Yksinäisenä on aika vaikeaa säilyttää hyvää mielenterveyttä, vahvakin ihminen kyllä murtuu sen myötä. Ainakin ajoittain. Luulen muutenkin, että suurimmalla osalla yksinäisistä on huono itsetunto, enkä minä ole poikkeus. Minä en tosin usko että huonoa itsetuntoa pystyy oikeasti täysin korjaamaan. Sitä voi varmasti hieman parantaa, mutta kyllä se itsetunto sieltä lapsuuden kokemuksista rakentuu pääosin.
Huonosta itsetunnosta puhutaan aina niin kuin se olisi ominaisuus, joka pitäisi korjata täydellisesti, muuten on elämää ei voi elää kunnolla. Tämä vain lisää sitä ahdistusta, minkä huono itsetunto aiheuttaa. Tulee jotenkin epäonnistunut olo. Minä olen tullut siihen tulokseen että huonolla itsetunnolla voi pärätä ihan hyvin ja olla jopa suhteellisen onnellinen. Loukkaannun yleensä helposti ja pidän itseäni usein epäonnistujana, mutta minua helpottaa ajatus että olen siitä huolimatta ihminen, jossa ei ole mitään vikaa. Tunnen itseni valmiiksi jo huonoksi, jos epäonnistunut itsetuntoni kasvattamisessakin, niin tunnen itseni tuplasti huonoksi. Itsetuntoni saattaa olla huono, mutta siinäpähän on!
Huonosta itsetunnosta puhutaan aina niin kuin se olisi ominaisuus, joka pitäisi korjata täydellisesti, muuten on elämää ei voi elää kunnolla. Tämä vain lisää sitä ahdistusta, minkä huono itsetunto aiheuttaa. Tulee jotenkin epäonnistunut olo. Minä olen tullut siihen tulokseen että huonolla itsetunnolla voi pärätä ihan hyvin ja olla jopa suhteellisen onnellinen. Loukkaannun yleensä helposti ja pidän itseäni usein epäonnistujana, mutta minua helpottaa ajatus että olen siitä huolimatta ihminen, jossa ei ole mitään vikaa. Tunnen itseni valmiiksi jo huonoksi, jos epäonnistunut itsetuntoni kasvattamisessakin, niin tunnen itseni tuplasti huonoksi. Itsetuntoni saattaa olla huono, mutta siinäpähän on!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tarkoitat itsetunnolla? Oletko varma, että puhut itsetunnosta etkä esimerkiksi itsevarmuudesta tai itseluottamuksesta?
Kyse nimittäin on ihan eri asioista. Itsetunto tarkoittaa omanarvontuntoa, siis oman _arvon_ tuntoa, siihen sisältyy hyvin "filosofisia" kysymyksiä kuten näkemyksiä oman elämän arvosta ja arvokkuudesta, muiden ihmisten arvosta, itsenäisyydestä jne. Itsetunto ei elämän aikana suuresti vaihtele.
Usein itsetunnosta puhuttaessa tarkoitetaan kuitenkin itseluottamusta, joka on tunne (toisin kuin itsetunto). Se vaihtelee tilanteittain, jopa hetkittäin, mutta hyvä uutinen on, että sitä voi ihan tietoisesti kehittää.
Sinä olet ilmeisen pitkällä itse_tuntemuksessa_ ja se on loistava asia.
Tarkoitin sitä mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Ja veikkaisin että yleensä kyse on itseluottamuksesta tai itsevarmuudesta.
Itsetunto muuten vaihtelee joillakin melko rajusti elämän aikana.
Sitä vaan mietin, että miksi Uuno Turhapurolla oli niin hyvä itsetunto ja itseluottamus jokaiseen tekemäänsä asiaan hmm.....? Sitten taas appiukollaan oli niiiin heikko itsetunto ja itseluottamus, että kaikki mitä teki meni persiilleen ?
tätä vaan mietin, kun Uuno loukkaantui joskus syvästikin, mutta silti sen itsetuntoa ei heilauttanut mikään muu kuin jääkaapista hävynnyt makkara ja kalja.
ihminen yleensä tarvitsee sosiaalisia suhteita, positiivisia kokemuksia, tunteiden ilmaisua ym. jotta voisi hyvin, en tiedä mistä elämäsi on vajaa mutta psykologia kertoo kaiken mitä ihminen yleensä tarvitsee ja kaipaa. Tarvitset ihmisen joka kuuntelee ja jolle soittaa, tarvitset harrastuksen tai asian mistä nautit, hyvä terveys ja kunto myös kohottaa mieltä... tee itsellesi unelmia ja asetteita. tee listaa asioista joita rakastat ja joita ilman et voisi elää. tutki itseäsi vaikka persoonallisuustestien avulla (jotkut puppua mutta mitäpä siinä..) ala merkitä asioita jotka kertoo sinusta itsestäsi, mieti mitä muut sanovat sinusta tai mitä itse sanoisit itsellesi jos olisit joku toinen. tiedän ei ole yksinkertaista mutta niin ei ole ihmismielikään. joillekin elämä on yksinkertaista, he ovat älynneet jo alussa mikä tekee hyvää ja mikä on suotava piirre heissä. hyvät elokuvat avaavat ihmisten käytöstä eri tilanteissa jos kiinnostaa, jos tiiät ittes tajuat ittees. mieti vastuitas ja kaikkee. ihan simppeliä vaik monimutkaista.
