Koska muiden uskontojen tapoihin tutustumista on pari palstalaista säikähtänyt, on meidän hyvä ottaa heidän tuekseen itse Paavali!
Tuntematon kirjoittaja koneellani on taas sanavalmiina:
Paavali on saanut lisänimen "pakanain apostoli" siitä syystä, että hän avasi kristinuskon pakanoille ja enemmän kuin yksikään toinen teki työtä Kristuksen evankeliumin julistamiseksi heille. Jos alkukirkossa ei olisi ollut Paavalia, kristinusko olisi todennäköisesti jäänyt vain yhdeksi juutalaiseksi lahkoksi eikä siitä ehkä koskaan olisi tullut maailmanuskontoa.
Keitä olivat nämä pakanat? Uuden testamentin kielessä pakanoilla tarkoitetaan ensisijaisesti ei-juutalaisia. Kristinuskohan syntyi juutalaisuuden helmoissa, ja ensimmäiset kristityt pitivät itseään ilman muuta juutalaisina. Heidät erotti muista juutalaisista vain se, että he tunnustivat uskoa Jeesukseen. He uskoivat, että Jeesus Nasaretilainen on se messias, josta Vanhan testamentin kirjoitukset olivat ennustaneet. Jeesuksessa nuo ennustukset olivat toteutuneet. Jeesuksen tulo oli heille juutalaisen uskon täyttymys. He eivät missään tapauksessa kieltäneet juutalaisuuttaan eivätkä kääntäneet selkäänsä Abrahamin ja Mooseksen perinnölle.
Suurimpana pakanoiden ryhmänä olivat kreikkalaiset. Tämä sana ei kuitenkaan läheskään aina viittaa ensisijaisesti kansallisuuteen vaan kieleen. Kreikankielestä oli tullut Aleksanteri Suuren (353-323 eKr.) valloitusten myötä koko Välimeren piirin valtakieli, ja sitä puhuivat useimmat Kreikka oli tuon ajan "englanti", lingua franca, kieli, jota piti osata. Sanat kreikkalainen ja pakana voidaan Uuden testamentin kielessä usein ymmärtää toistensa synonyymeiksi.
Tuntematon kirjoittaja koneellani on taas sanavalmiina:
Paavali on saanut lisänimen "pakanain apostoli" siitä syystä, että hän avasi kristinuskon pakanoille ja enemmän kuin yksikään toinen teki työtä Kristuksen evankeliumin julistamiseksi heille. Jos alkukirkossa ei olisi ollut Paavalia, kristinusko olisi todennäköisesti jäänyt vain yhdeksi juutalaiseksi lahkoksi eikä siitä ehkä koskaan olisi tullut maailmanuskontoa.
Keitä olivat nämä pakanat? Uuden testamentin kielessä pakanoilla tarkoitetaan ensisijaisesti ei-juutalaisia. Kristinuskohan syntyi juutalaisuuden helmoissa, ja ensimmäiset kristityt pitivät itseään ilman muuta juutalaisina. Heidät erotti muista juutalaisista vain se, että he tunnustivat uskoa Jeesukseen. He uskoivat, että Jeesus Nasaretilainen on se messias, josta Vanhan testamentin kirjoitukset olivat ennustaneet. Jeesuksessa nuo ennustukset olivat toteutuneet. Jeesuksen tulo oli heille juutalaisen uskon täyttymys. He eivät missään tapauksessa kieltäneet juutalaisuuttaan eivätkä kääntäneet selkäänsä Abrahamin ja Mooseksen perinnölle.
