Pelkäättekö vammaisuutta

everlasting82

En itse ole raskaana, mutta alamme kesällä yrittämään. Mutta haluaisin kysyä muilta että pelkäättekö ollenkaan sitä että lapsesta tulisi jollain tavalla vammainen?
Itse pelkään sitä, vaikka lasta toivon maailmassa eniten, mutta olen kova murehtimaan milloin mistäkin ja nyt tällä kertaa tästä. Mitä jos en pääsisikään enää töihin takaisin vaan joutuisin jäädä kotiin avustamaan lasta loppuelämäni?
Olisi tosi rankkaa, eikä kuulostaisi enää elämältä..

151

6409

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kokenuttuon

      kannattaisko miettiä vielä hetken aikaa ennen ku alat edes yrittämään lasta... vaikka neuvolassa ultrataan ja voi mennä sikiöseulontaan tms niin et voi olla sata varma että lapsi on "terve" ennen kuin hän syntyy. ja tolla ressaamisella teet vain hallaa itselles.

      ps. en halua loukata

    • Stressistä ei hyötyä

      Minusta on luonnollista jonkin verran pelätä lapsen mahdollista vammaisuutta.

      Nimimerkistäsi päätellen et ole iältäsi riskisynnyttäjä eli et ole liian nuori, etkä myöskään liian vanha.

      Jos olet perusterve ja olet huolehtinut itsestäsi hyvin, olet normaalipainoinen (etkä ali-/ylipainoinen), eikä suvussanne ole perinnöllisiä sairauksia, kehitysvammaisuutta yms, olet tupakoimaton, harrastat säännöllisesti liikuntaa, olet raitis tai juot vain vähän, et käytä etkä ole koskaan käyttänyt huumaavia aineita, et syö lääkkeitä (reseptillä tai raseptivapaita), syöt terveellisesti lisäaineetonta, vähäsokerista ja luonnollisia rasvoja sisältävää ruokaa, niin voit mielestäni unohtaa ko. asialla stressaamisen.

      Joskus voi kuitenkin jotain mennä pieleen, vaikka kaikki em. asiat olisivat kunnossa. Voit joutua raskausaikana onnettomuuteen. Myöskään raskausmyrkytys ei anna etukäteen viitteitä tulevasta.

      • dfsfgfgdfgdfg

        Kolmekymppinen on jo huomattavan vanha synnyttäjä. Naisten tulisi lisääntyä heti sukukypsyyden jälkeen tai viimeistään n. 24-vuotiaana. 35-vuotiaan naisen riski saada keihtysvammainen lapsi on viisinkertainen kaksikymppiseen verrattuna.


      • Stressistä ei hyötyä
        dfsfgfgdfgdfg kirjoitti:

        Kolmekymppinen on jo huomattavan vanha synnyttäjä. Naisten tulisi lisääntyä heti sukukypsyyden jälkeen tai viimeistään n. 24-vuotiaana. 35-vuotiaan naisen riski saada keihtysvammainen lapsi on viisinkertainen kaksikymppiseen verrattuna.

        Höpö, höpö. Myös liian vanhat isät ovat riskitekijä, siinä missä heti sukukypsyyden jälkeen raskaaksi tulleet liian nuuoret äidit, joiden fyysinen/henkinen kehitys on kesken.


      • itse lapset +30v
        Stressistä ei hyötyä kirjoitti:

        Höpö, höpö. Myös liian vanhat isät ovat riskitekijä, siinä missä heti sukukypsyyden jälkeen raskaaksi tulleet liian nuuoret äidit, joiden fyysinen/henkinen kehitys on kesken.

        Heti vedetään naiset vs miehet kortti. Todella suomalaista jos jokin, miksi alemmoisuuden tunne naisena olemisesta kun noin joudut puolustautumaan? Ja todellakin on eri asia vanha nainen ja vanha mies kun puhutaan lisääntymisestä.

        Ja raaka totuus on että 30v naisilla keskimäärin 90% munasoluista on käytetty.


      • Realismia
        dfsfgfgdfgdfg kirjoitti:

        Kolmekymppinen on jo huomattavan vanha synnyttäjä. Naisten tulisi lisääntyä heti sukukypsyyden jälkeen tai viimeistään n. 24-vuotiaana. 35-vuotiaan naisen riski saada keihtysvammainen lapsi on viisinkertainen kaksikymppiseen verrattuna.

        Luinpa tässä alkuvuonna jostain uudesta tutkimuksesta (en muista yhtään mitä kautta, joten en linkkiä voi etsiä) jossa todettiin että synnyttäjän iällä on erittäin vähän merkitystä asiaan, sen verran sattuman kanssa tuossa pelataan. Eli käytännössä nuo vanhat uskomukset kumottiin. Toki pieniä eroja tilastollisesti on, ja nuoret kestävät raskauden fysiologisesti vähän paremmin, mutta valtaosa lapsista on kuitenkin terveitä, ja vammaisten lasten määrä on niin pieni muutenkin että sillä ei ole merkitystä siinä mielessä että joku voisi ajatella olevansa liian vanha synnyttämään (tai isäksikään). Myöskään aikasemmista elämäntavoista ei kannata liikaa tressata, merkitys myös olematon, eli vain raskausajan elintavoilla käytännössä merkitystä.


      • Stressistä ei hyötyä
        itse lapset +30v kirjoitti:

        Heti vedetään naiset vs miehet kortti. Todella suomalaista jos jokin, miksi alemmoisuuden tunne naisena olemisesta kun noin joudut puolustautumaan? Ja todellakin on eri asia vanha nainen ja vanha mies kun puhutaan lisääntymisestä.

        Ja raaka totuus on että 30v naisilla keskimäärin 90% munasoluista on käytetty.

        Katsos vanhoilla naisilla on useimmiten myös vanha mies, joten mistä sen varmuudella tietää, kumman sukusoluissa on vikaa?
        Vanha miehen kroppa, joka vääntää sukusoluja kehdosta hautaan, on ehkäpä alttimpi tekemään mutaatioituneita sukusoluja, kuin naisen sukusolut, jotka ovat jo syntymästä "puolivalmiina". :D

        Down-lapsia syntyy myös nuorille äideille.


      • fdgfdggdfdfg
        Stressistä ei hyötyä kirjoitti:

        Katsos vanhoilla naisilla on useimmiten myös vanha mies, joten mistä sen varmuudella tietää, kumman sukusoluissa on vikaa?
        Vanha miehen kroppa, joka vääntää sukusoluja kehdosta hautaan, on ehkäpä alttimpi tekemään mutaatioituneita sukusoluja, kuin naisen sukusolut, jotka ovat jo syntymästä "puolivalmiina". :D

        Down-lapsia syntyy myös nuorille äideille.

        Ai mistäkö sen tietää? No kultaseni, siitä, että asiaa on tutkittu erittäin laajalti eikä kyseessä siten ole minkäänlainen mysteeri. Miehen solu tuottaa uusia sukusoluja koko elämän ajan, naisella on tietty määrä munia syntyessään ja niitä ei tule lisää. Kuten maidossa, on niissäkin parasta ennen päivämäärä. Tämän päivämäärän jälkeen hedelmöitetyt munasolut ovat erittäin paljon alttiimpia kehityshäiriöille kuin nuoremmat munasolut. Ihan perusjuttuja nämä.


      • jauhaa jauhaa 098765
        Realismia kirjoitti:

        Luinpa tässä alkuvuonna jostain uudesta tutkimuksesta (en muista yhtään mitä kautta, joten en linkkiä voi etsiä) jossa todettiin että synnyttäjän iällä on erittäin vähän merkitystä asiaan, sen verran sattuman kanssa tuossa pelataan. Eli käytännössä nuo vanhat uskomukset kumottiin. Toki pieniä eroja tilastollisesti on, ja nuoret kestävät raskauden fysiologisesti vähän paremmin, mutta valtaosa lapsista on kuitenkin terveitä, ja vammaisten lasten määrä on niin pieni muutenkin että sillä ei ole merkitystä siinä mielessä että joku voisi ajatella olevansa liian vanha synnyttämään (tai isäksikään). Myöskään aikasemmista elämäntavoista ei kannata liikaa tressata, merkitys myös olematon, eli vain raskausajan elintavoilla käytännössä merkitystä.

        Tottakai, koska luontoäiti antaa niitä lapsia tulla: keskenmeno ei ole luonnon tapa kiusata ressukka-vanhempia, jotka avuttomana tyytyvät osaansa, vaan keskenmeno tarkoittaa, että raskaudessa oli jotakin pielessä. Joko luontoäidin mielestä nainen ei olisi selvinnyt tai vauva olisi ollut jotenkin pielessä. Tämän ihiset unohtavat, eräs ystäväni sanoi hyvin kun hänelle tuli keskenmeno, että kyllä häntä surettaa se, koska hän toivoi vauvaa, mutta parempi että se menee sitten heti kesken kun että hän synnyttää vaikeasti vammaisen lapsen, koska se olisi raskasta lapselle ja heille, ja raskauden kuuluuukin mennä kesken jos jotain on pielessä.
        Eli, kun ihminen nyt ei kovin älykäs ole, ei se tunnu tässäkään (tai etenkään tässä?) asiassa paljon aivojaan käyttävän.
        Tuo hysteerikko joka jauhaa viisinkertaisesta riskistä on hieman yksinkertainen ihminen, mutta monet ovat.

        Kehistysvammaisen lapsen riski oli muistaakseni niinkin huikea 25-vuotiaalla kun 0,05%, että se kertaa viisi... 0,25%??? No aikalailla alkoi pelottaa. Suurempi riski sillä lapsella on varmaan kuolla onnettomuudessa tai kätkytkuolemassa alle 3-vuotiaana.
        Tilastollisia eroja on, ja tosiasiahan on se, että kaikki riskit lisääntyy kun elää. Se vaan on näin, ja yleisesti ottaen uskon että se riskiprosentin nousu johtuu suurimmaksi osaksi elämäntavoista = 40-vuotias on usein huonommassa kunnossa kun 25-vuotias. Vaikkei tarvitsisi. Periaatteessa jos elää tervettä elämää, ja on hyvässä kunnossa, ei vielä siinä iässä juurikaan ikä näy kun ihossa, ja ihossa vanheneminen näkyy kyllä jo minunkin silmiin 25-30-vuotiaana.

        Aiemmilla elintavoilla on siis kyllä merkitystä yleiskuntoon, kehon vointiin, lihasten jaksammiseen ja aineenvaihduntaan, että sen verran siitä voi huolehtia jo ennen raskautta, että jaksaa.
        Se että tuota vammaisuutta on alettu lietsomaan, on loukkaavaa vammaisille sekä heidän vanhemmilleen. Se on törkeää käytöstä ja jälleen yksi oiva tapa puuttua naisen kehoon, raskauteen ja silloin jopa seksuaalisuuteen. Riskit ovat olemattomat, luonto hoitaa homman muuallakin, ja kasvaa ne riskin tunnetusti miehen siittiöidenkin laadun heiketessä, mutta ehei... Vaan naiset kehoon tunnetaan tarvetta puuttua, naisen ikään, naisen raskauteen, naisen synnytykseen ja tottakai, kaikki vammaiset ovat naisten vikaa, koska olisihan se hirveää todeta että perinnällisyys johtuikin miehestä ja että miehellä on jotain tekemistä ja vastuuta asioissa myös. Eli pohjimmiltaan: vika ei ole yksin kenenkään, riskejä on aina eikä kukaan tutki toisen perinnöllisyyttä.

        Realismia saisi olla vähän enemmän juu. Kai se luonto jotain osaa ja kai jokainen saa valita riskinsä itse. Raskauskin loppujen lopuksi on aika intiimi asia, että mun mielestä sen sörkkiminen ei ole muiden asia. Riskeistä ja iästä taas jauhaa lääkärit painostaen jo 25-vuotiaasta että mullekin on jo tehty selväksi, että olisi parempi lisääntyä kenen tahansa retkun kanssa ja jakaa vissiin kaikille epätoivolla että raskaaksi tulisi, jo viimeistään siitä 25 vuodesta, koska millään muulla ei tunnu olevan merkitystä. Tähän käsitykseen mä ainakin olen lääkäreitten puheitten perusteella päässyt.


      • KALLE KELLO
        dfsfgfgdfgdfg kirjoitti:

        Kolmekymppinen on jo huomattavan vanha synnyttäjä. Naisten tulisi lisääntyä heti sukukypsyyden jälkeen tai viimeistään n. 24-vuotiaana. 35-vuotiaan naisen riski saada keihtysvammainen lapsi on viisinkertainen kaksikymppiseen verrattuna.

        Haloo sinulle dfs...... ja terveydenhuollon ammattilaiset. Miettikää ihan oikeasti, mitä puhutte. Myös niillä "juuri nyt loistoikä tehdä lapsi" -ikäisillä on myös mahdollisuus saada vammainen lapsi. Ei se kysy ikää, jos joku asia menee pieleen. Kaikki tervyedenhuollon ammattilaiset toitottavat tätä samaa, ja kaikuna toistavat sinunlaisesi, että pitää olla enintään 25-vuotias, niin ei voi saada vammaista lasta, ja nämä tuudittautuvat siihen uskoon, että lapsi on terve! Sitten kun vammainen lapsi syntyy, se pettymys/kauhu/ ja ties mitä on niin kova, ettei siitä selviäkään tai vie paljon aikaa. Kenellä tahansa voi syntyä vammainen lapsi syystä tai toisesta. Mutta ennenkaikkea, se vammainekin lapsi on rakas vanhemmilleen ja olen aina ollut sitä mieltä, että vain hyvät vanhemmat saavat vammaisia lapsia.


      • Stressistä ei hyötyä
        fdgfdggdfdfg kirjoitti:

        Ai mistäkö sen tietää? No kultaseni, siitä, että asiaa on tutkittu erittäin laajalti eikä kyseessä siten ole minkäänlainen mysteeri. Miehen solu tuottaa uusia sukusoluja koko elämän ajan, naisella on tietty määrä munia syntyessään ja niitä ei tule lisää. Kuten maidossa, on niissäkin parasta ennen päivämäärä. Tämän päivämäärän jälkeen hedelmöitetyt munasolut ovat erittäin paljon alttiimpia kehityshäiriöille kuin nuoremmat munasolut. Ihan perusjuttuja nämä.

        Miehillä tosiaan on vain yksi solu - aivoissa. Hauska lapsus. :D

        Sehän se on juuri naisen sukusolujen hyvä puoli. Ne ovat jo valmiina syntyessään, kun kaikki on vielä freesiä, eivätkä synny kuten miehellä vanhasta kropasta. ;)


      • Ahku Biebmu
        itse lapset +30v kirjoitti:

        Heti vedetään naiset vs miehet kortti. Todella suomalaista jos jokin, miksi alemmoisuuden tunne naisena olemisesta kun noin joudut puolustautumaan? Ja todellakin on eri asia vanha nainen ja vanha mies kun puhutaan lisääntymisestä.

        Ja raaka totuus on että 30v naisilla keskimäärin 90% munasoluista on käytetty.

        Ja höpön löpö vanhasta miehestä! Isäni syntymästä jo 130 vuotta, mutta äitini oli 31 v 5 kk NUOREMPI! Olen siis itse jo liki 70 v. Meitä syntyi 2 poikaa, joista vanhempi veljeni kuoli - erittäin suurelta osin omasta elämäntyylistään johtuen. Tupakka, alkoholi ja itsepäisesti epäterve ruoka. Itselläni juuri näistä on päinvastainen tapa. Eilen minulle tahtiin perusteellinen terveystarkastus ja kaikki oli OK. Verenpaineeni oli 132/ 76! Monellako on? Toki otan saunaoluen ja lasin viiniä aterian kera. Mutta kenellä olisi kivaa övertää umpikännissä?
        Samoin muutkin arvot olivat kohdillaan.
        Mikäs PIRU siinä on, kun niin moni on niin ITSEPÄINEN, ettei halua edes kuunnella heille itselleen parempaa elämistä?
        Tulevat kalliiksi yhteiskunnalle. Monin tavoin! Ja mitä on heidän vanhuutensa? Kun makaavat vaipoissa? M;istä heille hoito? Voiko yhteiskunta nänä tupakki-viinatyypit hoitaa? Nyt jo tiedetään, että ei pysty!


    • ???

      Muista että sinä olet lastasi varten, eikä lapsesi sinua varten.

      Miksi juuri kesällä alatte yrittämään? Miksei heti? Oletko sitten valmis?

      • Robert McKeancy

        Avauskirjoituksen laatijalle tiedoksi että luonut itsesi aikojen saatossa "Pelkojesi vangiksi" Ja tuollainen asenne on mielettömyyttä, joka on vahvistuessaan muuttunut jopa lievän psyykeen sairauden muotoon, jollaisena voidaan tutkia vaikkapa ihmiselle
        kehittynyttä Anorexia oireyhtymää psyykkeen kannalta katsottuna. Niin tiedätkö että Anorexia tapaukset ovat kuitenkin melko helposti hoidettavissa. Ja nyt kehoitan sinua ottamaan itseäsi tarkoin huomioon, ja tästä lähtien sinun tulee alkaa pyrkiä hallitsemaan mielesi liikkeitä, eli joka kerta kun vanhat pelkoon perustuvat
        ajatustottumukset tulevat mieleesi, niin tiedä että ihminen on velvoitettu puhdistamaan mielensä ja sydämensä vääristä ajatustottumuksista. Joten ajatuksesi keihäänkärki tulee suunnata astraali viholliseen, joka jälleen tulee ahdistelemaan sinua.

        Ja lopuksi annan sinulle todellisen tiedon, että ihmiselle ei tapahdu mitään epätoivottavaa, jos se ei liity ihmisen ohjelmaan/kohtaloon. Ja jos ihmisen kohtaloon kuuluu vammaisen lapsen kasvattaminen, niin silloin se tulee ottaa mahd. hyvin vastaan, ja kasvaa vammaisen lapsensa kanssa ainakin koko kasvatusiän ajan.