>>joillekin elämä on yksinkertaista, he ovat älynneet jo alussa mikä tekee hyvää ja mikä on suotava piirre heissä>>
Luulen, että ne keille elämä on yksinkertaista on niitä ihmisiä, jotka eivät ole ikinä edes pysähtyneet miettimään sitä. Semmoiselle ihmiselle elämä voi olla kyllä antoisaakin, mutta näiltä ihmisiltä ei kannata mennä kysymään, kuinka elämää tulisi elää. Jos näiltä ihmisiltä kysyy keitä he ovat, he kaivavat lompakosta henkililöllisyystodistuksen ja näyttävät sinulle sen. Heille pelkkä ajokortti tai passi kertoo kaiken olennaisen heistä itsestään. Surullisinta minusta on se, että ylivoimainen enemmistö kuuluu tähän ryhmään.
Harrasta päivittäin liikuntaa, se laittaa endorfiinit liikkeelle, voit paremmin.
Sitten aloita joku entuudestaan itsellesi tuntematon harrastus vaikka jossain kansalaisopiston kurssilla, jossa joudut olemaan muiden kanssa tekemisissä. Siellä se itsetunto kehittyy, kun et vaadi liikoja lähtötasoosi nähden. Eli rennolla tekemisen meiningillä mukaan.
No itsellä lapsena suurin ongelma minulla oli varmaan ujous. Toisaalta kyllä paljon viihdyinkin omissa oloissani leikkien yksin lelujeni ja myöhemmin ensimmäisen tietokoneeni Commodore 64:n kanssa. Koulussa oikeastaan itsetuntoa ei juurikaan aluksi nostanut kuin melko hyvä matematiikan ymmärrys joka pitkälti taisi olla isoveljeni opettamien perusasioiden ja Legoilla leikkimisen ansiota. No hieman sitten alkoi itsetunto nousemaan kun innostuin painoharjoittelusta ja liikuntanumerokin parani hetkessä kiitettäväksi. Silti ujo olin edelleen ja oikeastaan vasta armeija kovetti luonnetta sen verran että en enää oikein ollutkaan sama ihminen ollenkaan ja rohkeutta kaikenlaisissa asioissa oli paljon enemmän. Kaikenlaista tuli tehtyä ja nykyään on jo 3 avoliittoakin takana. No viime vuosina on kuntosaliharjoittelu jäänyt kun mielenterveyshoito on vähän väliä minua ollut vainoamassa ja yleensä liian Kannabiksen polttelun ja Shakin pelaamisen aiheuttamien psykoosien ja skitsofrenian takia. Vaikeata on todella viime vuosina ollut mutta nyt oon asiani saanut aika hyvälle mallille enkä oikeastaan tunne enää mitään tarvetta edes masennuslääkkeille. Ajan kanssa oon ihan kivalle eläkkeellekin päässyt tosin ulosottomies vie siitä aika ison siivun. Nykyään nautin todella paljon yksin elämisen hyvistä puolista. Toki mulla tuttuja on joiden puhelinnumerot on kännykässä ja joille olisin kyllä tervetullut kylään, mutta tällä hetkellä seurankaipuuni tyydyttää tietokone ja kännykkä aika täydellisesti. Lapsena olin jo kovin innoissani ensimmäisestä videonauhurista ja edelleen nautin hyvistä elokuvista nykyään tosin yleensä katson ne Netflixistä. On täs välillä terveys liiallisen alkoholinn käytön takia ollut kovilla, mut nykyään mut tyydyttää aika hyvin
hyvä ruoka, kahvi ja tupakka. Heti loppui uniongelmat kun aloin syömään paremmin, kenties vielä pikkuhiljaa jaksan uudelleen aloittaa tosissaan kuntosaliharjoittelunkin.
Miten sen nyt ottaa... Huona itsetunto on kyllä ''aluksi'' mutta ainakin mun mielestä se menee ohi ajan myötä. Itse en tunne mitenkään huonoa itse tuntoa, mutta ''seuran'' löytäminen tuntuu lähes mahdottomalta, koska en ''tiedä'' miten käyttäytyä/toimia ? ihmisten kanssa.. Enemmänkin on pelko epäonnistumisesta vaikka ei sitä omasta mielestään pelkääkkään.