Suurimpana pakanoiden ryhmänä olivat kreikkalaiset. Tämä sana ei kuitenkaan läheskään aina viittaa ensisijaisesti kansallisuuteen vaan kieleen. Kreikankielestä oli tullut Aleksanteri Suuren (353-323 eKr.) valloitusten myötä koko Välimeren piirin valtakieli, ja sitä puhuivat useimmat Kreikka oli tuon ajan "englanti", lingua franca, kieli, jota piti osata. Sanat kreikkalainen ja pakana voidaan Uuden testamentin kielessä usein ymmärtää toistensa synonyymeiksi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jo ennen Rooman suuruutta kreikkalaiset sibyllat olivat saaneet merkittävän aseman Italian uskonnollisessa elämässä. He vaikuttivat oraakkeleillaan siihen, että vanhat kreikkalaiset jumalat vähitellen samaistettiin roomalaisiin. Zeus ymmärrettiin Juppiteriksi, Hera Junoksi, Afrodite Venukseksi jne. Kun Rooma valloitti uusia alueita, sen piiriin tulivat myös näiden vanhat uskonnot. Niinpä Roomassa omaksuttiin vanhojen "virallisten" jumalien rinnalle mm. Kybelen, suuren äitijumalattaren kultti, joka oli levinnyt laajalle Vähässä-Aasiassa. Efesossa kukoisti paikallinen Artemiin kultti. Tämän jumalan temppeliä pidettiin yhtenä antiikin maailman seitsemästä ihmeestä. Myös egyptiläinen Isiksen kultti oli saavuttanut suurta suosiota. Samoin intialais-iranilaista alkuperää olevan Mitra-jumalan palvonta oli kristinuskon syntyaikoihin suuressa suosiossa varsinkin sotilaiden keskuudessa.
Kultteihin liittyvät opit vaikuttivat toisiinsa ja sekoittuivat. Tärkeänä pidettiin jumalten tahdon tietämistä, ja tätä tietoa koottiin myös pakanauskontojen piirissä kirjoituksiksi. Monille uskonnollisille liikkeille oli tunnusomaista korostaa, että ihmisen pelastuminen perustuu salaiseen tietoon (kr.gnosis). Tällaisia oppeja kutsutaan yhteisellä nimellä gnostilaisuudeksi. Niille on ominaista jyrkkä dualismi: aineellista maailmaa pidetään pahana, kun taas hyvä nähdään aineettomana, puhtaasti hengellisenä. Gnostilaisuus ei esiintynyt aina suinkaan itsenäisenä uskontona vaan se oli pikemminkin ajattelutapa, joka pyrki kiinnittymään toisiin uskontoihin, mm. juutalaisuuteen ja kristinuskoon ja vaikuttamaan niiden sisältöön. Apostoli Paavalikin näyttää joutuneen vastatusten gnostilaisen ajattelun kanssa omassa toiminnassaan.
Paavali tunsi hyvin aikansa kreikkalais-roomalaisen kulttuurin, olihan hän saanut hyvän kasvatuksen hellenistisestä sivistyksestä kuuluisassa kotikaupungissaan Tarsossa. Hän tiesi, millaisia jumalia hänen aikalaisensa palvoivat. Hän tunsi myös kreikkalaista filosofiaa, jonka suurten opettajien perinteet elivät hänen aikanaan vielä voimakkaina. Oppineena miehenä hän kykeni keskustelemaan aikansa viisaimpienkin pakanallisten pappien ja filosofien kanssa.
Jeesuksen opetuslapset ja heistä valitut 12 apostolia olivat ilmeisesti varsin oppimattomia miehiä, useimmat heistä yksinkertaisia kalastajia. Evankeliumin sanan voima ei olekaan maallisessa viisaudessa ja oppineisuudessa, kuten apostoli Paavalikin itse oppineena miehenä usein toteaa. Silti voitaneen perustellusti sanoa, että juuri sen ansiosta, että Paavali tunsi hyvin aikansa pakanallisen kulttuurin, hän kykeni julistamaan evankeliumia sellaisella kielellä, jota pakanamaailman oli mahdollista ymmärtää. Paavalin edellytykset saarnata Kristuksen evankeliumia pakanamaailmalle olivat olennaisesti paremmat kuin kahdentoista apostolin, jotka toimivatkin pääasiassa juutalaisten keskuudessa.