    • Aika näyttää

      Niin no, kyllähän perusterveillekin ja sukurasitteettomille yms. syntyy kehitysvammaisia lapsia aivan yhtä lailla kuin ei-perusterveillekin. Ja toisaalta taas ei-perusterveille syntyy täysin terveitä lapsia. Kehitysvammaisuutta ei voida ennustaa eikä sitä saada seulottua sikiöaikaisilla ultrilla mitenkään 100 prosenttisen varmasti. Toki jos itsellä/miehellä on olemassa suurentunut riski kehitysvammaiseen lapseen, pääsette halutessanne tarkempaan seurantaan ja tutkintaan kuin ns. tavalliset odottajat.

      Raskausmyrkytys on toki äidille ja lapsellekin vaarallinen, mutta ei se lapsesta kehitysvammaista tee...

      Kuitenkin minusta tulisi aina pitää mielessä se, kun lasta alkaa yrittää, että kehitysvamman mahdollisuus on olemassa. Jos sitä pelkää niin paljon, että ajattelee sen pilaavan oman elämänsä, kannattaa miettiä tosi tarkkaan haluako ainakaan biologisia lapsia lainkaan. Lapsihan voi vammautua myös synnytyksen aikana tai joutua johonkin onnettomuuteen, jossa vammautuu. Oletko tällaista miettinyt lainkaan? Ja monet oireyhtymät, kuten esimerkiksi autismi ja asperger, tulevat ilmi vasta lapsen kasvaessa. Ja sitten on olemassa iso läjä oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, mielenterveysongelmia ja vaikka mitä.

      Ei kaikki mene aina niin kuin suunnittelee tai toivoisi, mutta ne riskit on uskallettava ottaa jos oman biologisen lapsen haluaa. Silloin on kylläkin samalla sitouduttava pitämään omasta lapsestaan huolta kaikesta huolimatta.

      Ite olen tällä hetkellä 24. raskausviikolla ja tottakai toivon enemmän kuin mitään, että syntyvä lapseni olisi terve. Mutta siihen on toki samalla varauduttava, että kaikki ei olekaan kunnossa. Aika näyttää.

    • h53dd

      Minä luulen, että kaikki ainakin vähän pelkää sitä, että lapsi ei olisikaan terve. Tuskin kukaan on niin yli-ihminen, ettei outo tilanne pelottaisi tippaakaan.

      Mutta muistathan, että sen lisäksi, että se lapsi voi syntyä vammaisena tai sairaana, hän voi vammautua myös myöhemmin esim. onnettomuudessa. Kannattako siis ihan tosissaan tuhlata energiaa murehtimalla sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa vielä. Säästä voimat ennemmin nautiskeluun ja murehdit sitten jos sille tarvetta esiintyy.

    • Sirius83

      Minä ainakin pelkään todella paljon lapsen vammaisuutta. Meille miehen kanssa oli alusta asti selvää että down-lapsi abortoitaisi. Ultrissa kaikki on näyttänyt normaalilta, mutta eihän sitä ikinä tiedä..
      Jos vammainen lapsi tulee se on molemmille suuri järkytys. Nyt mennään jo niillä viikoilla ettei saisi raskautta keskeyttää vaikka vammaisuus selviäisikin.

      On luonnollista pelätä lapsen vammaisuutta, toiset pelkää sitä enemmän toiset vähemmän. Kyllähän vammainen lapsi työllistää vanhempia pidemmän aikaa ja enemmän. Esimerkiksi downlapsen kanssa joutuisi olemaan kotona kauemmin, eikä lapsi välttämättä koskaan kykenisi itsenäistymään. Kuinka moni tahtoisi laittaa lapsensa laitokseen suoraan täysi-ikäisenä ja vanheta tietäessään ettei kukaan jää turvaamaan lapsen etuja tämän vanhetessa.

      Mielestäni seuloja pitäisi jotenkin vielä tehostaa, että vanhemmat jotka tietävät etteivät 100% varmuudella pitäisi vammaista lasta saisivat automaattisesti lapsivesiseulonnan.

      Itseäni ei fyyset vammat lapsella olisi niinkään paha juttu, jos vaan pää toimii. Ihminen voi elää hyvin ja pitää puoliaan vaikka raajoja puuttuisi, mutta jos jää ikuisesti 10-vuotiaan tasolle on homman nimi hyvin eri.

      • Pohdintaa555

        Eipä noista seulonnoista ole mitään apua, koska lapsesi voi syntyä 10 pisteen vauvana ja hän vois silti olla esim. 1-vuotiaana erittäin vaikeasti autistinen, joka on huomattavasti isompi vamma kuin down-syndrooma. Down-lapsi voi itsenäistyä, autistinen ehkä ei.


      • ..............
        Pohdintaa555 kirjoitti:

        Eipä noista seulonnoista ole mitään apua, koska lapsesi voi syntyä 10 pisteen vauvana ja hän vois silti olla esim. 1-vuotiaana erittäin vaikeasti autistinen, joka on huomattavasti isompi vamma kuin down-syndrooma. Down-lapsi voi itsenäistyä, autistinen ehkä ei.

        Jos seulonnoista ei ole MITÄÄN apua niin miksi ihmeessä niitä tehdään? Eiköhän niistä nyt jotain apuakin ole, kyllä niissä selviää paljon vaikkei kaikkea.


      • Pohdintaa555
        .............. kirjoitti:

        Jos seulonnoista ei ole MITÄÄN apua niin miksi ihmeessä niitä tehdään? Eiköhän niistä nyt jotain apuakin ole, kyllä niissä selviää paljon vaikkei kaikkea.

        Tarkennus, vastasin Sirius83:lle.
        Sirius83:lle seulonnasta ei ole sitä hyötyä, mitä hän hakee.


      • tsemiä

        Downin syndrooma ei todellakaan ole sieltä pahimmasta päästä.. monesti ovat oikein mukavia ja välittömiä ihmisiä! He haluavat itsenäistä elämää, niinkuin muutkin, työn ja ehkä oman perheenkin.

        Tunnetko muuten ketään 10-vuotiasta? Sen ikäinen osaa tehdä ihan vaikka mitä. Ehkä pahempi, jos jää sinne kaksivuotiaan tasolle.

        Oletko miettinyt lasta jo murrosikään asti? Sieltä voi kuoriutua vaikka minkälainen tuholainen, vaikka olisi 10 lapsi syntyessään..

        Aloittajalle: Jos näin kävisi, että lasta pitäisi hoitaa kotona, voisi miehesi myös osallistua, että sinä pääset välillä töihin. Lisäksi lapselle voi hankkia hoitajan, joka hoitaisi häntä teidän työpäivienne ajan, ja joskus iltaisin, että pääsette vapaalle.
        Ei kannata kuitenkaan masentua kokonaan/stressata liikaa, sillä niinkuin moni on todennut, se ei ainakaan auta tilannetta.


      • Sirius83
        Pohdintaa555 kirjoitti:

        Tarkennus, vastasin Sirius83:lle.
        Sirius83:lle seulonnasta ei ole sitä hyötyä, mitä hän hakee.

        Tarkoitin tuolla lapsivesipunktiota, ja kyllähän siitä kromosomipoikkeavuudet näkyy.


      • Sirius83
        tsemiä kirjoitti:

        Downin syndrooma ei todellakaan ole sieltä pahimmasta päästä.. monesti ovat oikein mukavia ja välittömiä ihmisiä! He haluavat itsenäistä elämää, niinkuin muutkin, työn ja ehkä oman perheenkin.

        Tunnetko muuten ketään 10-vuotiasta? Sen ikäinen osaa tehdä ihan vaikka mitä. Ehkä pahempi, jos jää sinne kaksivuotiaan tasolle.

        Oletko miettinyt lasta jo murrosikään asti? Sieltä voi kuoriutua vaikka minkälainen tuholainen, vaikka olisi 10 lapsi syntyessään..

        Aloittajalle: Jos näin kävisi, että lasta pitäisi hoitaa kotona, voisi miehesi myös osallistua, että sinä pääset välillä töihin. Lisäksi lapselle voi hankkia hoitajan, joka hoitaisi häntä teidän työpäivienne ajan, ja joskus iltaisin, että pääsette vapaalle.
        Ei kannata kuitenkaan masentua kokonaan/stressata liikaa, sillä niinkuin moni on todennut, se ei ainakaan auta tilannetta.

        Tunnen 10-vuotiaita, sekä vammaisia. Olen sosiaalialalla ja tein aikanaan pitkän harjoittelujakson kehitysvammaisten parissa. Olivat ihan hurmaavia ihmisiä, mutta silti omalla kohdallani päätyisin aborttiin. Olen nähnyt miten paljon ongelmia syntyy siitä kun aikuisen kehossa elää ikuisesti lapsen mieli.

        Kaikkeen sopeutuu jos on pakko, mutta jos on mahdollisuus seuloa kromisomihäiriöit, niin miksi ei?
        Luin että noin puolet seuloissa kiinni jääneistä downeista abortoidaan. Miksihän tästä ei puhuta avoimemmin? Ehkä siksi mikä ilmapiiri tälläkin palstalla on. Olet huono ihminen jos valinnan kautta luovut vammaisesta lapsesta. Ihan älytöntä.

        Jokainenhan lopulta rakastaa lastaan sitten kun hän syntyy, terveenä tai vammaisena. Mutta ei pidä demonisoida vanhempia jotka sanovat ääneen, että eivät halua vammaista lasta. Kukapa haluaisi? Siihen vaan sopeudutaan jos täytyy.

        Kyllähän kysyttäessä jotainen äiti vastaa "kunhan vain on terve". Se on sekä lapsen että vanhempien etu.


      • Pohdintaa555
        Sirius83 kirjoitti:

        Tarkoitin tuolla lapsivesipunktiota, ja kyllähän siitä kromosomipoikkeavuudet näkyy.

        Mutta esim. autismi, joka on usein vakavampi kehitysvammaisuus kuin kromosomipoikkeavuudet, ei näy. On myös lukematon joukko muita syitä, jotka voivat aiheuttaa lapselle vakavan aivovaurion. Lapsivesipunktiollakaan tarkistettuna et siis voi 100% varmuudella saada tervettä lasta.


      • voiluojasinua

        Voisitko tappaa sisälläsi kasvavan viattoman pienen lapsesi? Vammaisella lapsella on myös oikeus syntyä tänne maailmaan ja hänen elämällään on myös tarkoitus.


      • ...
        Pohdintaa555 kirjoitti:

        Mutta esim. autismi, joka on usein vakavampi kehitysvammaisuus kuin kromosomipoikkeavuudet, ei näy. On myös lukematon joukko muita syitä, jotka voivat aiheuttaa lapselle vakavan aivovaurion. Lapsivesipunktiollakaan tarkistettuna et siis voi 100% varmuudella saada tervettä lasta.

        ...ja lapsivesipunktiosta vielä, että siinähän on infektioriski. Pienen pieni, mutta on kuitenkin olemassa.


      • KALLE KELLO

        "Esimerkiksi downlapsen kanssa joutuisi olemaan kotona kauemmin, eikä lapsi välttämättä koskaan kykenisi itsenäistymään". Ota selvää downista.. Suosittelen sinulle katsomaan telkasta Erilaiset ystävät (muistaakseni tällä nimellä). Sanoisin, että voittaa kaikki ohjelmat mitä tulee. Mahtava porukka ja aivan loistohommaa heillä


      • Sirius83
        KALLE KELLO kirjoitti:

        "Esimerkiksi downlapsen kanssa joutuisi olemaan kotona kauemmin, eikä lapsi välttämättä koskaan kykenisi itsenäistymään". Ota selvää downista.. Suosittelen sinulle katsomaan telkasta Erilaiset ystävät (muistaakseni tällä nimellä). Sanoisin, että voittaa kaikki ohjelmat mitä tulee. Mahtava porukka ja aivan loistohommaa heillä

        Olen katsonut jokaisen jakson Erilaisia ystäviä. En kutsuisi sitä super tuettua asumismuotoa itsenäistymiseksi. Siellä on kyllä ohjaajat paikalla valvomassa ja auttamassa. Heistä ei yksikään selviäisi yksin ilman tuettua asuntolamuotoa.
        Olethan huomannut, että joukossa on hyvin paljon myös vaikeasti vammaisia, jotka eivät selviä monistakaan arjen tavallisista askareista ilman apua. Onko se itsenäisyyttä? Että kodin sijasta vain joku muu on ympäri vuorokauden käytettävissä?

        Porukan mahtavuutta en tässä kyseenalaistanut. Kuten sanoin, olen tehnyt pitkän harjoittelujakson kehitysvammaisten parissa ja olen saanut omassa elämässänikin aiheeseen perehtyä.

        Ja aiemmalle kauhistelijalle: kyllä abortoisin vammaisen lapsen, jos kehitysvamma olisi tiedossani jo odotusaikana. Ei kaunosanat "tappaa" ja "viaton" sitä muuta. Aborttirajalla lapseni olisi vasta kehittyvä sikiö, eikä abortin tekijät ole lapsenmurhaajia - todellakaan!
        Abortteja on kautta aikain tehty heppoisemminkin perustein, tiedät tämän varmasti kun pohjoismaiden aborttitilastoja katsot. Mielestäni vammmaisuus on perusteltu ja painava syy.
        En silti väitä etteikö se herättäisi tunteita, tai tuntuisi pahalta.


      • Kukka455444
        voiluojasinua kirjoitti:

        Voisitko tappaa sisälläsi kasvavan viattoman pienen lapsesi? Vammaisella lapsella on myös oikeus syntyä tänne maailmaan ja hänen elämällään on myös tarkoitus.

        Tämähän on se ikuisuuskysymys. Oikeaa vastausta tuskin on, mutta voin olettaa ettet ole koskaan itse joutunut omalla kohdallasi tällaista miettimään. Ja oma, henkilökohtainen mielipiteeni on se, että jos vammaisuus on tiedossa, ei kannattaisi oman vakaumuksensa vuoksi tuoda lasta maailmaan kärsimään koko elämänsä.


      • Onneksi seulotaan
        voiluojasinua kirjoitti:

        Voisitko tappaa sisälläsi kasvavan viattoman pienen lapsesi? Vammaisella lapsella on myös oikeus syntyä tänne maailmaan ja hänen elämällään on myös tarkoitus.

        Niin mikä se vammaisen lapsen tarkoitus on? Oikeus syntyä on jokaisella, sitä en kiistä, mutta tarkoitus voi olla joidenkin syntyneiden lasten kohdalla niin ja näin.

        Ainiin sehän se, että ei-vammaiset voivat tuntea itse itsensä paremmiksi ihmisiksi kaiken kaikkiaan kuin mitä vammaiset ihmiset ovat. Tarkoitus on siinä.
        En jaksa uskoa, että esim. syvästi henkisen vammaisen lapsen äiti ja isä ovat kovin hyvillään, että heidän lapsensa sattui syntymään vammaisena tai vammautuu myöhemmin elämässään. Olettaisin, että on raskasta katsoa likeltä, kuinka oma lapsi kärsii vammansa vuoksi elämässään. Häneltä on nimittäin monet ovet suljettuja, ja hän jää vammansa vuoksi ulkopuoliseksi terveisiin lapsiin verrattuna.
        Halveksunta ja kiusaaminen muiden ihmisten puolelta tulee olemaan taatusti lapsen elämässä mukana tavalla tai toisella, koska ei vammainen osaa puolustautua, eikä välttämättä kylläkään edes ymmärrä/tajua aliarvostamistaan; (noh, ehkä joissakin tapauksissa onneksensa ei ymmärräkään, että häntä kiusataan ja pidetään toisarvoisena).
        Olettaisin, että esim. downin syndroomaistenkin lasten äideillä ja isillä väkisinkin on itsellään, vaikka he normaaleja olisivatkin, on jonkinlainen kriisi identiteettinsä puolella, ja syyllistävät itseään siitä, että heidän aikaansaannoksensa ei onnistunutkaan syntymään normaalina. Toiset vanhemmat sittemin vimmalla kaivelevat koko sukujensa historian lävitse, ja etsivät mahdollista syyllistä sieltäkin, jotta saavat selitettyä lapsensa vamman jollain lailla, ja siirrettyä vikaa aikaisempien sukupolvien edustajien harteille,että siitähän se johtuu, kun meidän/toisen vanhemman esi-isä/-äiti ovat olleet sitä ja tuota, ja tehneet sitä ja tätä jne. - esim. serkuksetkin kun saavat mennä naimisiin keskenään ja laittaa lapsia alulle, vaikka geeniperinöllisten heikkouksien vuoksi se on erittäin riskaabelia tulevien lasten terveyden kantilta.


      • FM-äiti
        Sirius83 kirjoitti:

        Tunnen 10-vuotiaita, sekä vammaisia. Olen sosiaalialalla ja tein aikanaan pitkän harjoittelujakson kehitysvammaisten parissa. Olivat ihan hurmaavia ihmisiä, mutta silti omalla kohdallani päätyisin aborttiin. Olen nähnyt miten paljon ongelmia syntyy siitä kun aikuisen kehossa elää ikuisesti lapsen mieli.

        Kaikkeen sopeutuu jos on pakko, mutta jos on mahdollisuus seuloa kromisomihäiriöit, niin miksi ei?
        Luin että noin puolet seuloissa kiinni jääneistä downeista abortoidaan. Miksihän tästä ei puhuta avoimemmin? Ehkä siksi mikä ilmapiiri tälläkin palstalla on. Olet huono ihminen jos valinnan kautta luovut vammaisesta lapsesta. Ihan älytöntä.

        Jokainenhan lopulta rakastaa lastaan sitten kun hän syntyy, terveenä tai vammaisena. Mutta ei pidä demonisoida vanhempia jotka sanovat ääneen, että eivät halua vammaista lasta. Kukapa haluaisi? Siihen vaan sopeudutaan jos täytyy.

        Kyllähän kysyttäessä jotainen äiti vastaa "kunhan vain on terve". Se on sekä lapsen että vanhempien etu.

