muistoja ihanasta rotasta

Hei kaikki lukijat!
Haluan kertoa omasta rotastani, koska se oli minun paras ystävä elinaikanaan, ja olen jäänyt sitä kaipaamaan sekä haluaisin purkaa lukijoille sen mitä rottani joutui kokemaan kuolinpäivänään.

Minulla on ollut ihana rotta, joka ehti tosin olla hyvin vähän aikaa eräästä syystä.
Rottani oli iso kokoinen ja 15-20cm pitkä, se oli ruskean ja mustan värinen, sillä oli punaset silmät ja se ei koskaan purrut ellei sitä kohdellut huonosti.
Rottani kelpuutti ruuaksi kaikenlaista, mutta enimmäkseen se söi samoja ruokia kuin minä, joten laitoin aina sille oman lautasen ja siihen ruokaa mitä minä aijon syödä tai mistä se eniten tykkäsi.
Äitini piti muuten paljon siitä rotasta mutta ei halunnut hoitaa sitä, ja katseli välillä kauhistellen kun annoin sen liikkua vapaasti kodin sisällä.
Rottani ei koskaan nakerrellut huonekkaluja, eikä koskaan lähtenyt karkuun vaan aina pysyi vierelläni ja viihtyi ihmisten seurassa.
Rottani usein kiipeili vaatteitani pitkin ja kökötti usein olkapäälläni tai pöydällä.
Eräänä kesäloman päivänä halusin kokeilla mitä rotta tuumii ulkona olemisesta, ja vein sen siksi taloni ympäri pienellä ulkoilukierroksella, rottani aristeli ulkona olemista aluksi menemällä ison hupparini taskuun ja kurkkimalla sieltä maisemia, mutta lopulta se suostui jo pysymään olkapäälläni saman kierroksen paljoa liikkumatta.
Huomasin myöhemmin että rotan käytös oli muuttunut siten että se tekeytyi kotonani usein ulko-oven viereen ja kyhnytti siinä toivoen kierrosta ulkona.
Yhtenä päivänä meille tuli vieraita ja minun piti auttaa Äitiäni ja rotta halusi ulos kierrokselle, kun kysyin äidiltäni että voinko viedä rotan ulos hetkeksi, niin vastaus oli että pikkusiskoni voi kai pitää sitä hetken ulkona.
Epäilin heti ideaa antaa rotta pikkusiskolleni ulos kun se muutenkin ei halunnut sitä pitää paljoa kädessä, tai vahtimisesta puhumattakaan.
Siskoni meni ulos rotan kanssa ja sanoi istuvansa sen kanssa ulko-oven rappusilla, mutta kun sain hommat tehtyä ja mentyä ulos niin siskoani ei aluksi näkynyt missään, löydettyäni hänet niin hänellä ei ollut rottaa kädessä vaan rotta ties missä.
Siskoni sanoi laskeneensa sen maahan koska ei jaksanut pitää sitä kädessä ja sanoi unohtaneensa sen vahtimisen nähtyään kaverinsa ja sinä aikana kun hän oli jutellut niin rotta ei ollut enään missä se oli vaan ties missä.
Siskoni kerrottuaan asian hän itsekkin tajusi virheensä ja hän itki minulle ja lupasi hankkia uuden jos sitä ei löydy, minua tämä ei lohduttanut vaan menin vihaiseksi kun en taas tajunnut sanoa Äidilleni että voin viedä sen itse tehtyäni työt.
Heti ensimmäisenä päivänä sanoin naapureille että jos näätte rottaani ni soittakaa heti samalla kuin katsotte sen perään.
Kului monta päivää kun sain tietää että lähistöllä oli tapettu iso pulska rotta talonvierestä, näin naapuri sen minulle selosti, siinä tapauksessa se oli rottani ja riensin heti tappajan luo ja kysyin lisää ja hän sanoi ettei millään olisi voinut tietää että se on jonkun lemmikki joka kateissa, uskoin sen. Hän kertoi että taisi sillä olla punaiset silmät ja erittäin iso se oli, sekä kauhean hidas liikkeinen.
Itkin tapahtuman jälkeen puolivuotta kunnes sain Kissan, sellainen valkoinen.
Eipähän tämä kissa ole sama asia kuin se rotta oli.