Nimitys "pakanain apostoli" ei ole vain jälkipolvien Paavalille antama, vaan hän itsekin ymmärsi tehtävänsä olevan pakanain parissa. Tällaiseen työnjakoonhan Paavali ja muut apostolit päätyivät neuvoteltuaan lähetystyön kysymyksistä Jerusalemin kokouksessa, mistä hän kirjoittaa eräässä kirjeessään:
Kun Jaakob, Keefas ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä, käsittivät, minkä tehtävän Jumala oli minulle armossaan antanut, he ojensivat minulle ja Barnabakselle kätensä yhteistyön merkiksi: meidän oli määrä mennä vieraiden kansojen, heidän taas juutalaisten keskuuteen. (Gal 2:9).
Paavali joutui kohtaamaan työssään monenlaista pakanuutta. Parannettuaan ensimmäisellä matkallaan Lystrassa ramman miehen Paavalia luultiin Hermeeksi ja hänen hiljaisempaa toveriaan Zeukseksi, ja he olivat joutua näin pakanain palvonnan kohteeksi. Yksinkertaisen rahvaan usko saattoi saada näin yllättäviä muotoja (ks. Ap.t. 14:8-18).
Kokonaan toisenlaisen pakanakuulijakunnan Paavali kohtasi toisella matkallaan Ateenassa, antiikin Kreikan sivistyksestään kuulussa pääkaupungissa, jossa vielä Paavalinkin aikana vaalittiin suurten filosofien perinteitä ja vanhaa uskontoa. Paavali sai todeta, että kaupungin kulttuuri-ilmapiiri oli edelleenkin varsin avoin. Hänen saarnaansa Kristuksen ylösnousemuksesta kuunneltiin mielellään. Monet ajattelivat, että Paavali julisti jotakin ennen tuntematonta "Anastasis" eli Ylösnousemus -nimistä jumalaa! Monesti hän sai todeta, että hänen julistustaan haluttiin pohtia vain yhtenä teoreettisena ja filosofisena kysymyksenä monien muitten joukossa, eikä monikaan ollut valmis vetämään siitä konkreettisia johtopäätöksiä eli tulemaan kristityksi.
Oppinut pakana kyllä mielellään saattoi kuunnella evankeliumin opetusta, mutta sen uskominen oli korkean kynnyksen takana. Sitä merkittävämpi asia olikin sitten se, että edes muutamat uskoivat ja liittyivät kirkkoon. Dionysioksen, arvossapidetyn Areiopagin eli Ateenan kaupungin korkeimman johtoelimen jäsenen liittyminen kirkkoon oli merkittävä virstanpylväs nuoren kirkon matkalla pakanamaailman sydämeen. (Katso Ap.t. 17:16-40.)
Paavalin saarna Areiopagilla osoittaa hyvin, millä tavalla hän lähestyi pakallista yleisöään. Vaikka hän Luukkaan kertoman mukaan "kiivastuikin" nähdessään kaupungin täynnä epäjumalien kuvapatsaita, ei hän kuitenkaan moittinut ihmisiä saarnatessaan heille vaan pyrki esittämään kielteisetkin havaintonsa myönteisellä kielellä. Hän piti hyvänä lähtökohtana sitä, että kansa yleensä kunnioitti jumalia, niiden joukossa myös erästä "tuntematonta jumalaa", jolle myös -ehkä varmuuden vuoksi - oli pystytetty alttari. Paavali halusi näin rakentaa opetuksensa jonkin sellaisen varaan, joka ateenalaisille oli jo entuudestaan jollakin tavalla tuttu. Hän pyrki pakanuudestakin etsimään esille sen, mikä siinä oli myönteistä ja ehkä suorastaan hyvää. Kaikessa tässä hän osoittaa suurta pedagogista viisautta. Nykykielellä voitaisiin ehkä puhua myös "ekumeenisesta hengestä."