        En minä ainakaan vastaa noin! Minusta se on kauhea klisee! Ei terveys ole ihmistä tärkeämpi! Ihana kun Varasto-elokuvassa tuleva isä vastasi tuohon hölmöön kliseeseen "Olkoon vaikka vammanen kunhan on tyttö." Itse toivon tällä hetkellä että olisi edes elossa... Edellinen ei ollut...


    • toinen näkökanta

      Minä en pelkää vammaisuutta enkä ikipäivinä abortoisi down-lasta tms. Mutta kaksi lapsistani ovat jo ennen syntymää päättäneet, etteivät tulekaan elämääni ja tässä viimeisessä sanottiin, että mahdollisesti oli kyse downista mutta ken tietää. Minä kun uskon, että myös lapsen omalla sielulla on tietynlaista päätösvaltaa näissä asioissa. On paljon ihmisiä, jotka uskovat, että sielut saavat jopa valita äitinsä. Kts mm.

      http://birthbliss.wordpress.com/2012/05/23/babys-spirit-how-does-a-soul-come-to-earth-part-1/

      Näin sanottuani, uskon, että jos lapsesi sielu päättäisi syntyä jopa vammaisessa ruumiissa, niin hän uskoisi, että sinä kykenisit hänen äidikseen tai sillä asialla olisi joku suurempi tarkoitus kuten sinun hengellinen kehityksesi esim pelon tai itsekkyyden tms voittaminen.

      • Sirius83

        Hihhulihommia. Seuraavaksi varmaan aletaan puhua jumalasta ja uudestaan syntymisistä, ja siitä että pikkulapsen kuolemalle on "joku tarkoitus".
        Huokaus.
        Eiköhän totuus ole, että elämä vaan joskus on epäreilua.

        Onko tämän kirjoittaja sitä mieltä että myös insestistä tai raiskauksista syntyneet lapset valitsee jotenkin pyhästi äitinsä?


      • en_usko

        Minä en usko tuohon että lapset valitsee vanhempansa. Kuka muuten haluaisi syntyä väkivaltaiseen perheeseen? Tai sellaiseen, jossa vanhemmat eivät edes halua lasta, ja tekevät kuitenkin abortin? Pötyä, sanon minä!


    • Priorisointia

      Onko työelämä elämäsi tärkein siivu?
      Jos vastaus on myöntävä, kannattaa käydä napsauttamassa narut poikki ehkä samoin tein eikä odottaa edes kesään asti.
      Se lapsi syntyy ihan sellaisena kuin sattuu syntymään eikä noista kauhuskenaarioista ole hyötyä. Terve sukupuu kummaltakaan vanhemmalta ei ole synonyymi terveelle lapselle.

    • AMG2

      Ei se vielä mitään jos lapsi syntyy vammaisena,kunhan ei vaan homona synny.

    • OnneaYritykseen

      Olen 50 v kahden lapsen äiti, ja et todellakaan ole ajatustesi kanssa yksin. Kautta aikain odottavat äidit ovat ajatelleet vauvastaan, että muulla ei väliä kunhan vauva vain on terve. Joten älä tunne huonommuutta ajatuksen vuoksi, se on ihan normaali ajatus. Jokainen äiti toivoo lapselleen vain parasta ja sitähän tuokin ajatus on.

      Nykyaikana on hyvä seuranta raskausaikana. Tehdään kokeita niin äidille kuin sikiöllekin, joiden tavoite on selvittää juuri sinua mietityttävä asia, eli olisiko syntyvä vauva mahdollisesti vammainen.

      Onnea ja menestystä vauvatoiveillenne. Sekin, kun (valitettavasti) on mahdollista ettei vauvaa tulekaan.

    • jaah?!

      Pelkään nettikiusaajia. Pikkusen verran törkeä toi kuva tossa Suomi24:n etusivulla, toivottavasti poliisit ottaa kiinni kahelit, jotka sellaisia kuvamanipuloi. Ei muuta sanottavaa.

    • mama from hell

      Elämä voi olla rankkaa lapsesta huolimatta.Voi tulla jokin sairaus sinulle mikä rassaa,,tai parisuhde voi mennä alta jne..Kaikki äidit pohtivat varmasti asiaa raskausaikanaan.Asiat tulee sellaisena kuin tarkoitettu on.Mieti vielä mistä yletön ja epärealistinen pelkosi tulee? Itse erityisen lapsen äitinä voin sanoa että nimenomaan onnea on ollut enemmän kuin ehkä normiperheissä yleensä.Onni lapsen kehittymisestä vaikkakin pienin askelin suuri ilon ja ylepyden aihe :D

    • katinka_77

      Hei Everlasting 821

      Ainahan voi sattua mitä tahansa... Mun oma lapsi syntyi MMC-lapsena kaikesta seulannasta ja terveellisestä elämästä huolimatta. Kummankaan vanhemman puolella ei ole mitään vammaisuuksia. Shokkihan asia tietty oli, tosin saatiin asiasta tietää pari viikkoa ennen syntymää. Sulattelua asia vaatii vieläkin, mutta vamman kanssa oppii elämään. Onneksemme tytön vamma on vain liikuntavamma, hän on tosi fiksu 9-vuotias.

      Aina silloin, kun masentaa kaikki maailmassa tulen miettineeksi teinkö jotain väärin vai jätinkö jotain tärkeää tekemättä. Totuus lääkärin sanoin on kuitenkin se, että en ole tehnyt mitään aiheuttaakseni vamman, mutten myöskään ole voinut estää sitä millään lailla.

      Työelämässä kuitenkin olen ollut koko ajan lapsen syntymän jälkeen. Tietty se tuo haasteita, kun sovittelee sairaalareissuja työn lomaan, mutta onneksi moni työnantaja ymmärtää asian. Ja ainahan voi työtä tehdä vaikka osa-aikaisena.
      VOIMIA SULLE JA MUILLEKIN, JOTKA ASIAN KANSSA KAMPPAILEE! MUISTAKAA KAIKESTA HUOLIMATTA, ETTÄ LAPSI ON LAHJA! JA VAMMAINEN LAPSI ANTAA TODELLA PALJON. Näinhän se on että nille annetaan ketkä sen taakan jaksaa kantaa.

      • ONNI 32

        HE OVAT YLEENSÄ ILOISIA JA TYYTYVÄISIÄ ,,EIVÄTKÄ HE VALITA JOKA ASIASTA...VAIKEIMMIN VAMMAISET IHMISET OVAT YLEENSÄ ONNELLISIA IHMISIÄ OMASSA OLOTILASSAAN ,KOSKA HE EIVÄT TIEDÄ EIVÄTKÄ YMMÄRRÄ, ETTÄ ASIAT VOISIVAT OLLA TOISIN HEIDÄN KOHDALLAAN,,PÄÄASIA ON ETTÄ ON IHMISIÄ YMPÄRILLÄ JA ON TURVALLINEN OLO !!!


      • ONNI 32
        ONNI 32 kirjoitti:

        HE OVAT YLEENSÄ ILOISIA JA TYYTYVÄISIÄ ,,EIVÄTKÄ HE VALITA JOKA ASIASTA...VAIKEIMMIN VAMMAISET IHMISET OVAT YLEENSÄ ONNELLISIA IHMISIÄ OMASSA OLOTILASSAAN ,KOSKA HE EIVÄT TIEDÄ EIVÄTKÄ YMMÄRRÄ, ETTÄ ASIAT VOISIVAT OLLA TOISIN HEIDÄN KOHDALLAAN,,PÄÄASIA ON ETTÄ ON IHMISIÄ YMPÄRILLÄ JA ON TURVALLINEN OLO !!!

        JA TODELLAKIN VAMMAINEN LAPSI ANTAA ERITTÄIN PALJON ,,JOS HÄN JONKUN VERRAN VIEPI,,,MUTTA YLEENSÄ OTTAEN VOIN SANOA ETTÄ VAMMAISET IHMISET TODELLA IHANIA JA SYDÄMELLISIÄ IHMISIÄ..!!!


    • Joanna....

      Itselle lapsen hankinta ei ole ajankohtaista vielä, mutta sen olen päättänyt
      että vammaista lasta en tähän maailmaan synnytä.
      Vaikka se sotii vähän ajatustani "antaa kaikkien kukkien kukkia" vastaan.
      Syyttäisin vammaisesta lapsesta vain itseäni loppu elämäni ja sellaisen kanssa, anteeksi vain on rankka elää. Ei ole oikein minusta pientä ihmistä kohtaan että hän on niin vammainen ettei ikinä opi välttämättä tunnistamaan edes nimeään.
      Mitäs sitten kun molemmat vanhemmat kuolee, mitä tälle ihmiselle sen jälkeen tapahtuu?
      En sano että ihmisen pitäisi olla täydellinen että kelpaisi syntyä tähän maailmaan, mutta minulla tekee pahaa katsoa vammaisia lapsia ja sitä kautta vanhempien itsekkyyttä.
      Tiedän mistä puhu, koska suvussani on vammainen ihminen, ei onneksi kovin pahasti mutta on pysyvästi jäänyt jonnekkin 6 vuotiaan tasolle.
      Pitää kyl sanoa että ihana ihminen on, mutta ei minusta olisi elämään sellaisen kanssa.

      • ingeborg1

        pelkäätkö kehitysvammaa vai fyysisiä vammoja - jälkimmäisiin kuuluu todennäköisemmin kipuja. jos, niin kysy itseltäsi, miksi kehitysvamma on sinusta pahempi.

        minulla on yksi lapsista monisairas lapsi (syndrooma jonka taustalla geenimutaatio, ei sisällä kehitysvammaa). aiemmin ajattelin että kunhan lapsi on terve. nyt ajattelen, että miksi juuri minulle pitäisi syntyä vain terveitä lapsia.


      • Toivotaan parasta

        "Itselle lapsen hankinta ei ole ajankohtaista vielä, mutta sen olen päättänyt
        että vammaista lasta en tähän maailmaan synnytä."

        ja mitenköhän ajattelit estää tämän? Olehan tietoinen, että esim.tavanomaisissa sikiöseulonnoissa seulotaan vain muutamat tyypillismmät kehitysvammat. Eikä mitään kehitysvammaa pystytä 100-varmasti seulomaan. Lapsivesipunktiot toki antavat varmoja vastauksia, mutta oletko tietoinen miten paljon eri kehitysvammoja on maailmassa olemassa...tuskin saat mistään lähetettä kaikkien mahdollisten vammojen seulontaan,

        ja lapsihan voi tosiaan vammautua synnytyksenkin aikana tai vasta syntymänsä jälkeen. Entäs vaikeat oireyhtymät kuten autismi ja asperger ja monet muut? Ne eivät tietenkään ole kehitysvammoja, mutta autistnen lapsi voi olla todella haasteellinen ja kuormittava. Ei opi välttämättä edes puhumaan tai muuta sellaista. Esim. down-lapset taas useimmiten oppivat. Toki heissäkin on poikkeuksia.

        Tulee sellainen olo, että moni kirjoittaja kuvittelee, että vain downin oireyhtymä on kehitysvamma. Niitä on kuitenkin hyvin paaaaaaaaljon muitakin.

        Tuskin kukaan toivomalla toivoo itselleen kehitysvammaista lasta. Mutta parempi jättää minusta lapset tekemättä, jos kehitysvammaisuus on niin suuri peikko, ettei sen kanssa pystyisi elämään. Jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saada terve lapsi, mutta jokaisella on mahdollisuus saada myös kehitysvammainen lapsi.


      • Estääkin joskus voi

        Olen aivan samaa mieltä, miksi synnyttäisi tieten tahtoen vammaisen lapsen tänne kärsimään, koska ei tämä maailma täällä niin järin helppoa ole taivallettavaksi edes terveillekään!


    • Downlapsen isä

      Elämää on!
      Meillä on downtyttö, joka syntyi yli 20 vuotta sitten. Hän on opettanut arvostamaan oikeita asioita.
      Nuorena oletin, että ihmisen älykkyys on tärkein pointti. Kun näin oman lapsen, jonka tiesin jo syntymähetkellä pysyvän koko ikänsä akateemisen elämän ulkopuolella, opin paljon. Ihmisen arvon mitta ei ole terveys, äly ns. kauneus tai muut seikat. "Jokainen ihminen on laulun arvoinen".
      Downlapsi ja -aikuinen elää hetkessä eikä sure tulevia. Hän osaa nauttia täysin rinnoin elämän pienistäkin asioista.

      Uskalsimme tehdä vielä kehitysvammaisen lapsemme jälkeenkin lapsen. Hän on omalla tavallaan osoittanut, että elämä on todella ihmeellistä. Nuorin lapsemme on huippumenestyjä ja luo uraansa määrätietoisesti.

      Oma, vaimoni ja tyttäriemme suhde kaikkeen erilaisuuteen on avoin. Siitä saamme kiittää downtyttöämme. Kaiken lisäksi hän on todellinen yhdistävä lenkki koko perheelle.
      Tekee mieli huutaa venäläiselle näyttelijälle, joka nosti vammaisuuden rohkeasti esille ainakin kolme kertaa "uraa".

      • Raskasta on

        Yrittäjänä toimiville vanhemmille down-lapsi tarkoittaa hyvin pitkälle köyhää loppuelämää.Joillekin näennäistöissä lusmuileville/kotona makaileville se on yksi ja sama mitä tekevät kun rahat saa vaikka luukulta.

        Yrittäjällä tarkoitan tässä jotakin muuta kuin nakkikiskan pitäjää tai vastaavasti jotakin missä on monta ukkoa hommissa.Eli lähinnä yksin/kaksin yrittäjää joilla talot ja tavarat homman panttina mikä tarkoittaa kaikesta luopumista jos veto loppuu.

        Downin herttaisena pitäminen on joutosakin viljemä mantra kun käytännössä nämä vaativat 24/7 perään katsomista


      • ONNI 32

        Minusta tuntui IHAN samalta ,,,ja voin jopa sanoa OLEVANI YLPEÄ KEHITYSVAMMAISESTA TYTTÄRESTÄNI !!!


    • minä synnyin dysfasia kanssa enimmäkseen mulle vaikeata kun perheelle

    • Etukäteenhuolehtija

      Oma kuopukseni sai lapsen viime kesänä. Miehen puolella oli kehitysvammainen ja luonnollisesti tyttäreni mietti sen periytymistä. Ihailin hänen päätelmäänsä raskauden loppuvaiheessa: "Jos siitä tulee vammainen niin tietenkin se on raskasta, mutta pitää sitten elää sen mukaan". Kumpa itse pystyisin suhtautumaan tulevaisuudenmurheisiini noin!

    • ...

      Vähältä tuokin ongelma sinusta kuulostaa, kun omakuvasi lisääminen avaukseen oli tärkeää.. miksi?

      • ei liity tähän

        Eiköhän toi suomi24 ihan valitse kuvan kaikkiin etusivuille nostettuihin juttuihin.. ei liity aloittajaan henk. koht. mitenkään :)


    • Hävytöntä.

      "suotta pelkäät
      27.3.2013 14:38
      meidän muksu on duunari ja me muut nauretaan sen touhuille ihan kybällä. "
      ********

      Varo ettei hanaviini tule nenästä, kun siellä eduskunnassas sitä liikaa tarjotaan..

    • holydino

      Vain 14 prosenttia ihmisistä syntyy, vammat tulevat liikenteestä työtapaturmista ym. mutta kyllä on todettu että vammaisuus kasvaa kun synnyttävä äiti on yli 36-vuotias. Taitaa olla tämä Sarah Palinìn in ( Usan varapresidenttiehdokas vuonna 2008) kuopus vammainen koska munasolut ovat yhtä vanhoja kuin nainen itse. Tehkää lapset nuorina ja köyhinä.

    • Repe sorsa

      elä pelkää

    • äippäti

      Suurin huolenaihe tuntuu tällä ihmisellä olevan siitä, että JOUTUU jäämään kotiin, hoitamaan vammaista lasta. Olisi tosi rankkaa, eikä elämä olisi enää elämää.Kannattaa ehkä oikeasti vielä harkita lapsen hankkimista uudemman kerran. Lapsesta tulee muuta huolta ja vastuita ilman vammaisuuttakin.Kuinka päästä juhlimaan viikonloppuisin, kuinka jaksaa töidenjälkeen toosi uhmaisen lapsen kanssa, kuinka järjestää pitkästyneelle lapselle tekemistä kotona, millä rahalla ostaa lapselle vaatteita ja pitäis lapsen saada trveellistä ruokaakin.EI hamppareita t. valmis mössöjä tai vauvan purkkiruokia kouluikäiseksi asti( näitäkin on nähty).Kun se on helppoo ja muksu tykkää niistä huoh.Sit "äiti ja iskä" mättää valmispitsaa yms. kaljan kanssa. huh huh.

    • Kolmen lapsen isä

      Kyllähän se joka kerta on ollut mielessä, kun noita lapsia on odotettu. Käytiin ultrat ja lapsivesitutkimukset, tai siis vaimo oli niissä ja minä henkisenä tukena sen minkä niillä reissuilla pystyi olemaan mukana.
      Alku meidän yhteiselle elämälle vaimoni kanssa oli niin raskas, kun pieni terve poikamme menehtyi. Siinä sitä tuli mietityksi kaikenlaista, kun pientä arkkua höyläilin iltapuuhteena. Se on tuo ihmisen elämä niin monesta asiasta kiinni.

      Iloitsemme lapsistamme.

    • 4Gstä5Ihmisistä

      Kyllä nyky-Suomessa on syytäkin epäillä, että syntyvässä lapsessa on jokin poikkeavuus. Täällä kun ei enää välitetä ihmisten terveydestä tuon taivaallista.

      Etäluettavat sähkömittarit, kännyköiden tukiasemat, kännykät, wlanit sun muut langattomat laitteet ovat vahingollisia ihmisen, etenkin lapsen neurologiselle kehitykselle.

