Olen jo kohta viisikymppinen nainen, joka on ollut viimeiset 11 vuotta lihava. Kaikki keinot on Nutrausta myöten kokeiltu, eikä paino edes hetkellisesti ole laskenut.
Pari vuotta sitten sain sitten lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, useisiin allergioihin, astmaan ja verenpaineeseen ja määräyksen alkaa käydä lymfahoidoissa huonon nestekierron takia (vanhoja urheiluvammoja, jaloissa ei nesteet enää kierrä lukuisten nivelvammojen takia).
Olen harrastanut säännöllisesti sallittuja liikuntamuotoja eli kävelyä ja punttisalilla käymistä sekä syönyt karpaten nyt kuutisen kuukautta. Paino on laskenut viitisen kiloa. Olen siis 25 kiloa tavoitepainostani. Ylipainoa on yhteensä 30 kiloa. Sitten olen painoindeksin alavaiheilla.
Nyt kuitenkin alkaa huolestuttaa tämä hidas tahti. Viimeksi vastaanotolla otin puheeksi ruoansulatusentsyymit, kun huomasin, että kasvikset eivät sula suolistossani vaan tulevat sulamatta läpi. Lääkärin mukaan ne eivät kuitenkaan auta. Suositteli välttelemään sellaisia kasviksia, jotka tulevat sulamatta läpi. Lisäksi laitettiin kihtiä ennaltaehkäisevälle ruokavaliolle. Tässä alkaa olla melkoisesti nyt rajoittetia enkä ainakaan ole minkään ravintolan unelma-asiakas.
Onko kohtalotovereita?
Nyt alkaa olla tilanne, että tulkitsen jokaisen pienenkin vaivan, kuten yöllä tulevan suonenvedon jalassa, lähinnä veritulpaksi tai muuksi vakavaksi. Jos erehdyn nauttimaan lasin viiniä, pelkään saavani aivoinfarktin. En uskalla mennä juhliinkaan, kun pelkään, että siellä on tarjolla vain epäterveellisiä tarjottavia. Jo kahdet häät ja muutamat syntymäpäiväkutsut olen jättänyt väliin. Pelkään jatkuvasti sairastuvani erilaisiin lihavuustauteihin. Paino ei vaan tipu, vaikka mitä teen. Eilen kävelin kaverin luo mennessäni hänen kerrostalonsa rappusia sukkasillani edestakaisin kymmenenteen kerrokseen niin, että olin läkähtymispisteessä. Yritän harrastaa liikuntaa niin, että joka paikkaan sattuu, että saisi kuntoa kohotettua, ettei ainakaan sydän menisi.
Joka paikassa mainostetaan, että kuolema korjaa, jos on ylipainoa. Ja paino vaan ei tipu. Alkaa oikeasti pelottaa. Tässä ei yhtään auta, että pari hyvää ystävää on yllättäen kuollut ihan hiljattain, toinen öiseen aivoinfarktiin ja toinen sydänpysähdykseen. Kumpikin asui yksin ja kuoli yöllä yksin. Kiva tunne asua yksin. Alkaa pelottaa, korjaako kuolema minutkin, ennenkuin ehdin laihtua! Meillä vielä lähimpään terveyskeskukseen on kilometritolkulla matkaa, joten apua ei ole saatavilla äkkiä. Harkitsen vakavasti muuttoa pääkaupunkiseudulle, jossa apu olisi lähempänä.
Pari vuotta sitten sain sitten lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan, useisiin allergioihin, astmaan ja verenpaineeseen ja määräyksen alkaa käydä lymfahoidoissa huonon nestekierron takia (vanhoja urheiluvammoja, jaloissa ei nesteet enää kierrä lukuisten nivelvammojen takia).
Olen harrastanut säännöllisesti sallittuja liikuntamuotoja eli kävelyä ja punttisalilla käymistä sekä syönyt karpaten nyt kuutisen kuukautta. Paino on laskenut viitisen kiloa. Olen siis 25 kiloa tavoitepainostani. Ylipainoa on yhteensä 30 kiloa. Sitten olen painoindeksin alavaiheilla.
Nyt kuitenkin alkaa huolestuttaa tämä hidas tahti. Viimeksi vastaanotolla otin puheeksi ruoansulatusentsyymit, kun huomasin, että kasvikset eivät sula suolistossani vaan tulevat sulamatta läpi. Lääkärin mukaan ne eivät kuitenkaan auta. Suositteli välttelemään sellaisia kasviksia, jotka tulevat sulamatta läpi. Lisäksi laitettiin kihtiä ennaltaehkäisevälle ruokavaliolle. Tässä alkaa olla melkoisesti nyt rajoittetia enkä ainakaan ole minkään ravintolan unelma-asiakas.
Onko kohtalotovereita?