Paavalin pakanoiden taholta kokema vastustus ei ollut pelkästään uskonnollista vaan siihen liittyivät usein myös taloudelliset ja poliittiset motiivit. Kun apostoli kolmannella lähetysmatkallaan perusti tukikohtansa Efesokseen ja opetti siellä lähes kolmen vuoden ajan, oli sillä selvä vaikutus Artemis-kulttiin. Kun yhä enemmän ihmisiä kääntyi kristinuskoon, Artemiksen temppeliin ja kulttiin liittyvät muistoesineet eivät enää käyneet kaupaksi, ja niitä valmistavien käsityöläisten toimeentulo kaventui. Tämä herätti tyytymättömyyttä paikallisessa "ammattiyhdistyksessä" joka organisoi asian johdosta suuren mielenosoituksen Paavalia vastaan. Mielenosoitus kehittyi mellakaksi ja vei Paavalilta edellytykset jatkaa työtänsä Efesoksessa. Kristinuskon siemenet oli kuitenkin jo kylvetty, ja ne itivät ja kantoivat pian hyvää hedelmää, joten Paavali jo joutikin sieltä pois. (Ap.t. 19:23-40.)
Paavali ei saarnannut vallankumousta eikä uutta yhteiskuntajärjestystä vaan oli sitä mieltä, että se esivalta, jonka aikana silloin elettiin, oli Jumalan asettama (Room. 13:1-7). Hän palauttaa karanneen orja Onesimuksen takaisin isännälleen, koska hän oli kristityksi tulemisestaan huolimatta edelleen tämän laillista omaisuutta ( Kirje Filemonille). Silti Paavalin toiminta pakanain keskuudessa pani alun myös yhteiskunnalliselle muutokselle. Kristinusko antoi näet toivoa köyhille ja alistetuille ja siten kokosi heidät yhteen myös poliittisesti merkittäväksi voimaksi. Tämä oli yhtenä syynä niihin vainoihin, joiden kohteeksi kirkko joutui valtion taholta jo parikymmentä vuotta syntynsä jälkeen, keisari Neron (54-68 Kr.) ajoista alkaen. Rooman ensimmäinen kristittyjen vaino koitui apostoli Paavalinkin kohtaloksi.
Saara;), voisitko lainata sitä tuntematonta kirjoittajaa, kun minun koneen kirjoittaja on niin hiidaaass?
Outoa jos palstallamme röyhkeästi harjoitettava epäjumalanpalvelus ei pelästytä kristinuskoa tunnustavaa henkilöä!?
Paavalin suhtautumisesta ei totisesti saa pienintäkään sympatiaa minkäänlaiselle epäjumalanpalvelukselle.
Vanha testamenttikin on pullollaan esimerkkejä siitä millaiset rangaistukset ovat kansaa kohdanneet epäjumalan palvelemisen vuoksi.
Tiedämme kuinka Paavali kauhistui kun samaan kylpylään tuli Kerinthos. Hän juoksi ulos kylpykästä
ja huusi suoraa huutoa, varokaa varokaa kylpylä saattaa luhistua, Kerinthos on sisällä. Miehen opit saattavat tänään kuulostaa joltakin vähäpätöiseltä merkityksettömältä höpinältä, mutta jos häntä olisi kuunneltu, niin kristinuskoa ei olisi kestänyt sataakaan vuotta.
xxxxxxxxx
Varhaisin säilynyt maininta Kerinthoksesta on Irenaeukselta, osana hänen teostaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses, I: xxvi; III: iii and xi), joka kirjoitettiin noin vuonna 170. Irenaeuksen mukaan ...
***) ... Kerinthos oli saanut opetusta egyptiläisten viisaudessa ja väitti, että hän oli saanut tietoa enkeliltä.
Hän opetti, että näkyvä maaima ja taivas eivät olleet korkeimman olennon luomia, vaan ne oli luonut alempi voima (demiurgi) tai joukko enkeleitä, jotka antoivat myös juutalaisen lain. Juutalaisen lain noudattaminen, eli teot, olivat keskeisiä pelastuksen kannalta.