    • suhtaudu maltilla

      Eihän tuollaisia vammaisasioita kannata etukäteen miettiä ellei molempien suvussa ole ilmiötä.
      Todennäköisempää on jäädä suojatiellä auton alle ja vammautua.
      Eihän sitäkään kukaan päivittäin murehdi.
      Se kuuluisa elokuun viimeinen päivä (kuolema) voi tulla kenelle tahansa milloin tahansa jonkin sattumuksen kautta.
      Jäitä putoilee katoilta ihan terveiden ihmisten päälle ja lopputulos on täysin arvaamaton. Rakennustelineitä romahtelee ja taloja syttyy salakavalasti sekä yöllä että päivällä. Kuka näitäkin etukäteen pohtisi.
      Mutta jos arpa lankeaa, niin elämä pitää vaan suunnitella uusiksi.

    • 32.

      Odotin lasta, kun oli se Tsernobylin säteilyonettomuus. Oli vähän orpo olo,että mitenkäs se vaikuttaa lapseen. Ei mitenkään, onneksi.

      • Bekker-Elli

        Minä sain Tsernobylin onnettomuuskevään jälkeisenä syksynä varhaisraskauden keskenmenon, eli ns. tuulimuna tulla pupsahti veskin pönttöön hirveitten kipujen kera. Olin todella onnellinen, että niin kävi, koska silloin puhuttiin paljon kyseisen atomivoimalan räjähtämisen seurauksista myös meillä täällä Suomessa ja myös nimenomaan siihen aikaan kyseisen ydinvoimasaasteen vaikutuksesta raskaana olevien sikiöihin. Siitähän ei todisteita ole, että vaikuttiko tuo kyseinen onnettomuus kulkeutuvine saasteineen minun silloiseen tapahtumaan, mutta jotenkin se vain pyöri silloin mielessäni, että näin saattoi ollakin, että se vaikutti.

        Onnekseni saimme myöhemmin kaksi tervettä lasta.
        Ja totta puhuen kyllähän sitä mielessään ajatteli, että välttämättä eivät lapset ole syntyessän terveitä, mutta sitten sitä ajatteli niin, että ei siinä tilanteessa muutakaan olisi vaihtoehtoa ollut kuin vastaanottaa lapsensa, olivat he sitten vammaisiakin. Sitä paitsi terveyden säilyttäminen ei ole itsestään selvää, terveytensä voi menettää ihan yks kaks, että ei etukäteinen murehtiminen ole järkevää, koska kyllä sitä sitten ehtii murehtia ihan tarpeekseen, kun ja jos niin lapsilleen käy, että terveys muuttuukin vammautumisen myötä tai sairaus ilmaantuu vaivaamaan lasta.


    • pelkokerroin2

      Lapset syntyvät nykyään kuolemansairaina, koska luonto ei valikoi terveitä. 50 prosentin todennäköisyydellä lapsi kuolee ennen vanhempia.

    • kv-hoitaja

      Alan ammattilaisena haluan rohkaista kaikkia teitä, että vaikka lapsi olisi vammainen, voi hän silti saada ihanan elämän, toisinaan hän voi olla paljon onnellisempi, kun ei ymmärrä kaikkea pahuutta tästä maailmasta. Kun lapsella on vanhempien lisäksi tuki ammattilaisilta, voi lapsi itsenäistyä kuten muutkin ihmiset. Ei kannata turhaan pelätä, jos kaikkea pelkää, ei mitään voi myöskään saada.

    • Taikalasit

      Aika jännä juttu kun naiset puhuvat lasten hankkimisesta. Mun mielestä lapset saadaan eikä niitä hankita. Uusi sohvaryhmä hankitaan ja tosi monet naiset näyttää olevan sitä mieltä että esimerkiksi down-lapsi ei sovi sisustukseen.

      Aloittajalle voin sanoa että työelämä on todella yliarvostettu juttu.

      • ehkä näin

        Hmm.. ihan mielenkiintoinen pohdinta. Voisko se olla syy, et nykyään nämä parit, jotka 'hankkivat' lapsia, ovat siihen asti käyttäneet ehkäisyä? Sitten niitä ruvetaan oikeasti tekemään/hankkimaan/odottamaan/toivomaan? Sanat muotoutuvat kansan suuhun ajan mukaan. Sitten kun raskaus on alkanut, niin puhutaan 'saadaan lapsi', tai 'ei saada', jos ei onnistu.


    • alvinmistdust

      Tieteen kuvalehdessä oli vuonna 1997 helmikuun numerossa sellainen artikkeli että Suomessa on 29 sellaista kansantautia jota ei muualla ole, korkeintaan Minnesotassa ja muualla missä suomaliset lisääntyy keskenään. Tutkija oli saksalainen mutta uusi lakialoite eduskunnalta olisi sellainen että että sisäsiittoiset suomaliset; 95 %:a väestöstä, älköön lisääntykö keskenään.

      • muita tauteja

        Kaikilla kansoilla on omat sairautensa :) Meillä on ton mukaan ne 29 tautia, mitä muualla ei ole, mutta kuinka monta tautia muualla on, joita Suomessa ei ole...... Aika paljon enemmän, ja voivat olla pahempia!


    • kannattaako miettiä

      Mitä jos en pääsisikään enää töihin takaisin vaan joutuisin jäädä kotiin avustamaan lasta loppuelämäni?
      Olisi tosi rankkaa, eikä kuulostaisi enää elämältä..

      Hei haloo, sinä olet siitä lapsesta vastuussa koko loppuelämäsi, vaikka se olisi tervekkin.
      Ei lapsi ole mikään lelu joka nakataan pois, kun ei enää huvita.

      • vastuusta vapaat

        Hyvänen aika, kyllä se nyt on selkeä ero terveen lapsen ja vammaisen lapsen esim. kehitysvammaisen lapsen välillä mitä vanhempien vastuuseen tulenee. Normaali, terve lapsi itsenäistyy kyllä ja aikuistuttuaan pyrkii ainakin itsenäiseen elämään ja vastaamaan itse itsestään, eikä terve, normaali aikuinen lapsi tarvitse mitään avustajaa ihan tavallisissa arkisissa asioissaan, kuten vammainen lapsi saattaa tarvita riippuen vamman laadusta paljonkin vanhempiensakin apuja.
        Terveen ja normaalin lapsen virallinen vastuu loppuu vanhemmilta, kun lapsi täyttää 18 vuotta, ja sen jälkeen ei vanhemmilla ole periaatteessa mitään vastuuta lapseesi nähden, mutta vammaisen lapsen 18 vuotispäivä ei takaa lainkaan, että lapsi osaisi esim. hoitaa raha-asioitaan itsenäisesti, tai asua ypöyksin vieraalla paikkakunnalla omassa kodissaan hoitaen kodin piiriinkään kuuluvia asioita itsenäisesti kuten terveet aikuistuneet lapset yleensä tekevät.


    • tsemppiä!

      Ei kaikkea voi ennakoida. Kun et turhia riskeeraa vaan teet niinkuin on oikein täytyy vaan uskaltaa elää. Jos sittenkin lapsi olisi vammainen saat siihen varmaan tarvittavat voimat.
      Oma lapsi oli vammainen. Synnytys pitkittyi siitä johtui hapenpuute ja vammaisuus. Onneksi en tiennyt lasta osottaessani että on vammainen. Rakas minulle siitä huolimatta.
      Valmentaudu ja valmistaudu huolella ja yritä luottaa että kaikki menee hyvin. Kaikkea ei vaan voi maksimoida ei lapsen terveyttäkään.

    • Abortti abortti

      Abortti on keksitty. Esim. Downin syndrooma näkyy jo lapsivesinäytteestä.

      • Siinä olet oikeassa. Mitä tuosta pelkää. Itse olen vammainen ja hyvin olen pärjännyt.


    • hmmm4

      mä olen synnynnäisesti selkäydinvammainen eli joudun käyttää pyörätuolia...oli terve tai vammainen niin kyllä lapsen hyvinvointi/onnellinen lapsuus on vanhemmista yms.kiinni...itse oon saanu elää suht onnellisena..jos on noin pelokas niin miettisin pidempään haluaako edes lasta..enkä ees ymmärrä " mä en ainakaa synnytä/kasvata lastani jos se on vammane" on meilläki yhtälailla oikeus elämään..

      • Meilläkin on oikeus elää kuten muutkin.


    • kotkotkoo

      on normaalia olla pikkaisen huolissaan kun on raskaana, mutta elä hanki lapsia jos pelkosi on noin syvä että ajattelet kotiin jäämistä negatiivisessa mielessä. vaikka luulen että jos lapsesi syntyisi vammaisena sinun äidinvaistosi heräisi ja oisit valmis mihin vain lapsen puolesta.
      ennen kuin alatte yrittään lasta, kysykää itseltänne oletteko valmiita kaikkeen negatiiviseen mitä lapsen syntyminen myös tuo tullessaan. on aina helppoa unelmoida ja hyväksyä kaikki positiivinen.

    • fsd4

      Pelko lapsen vammaisuudesta on oikeutettu, mutta tuo ettei pääsisi/joutuisi töihin?? Jep jep, työ ennen elämää?

    • Ku mä ite haluan kolmannen ja neljännenkin lapsen, niin terkkari alko heti, että mitä jos tulee sairas lapsi? Terkkari on neljän lapsen äiti ja mun teki mieli sanoa hänelle, että minun vammainen lapsi on ihanampi kuin sinun neljä lasta yhteensä tai jos ei ole ihanampi, ni sit yhtä ihana

      • Niin ja vaikka itse olen vammainen, niin olen ihana äiti< 3 Lapseni ovat hienoja


      • LL.

        Kerrot toisaalla nimimerkki _nainen-oulu_, että sinulla on ala-asteikäisenä (poik.varhain kyllä...) diagnosoitu skitsofrenia. Olethan tietoinen että alttius skitsofreniaan sairastumiseen periytyy?

        Harvemmin muuten ala-asteikäisenä annetaan kellekään _skitsofrenia-diagnoosia_, missäs päin maata näin on tehty?

        http://keskustelu.suomi24.fi/node/10965838


    • >>Lapsen suunnittelu

      vaiheessa jo ennakoi!

      ..............jatkuu. >>>>>Lapsen suunnittelu, odottava äiti, vauva ja lapsi:
      Luontoäiti on järjestänyt siten että sekä äiti, että sikiö/vauva oleteusarvoisesti altistuvat samoille allergeeneille odotus- ja imetys-aikana, jolloin äidin on pystyttävä tuottamaan vasta-aineet sekä itseään, että lastaan varten. Lapsi saa oman immuunipuolustuksesi tuottamat vasta-aineet äidinmaidossa!
      Voit varmistaa tulevan lapsesi terveyden jo lapsen suunnittelu vaiheessa syömällä kolmea tärkeintä probiootti-bakteeria koko ajan vähintään(!) >>>>>imetyksen loppuun asti-jonka pitäisi kestää vähintään 12-kuukauden ajan! Ja tällä varmistat myöskin itsesi pysymisen infektiovapaana. Emättimestä löytyy noin 20g probiootti-bakteereita.

      Voit varmistaa lapsesi mahdollisimman terveen elämän antamalla lapsellesi probiootti-bakteereita (mhb) vauvasta asti, sen takia että lapsen immuunipuolustus kehittyy yhteen ikävuoteen mennessä, jonka jälkeen lapsi itse vasta kykenee tuottamaan tarvittavat vasta-aineet.

      *Huom!
      - Elollisten-yksimahaisten immuunipuolustuksen perusta on allamainitut kolme Probiootti bakteeria-oli sitten kyse aikuisesta tai lapsesta-miehestä tai naisesta-kissasta tai koirasta, jolloin palautusprosessi tarvitsee prikulleen(!) nämä kolme tärkeintä bakteeria:
      1. Lactobacillus asidophilus(L-a),
      2. Lactobacillus bulgaricus(L-b) =”antibiootti”-bakteeri ja
      3. Bifidobacterium(Bif).
      Jatkuu...........linkissä:
      http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-pula-08092010-meijereiden-takia-maidon-kasittelyssa-on-vakava-terveys-uhka-maidon-homogenointi-on-lopetettava-valittomasti/mhb-naisten-vaivat-vauvan-odotus-lapsi-ja-parantavat-maitohappobakteerit-tarkea-ala-lammita-mikroaaltouunissa/

    • huuuuuuuuuuuuuuuuuuu

      Hei

      Jos olet näin pelokasn niin miettikää viellä. Toisalta lapsia ei hankita vaan lapsia saadaan eli lapsen sielu valitsee vanhemmat. Suosittelen että luet Lorna Byrnen kirjoja Enkeleitä hiuksissani, Portaat taivaaseen ja Toivon viesti.

      Synnytin vuonna 2008 aivan ihanan pojan. Kaikki oli ok. Poika söy ja nukkui kun unelma olimme todella onnelisia. 5 kk ikäisenä hänellä diagnosoitiin erittäin harvinainen lihassairaus. Menetimme hänet 7 kk ikäisenä. Hänen sairaus ei näkynyt ultrassa eikä raskauden aikaisissa testeissä.

      Elämää ei voi etukäteen suunitella.......... se on vaan elettävä todeksi

    • =)(980)(0

      Koko elämä on täynnä epävarmuustekijöitä. Ethän voi omalla tai miehesi kohdallakaan tietää, joutuuko vaikka huomenna auton yliajamaksi ja sen vuoksi pyörätuoliin tai puuarkkuun. Itse olen jollakin tapaa fatalisti ja uskon siihen, että jokaiselle annetaan sellainen taakka, jonka hän jaksaa kantaa. Ihminen sopeutuu kyllä siihen tilanteeseen, joka hänellä on kulloinkin edessä.

      On erittäin hyvä miettiä asioita lasten hankinnasta etukäteen. Minä ainakin lopetin kaikkien lääkkeiden ja vitamiinien ottamisen ennen raskautta ja raskauden ajaksi, välitin tupakansavussa olemista ja alkoholia en nauttinut tippaakaan. Tiesin, että jos vauvalle tulee joku vamma, niin ainakaan se ei johdu minusta tai vääristä valinnoistani.

      Yritä nauttia raskauden ilosta. Keskity pitämään itsestäsi (ja samalla vauvasta) parasta mahdollista huolta, valmistele kotia vauvaa varten, hanki tietoa synnytyksestä ja imetyksestä, laula vauvallesi ja lainaa vaikka kirjastosta satukasetti, josta opettelet loruja ja lastenlauluja. Yritä ylläpitää positiivista mielikuvaa. Nykynaiset ovat niin harvoin raskaana, että siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti.

      Jos vammaisuus hirvittää, käy ultrassa ja lapsivesipunktiossa. Lapsivesipunkiolla saat 100 % varmuuden esim. Down syndroomasta ja useista muista vammaisuutta aiheuttavista (harvinaisemmista) sairauksista.

    • vammaisen lapsen äiti

      Ei hyvä päivä. Elkää puhuko kun ette tiedämitä on saada vammainen lapsi. Se on yhtä rakas ja tärkeä kun muutkin lapset, eikä mikän riippakivi. Sillä on vaan omat erityispiirteet. enkä puhu pojastani vammaisena vaan ihan omalla nimellä. vammaisuus unohtuu arkea eläessä. Ja sitäpaitsi uskokaa tai elkää mutt ajattelen saaneeni jotakin mitä kaikki eivät saa...te siis jäätte paljosta paitsi.Tuo pieni poika on opettanut mulle elämästä enemmän kun mikään muu. Jos saisit vammaisen lapsen olisit siitä onnellinen.Ja lastaan ei toki tarvi houtaa 24h vaan on aika hyvät tukiverkot ja myös vammaiset itsenäistyvät tuen avulla!!

      • sdgshgsfhf

        Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Toki vammainenkin lapsi on rakas, mutta myös riippakivi. Joudut hoitamaan häntä luultavasti ikuisesti. Mitäs sitten kun ei enää ole "tukiverkostoja", eli et voi sälyttää vastuuta lapsestasi muiden niskoille. Jaksatko sittenkin?


      • vammasen lapsen äiti
        sdgshgsfhf kirjoitti:

        Tätä kutsutaan itsepetokseksi. Toki vammainenkin lapsi on rakas, mutta myös riippakivi. Joudut hoitamaan häntä luultavasti ikuisesti. Mitäs sitten kun ei enää ole "tukiverkostoja", eli et voi sälyttää vastuuta lapsestasi muiden niskoille. Jaksatko sittenkin?

        sori mutta lapseni on rakas aina, ei riippakivi. elä puhu oikeasti jos sinulla ei ole vammaista lasta, et tiedä asiasta mitään. minäkin ajattelin asioista tosi erilailla ennen tuon pojan syntymää.. nyt tmmärrän että en todellakaan tiennyt asiasta mitään! jos et tiennyt suomessa on hyvä tuki yhteiskunnalta vammaisen lapsen hoitoon ja sitten kun kasvaa aikuiseksi...on tukiasunnot ym. ja ne tuet ei mihinkään katoa! ennen vanhaan hoidettiin vammaiset lopunikää itse, ei 2000 luvulla. ota asoista selvää ennen kuin puhut.


      • vammaisen lapsen äiti
        vammasen lapsen äiti kirjoitti:

        sori mutta lapseni on rakas aina, ei riippakivi. elä puhu oikeasti jos sinulla ei ole vammaista lasta, et tiedä asiasta mitään. minäkin ajattelin asioista tosi erilailla ennen tuon pojan syntymää.. nyt tmmärrän että en todellakaan tiennyt asiasta mitään! jos et tiennyt suomessa on hyvä tuki yhteiskunnalta vammaisen lapsen hoitoon ja sitten kun kasvaa aikuiseksi...on tukiasunnot ym. ja ne tuet ei mihinkään katoa! ennen vanhaan hoidettiin vammaiset lopunikää itse, ei 2000 luvulla. ota asoista selvää ennen kuin puhut.

        niin ja erilaisetkin lapset käyvät nykyään koulua, eivät toki ole kotona äitin tai isin kanssa!!


      • vammaisen lapsen äiti
        vammaisen lapsen äiti kirjoitti:

        niin ja erilaisetkin lapset käyvät nykyään koulua, eivät toki ole kotona äitin tai isin kanssa!!

        sanottasko et tämän yhteiskunnan ongelma ei ole suinkaan erilaiset ihmiset vaan asennevammaiset ihmiset.