Nyt alkaa olla tilanne, että tulkitsen jokaisen pienenkin vaivan, kuten yöllä tulevan suonenvedon jalassa, lähinnä veritulpaksi tai muuksi vakavaksi. Jos erehdyn nauttimaan lasin viiniä, pelkään saavani aivoinfarktin. En uskalla mennä juhliinkaan, kun pelkään, että siellä on tarjolla vain epäterveellisiä tarjottavia. Jo kahdet häät ja muutamat syntymäpäiväkutsut olen jättänyt väliin. Pelkään jatkuvasti sairastuvani erilaisiin lihavuustauteihin. Paino ei vaan tipu, vaikka mitä teen. Eilen kävelin kaverin luo mennessäni hänen kerrostalonsa rappusia sukkasillani edestakaisin kymmenenteen kerrokseen niin, että olin läkähtymispisteessä. Yritän harrastaa liikuntaa niin, että joka paikkaan sattuu, että saisi kuntoa kohotettua, ettei ainakaan sydän menisi.
Joka paikassa mainostetaan, että kuolema korjaa, jos on ylipainoa. Ja paino vaan ei tipu. Alkaa oikeasti pelottaa. Tässä ei yhtään auta, että pari hyvää ystävää on yllättäen kuollut ihan hiljattain, toinen öiseen aivoinfarktiin ja toinen sydänpysähdykseen. Kumpikin asui yksin ja kuoli yöllä yksin. Kiva tunne asua yksin. Alkaa pelottaa, korjaako kuolema minutkin, ennenkuin ehdin laihtua! Meillä vielä lähimpään terveyskeskukseen on kilometritolkulla matkaa, joten apua ei ole saatavilla äkkiä. Harkitsen vakavasti muuttoa pääkaupunkiseudulle, jossa apu olisi lähempänä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Haudassa ei pelota, älä huoli. Pitäs varmaa hampurilaisii saaha varotustekstit että te lihavat tajuisitte:) mut muista et viel on mahollista muutta elämänsä ja vain sinä voit sen tehdä ja näyttää muille taivaanmerkit.
Voi en minä syö hampurilaisia. Minulla kun on vehnäallergia, en voi syödä ollenkaan vehnää. Enkä teollisia ruokia, kun en kestä säilöntäaineita. Joten en ole syönyt hampurilaisia tahi muita valmisruokia miesmuistiin.
Jokainen laihtuu jos sitä AIDOSTI TAHTOO. Onko sulla tahtoa laihtua?
No minähän nimenomaan teen kaikkeni laihtuakseni. Käyn päivittäisillä kävelylenkeillä vaikka vihaan tehdä asioita yksin, punnerran, teen vatsoja, seuraan Taebo-videon ohjeita ja teen myös pilatesta. Lihaksisto on kunnossa, läski ei vaan sula. En omista autoa enkä käytä hissiä koskaan. En käy ravintoloissa enkä kahviloissa enkä baareissa ellei ole ihan pakko. Tingin yöunistakin ehtiäkseni harrastaa liikuntaa. Päivät ovat niin täynnä ohjelmaa, etten ehdi kävelylle kuin heräämällä aamulla viideltä ja sitten lähden kävelemään tunnin eteenpäin sellaiselle pysäkille, josta pääsen töihin eri linjaston busseilla. Työmatkaan kun muutenkin menee 75 minuuttia suuntaansa. se on sitten jo aivan samantekevää, piteneekö se aamusta hiukan. Pyöräily on kielletty niskavamman takia (kolari). Juoksu on kielletty nuoruuden polvi-akillesjänne-nivelsideonnettomuuksien takia. Niitä kertyi joka treenikaudella enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Nuoruuden huolettomuus kostautuu.
Ruokapuolella teen kaiken, minkä ruokarajoitteideni puitteissa voin. Tämä lihavuusasia masentaa ja valvottaa. Viime yökin meni ihmetellessä sydämen muljahteluita. Olen alkanut saada ilmeisesti öisiä paniikkikohtauksia.
Siis minä nimenomaan laihdutan jatkuvasti. En ajattele juuri mitään muuta kuin painoani ja pelkään jo kohta syödä mitään, kun pelkään tätä painon nousemista. Lääkäri käskee odottaa rauhassa, että Thyroxin alkaa vaikuttaa sitten kun se saa tasattua muut hormonit. Mutta kaukanko tässä voi joutua odottamaan?
Liikunnasta tulee myös palautua, pidä joskus lepopäivä. Toisilla vaan se läski on ikuista vaikka mitä tekis. Jos tosiaan noin paljon liikut ja pystyt liikkumaan en usko että kannattaa pelätä sairauksia. Ota vähän rennommin, mene juhliin eihän niissä ole pakko mitään syödä ellei tahdo.
Et kertonut painoasi joten vaikea kommentoida sen kummemmin. Tuskin sulla kovin paljon sitä liikaa on.
Laitapa tähän muutaman päivän syömisesi, niin tutkaillaan.