Kerinthos teki eron Jeesus ja Kristuksen välille. Hän kielsi Jeesuksen yliluonnollisen syntymän ja sanoi hänen olleen Joosefin ja Marian lapsi. Kristus puolestaan laskeutui Jeesukseen taivaasta kasteen yhteydessä ja jätti hänet ristiinnaulitsemisessa.
Kerinthoksen sanotaan opettaneen myös, että Jeesus tullaan herättämään kuolleista viimeisenä päivänä, samalla kun kaikki muut ihmiset nousevat ylös kuolleista hänen mukanaan.
xxxxxxxxxx
Tässä Kerinthoksen esimerkissä käy selvästi ilmi ylpeiden ihmisten viisaus, josta on seurauksena Jumalan sanan halveksiminen ja Jumalan sanan ehdottomuuden vähättely, tavalla jos toisellakin.
Ihminen ei huomaakaan, kun on mennyt ulos Kristuksen valtakunnasta maailman pimeyteen.
Maailmahan pitää sokeudessaan, kuten tämäkin palsta hyvin osoittaa, monenlaista "tietoa" valona.
On tärkeätä valaistua budhasta ja tietää paljon muistakin erilaisista epäjumalista ja tuntea heidän palvontamenonsa, sitä kutsutaan maailmassa viisaudeksi, oppineisuudeksi ja valistuneisuudeksi.
Mm. teologiseen tieteeseen kuuluu Jumalan sanan totuuksien kaikinpuolinen kyseenalaistaminen. Kas kummaa kun budhan palvelusmenoja ei kukaan teologikaan aseta kyseenalaiseksi?
Tästä juuri näemme lankeemuksen syvyyden, kaikki oppi ja tieteen nimissä esitetyt opetuksen nimissä kulkevat valheet suunnataan tiedostamattomasti Jumalan sanaa vastustamaan.
Kristinuskossa pieneltä näyttävä askel väärään suuntaan, voi olla askel kuolemaan. Jumalan sana kun on muuttumaton ja pysyvä, sitä ei voi muokata
eikä muutella menettämättä taivasosuuttaan.
Ja kuitenkin peräänkuulutat jatkuvasti, että essujen saarnamiesten pitäisi ehdottomasti olla tehtävään koulutettuja, eikä maallikkoja!?
Mutta, mutta... kuinka sinä olet uskaltanut lukea ja vieläpä LESTAADIOLAISUUDESTA kertovalle palstalle kirjoittaa niin jumalattomasta Kerinthoksesta?
Pitäisi sanoa kuin Aake Kalliala: ELÄ ELÄ ELÄ!!!!!!
Kummelin sanoin: Nyt sattu Juhaa leukaan
Saara, sovitaanko niin että minä puhun silloin kun minun mielipiteistäni, ajatuksistani ja uskostani puhutaan? Ja sinä puhut omista mielipiteistäsi ajatuksistasi ja uskostasi. Tällä tavalla vuorovaikutus syntyy ja toimii.
Jos olet kiinnostunut siitä mitä minä ajattelen ja uskon, etkä tiedä sitä niin kysy silloin. Pyrin kertomaan ajatuksistrani sukostani niin hyvin kun osaan. Sen tiredän aivan varmasti että olen ainoa henkilö joka tietää siitä mitä minun sisälläni liikkuu.
Olen kertonut aiemmin täällä, että erittäin vaativaan seurakunnan johtotehtävään valitun henkilön tulisi olla johtamistyöhön koulutettu ja erittäin hyvin Raamatun tunteva henkilö. Kristinoppi on hallittava. Lutherin Katekismuksen oppimäärän hyväksyttävä suorittaminen riittää kristinopin perustiedon osalta. Mahdollisimman hyvä kirkkohistorian tuntemus näiden kuluneiden 2000 vuoden ajalta tarvitaan nimenomaan Raamatun tulkinnoissa sekoilun välttämiseksi.
