi syömään työajalla vaikka muutaman lusikallisen rahkaa?
Tänään juuri kuulin radiosta, että lihavuus ei johdukaan laiskuudesta, vaan jopa 70% perintötekijöistä.
Keksi nyt jotain muuta tekemistä kuin toisten syömisten kyttääminen vai onko lihavien huono elämä ainoa asia, jossa voit tuntea paremmuutta?
Täytyy sanoa että jo on kateus ja pahansuopuus huipussaan "enniinlihava". Ihan vaan tiedoksi että ei tarvitse erillisiä taukoja eikä sinun huolenpitoasi miten usein joku käy syömässä.
Kaikenlaista sitä saakin lukea....huhuh.
Se, että asioista haluaa ottaa selvää, ei ole kateutta eikä pahansuopuutta niin kuin asiat täällä on väännetty. Ja tuo laiskuus juttu oli ehkä ylitse ampuvaa, mutta tuttuni kohdalla asia on näin.
En käsitä miten sinua laihaa kiinnostaa miten joku syö, kyttäätkö myös laihojen ruokailua? Saavatko he syödä vapaasti useammin vaikka ei olisikaan taukoa?
Siirrä kiinnostuksesi oikeisiin kohteisiin äläkä yhteen ihmiseen, anna tuttusi olla rauhassa.