      • dfhdfhdfhdfhasdd
        vammasen lapsen äiti kirjoitti:

        sori mutta lapseni on rakas aina, ei riippakivi. elä puhu oikeasti jos sinulla ei ole vammaista lasta, et tiedä asiasta mitään. minäkin ajattelin asioista tosi erilailla ennen tuon pojan syntymää.. nyt tmmärrän että en todellakaan tiennyt asiasta mitään! jos et tiennyt suomessa on hyvä tuki yhteiskunnalta vammaisen lapsen hoitoon ja sitten kun kasvaa aikuiseksi...on tukiasunnot ym. ja ne tuet ei mihinkään katoa! ennen vanhaan hoidettiin vammaiset lopunikää itse, ei 2000 luvulla. ota asoista selvää ennen kuin puhut.

        Eli siis myönnät, että et oikeasti jaksakkaan lastasi etkä aiokaan jaksaa, vaan yhteiskunta (ts. me veronmaksajat) hoidamme kyllä mussukkasi. Tässä onkin ongelmaa kerrakseen. Vammaiset lapset maksavat yhteiskunnalle huomattavan paljon enemmän kuin terveet. Meillä on jo tarpeeksi laiskoja elättejä, nykyään myös Afrikan sarvesta ja Lähi-Idästä; emme todellakaan tarvitse kehitysvammaisia lisäämään yhteiskunnan taakkaa. Ihminen joka puhuu kuten sinä, on erittäin itsekeskeinen. Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi. Toisekseen on julmuuden huippu puhua vammaisista lapsista haluttavina: mitä jos itse olisit vammainen? Jokainen, jolla on täydet henkiset kyvyt, täysi näkö, täysi kuulo, tulee kysyä itseltään, olisiko elämä samanarvoista jos noita kaikkia avuja ei löytyisi? Mitä jos olisitkin tarpeeksi kykeneväinen ymmärtämään, että tulet olemaan koko ikäsi riippuvainen muista ihmisistä?


      • vammaisen äiti
        dfhdfhdfhdfhasdd kirjoitti:

        Eli siis myönnät, että et oikeasti jaksakkaan lastasi etkä aiokaan jaksaa, vaan yhteiskunta (ts. me veronmaksajat) hoidamme kyllä mussukkasi. Tässä onkin ongelmaa kerrakseen. Vammaiset lapset maksavat yhteiskunnalle huomattavan paljon enemmän kuin terveet. Meillä on jo tarpeeksi laiskoja elättejä, nykyään myös Afrikan sarvesta ja Lähi-Idästä; emme todellakaan tarvitse kehitysvammaisia lisäämään yhteiskunnan taakkaa. Ihminen joka puhuu kuten sinä, on erittäin itsekeskeinen. Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi. Toisekseen on julmuuden huippu puhua vammaisista lapsista haluttavina: mitä jos itse olisit vammainen? Jokainen, jolla on täydet henkiset kyvyt, täysi näkö, täysi kuulo, tulee kysyä itseltään, olisiko elämä samanarvoista jos noita kaikkia avuja ei löytyisi? Mitä jos olisitkin tarpeeksi kykeneväinen ymmärtämään, että tulet olemaan koko ikäsi riippuvainen muista ihmisistä?

        oletko sitä mieltä että tä maailma on vaan terveiden ja täydellisten?? luuletko tosiaan että et itse ikinä tarvitse kenenkään apua?osaatko ajatella että voit itse sairastua tai vammautua? toivottavasti en hoida sinua sitten( olen itsekin hoitaja) Jotkut ei vaan ymmärrä mikä maailmassa on tärkeintä, tiedoksi sinullekin että se ei suinkaan ole raha....


      • vammaisen äiti
        vammaisen äiti kirjoitti:

        oletko sitä mieltä että tä maailma on vaan terveiden ja täydellisten?? luuletko tosiaan että et itse ikinä tarvitse kenenkään apua?osaatko ajatella että voit itse sairastua tai vammautua? toivottavasti en hoida sinua sitten( olen itsekin hoitaja) Jotkut ei vaan ymmärrä mikä maailmassa on tärkeintä, tiedoksi sinullekin että se ei suinkaan ole raha....

        nii ja tiedoksi että te "terveet" olette niitä narisijoita, ei vammaiset. Mun lapsi ei valita ikinä mistään...on onnellisempi kun moni.Ei tarvi pikkuasioista valittaa vaan olla onnellinen saa elää ja hengittää ja kyn vielä välitetään!! ehkä se tosiaan on niin et kuka tahansa ei saa erityislasta, esim sinunlainen!! toki olisin halunnut että lapsi olisi terve ihan itsensä takia, ei minun..mutta monesti ajattelen et olen saanut rakkaan lapsen omine erityipiirteineen ja arvoni ovat muuttuneet. jatka vaan täydellistä elämääsi...meillä on niin erilaiset arvot et tuskin keskustelua kannattaa jatkaa.


      • dgdfgdfg
        vammaisen äiti kirjoitti:

        oletko sitä mieltä että tä maailma on vaan terveiden ja täydellisten?? luuletko tosiaan että et itse ikinä tarvitse kenenkään apua?osaatko ajatella että voit itse sairastua tai vammautua? toivottavasti en hoida sinua sitten( olen itsekin hoitaja) Jotkut ei vaan ymmärrä mikä maailmassa on tärkeintä, tiedoksi sinullekin että se ei suinkaan ole raha....

        Tyypillinen, täysin hysteerinen nainen. Ihmiset voivat toki sairastua, mutta heidän lähtökohtainen tilansa ei ole ikuinen hoidon tarve. Olen itsekin ollut sairaana mutta toivuin siitä ja jatkoin elämää ja veronmaksua. Ei minua kukaan hoitanut eikä kukaan perään katsonut, joten sinulla ei ole huolta että joutuisit suurinta osaa ihmisistä, jotka sairastavat, hoitamaan. Kyse ei ole "täydellisestä elämisestä" vaan siitä että useasti, ei aina, mutta useasti vammaisen lapsen saaminen on valinta. Tämä valinta on sataprosenttisen itsekeskeinen ja julma. Ei siinä sen kummempaa.


      • eräspä vaan...
        dgdfgdfg kirjoitti:

        Tyypillinen, täysin hysteerinen nainen. Ihmiset voivat toki sairastua, mutta heidän lähtökohtainen tilansa ei ole ikuinen hoidon tarve. Olen itsekin ollut sairaana mutta toivuin siitä ja jatkoin elämää ja veronmaksua. Ei minua kukaan hoitanut eikä kukaan perään katsonut, joten sinulla ei ole huolta että joutuisit suurinta osaa ihmisistä, jotka sairastavat, hoitamaan. Kyse ei ole "täydellisestä elämisestä" vaan siitä että useasti, ei aina, mutta useasti vammaisen lapsen saaminen on valinta. Tämä valinta on sataprosenttisen itsekeskeinen ja julma. Ei siinä sen kummempaa.

        siis suurin osa vammaisuudestahan selviää vasta lapsen synnyttyä. Niin miksi ihmeessä se olisi oma valinta ja itsekeskeistä.Mistä näitä järjen jättiläisiä sikiää?


    • raukkaparka

      Imisen kannattaa todellakin lopettaa liiallinen murehtiminen. Elämä on yhtä murhettä taynnä. "kesällä alettaan yrittämään".
      Entä minkä vuoden kesällä lopetetaan yrittäminen jos ei natsaakkaan? Entä jos se vammautuja oletkin sinä? Puolisosi?
      Noin ykskaks vaan? Astut pihalle ja liukastut lyöt niskan kiviportaaseen? Juoppo ajaa yli? Et ehkä uskalla liikkua kotoa mihinkään? Silloin uhkaakin sairaus? Liikkumattomalla pelkurilla voi vaikka suoni päästä pettää. Vietettyäsi kotona käsiä pesten päiväsi olet herkistynyt kaiken maailman viruksille ja ne tappaa.
      Kuulehan nyt murehtija. Elämä ihan *** rankkaa ja noin murehtimalla sinä et oikeasti elä, ei tuo murehtiminen kuulosta elämältä ollenkaan. Terveen lapsen kanssa on rankkaa. Ja hoidettuasi sitä tervettä lasta kuukauden, vuoden viisi vuotta tai kymmenen, voit menettää sen terveen lapsen ja sinulla on sairas lapsi. Pysyvästi sairas, olet menettänyt sen terveen lapsen. Elämä sairaan lapsen kanssa on myös rankkaa.

      Ei sinun oma elämäsi kuulosta elämältä, se on pelkoa ja murhetta. Oikea eläminen uskaltaa hypätä ja antaa siipien kantaa, tuulen nostattaa, auringonpaisteen ja sateen värjätä maisemaa. Ottaa vastaan oma elämä päivä kerrallaan, koska mistään muusta ei ole takuuta kenelläkään. Ottaa vastaan ihana lapsi, itse tehty, sellaisena kuin tulee ja nauttia pienistä ja isoista iloista ja suruista.

    • paljon kokenut äiti

      Vaikka saisit terveen lapsen ,ei voi olla varma etteikö lapsesi sairastu myöhemmin vaikka nuoruudessa psyykkisesti, silloinkin joudut huolehtimaan ja murehtimaan häntä lopun ikääsi . Parasta on jos et yritä ollenkaan lasta jos ajatuksesi ovat tuollaiset,koska kaikilla ihmisillä on ihmisoikeus olipa sitten terve tai sairas/ vammainen.

    • 0123456789@#%&*/-+()?!"'

      Pelottaa kyllä mutta suurimmalta osalta sen takia että hän tulisi kiusatuksi ja syrjäytetyksi, mutta tietysti vähän muutenkin. Mutta jos sinulle syntyisi vammainen lapsi luulen että rakastaisit häntä silti paljon ja tuntisit häntä kohtaan normaalia lasta enemmän suojelunhalua ja myötätuntoa joten silloin se ei pelottaisi enää niin paljon tuolta näkökannalta.

    • ...

      No käyt sitten odotusaikana seuloissa ja laitat kesken jos vammaisuutta epäillään ja yritätte uudelleen. Yksinkertaista.

    • emokin

      Enpä itse ajatellut aikoinaan pelätä oikeastaan yhtään mitään. Mitään sata% systeemiä ei ole elämässä olemassakaan... huomisesta, omasta tai lähimpien terveydestä, terveenä syntymisestäkään, tms.
      Mikäli sinulla on todellista aihetta pelkoihisi, jos esim. suvussa periytyvää kehitysvammaisuutta, niin ymmärrän sitten, muuten en...

      En itse tiedä, tänäkään päivänä mitään takuuta sille, että jo aikuisten lasteni käy hyvin, kuten sanotaan. Mutten ajattele sellaisia- yhtikäs mitään... Allergioitaan lukuunottamatta ihan ns. yhteiskuntakelpoja nuoria miehiä.
      Sanonut heille, ja sanon. Ihminen elää täällä sen yhden kerran, ja just senverta on aikaa...

      Miksette suunnittele adoptiota, jos kehitysvammaisen lapsen saanti on vaikea jo ajatuksenakin? Ja niin... onpa lapsi terve tai ei, vaatii konkreettista hoitamista vuosia. Sitten alkavat ne lapsen omat "kasvukivut", joissa vanhemmmat on tukena. Ja sitten jos oikein pelittää tulee joku päivä ovelle samalla tuttu oma, mutta ihan oma ittensä.
      Minulla oli aikanaan keskenmenojakin. Luulisin että luonto hoiti... Antoi synnyttää terveitä.

      Ja älä sinä kuuntele kaikkia pelotteluja... Jos haluatte oman lapsen, antakaa palaa vaan! Se on sellaista se vanhemmuus, että siinä jotenkin viisastuu itsekkin, ja jää myöhemminkin vielä aikaa- ihan sille omallekin elämiselle.

      • hipsiriiu

        Tosin adoptoitu lapsikaan ei ole ongelmaton esim. autismi tai vaikeat oppimishäiriöt (lukihäiriö, dysfasia) tulevat yleensä ilmi vasta vauvavaiheen jälkeen ja jotkut vasta kouluikäisenä. Toki adoptoidessa pystyy katsomaan, että lapsella on kaikki raajat ja sormet tallella, jos se tuntuu tärkeältä.


    • tee oma päätös

      Älä ala koko yritykseen jos se on noin iso asia sinun elämässä..
      Kaikkihan äidithän ajattelee että onkohan lapsi terve.Neuvolassa kyllä sikiön kehitystä tutkitaan tarkoin ja tiedetään terveys tilanne hyvin.

      Eipä sitä elämässä koskaan tiedä, vaikka itse joutuisi hoidettavaksi loppuelämäksi...

    • Vavavavava

      Aloittajalla on hyvä ja tärkeä kysymys, mitä läheskään kaikki ei ilmeisesti kysy itseltään. Itse olen kysynyt, ja se on eräs syy, miksi en todellakaan aio hankkia lapsia. Olisi karmeaa tuottaa sellainen lapsi maailmaan, jolla ei olisi perusedellytyksiä selviä täällä yksinään. Vammainenkin voi toki selvitä, mutta en halua kenenkään joutuvan käymään minun vuokseni läpi sitä tuskaa, kun tajuaa, että on erilainen kuin muut.

      • sivuhuom huom

        Jokainen on erilainen kuin muut, me terveetkin.


    • Jokainen tyylillään

      Elämä on kovaa, ja vaikka saisit terveenkin lapsen,voi sattua edelleen jotain esim. onnettomuutta jossa lapsi/aikuinen joutuu makaamaan koko loppuelämänsä..

      Siksi kannattaa elää tätä hetkeä elämässä ja muistaa olla kiitollinen siitä.

      Ja onhan tässä maailmassa jo väkeä ihan tarpeeksi :)

    • Ole äiti älä lapsi

      Vammainen lapsi on yhtä lailla siunaus kuin vammatonkin. Ei lapsi synny sinun tarpeitasi vastaamaan, vaan sinun tehtäväsi äitinä on olla lapsesi tuki ja paras puolustaja tässä kovassa maailmassa - ÄITI! Kuvittele miten hieno ja arvokas tehtävä, sinä olet jonkun ihmisen tuki ja turva, olipa hän terve tai sairas, iloinen tai surullinen - sinä olet se joka iloitsee ja itkee lapsesi puolesta, sinuun hän aina ensimmäisenä turvautuu. Olet maailman tärkein ihminen , olet äiti!

    • effyelme

      Itse oon vammautunut synnytyessä ja oon tosi onnellinen tälleenki. Jos lapsi on vauvasta asti vammainen nii eihän lapsi itse kärsi siitä kun ei ole nähnyt "normaali" puolta. Oon kysynyt äidiltä, että mitä tuntu olla tälläisen erityislapsen äiti. Äiti vastas, että alussa tietenkin pelotti kun ei tiennyt CP-vammasta mitään, mutta on kuulemma etuoikeus olla mun äiti.
      Musta on väärin jättää lapsia tekemättä kun pelkää lapsi on vammainen kun ei voi etukäteen tietää kuinka onnellinen lapsi olisikaan vammasta huolimatta ja kuka tahansa voi halvantua milloin vaan. On avustajia ja kaiken maailman kouluja\kerhoja, jonne lapsi voi mennä siksi aikaa kun huilaat ja käy töissä.

      Toivottavasti teet oikeen päätöksen :)

      • syyttömänäsyntyi

        Lapset syntyvät lähtökohtaisesti kuolemansairaina, koska lapsen geeneissä on suvun sairaudet. Lapselle on hyvä kertoa kuoleman todennäköisyydestä ja kertoimista, mitkä edesauttavat ennenaikaista kuolemista. Esimerkiksi syövästä ja kertoimista mm. tupakasta.


    • Synnytyspelko?

      Äimä järjestö auttaa ja tukee raskaana olevia naisia, jotka kärsivät synnytysmasennukasesta.

      Lue lisätietoa järjestöstä.

      http://www.aima.fi/yhdistys1.html
      ---------------------

    • moderni yhteiskunta

      Jos sinun lapsesi (miehesi on vasta kakkossijalla vanhemmuudessa) syntyy vammaisena on tuohon kiusalliseen vaivaan helppo ratkaisu:
      Luovut lapsestasi ja annat sen viranomaisten huostaan adoptoitavaksi, tai iäksi valtion hoitolaitoksiin :) Kaikkein paras jos luovut lapsestasi varhaisessa vaiheessa niin lapsellasi ei jää mitään mainittavia siteitä tai muistikuvia edellisestä omistajastaan. Myös muutto eri paikkakunnalle kannattaa niin et joudu näkemään edes vahingossa vammaista (entistä) lastasi.

      Muista että olet yksilöllinen ja vain sinun omilla haluillasi on väliä. Teet rohkeasti omat valintasi ja käyt urallasi eteenpäin välittämättä esteistä tai vanhoista luutuneista yhteiskunnan ennakkoluuloista. SINÄ SINÄ SINÄ! VOIMAANNU! Vain itsellä on merkitystä :)

    • YksiEsimerkki

      Hei!

      tässä on minun näkökulma asiaan tätinä. Siskoni synnytti noin kaksi vuotta sitten "terveen" lapsen. Aiemmissa ultrissa tai missään ei näkynyt mitään poikkeavaa. Lapsi oli n. kolmen kk ikäinen kun katsoin häntä ja pelästyin. Otin aluksi takapakkia mutta sitten keräsin rohkeuteni ja menin takaisin. En siis ole koskaan ollut rasisti, pelästyin vain omia ajatuksiani ja erillaisuutta. Kysyin siskolta onko kaikki kunnossa, koska lapsi ei ota vielä katsekontaktia ja tekee mielestäni melkein huomaamattomia pakkoliikkeitä. Sisko sanoi kaiken olevan kunnossa, tottakai äidillä on vaikea tällaista nähdä omasta lapsestaan. Muutama viikko kului aikaa ja sisko soitti ettei kaikki olekaan kunnossa.