Kirkkohistoria tuntee monenlaisia kartettavia harhaoppeja matkan varrelta.
Maailmanlopun uudestikastaja- hurmahenget tekevät ahkerasti hajotustyötään mm. nettiblogien välityksellä. Nämä omasta hölinästään pitävät plogeja ja palopuheitaan pitävät hurmahenget eivät tunne Jumalan sanaa, eivätkä kirkkohistorioita, siksi he sekoilevat kristinopissa.
Kasteesta ja sen merkityksestä ei tiedetä lähellekään riittävästi.
Uudestisyntymisestä taistellaan, vaikka se on ollut selvä asia jo apostolien ajoilta asti. Aina on joukkoon soluttautunut eksyttäjiä. Näiden torjumiseksi apostolit mm. Paavali lähettivät seurakuntiin kirjeitä ja kävivät saarnamatkoilla.
Viime päivinä olemme kauhuksemme hähneet Saaran linkittämiä kopioita hurmahenkien palopuheista, joissa Pyhät Sakramentit on sotkettu, pilkattu ja häväisty. Jeesuksen lauman hajoitustyö on nyt kovassa vauhdissa. Ihmisoppeja sotketaan Raamatun selvään kaanoniin ja aletaan julistaa niitä totuutena.
Ikävintä tässä on se että sanaan juurtumattomia kristittyjä eksytetään tällä tavalla. On suuria joukkoja uskoa tunnustavia, joilla ei ole enää ajallista seurakuntaa jossa itseviisauden ja omahyväisyyden särmiä hiottaisiin,
jossa pääsisi harjoittelemaan rakkauden toitä ja seurakunnan rakentamista Kristuksen sanan kautta. Yhden henkilön "seurakuntia" esiintyy tälläkin palstalla useampia. :-)
Usko tulee kuulosta, siksi on tärkeätä ettei ihmisellä ole "korvat" tukossa.
Kuulo tulee Jumalan sanan kautta, siksi on tärkeätä pysyä SANASSA, ettemme lähde minkään nimisten maailmanlopun kolpötöörien perään, uskomaan heidän höpinöitään ja valheitaan. Pysymme niiden sijaan apostolisessa uskontunnustuksessa, jota on myöhemmin harhaoppien vuoksi täydennetty kahdella muullakin tunnustuksella.
Ekumeeniset uskontunnustukset ovat kolme melkein kaikkien kristillisten kirkkokuntien hyväksymää uskontunnustusta:
- Apostolinen uskontunnustus,
- Nikean uskontunnustus
- ja Athanasioksen uskontunnustus,
joista jokainen on syntynyt ennen suurta skismaa, jolloin kristikunta jakautui.
Kiitos taas, Saara! Tänne tuomasi kirjoitus kääntää katseemme
- Raamattuun
- apostoli Paavalin esimerkkiin, joka on Kristuksen valittu ase pakanoiden tuomiseksi Taivasten valtakuntaan
- osoittaa kunnioitusta kaikkia Jumalan luomia ihmisiä kohtaan tavalla, joka on tuottanut tuloksia - Kreikka on tänään läpeensä kristitty maa.
Intian lähetys on vielä kesken ja meidän tänään elävien kristityjen vastuulla.
Te ja teidän kristityt läpenne. :-))))))))))))))
Jumalan sana on YKSI, ja se kuuluu samanlaisena kaikille. JUmalan sana erottaa vuohet lampaista.
Tällä asialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että me kristittyinä kunniotamme kaikki ihmisiä heidän ihmisarvonsa perusteella, mutta Jumalan sana pysy samana. Joka ottaa Jumalan sanan uskossa vastaan pelastuu, joka sen hylkää ei valitettavasti pelastu.