Mitäs te kanssaeläjät tuumaisitte yksinäisten yhteisestä pakkaantumisesta jonnekin kaupungin kokoontumispaikkaan, vaikkapa vain tulemalla ilman sen kummempia tavoitteita?
Onhan tuolla taatusti kohtuurauhallisia menopaikkoja, ei oikein yökerhomeluun. Siellä tuota puhumista ei kuule tms.
Vai onko niin, että tämäkin ajatus torpataan siihen, kun paikalle ei tulisi kuin muutama?
Tässä on yksi 44v mies, joka mieluusti odottaisi tapaavansa uusia ihmisiä, mistä sen tietää, mitä näistä voisi seurata...
Olisiko lisää ideaa tähän?
Onhan tuolla taatusti kohtuurauhallisia menopaikkoja, ei oikein yökerhomeluun. Siellä tuota puhumista ei kuule tms.
Vai onko niin, että tämäkin ajatus torpataan siihen, kun paikalle ei tulisi kuin muutama?
Tässä on yksi 44v mies, joka mieluusti odottaisi tapaavansa uusia ihmisiä, mistä sen tietää, mitä näistä voisi seurata...
Olisiko lisää ideaa tähän?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä on vaan se että yksinäisyyden myöntäminen julkisesti, eli tulemalla paikalle tuohon tapaamiseen, hävettää niin monia. Amerikassa näkyy esimerkiksi noita fanaattisia Apple-ihmisiä kokoontuvan jonkin tuotteen perässä jonottamaan vaikka kyse on tosiaan jostain hemmetin hilavitkuttimesta.... yksinäisyys hävettää niin paljon että vaikka ainakin hetken voisi tosiaan olla seuraa samalla tavoin tuntevista ihmisistä niin häpeä on liian suuri...
Minä en häpeä mitään olen liian häpeämätön ja itsetuntemuksen matkallani tehnyt itselleni selväksi, että kerran täällä vaan eletään. Miksi muuten aina väärä kaunpunki, miksi ei koskaan tänne suunnalle missä minä asun? No, ehkä vielä joku keksii tänne tuppukyläänkin jotain ehdotella, täällä kun ei ole edes sitä yökerhoa eikä päiväkerhoa on vaan vanhusten kerhoja ja AA-kerhoja.
Asut? Et uskalla tuotakaan koskaan kertoa, ettet vain paljastuisi.
Olen samaa mieltä. Miksi pitää hävetä, eikä uskalla myöntää olevansa yksin?
tämä on sellainen tuppukylä että...Kaipaan niin tännekin isojen kaupunkien toimintaa monissa muodoissa. tuntuu vain että täällä on kolme pyhää: Ilkka, kepu ja uskonto.
Mihinkään noista en usko, niin olen pahasti ulkopuolinen.
Keksikää nyt immeiset jotain, aina yleensä löytyy sellainen organisaattori.
Tulin just 7 km pyörälenkiltä kaupunkiin ja takaisin. Välillä niin kamalaa keliä varjopaikoissa, että tarkkana sai olla. Yhden nuoren miehen kanssa kävelinkin loppumatkan ja talutin pyörääni ja oli hauska keskusteluhetki. Harmitti, kun matka meni niin nopeasti siinä jutellessa, olisin keskustellut vaikka kuinka kauan tämän hienon nuoren miehen kanssa, joka ei kylläkään ollut suomalainen, mutta kiltin avoimen ja rehellisen oloinen. Oikein söötti kaveri, ehkä vielä joskus törmään tai sitten en.
Kaupunkireissut ovat ikäviä, inhoan kaupunkia nykyään ja kaipaan aina tänne rauhalliseen taajama tuppariin, jossa aika tuntuu pysähtyneen, eikä liikenteen melu kuulu ja se kauhea ihmisvilinä uhh.
Vain kyttäsi.
Äsken tulin ulkoa ja on siellä mahtava täysikuu aivan alhaalla, taivas oli upean näköinen. Olen sen verran kuuhullu, että taitaa mennä pyörimiseksi tuolla sängyssä ensi yönä ja niin kauan kun tuo kuu tuolla kokonaisena möllöttää.
Ei se kytännyt mitään, oli tullut kaupasta ja naureskeli kun mä yritin pyörälläni taiteilla pystyssä, hymyili ja katsoi silmiin kyllä niin kauniisti, että pakko oli alkaa jutskaamaan sen kanssa :)