      Alku järkytyksen jälkeen erilaisesta lapsesta on kasvanut erityinen. Lapsi on entistä tärkeämpi ja särkyvämpää kuin mitä muut sisarrusten lapset. Kaupungilla ollessa välillä minua loukkaa ihmisten pitkät tuijotukset ja ilmeet. Lapsesta ei päällisinpuolin nää poikkeamaa lukuunottamatta lieviä pakkoliikkeitä ja minun "höösäämistä". Joskus joku on kysynyt miksen laske lasta alas ja anna leikkiä muiden ikäistensä kanssa. Siinä on joskus vaikea sanoa että lapsi ei kykene kävelee saatikka istumaan (miten voisinkaan laskea sen sylistä pois).

      En ole missään mielessä katkera (ei ole vanhemmatkaan), joskus kieltämättä surettaa. Varsinkin kun vierestä seuraa veljen lasta, joka on samanikäinen ja oppii jatkuvasti uusia asioita. Itsellä tekee joskus pahaa kun mietin ettei hän pysty koskaan elämään "normaalia" elämää.

      Kerroin tämän koska, ikinä ei voi tietää, mitä tulee eteen. Jokaiselle vanhemmalle ja lähellä elävälle omaiselle on varmasti vaikea hyväksyä tilannetta. Ajan kanssa kuitenkin helpottaa. Lasta oppii rakastamaan erillailla ja ainutlaatuisena. Ainakun lapsi oppii uuden asian, se on läheiselle merkittävä ja jännittävä tilanne. Tämä lapsi kun on oppinu asian mitä lääkärit ovat pitäneet mahdottomana, se on ollut parempi kuin lottovoittto. Reilu vuosi sitten lääkäri sanoi ettei hän välttämättä opi ikinä puhumaan. Pari kuukautta sitten kuului kakka kiljaisuna. Tunne oli mitä mahtavin. Nykyään tulee jo ämmäkin kakan perään, sehän onkin äidille oiva kutsumanimi :)

    • m87.

      Minulla on todettu dysfasia jo lapsena, mutta hyvällä tukiverkostolla myös vammainen lapsi voi elää vaivatta, kunhan tuetaan hyvin.
      toki itsekin on painiskellut omien tuntojen kanssa, elämän täytyy silti jatkua.
      Joten vammaisella on yhtä oikeus syntyä ja elää kuten terveelläkin.

    • Totuus_ei_pala...

      ...tulessakaan

      Tästä tulee todennäköisesti haukut (niin kuin lähes jokaisesta kommentista tällä palstalla), mutta kirjoitan silti:

      Faktahan on se, että on yksi suurimmista vääryyksistä tässä maailmassa on se, että saa vammaisen lapsen.

      Ensinnäkin: Siinä vaiheessa saat sanoa omalle vapaa-ajallesi hellät hyvästit! Se on nimittäin 24/7 hoidettava. Siinä vaiheessa ei niin vain palkatakaan naapurin Pirkkoa lapsenvahdiksi ja lähdetä itse viikonloppureissuun aviopuolison kanssa Ruotsinlaivalle tms.

      Toiseksi: Sen kanssa et voi tuohuta mitään kivaa, kuten leikkiä, pelata palloa, rassata mopoja/autoja käydä metsällä ym. harrastuksia lapsen iästä riippuen.

      Kolmanneksi: Kaikki elämän kohokohdat kuten ensimmäinen koulupäivä, konfirmaatio, peruskoulun lopetus, lukion/ammattikoulun aloitus, lakkiaiset/ammattiin valmistuminen, armeijaan lähtö/sotilasvala puolison löytäminen/häät/lapsenlapset ovat myös poissuljettuja.

      Neljänneksi: Miltä tuntuisi kun olisit hoitanut vammaista lastasi 20-vuotta ja tietenkin jäänyt paitsi kaikesta edellämainitusta. Tässä vaiheessa törmäisit sattumalta kaupungilla vanhaan lapsuuden kaveriisi jota et olisi näynyt kymmeniin vuosiin. Hän alkaisi sitten kertoa perheestään ja lapsistaan, kuinka hänen lapsensa ovat menestyneet elämässä ja kirjoittaneet hyvillä arvosanoilla ylioppilaiksi ja esikoisen häät ovat tulevana Juhannuksena jne. Tämän jälkeen hän kysyisi sinulta: "Mitäs muuten sinun lapsille kuuluu ja miten ne ovat pärjänneet elämässä?"

      Niin ja hieman tietoja itsestäni: Olen 27-vuotias mies jolla ei ole lapsia, mutta olen tehnyt elämäni varrella vammaistyötä ja ollut tekemisissä vanhempien kanssa joilla on vammaisia lapsia. Tätä kautta olen siis nähnyt mitä se perhe-elämä tässä tapauksessa on.

      Edellämainituista syistä en aio lapsia koskaan hankkiakaan, kuin korkeintaan adoptoimalla. Tässä maailmassa on kymmeniä- jopa satoja miljoonia lapsia joilla ei ole vanhempia/inhimillistä elämää ja he elävät kadulla päivästä toiseen alituisessa kurjuudessa. Mielestäni jonkun pitäisi huolehtia myös heistä ennen kuin ruvetaan lisää jälkeläisiä tähän maailmaan tekemään. Maailman väkiluku on jo nyt yli 7miljardia ja sekin on aivan liikaa tämän kokoiselle planeetalla ja sen luonnonvaroille.

      No ei ruveta enempää filosoimaan, koska eiköhän olennainen tullut kaikille selväksi.

      Ketjun aloittajalle siis vastauksena, että et ole pelkosi kanssa yksin!

      • eräspä vaan

        Minä minä minä.Tämä viesti kertoo miten itsekkäitä jotkut ovat. Onneks et hanki lapsia!! sinä totuus ei pala tulessakaan.


      • KALLE KELLO

        Voi surkimus sinua ja sinun ajatusmaailmaasi "totuus ei pala" -mies. Sinun paikkasi on jossain muualla, kun vammaistyö!! Minulle vammaiset ovat ihan normaalia elämää, johon olen pienestä pitäen tottunut. Aikaan (ei montaakaan kymmentä vuotta), jolloin vammaiset melkeinpä piilotettiin, ettei kukaan näe. Mutta mitä teki koko meidän suku? Siinähän oli joukon jatkona, mukana kaikkiala jne.. ns sitä normaalia elämää elämäsä loppuun asti.. Olen siitä vieläkin ylpeä ja varmasti muutkin "meidän porukasta". Se oli silloin ihan luonnollista ja on vieläkin. Tosin, onhan näitä vammaisuuden asteitakin erilaisia, mutta edelleenkään en osaa kuvitella vanhempia, jotka eivät rakastaisi niitä lapsiaan, oli heidän vammansa sitten minkälainen tahansa. Sinulle toivon suvaiysevaisuutta ja avarakatseisuutta huomattavasti paljon enemmän. Sinun asenteesi on paha, ja se heijastuu työhösi väistämättä, muista se. Mutta ennenkaikkea säälin niitä vammaisia, joiden "palvelusta" huolehdit. Et sovellu siihen työhön


      • 03020

        Aika suppea kuva sulla on vammaisista, katsos, kun meitä on niin monenlaisia. Jotkut JOPA käyvät koulua, eikö ole ihmeellistä?
        Itse olen vammainen, olen käynyt kouluja ammattikorkeaan asti, ammattikin on, ja nyt varmaan järkytyt olen NAIMISISSA!!!!
        Tokihan vein vanhemmiltani aikaa enemmän mitä terve, mutta katsos kun he rakastavat minua, niin ei sillä ollut mitään väliä. Ja ensimmäisten vuosien aikana oli jatkuva huoli, olenko täällä enää huomenna ja se vain kasvatti vanhempien rakkautta minuun.
        Vanhempani ovat saaneet kokea kaikki elämän kohokohdat, eka koulupäivä,ripille pääsy,vanhojentanssit, ylioppilasjuhlat, naimisiinmenoni.
        Sinun kannattaisi avata silmäsi ja vähän katsoa ympärillesi, eikä niputtaa KAIKKIA vammaisia samaan lokeroon.
        Sana vammainen ei tarkoita pelkästään sitä, ettei pää toimi. Ja sillä, että näkee työssään ohimennen vammaisten lasten vanhempia, ei kerro heidän elämästään mitään.


      • 03020
        03020 kirjoitti:

        Aika suppea kuva sulla on vammaisista, katsos, kun meitä on niin monenlaisia. Jotkut JOPA käyvät koulua, eikö ole ihmeellistä?
        Itse olen vammainen, olen käynyt kouluja ammattikorkeaan asti, ammattikin on, ja nyt varmaan järkytyt olen NAIMISISSA!!!!
        Tokihan vein vanhemmiltani aikaa enemmän mitä terve, mutta katsos kun he rakastavat minua, niin ei sillä ollut mitään väliä. Ja ensimmäisten vuosien aikana oli jatkuva huoli, olenko täällä enää huomenna ja se vain kasvatti vanhempien rakkautta minuun.
        Vanhempani ovat saaneet kokea kaikki elämän kohokohdat, eka koulupäivä,ripille pääsy,vanhojentanssit, ylioppilasjuhlat, naimisiinmenoni.
        Sinun kannattaisi avata silmäsi ja vähän katsoa ympärillesi, eikä niputtaa KAIKKIA vammaisia samaan lokeroon.
        Sana vammainen ei tarkoita pelkästään sitä, ettei pää toimi. Ja sillä, että näkee työssään ohimennen vammaisten lasten vanhempia, ei kerro heidän elämästään mitään.

        Vastaukseni oli siis totuus ei pala-tyypille.


      • vammaisen äiti
        03020 kirjoitti:

        Aika suppea kuva sulla on vammaisista, katsos, kun meitä on niin monenlaisia. Jotkut JOPA käyvät koulua, eikö ole ihmeellistä?
        Itse olen vammainen, olen käynyt kouluja ammattikorkeaan asti, ammattikin on, ja nyt varmaan järkytyt olen NAIMISISSA!!!!
        Tokihan vein vanhemmiltani aikaa enemmän mitä terve, mutta katsos kun he rakastavat minua, niin ei sillä ollut mitään väliä. Ja ensimmäisten vuosien aikana oli jatkuva huoli, olenko täällä enää huomenna ja se vain kasvatti vanhempien rakkautta minuun.
        Vanhempani ovat saaneet kokea kaikki elämän kohokohdat, eka koulupäivä,ripille pääsy,vanhojentanssit, ylioppilasjuhlat, naimisiinmenoni.
        Sinun kannattaisi avata silmäsi ja vähän katsoa ympärillesi, eikä niputtaa KAIKKIA vammaisia samaan lokeroon.
        Sana vammainen ei tarkoita pelkästään sitä, ettei pää toimi. Ja sillä, että näkee työssään ohimennen vammaisten lasten vanhempia, ei kerro heidän elämästään mitään.

        samaa mieltä. nykyään myös vammaiset käyvät koulua, kokevat ekan koulupäivän ja valmistuvat jopa johonkin ammattiin ja käyvät töissä. Minun kehitysvammainen poikani käy koulussa peruskoulua, tosin omalla opetussuunnitelmalla mutta kuitenkin.Siis myös kehitysvammaiset käyvät koulua ja monet tekevät jonkinlaista työtäkin, pienellä palkalla kylläkin:( eivät suinkaan ole yhteiskunnan elätettäviä vaan nykyään yhteiskunnassa mukana. Ja tosi reippaitaja ahkeria ovatkin, niistä pitäisi monen ottaa mallia. on toki vuoteeseen sitovia vammojaki mut suurin osa ei ole sellaisia. Totuus ei pala tulessakaan:millä vuosituhannella olet tehnyt vammaistyötä tai oletko sitä edes oikeasti tehnyt? ei vaikuta siltä.


      • vammaisen äiti
        vammaisen äiti kirjoitti:

        samaa mieltä. nykyään myös vammaiset käyvät koulua, kokevat ekan koulupäivän ja valmistuvat jopa johonkin ammattiin ja käyvät töissä. Minun kehitysvammainen poikani käy koulussa peruskoulua, tosin omalla opetussuunnitelmalla mutta kuitenkin.Siis myös kehitysvammaiset käyvät koulua ja monet tekevät jonkinlaista työtäkin, pienellä palkalla kylläkin:( eivät suinkaan ole yhteiskunnan elätettäviä vaan nykyään yhteiskunnassa mukana. Ja tosi reippaitaja ahkeria ovatkin, niistä pitäisi monen ottaa mallia. on toki vuoteeseen sitovia vammojaki mut suurin osa ei ole sellaisia. Totuus ei pala tulessakaan:millä vuosituhannella olet tehnyt vammaistyötä tai oletko sitä edes oikeasti tehnyt? ei vaikuta siltä.

        niin ja vaikka olen vammaisen lapsen äiti käyn töissä, harrastan ja tapaan ystäviä ja käymme jopa siellä ruotsin laivalla ja ulkomailla. Millä vuosituhannella nää ihmiset elää tässä ketjussa. Ainakin ihan pihalla näistä asioista.


      • vammaisen äiti
        vammaisen äiti kirjoitti:

        niin ja vaikka olen vammaisen lapsen äiti käyn töissä, harrastan ja tapaan ystäviä ja käymme jopa siellä ruotsin laivalla ja ulkomailla. Millä vuosituhannella nää ihmiset elää tässä ketjussa. Ainakin ihan pihalla näistä asioista.

        nii ja onko tässä elämässä tärkeintä valmistua hienoon ammattiin ja tienata paljon rahaa ja "menestyä"? me jokainen hengitetään samaa ilmaa ja sama maa jalkojen alla, yhtä pieniä rääpäleitä ollaan kaikki, samanarvoisia.


      • totuus_ei_pala...
        03020 kirjoitti:

        Aika suppea kuva sulla on vammaisista, katsos, kun meitä on niin monenlaisia. Jotkut JOPA käyvät koulua, eikö ole ihmeellistä?
        Itse olen vammainen, olen käynyt kouluja ammattikorkeaan asti, ammattikin on, ja nyt varmaan järkytyt olen NAIMISISSA!!!!
        Tokihan vein vanhemmiltani aikaa enemmän mitä terve, mutta katsos kun he rakastavat minua, niin ei sillä ollut mitään väliä. Ja ensimmäisten vuosien aikana oli jatkuva huoli, olenko täällä enää huomenna ja se vain kasvatti vanhempien rakkautta minuun.
        Vanhempani ovat saaneet kokea kaikki elämän kohokohdat, eka koulupäivä,ripille pääsy,vanhojentanssit, ylioppilasjuhlat, naimisiinmenoni.
        Sinun kannattaisi avata silmäsi ja vähän katsoa ympärillesi, eikä niputtaa KAIKKIA vammaisia samaan lokeroon.
        Sana vammainen ei tarkoita pelkästään sitä, ettei pää toimi. Ja sillä, että näkee työssään ohimennen vammaisten lasten vanhempia, ei kerro heidän elämästään mitään.

        Trolli oot!

        Jos tämän 03020 viestin olisi kirjoittanut vammainen ihminen, niin kirjoitustyyli olsii HIEMAN ERILAINEN ja kirjoitusvirheitäkin köytyisi hieman enemmän.

        Viestistäsi paistaa läpi kilometrien päähän, että kirjoittajana on kaikkea muuta kuin vammainen ihminen. Pikemminkin se soskun elätti joka ei ole saanut päivittäistä kalja-annostaan tai jäänyt lääkkeet ottamatta.

        Onhan tämä nyt jonkunlainen tapa purkaa kiukkua tulla trollaamaan tänne, mutta pyydän: Valitse joku toinen keskustelualue trolleillesi, kun täällä yritetään puhua vakavista asioista!


      • totuus_ei_pala...
        vammaisen äiti kirjoitti:

        samaa mieltä. nykyään myös vammaiset käyvät koulua, kokevat ekan koulupäivän ja valmistuvat jopa johonkin ammattiin ja käyvät töissä. Minun kehitysvammainen poikani käy koulussa peruskoulua, tosin omalla opetussuunnitelmalla mutta kuitenkin.Siis myös kehitysvammaiset käyvät koulua ja monet tekevät jonkinlaista työtäkin, pienellä palkalla kylläkin:( eivät suinkaan ole yhteiskunnan elätettäviä vaan nykyään yhteiskunnassa mukana. Ja tosi reippaitaja ahkeria ovatkin, niistä pitäisi monen ottaa mallia. on toki vuoteeseen sitovia vammojaki mut suurin osa ei ole sellaisia. Totuus ei pala tulessakaan:millä vuosituhannella olet tehnyt vammaistyötä tai oletko sitä edes oikeasti tehnyt? ei vaikuta siltä.

        Ihan tällä vuosituhannella olen tehnyt vammaistyötä!

        On totta että on vammaisia jotka käyvät koulua ja valmistuvat ammattiin. menevät jopa naimisiin. Onhan Suomessa kehitysvammaisia joilla on akokorttikin ja ajavat autoa turvallisesti siinä missä "terveetkin".

        Nämä kaikki asiat riippuvat vamman laadusta. Tarkoitin kirjoituksessani lähinnä niin syvää kehitysvammaa, ettei ihminen kykeny olemaan MINKÄÄNLAISESSA vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Eli makaa lihakset velttona säkkituolissa ja ruokitaan nenä-maha letkun kautta.

        Kerro minulle yksikin esimerkki noin syvästi vammaisesta ihmisestä joka olisi valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin jne.