Itse olen reilu nelikymppinen nainen ja olen muutaman vuoden sisällä laihduttanut reilu 20 kg ja tiedän, kuinka vaikeaa se on. Ja varsinkin tämä saavutetun painon pitäminen :)
Kävin taas lääkärissä kun oli Thyroxin-kontrollin aika. Siinä keskustelun lomassa käytiin läpi kaikkea, ja ilmeni (hän kyseli kaikenlaista) että jos minulla tosiaan tulee paljon sulamattomia asioita ulosteessa läpi, pitää kokeilla suolahapon syömistä eli menen ostamaan Hypochyliniä apteekista ja kokeillaan, josko vitamiinit imeytyisivät paremmin. Minulla oli huonot kalkkiarvot, huonot rauta-arvot ja huonot B12-arvot, vaikka syön vitamiineja ihan pillereinä. Syön superfoodeja pääasiassa, sitten purkista tonnikalaa, vesikastanjaa, bambua, sieniä, versoja ja kaikenlaista, mistä voi tehdä nopeat eväät. Töissä ei ole ruokailumahdollisuutta niin, että ehtisi 30 minuutissa edestakaisin, joten pakko olla helpot eväät, jotka sitten napsii työpisteellä. Minun kuuluisi lääkärin mukaan painaa noin 64 kiloa, nyt painan kuitenkin vielä 85. Paino ei onneksi tosiaan vaikeuta liikkumista, kirmailen portaat nopeammin ylös kuin hoikat työkaverit, jotka puuskuttavat perässä ja ihmettelevät, kun en hengästy. Tosin meillä suurin osa käyttää aina hissiä!
Joku kyseli, mitä syön. Olosuhteet huomioiden. Eli tänään en ollut kotona yötä ja lähdin ennen kumppanin heräämistä. Join lasin vettä ja otin Thyroxinit. Poikkesin kaupassa ja ostin auringonkukansiemeniä ja pelkän kaurasämpylän ilman päällisiä. Töissä söin vielä banaanin. Nyt on edessä lounas, leipäjuustoa mikrosta ja siemensämpylä ilman päällisiä. Vähähiilarinen dietti sai eilen häädön, koska lääkärini epäili, etten saa tarpeeksi kuituja, kun en voi syödä tuoreita tuontikasviksia lainkaan säilöntäaineiden takia. Syön tottakai rouheita ja oraita, mutta ne eivät kuidun lähteinä riitä. Leipäjuuston kanssa syön sesaminsiemeniä ja pellavansiemenrouhetta sekä Carob-jauhetta veteen liotettuna. illalla saatan syödä vielä jotain lihaakin, jos ehdin kotiin ennen yhdeksää tänään. Minulla aikataulut vaihtelevat hurjasti ja asun niin kaukana, että jos töiden jälkeen pitää jonnekin mennä, en ehdi käydä kotona välissä. Silloin sitä heposti unohtaa syödä ja joutuu syömään sitten kun tulee kotiin. Toimin lastenvahtina ja teen paljon vapaaehtoistöitä, joissa hälytys tulee usein töihin, lähden sitten valmistautumatta paikalle. Sellaista se on.
Minun nähdäkseni sinut tappaa stressi eikä läski!
Hidasta vähän tahtia ja anna itsellesi aikaa sisäistää mitä kroppasi tarvitsee. Säntäilet paikasta toiseen kuin säikky jänis ja kuormitat itseäsi kaikella mahdollisella kiireellä.
Tuo karppausvillitys on jo muualla maailmassa menneen talven lumia. Nyt pikkuhiljaa täälläkin heräillään. Tavallinen suomalainen ja muu pohjoismainen ruoka on nyt sitä kuuminta hottia :)
Superfoodia on ihan kotimaisena, ei tarvitse kaikkia idän ihmeitä ostaa suurella rahalla ja niistä ei todellakaan tiedä mitä sisältävät.
Ruista, kauraa, perunaa, juureksia, vihanneksia, marjoja, lihaa, kanaa, kalaa, rypsiöljyä, voita.
Tuota leipäjuustoa en oikein miellä painoaan vahtivan ruoaksi sillä siinä on rasvaa 35-40%
Minulla on eräs tuttava joka ei saa painoaan laskemaan millää, hän myös on kokeillut nutrit, jumpat, salitreenit, lankkeilyt, paastot, allit........Perusterve viisikymppinen nainen mutta hiukan ylipainoinen.
Rauhoitu ja anna sydämellesi lepoa ja hyvää ruokaa sekä nauti elämäsi jokaisesta päivästä. Niitä ei saa koskaan takaisin. Muiden puheita ei kannata noteerata kovin paljoa, jokainen mestaroikoon omaa elämäänsä.
Nykyajan vitsaus on stressi, se sairastuttaa.
Suosittelen aloittajalle psykiatria!