      • totuus_ei_pala...
        KALLE KELLO kirjoitti:

        Voi surkimus sinua ja sinun ajatusmaailmaasi "totuus ei pala" -mies. Sinun paikkasi on jossain muualla, kun vammaistyö!! Minulle vammaiset ovat ihan normaalia elämää, johon olen pienestä pitäen tottunut. Aikaan (ei montaakaan kymmentä vuotta), jolloin vammaiset melkeinpä piilotettiin, ettei kukaan näe. Mutta mitä teki koko meidän suku? Siinähän oli joukon jatkona, mukana kaikkiala jne.. ns sitä normaalia elämää elämäsä loppuun asti.. Olen siitä vieläkin ylpeä ja varmasti muutkin "meidän porukasta". Se oli silloin ihan luonnollista ja on vieläkin. Tosin, onhan näitä vammaisuuden asteitakin erilaisia, mutta edelleenkään en osaa kuvitella vanhempia, jotka eivät rakastaisi niitä lapsiaan, oli heidän vammansa sitten minkälainen tahansa. Sinulle toivon suvaiysevaisuutta ja avarakatseisuutta huomattavasti paljon enemmän. Sinun asenteesi on paha, ja se heijastuu työhösi väistämättä, muista se. Mutta ennenkaikkea säälin niitä vammaisia, joiden "palvelusta" huolehdit. Et sovellu siihen työhön

        Jos lohduttaa, niin en ole tehnyt vammaistyötä enää vuosiin eikä ole suunnitelmissa tehdäkkään!

        Pyydän sinua KALLE KELLO lukemaan kirjoitukseni vielä kerran läpi rauhassa ja ajatuksen kanssa.

        En ole mielestäni missään vaiheessa sanonut, etteikö vanhemmat rakastaisi lapsiaan olipa heillä minkälainen vamma tahansa. Itsekin rakastaisin ihan varmasti.

        Pointti mitä yritin kirjoituksessani tuoda esille on se, että se on suuri epäoikeudenmukaisuus tässä maailmassa kun toiset saavat terveitä lapsia ja vammaisia. Vammainen vaan on niin paljotöisempi huolehdittava kuin terve lapsi. Vai kiistätkö tämän?


      • totuus_ei_pala...
        eräspä vaan kirjoitti:

        Minä minä minä.Tämä viesti kertoo miten itsekkäitä jotkut ovat. Onneks et hanki lapsia!! sinä totuus ei pala tulessakaan.

        Mikähän minun kirjoituksessani kenties viittaa itsekkyyteen? Sanoin vain niin kuin asia on. Onko se sinun mielestäsi itsekkyyttä jos haluaa adoptoida kodittomia lapsia joilla ei ole mahdollisuuksia inhimilliseen elämään?

        Tulipahan nyt jälleen kerran todistettua se, että tässä yhteikunnassa on niin paljon tabuja.

        Tiettyjä asioita ei vain saa sanoa ääneen vaikka asiaa lähestyisi kuinka hienovaraisesti tahansa: Vammaisuus, maahanmuutto, lapsiperheiden köyhyys Suomessa...

        Sinulle eräspä vaan: Mieti oikeasti mitä tänne kirjoittelet! Haluatko oikeasti mieluummin vammaisen lapsen kuin terveen? Kaikkea sitä kuulee kun vanhaksi elää!


      • eräspä vain....
        totuus_ei_pala... kirjoitti:

        Trolli oot!

        Jos tämän 03020 viestin olisi kirjoittanut vammainen ihminen, niin kirjoitustyyli olsii HIEMAN ERILAINEN ja kirjoitusvirheitäkin köytyisi hieman enemmän.

        Viestistäsi paistaa läpi kilometrien päähän, että kirjoittajana on kaikkea muuta kuin vammainen ihminen. Pikemminkin se soskun elätti joka ei ole saanut päivittäistä kalja-annostaan tai jäänyt lääkkeet ottamatta.

        Onhan tämä nyt jonkunlainen tapa purkaa kiukkua tulla trollaamaan tänne, mutta pyydän: Valitse joku toinen keskustelualue trolleillesi, kun täällä yritetään puhua vakavista asioista!

        tyhmähän sä olet kun mikä tai sit olet lapsi vielä. Siis vammaisuushan ei ole aina älyllistä vaan joskus pelkästään fyysistä. Miten joku voi olla noin tyhmä??? Nyt en todellakaan enää usko että työskentelet vammaisten parissa. Elikkä se trolli olet sinä.


      • eräspä vaan....
        totuus_ei_pala... kirjoitti:

        Ihan tällä vuosituhannella olen tehnyt vammaistyötä!

        On totta että on vammaisia jotka käyvät koulua ja valmistuvat ammattiin. menevät jopa naimisiin. Onhan Suomessa kehitysvammaisia joilla on akokorttikin ja ajavat autoa turvallisesti siinä missä "terveetkin".

        Nämä kaikki asiat riippuvat vamman laadusta. Tarkoitin kirjoituksessani lähinnä niin syvää kehitysvammaa, ettei ihminen kykeny olemaan MINKÄÄNLAISESSA vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Eli makaa lihakset velttona säkkituolissa ja ruokitaan nenä-maha letkun kautta.

        Kerro minulle yksikin esimerkki noin syvästi vammaisesta ihmisestä joka olisi valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin jne.

        kuka tässä on puhunut pelkästään syvästi vammaisesta, ei kukaan muu kuin sinä.


      • 03020
        totuus_ei_pala... kirjoitti:

        Trolli oot!

        Jos tämän 03020 viestin olisi kirjoittanut vammainen ihminen, niin kirjoitustyyli olsii HIEMAN ERILAINEN ja kirjoitusvirheitäkin köytyisi hieman enemmän.

        Viestistäsi paistaa läpi kilometrien päähän, että kirjoittajana on kaikkea muuta kuin vammainen ihminen. Pikemminkin se soskun elätti joka ei ole saanut päivittäistä kalja-annostaan tai jäänyt lääkkeet ottamatta.

        Onhan tämä nyt jonkunlainen tapa purkaa kiukkua tulla trollaamaan tänne, mutta pyydän: Valitse joku toinen keskustelualue trolleillesi, kun täällä yritetään puhua vakavista asioista!

        Trolli olet kyllä sinä ihan itse. Sinä se pilaat koko vakavan keskustelun!
        Pitääkö sinulle oikeasti vääntää rautalangasta että vaikka olisi VAMMAINEN, NIIN PÄÄ TOIMII NIINKUIN MUILLAKIN.
        Mutta enhän minä sille mitään voi, jos sinun järkesi ei toimi. Säälittää vain sinunlaisesi tyypit, jotka kylvävät ympärilleen ihan täyttä sontaa.
        Vai ottaako sinua niin päähän se, että vammainen kirjoittaa virheettömästi, toisin kuin sinä?


      • totuus_ei_pala...
        eräspä vaan.... kirjoitti:

        kuka tässä on puhunut pelkästään syvästi vammaisesta, ei kukaan muu kuin sinä.

        Jälleen kerran tuli todistettua se tosiasia, että tässä maassa ei saa sanoa suoraan mitään vaikka puhuisi täyttä asiaa.

        Lääkärikään ei saa sanoa potilaalle suoraan, että olet läski ja siksi polvesi/nivelesi ovat kipeinä. Ei! Heti tulee lääkärille syytettä kunnianluokkauksesta ja ties mistä.

        Jokainen tietää, että suurin osa ihmisistä on kanssani samaa mieltä koskien ensimmäistä kirjoitustani täällä, mutta ei uskalleta sanoa mielipidettä suoraan koska pelätään muiden reaktiota. Ihminen kun tuppaa olemaan laumasielu.

        Mutta jos kerta haluatte miuluummin vammaisen lapsen kuin terveen (mikä käy selkeästi rivienne välistä ilmi) niin siitä vaan!


      • totuus_ei_pala...
        eräspä vain.... kirjoitti:

        tyhmähän sä olet kun mikä tai sit olet lapsi vielä. Siis vammaisuushan ei ole aina älyllistä vaan joskus pelkästään fyysistä. Miten joku voi olla noin tyhmä??? Nyt en todellakaan enää usko että työskentelet vammaisten parissa. Elikkä se trolli olet sinä.

        Olet kirjoittanut tämän viestisi 28.3.2013 17:20. Kun selaat tätä keskustelua hieman ylöspäin niin huomaat, että olen kirjoittanut vastausviestin KALLE KELLO:lle 28.3.2013 16:54. Siis aiemmin kuin sinä tämän viestisi. Viestissäni kerron aivan selkeästi "en ole tehnyt vammaistyötä enää vuosiin eikä ole suunnitelmissa tehdäkkään!"

        Nytpä tiedetään sekin, että apinatarhoihin on viimein saatu tietokoneet ja internet-yhteys kun tämmöset "eräspä vain...."-trollaajat pääsevät kirjoittelemaan näin vakaville keskustelupalstoille.


      • totuus_ei_pala...
        totuus_ei_pala... kirjoitti:

        Olet kirjoittanut tämän viestisi 28.3.2013 17:20. Kun selaat tätä keskustelua hieman ylöspäin niin huomaat, että olen kirjoittanut vastausviestin KALLE KELLO:lle 28.3.2013 16:54. Siis aiemmin kuin sinä tämän viestisi. Viestissäni kerron aivan selkeästi "en ole tehnyt vammaistyötä enää vuosiin eikä ole suunnitelmissa tehdäkkään!"

        Nytpä tiedetään sekin, että apinatarhoihin on viimein saatu tietokoneet ja internet-yhteys kun tämmöset "eräspä vain...."-trollaajat pääsevät kirjoittelemaan näin vakaville keskustelupalstoille.

        Viitaten edelliseen viestiini pyydän anteeksi apinatarhojen asukkailta kuin menin rinnastamaan heitä monin kerroin tyhmempään yksilöön.

        Vähä-älyisin apinakin on Einstein kun vertailukohteeksi otetaan "eräspä vain...."


      • tosiasia tämäkin
        totuus_ei_pala... kirjoitti:

        Ihan tällä vuosituhannella olen tehnyt vammaistyötä!

        On totta että on vammaisia jotka käyvät koulua ja valmistuvat ammattiin. menevät jopa naimisiin. Onhan Suomessa kehitysvammaisia joilla on akokorttikin ja ajavat autoa turvallisesti siinä missä "terveetkin".

        Nämä kaikki asiat riippuvat vamman laadusta. Tarkoitin kirjoituksessani lähinnä niin syvää kehitysvammaa, ettei ihminen kykeny olemaan MINKÄÄNLAISESSA vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Eli makaa lihakset velttona säkkituolissa ja ruokitaan nenä-maha letkun kautta.

        Kerro minulle yksikin esimerkki noin syvästi vammaisesta ihmisestä joka olisi valmistunut ammattiin, mennyt naimisiin jne.

        Kehitysvammaisissakin on eroja, on aivoistaan vammainen tai sitten vain esim. raajoistaan, mutta tuosta ajokortin saamisesta esim. downsyndroomaiset eivät kyllä pysty yksinkertaisesti saamaan ajokorttia, sillä heillä on usein erittäin pahoja ymmärtämisen vaikeuksia esim. lukeminen ja laskeminen jo tuottaa suuria vaikeuksia, ja autokoulua ei kyllä inssiajotesteineen läpäise normaalitkaan aivotoiminnaltaan omaavat ihmiset, saatika päästään kehitysvammaiset.


    • hoitsu5656

      Ymmärrän pelkosi että lapsesi vammautuu tai syntyy vammaisena. Totuus on kuitenkin että suurin osa vammautuneista ihmisistä on kärsinyt synnytyksen aikana hapen puutteesta jonka seurauksena vamma on kehittynyt, joten ultratkaan eivät välttämättä asiaa auta. Sitä paitsi vammaisten lasten kanssa työskenneelleenä voin sanoa, että pääasiassa heillä on paljon positiivisempi elämänasenne ja vammat eivät juurikaan heitä haittaa. Mutta pidetään peukkuja että kaikki menee hyvin :)

    • autismi

      Aloittajalle! Kyllähän tuolaiset asiat mietityttää, tottakai! Tutkimukset ovat aika hyvät ja siinä kohtaa jos ilmenee jotain on mahdollisuus tehdä päätös! Mutta kuten monet edellä olevat ovat sanoneet, esim: autismi ei selviä raskauden aikana olevista tutkimuksista, vasta 2,5 - 3 vuotiaana useimmiten! Mutta kuten meitä ihmisiä, on autismiakin erillaisia ja jotkut voivat oikeasti elää ihan sen itsenäisenkin elämän! Ja pelko siitä että joutuisi elämään koko elämän vammaisen lapsen kanssa, ei enää nykypäivään päde, on hienoja koteja eri vammaisille, esim autisteille on ns. laitokset, joilla heillä on omat huoneet, omat rutiinit ja avustajat auttamassa! Se mahdollisuus kummiskin että juuri teidän lapsi olisi vammainen, on aika pieni! Itse olin tupakoimaton, himoliikkuja ja terveyden kanssa todella tarkka, raskaudenkin aikana liikuin vielä viime päivinä 5-6 km, sitä ennen 10-20 km päivässä ja alkohoolia ei juurikaan, söin erittäin monipuolisesti ja 24-vuotias, mies saman ikäinen! Silti pojallani todettiin 2,5v autismi! Ja olen vielä kaikenlisäksi yksinhuoltaja! Joten kaikista haasteista huolimatta, lapseni on minulle erittäin rakas! Nyt jo 8 vuotias. Itse en ole töissä, koska haluan olla lapsen kanssa kotona ja säästää energiani, mutta muut jotka tunnen ( pariskunnat )ja on autismi lapsi käyvät aivan normaalisti töissä! Jos asia vaivaa, niin suosittelisin ottamaan selvää eri vammaisuuksista, kyselemään ihmisiltä asioita! Autismikin esim. on hyvin vähän missään esillä, itse henkilökohtaisesti tunnen ettei ihmiset tiedä mikä autismi on, osa pitää täysin normaalina lapsena ja toiset vakavana sairautena, autistinen lapsi kun ei ole oikeastaan kumpaakaan! Ja kuten monella muulla, arjet menevät rutiinien mukaan oikein mukavasti! Se on vain mukauduttava elämän yllätyksiin, jos kaikkea alkaa pelätä niin eihän sitä uskaltaisi enää ovestakaan ulos mennä! Tsemppiä yritykseen ja todellakin toivon että saisitte terveitä lapsia, tilastot ovat tilastoja, vaikea se on kuitenkaan ennalta tietää mitä tapahtuu kun astut ovesta ulos kadulle!

    • Pelkäätkö elämää?

      Et sinä vammaisuutta pelkää vaan ihan normaalia elämää.

      Normaali elämä tarkoittaa sellaista elämää, jossa itse ei voi 100% hallita kaikkea. Suurin osa nykyajan nuorista aikuisista on tällaisia. Elämä on ollut selkeää, ennalta suunniteltua ja epämukavuuksista siivottua. Ei ole tarvinnut nähdä nälkää tai elää sodan keskellä, rokotukset ja lääkkeet on poistanut suurimman osan sairauksista, seksiä voi harrastaa vapaasti ehkäisyn ja aborttien ansiosta, sikiöseulontojen avulla on estetty vammaisten syntymistä, kuolema on siivottu pois näkyvistä ja vanhuuden tuomaa heikkoutta ei kohta kenenkään tarvitse nähdä eikä kokea eutanasian ansiosta.

      Tulos: nykyajan ihminen ei kestä NORMAALIA ELÄMÄÄ, koska oma elämä on aina ollut 100% kontrollissa ja hyvin mukavaa.

      Tosiasia on, että KUKAAN EI VOI HALLITA ELÄMÄÄNSÄ 100%.

      Eräs tuttavani sai ihanan terveen lapsen, joka sairastui teini-iässä skitsofreniaan. On käytännössä yhtä riippuvainen vanhemmistaan kuin kehitysvammainen.

      Opiskeluissaan ja työurallaan menestynyt sukulaiseni halvaantui, sai neurologisen vamman ja joutui työkyvyttömyyseläkkeelle 35-vuotiaana.

      Myös te, jotka pidätte vammaisia ihmisiä yhteiskunnan kuluerinä, voitte vammautua tai sairastua vakavasti ja tulla riippuvaiseksi toisista.

      Onnellinen ei ole se, jonka elämästä on siivottu epämukavuudet pois. Onnellisin on se, joka kykenee vastaamaan elämän tuomiin haasteisiin.

    • KALLE KELLO

      Varmasti kaikki pelkäävät jollain tasolla, onko lapsi terve. Se on ihan luonnollinen reaktio ja varsinkin tulevilla äideillä se pelko saattaa olla jopa musertava johtuen hormooneista. On ihan normaalia, ja muista sellainen asia, että se vammainenkin lapsi on vanhemmilleen rakas oma lapsi. Ei elämä siihen lopu. Jos kaikki ajattelisivat sinun laillasi, kuolisi ihmiset sukupuuttoon. Ei muuta kun pökköä pesään ja miksette voi aloittaa jo heti.. Ei ne vauvat välttämättä saa alkuaan silloin kun teille sopii.

    • oikeaelämä

      Oletko katsonut TV-ohjelmaa Erillaiset frendit,siellä on aitoja iloisia ja elämänhaluisia ihmisiä joilla on ELÄMÄ!
      Toisin kuin teeskentelevillä ns. menestyjillä ,joilla on aina pätemisen ja paremmuuden tarve. Elämä voi olla tosi hienosti fyysisesti ja taloudellisesti,mutta siitä puuttuu se AITO ELÄMÄ JA VÄLITTÄMINEN MUISTA, KUIN ITSESTÄ.

      • näin on...

        Aito elämä on nimenomaan välittämistä muista ja muiden hyväksymistä sellaisina kun ovat! Hieno teksti, ei juuri lisättävää:)


    • ljDJJ*

      Voi olla normaalia murehtia etukäteenkin. Itse muistan pohdiskelleeni ensimmäistä odottaessani tulevan lapsen terveyttä ja löytäneeni erilaisia ratkaisuja hoitaa/kohdata mahdollinen poikkeavuus. Lapsen synnyttyä en kuitenkaan heti ensimmäisenä etsinyt poikkeavuuksia vaan olin onnellinen, että lapsi oli syntynyt. Toisaalta kun kerrot pelkääväsi ettet pääse enää töihin takaisin, miettisin mikä on tärkeää ja mistä olet valmis luopumaan lapsen vuoksi. Siirrä lapsentekoa hieman eteenpäin ja ehkä voisi ottaa rennommin. Tyyliin tullaan raskaaksi kun tullaan ilman sen enempiä "yrittämättä".

    • pidä terveydestäsi -

      hyvää huolta, se vaikuttaa myös lapseen jota odottaa.



      aina kun aikoinaan olin raskaana, pelkäsin lasteni puolesta että ovatkohan terveitä,
      siihen aikaan ei ollu ultraääniä joilla olisi tutkittu etukäteen lasten mahdollisia sairauksia, eikä aportti lupaa ollenkaan, aportit oli rikoksia joten niitä ei tehty siihen aikaan,
      onneksi kaikki lapseni syntyi täysin terveinä kympin lapsina ,

      mutta raskaan ollesani pelkäsin aina katsoa vanasia ihmisiä , käänsin aina pääni pois etten olis nähny kuinka hirveetä on jos omani syntyy vammasena,
      pelko oli totaalisen kamalaa,
      taivaan isälle kiitos että sain terveitä lapsia, nyt hyvin kouluttautuneita , hyvin menetyviä yhteiskunnassamme,

      kannattaa rukoilla jumalalta siunausta jokaiselle lapselle kun olet raskaana , vain luojamme voi auttaa,

      käy neuvolassa , pidä omasta terveydestä hyvää huolta, nykyajan lääketiede on pitkällä, vamasuus havaitaan jo hyvin aivan raskauden alussa,

    • Ajattele näinkin

      Jos pelkää vammaisen lapsen olevan taakka, niin kyllä se voi yhtälailla se terve lapsikin olla vanhemmilleen taakka omine valintoineen!
      Ja omasta lapsesta on aina huoli, ikään katsomatta.

    • enkelin äiti

      Miksi pelkäät etukäteen? Pelkäätkö kaikkea erilaista? Pelkäätkö myös sitä että lapsellasi saattaisi ilmetä ärrä-vika? Tai että hän olisi värisokea? Mikä tahansa on mahdollista. Murehditko ainoastaan sitä, ettei pääsisi takaisin töihin vaan joutuisit avustamaan, huom. omaa lastasi koko loppuikäsi?
      Minä sain ensimmäisen lapseni vuonna 1985. Hän syntyi vaikeasti kehitysvammaisena. Mutta olisin silti halunnut pitää hänet, vaikka se olisi merkinnyt sitten hänen hoitamistaan koko hänen loppuelämänsä. Mutta hän kuoli pienenä vauvana, vammat olivat niin vakavia. Että jos sinun ainoa huolenaiheesi on se, että joutuisit mahdollisesti hoitamaan omaa lastasi koko loppuelämäsi....kannattaako sinun edes ajatella tekeväsi lasta, koska hän tulee joka tapauksessa olemaan sinun lapsesi, ja tavallaan sinun vastuullasi koko sinun loppuelämäsi, oli terve tai ei.

    • asko

      Vammaiset lapset eivät mielestäni ole pelottavia. Mutta fobiat ne ite kullakin.

      • Ei pidä paikkaansa

        Kyllä vammainen lapsi voi myös olla pelottava, kun hän on fyysisesti vahva, mutta ei omaa lainkaan tunneälyä, eikä ymmärrä, että muita ei saa mätkiä silloin, kun itsellä on paha olla.


    • vai ei pelota?!

      Mulla on autistinen down-lapsi ja kyllä siinä meinaa
      paskat tulla housuun, kun lapsi keskellä yötä tulee
      karjumaan makuuhuoneeseen, että kakki on housussa.
      Kun edellämainittu tapahtuu 3:n aikaan yöllä, niin
      nitroja melkein tarvitaan ettei laakiin kuole.

    • monen äiti

      Mitä sitä pelkäämään, otetaan mitä annetaan.

    • ravinto vaikuttaa

      Ruoka olkoon lääkkeesi!


      Hyviä rasvoja:

      Villi kala, pähkinät, siemenet, manteli, avokado, kananmuna, kylmäpuristetut luomu kasviöljyt (rypsi-, kookos-, ja oliiviöljy). Kylmäpuristuksen ansiosta öljyn rasvahappokoostumus ja vitamiinit säilyvät luonnollisessa muodossaan. Eläinrasvat (luomu parasta).


      EI MARGARIINIA, eikä muitakaan prosessoituja kasviöljyjä ja -rasvoja. Eli vältä elintarvikkeita, joissa on ainesosina: kovetettu kasvirasva, kovetettu kasviöljy, kasvirasva, kasviöljy, auringonkukkaöljy, rypsiöljy, maissiöljy, pellavaöljy, kasvisteroliesterit, palmuöljy, palmurasva, kookosrasva ja rasvahappojen mono- ja diglyseridit.


      Hyvää rasvaa tulisi saada vähintään gramma per painokilo (normaali paino). Hyviä rasvoja tarvitsemme kasvuun ja kehitykseen sekä yleisterveyden ylläpitämiseen. Tämä rasva on energian, ruoansulatuksen, aivojen, solujen ja aineenvaihdunnan kannalta välttämätöntä. Rasvan tehtävä on toimia solukalvojen rakennusmateriaalina ja solujen viestinviejien lähtöaineena. mm. hormonaalisten viestien toimivuus on kiinni rasvasta.



      Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan aikuisten tulisi saada päivittäisestä energiansaannista 25-35 % rasvoista. Lasten rasvantarve on suurempi.

      Oman rasvantarpeensa pystyy laskemaan yksinkertaisen kaavan avulla:

      Energian tarve päivässä (kcal) x (25-35) / 100 / 9 = rasvan määrä päivässä (g).

      Esimerkiksi 2000 kilokaloria päivässä tarvitsevan rasvantarve on 56-79 grammaa.

      Tämä rasvan tarve ei mitenkään täyty "kevytmyrkyillä" ja epäterveellisellä margariinilla.




      Proteiinit:

      Proteiinien päivittäinen tarve 0,8-2 grammaa per painokilo (normaali paino) riippuen aktiivisuudesta. Proteiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, joita mm. solut, hormonit, aineenvaihdunta ja lihakset tarvitsevat. Proteiinit koostuvat aminohapoista. Keho ei pysty valmistamaan läheskään kaikkia tarvitsemiaan aminohappoja, vaan ne on saatava ravinnosta. Aminohappojen lähteenä voivat olla joko eläin- tai kasviproteiinit. Eläinproteiinien lähteitä ovat kaikki lihat, kalat, äyriäiset, munat, maito ja niistä valmistetut tuotteet. Kaikki eläinproteiinien lähteet tarjoavat jokaisen tarvittavan välttämättömän aminohapon.


      Hyviä kasvikunnan proteiininlähteitä ovat palkokasvit, täysjyvävilja, pähkinät ja siemenet. Kasvisravinnon perusproteiini tulee täysjyväviljasta. Viljasta saadaan hyvälaatuinen proteiiniseos yhdistämällä se joko palkokasveihin (pavut, linssit, herneet) tai perunaan, sieniin, juureksiin tai muihin vihanneksiin. Kasvikunnan tuotteista soijaproteiinin aminohappokoostumus on ihanteellisin. Useissa kasvikunnan tuotteissa jotain aminohappoa on hyvin vähän, mutta yhdistelemällä eri kasviproteiinin lähteitä saadaan lopputulokseksi hyvälaatuinen proteiiniseos.




      Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan proteiinia tulisi saada n. 10 – 20 % päivittäisestä energiasta. 2000 kcal ruokavaliossa tämä tarkoittaa 50 – 100 g proteiinia päivässä.




      Hyviä hiilihydraatteja:

      Syö kasviksia, vihanneksia, juureksia (ei vanhaa ravintoköyhää perunaa), hedelmiä ja marjoja vähintään 500 grammaa päivässä.





      Suomalaisen ravitsemussuosituksen mukaan hiilihydraattia tulisi saada loput energiasta eli n. 45 % päivittäisestä energiasta. 2000 kcal ruokavaliossa tämä tarkoittaa n. 225 g hiilihydraattia päivässä.





      Viljat (n. 70% hiilihydraattia), sokeri (100% hiilihydraattia) ja peruna (runsaasti tärkkelystä, joka muuttuu sokeriksi) nostavat verensokerin nopeasti, jolloin haima alkaa tuottaa runsaasti insuliinia. Liiallinen insuliini veressä laskee verensokerin liian alas ja liian nopeasti. Tällöin ihminen on taas nälkäinen ja haluaa syödä. Insuliinin tehtävä on varastoida ylimääräinen veressä oleva sokeri (glukoosi) kudoksiin rasvaksi. Insuliinitason pysyessä vakaana elimistö polttaa rasvaa. Perunan ja viljat voi korvata juureksilla, kasviksilla, vihanneksilla ja marjoilla.





      Kohtuudella (esim. pari palaa leipää) täysjyväviljaa jos viljat sopivat?


      Ravinnolla on keskeinen merkitys aivojen monimutkaisen verkoston toiminnalle ja aivoterveydelle. Sekä neuronit eli hermosolut että viestiä vievät aivojen välittäjäaineet muodostuvat ravintotekijöistä. Ravinto vaikuttavaa lisäksi immuniteettiin eli vastustuskykyyn, mielialaan (esim.masennus, aggressiivisuus), hormonitoimintaan, lisääntymiskykyyn, syöpien kehittymiseen, perimään, unen laatuun, jaksamiseen jne... Keskeisin tekijä on ravinnon vaikutus suolistoon ja aineenvaihduntaan, jossa muodostuu jopa 80% immuniteetistamme. Immuniteettijärjestelmäsi toimiessa huonosti sairastut.

      • naurettava...

        siis uskotko tuohon itsekkään että oikein syömällä saa terveen lapsen.Ei se kuule niin mene.


    • ravinto vaikuttaa

      Lisäksi C- ja D-vitamiinia tarvitaan purkista sekä magnesiumia ja kalaöljyä.

      C- ja D-vitamiinin sekä magnesiumin ja Omega-3 rasvahappojen puute on mm. Suomalaisten yleisin ravitsemuksellinen puutos.

      C-vitamiinia 200-1000mg / vrk
      http://kuntoplus.fi/ravinto/ravinto-ja-terveys/c-vitamiinia-tarvitaan-luultua-enemman
      D-vitamiinia 50-125µg / vrk
      Magnesium (sitraattia) 200-400mg/vrk, kalsiumin ja magnesiumin suhde on 2:1
      Omega-3 rasvahappojen tarve on vähintään 1 gramma päivässä eli esim. villiä lohta 150-200 grammaa päivässä. Eli käytännössä kaikkein tulisi syödä Omega-3 rasvahappoja lisäravinteena purkista.


      Vuoden D-vitamiinit saa kympillä iHerbistä.

      Muut saa todella edullisesti esim. Citymarketin luontaistuotehyllystä.

      Eli kuukausihinnaksi tulee n. 5€.

      Ruuan merkitys D-vitamiinilähteenä on vähäinen: 90% ihmisen D-vitamiinista on peräisin iholta (ellei hän ota D-vitamiinia ravintolisänä). Suomalainen saa ruoastaan alle 10µg D-vitamiinia päivää kohti. Suomessa auringonvaloa on riittävästi D-vitamiinin valmistukseen vain toukokuun alusta elokuun loppuun eli kun UVB-indeksi on vähintään 3. Joskus lähes koko kesä on niin pilvinen, kylmä tai sateinen, että pelkästään auringosta on vaikea saada riittävästi D-vitamiinia. Auringosta saat D-vitamiinia, mutta vain silloin kun varjosi on lyhyempi kuin sinä itse. Siis lyhyen aikaa keskipäivällä, noin kello 10-16 vähintään kädet ja jalat paljaina.

      Huonoin tilanne on afrikkalaista syntyperää olevilla maahanmuuttajilla, joilla esiintyy usein erittäin vakavia D-vitamiinin puutoksia. Syynä tähän on tumma iho ja ruokavalio. Heidän kotimaassaan UVB-indeksi on lähes läpi vuoden 8-15, kun Suomessa se on keskikesällä 3-6. Talvella Suomen UVB-indeksi on 0.

      D-vitamiinia pitää syödä niin paljon, jotta veren D-vitamiinipitoisuus nousee luonnolliselle (kesäauringon nostamalle) tasolle, joka on keskimäärin 125 nmol/l. Lukuisten tutkimusten valossa tämä tarkoittaa vähintään 50µg D-vitamiinia päivässä. Yleensä 100µg ja jopa enemmänkin, jos on isokokoinen ihminen. Pienille lapsille hiukan vähemmän.

      Meillä "asiantuntijat" Christel Lamberg-Allardt ja Suvi Virtanen jatkuvasti mediassa toistavat iänikuista mantraansa 7,5-10 µg/vrk annoksesta, jota ei saa ylittää. Se on epäeettistä ja väärää. Sama jos hoitaisi päänsärkyä jalkarasvalla. Ainoastaan osa pienistä lapsista saavuttavat tällä annoksella veren D-vitamiinipitoisuuden 50 nmol/l, jonka he väittävät riittävän kokonaisterveydelle. Muilla ihmisillä veren D-vitamiinipitoisuus on selvästi alle 50 nmol/l.

      Lisäksi he pelottelevat syövällä ja kuolemalla, jos annostuksen ylittää, vaikka D-vitamiinin puutos on linkitetty yli 70:een syöpätyyppiin ja lukuisiin eri sairauksiin (mm. I-tyypin diabetes, MS-tauti, reumataudit jne...), jotka Suomessa ovat erittäin yleisiä verrattuna päiväntasaajalla asuviin ihmisiin.

      Pelkästään luuston hyvinvoinnin kannalta suositeltava veren D-vitamiinipitoisuus on yli 80 nmol/l ja kokonaisterveyden kannalta 100-150 nmol/l.

      Nykypäivän lääkärin pitäisi ymmärtää, että veren D-vitamiinipitoisuuden määritys kuuluu tärkeänä osana potilaan hoitoon ja sairauksien diagnosointiin siinä missä perusverenkuva, kilpirauhasarvot sekä kolesteroli- ja verensokeritutkimuksetkin.

      Eli jos ette syö D-vitamiinilisää, aloittakaa nyt!

      Kannattaa seurata D-vitamiiniasioita Lääkäri Matti Tolosen sivuilta, vaikka ei hänen mainostamiaan vitamiineja söisikään.

      Suomalainen tutkimus, jossa alle 2-vuotiaalle annetaan D3-vitamiinia 30µg/vrk ja selvitetään, voidaanko lisäämällä D-vitamiinin saantia parantaa kasvua ja luuston kehitystä, vähentää tulehduksia sekä jarruttaa astmaa ja allergioita.

      Eli ei kovin "myrkyllistä" voi olla ;)

      http://www.hs.fi/kaupunki/D-vitamiinin vaikutus lapsiin tutkitaan/a1360300407183

    • anaaliapina

      jos se on joku cp ni sairaalan roskiin vaan

    • Pelkääminen ei auta

      Pelkään, että toinenkin lapseni syntyy vaikean sairauden kanssa, ja kuolee siihen niinkuin esikoinen. Mutta minulla on niin suuri toive saada lapsi, että haluan uskoa, että saisimme nyt lapsen, joka olisi ainakin niin terve, että voisi nauttia elämästään.
      Pelkääminen ei auta, se kun ei muuta mitään. Ja kukaan ei voi luvata että lapsi on terve, vaikka kaikki menisi raskausaikana tai vaikka ensimmäiset elinvuodet hyvin. Kukaan ei myöskään voi luvata, ettei satu onnettomuuksia tms. Turha niitä on murehtia etukäteen, kun ei niihin kuitenkaan voi valmistautua henkisesti edes. Parempi koettaa elää tässä hetkessä, ja nauttia kaikista sen hyvistä puolista.

    • Ei voi tietää

      Ei sitä voi tietää etukäteen...Meidän lapsi syntyi terveenä,kotiuduttuamme huomattiin että vauvalla on lehtivarpaat molemmissa jaloissa.Kehittyi normaalisti,kunnes puhetta ei alkanut tulla vielä 3v.oli vain oma kieli.Lapsi oli myös hyvin vilkas...alettiin tutkia,rupasi taantumaan...kaikki piti opetella uudestaan pictokuvia apuna käyttäen.Epäiltiin aspergeria,autismia...Tällä hetkellä diagnoosi on lievä älyllinen kehitysvamma.Sai ajokortin,on omatoiminen rauhallinen nuorimies,käyttää näppärästi tietokonetta.Oppi lukemaan vasta 13v,puheen ymmärtämisessä ja pitkien lauseinen ymmärtämisessä on vielä vaikeutta toisinaan.Viihtyy yksinään,haluaa olla niinku muutki,eli ei halua olla kehitysvammaisten toiminnoissa mukana.erottua joukosta.

    • Anonyymi

      Minun lapseni autismi todettiin vasta 12vuotiaana. Joten voi saada rerveen lapsen mutta vammaisuutta tulee esiin myöhemmin. Olen yh.na lapsessa kiinni paljon,hän käy kotona koulua.

    • Anonyymi

    Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Valkeakosken tappo

      "Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k
      Henkirikokset
      156
      27542
    2. Kuka oli tekijä?

      Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso
      Valkeakoski
      202
      17512
    3. Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi

      Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä
      Maailman menoa
      352
      9200
    4. 15-vuotiaan ruumis valkeakoskella

      Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on
      Poliisi
      27
      6338
    5. Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä

      Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi
      Maailman menoa
      19
      4113
    6. Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon

      Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.
      Valkeakoski
      193
      3761
    7. Onko tekijän nimi tiedossa?

      Joko tiedetään?
      Valkeakoski
      21
      1674
    8. Miksi kaupunki toivoo nuorilta malttia?

      https://www.hs.fi/suomi/art-2000010453236.html "Älkää suunnitelko kostoa" Mistä on kyse? ”Toivomme, että nuorten taho
      Valkeakoski
      43
      1457
    9. Miten meidän käy

      Olen syvästi pahoillani puolestasi siitä, mitä kävi. En ehkä pysty sitä täysin kertomaankaan sinulle. Tuo on taustalla m
      Ikävä
      49
      1205
    10. Toivottavasti tekijää ei suojella

      Eikä mitään peitellä. Itselläni on 15-vuotias tytär myös ja voin hieman kuvitella tilannetta. Nämä tämmöiset tapaukset v
      Valkeakoski
      50
      1144
    Aihe