Pieni ongelma

Voisit vaikka kirjoittaa ja kysyä tuolta isien jutut -palstalta muiden isien mielipidettä asiasta, ja sitten näyttää saamasi vastaukset omalle miehellesi. Siten hän voisi saada perspektiiviä asiaan, ja huomata, että useimmille miehille synnytyksessä mukana oleminen ei todellakaan ole miehuus-kysymys vaan maailman upein mahdollisuus kokea uskomaton ihme!
Tai sitten voisit kääntää asian niin, että jos sulla on rohkeutta mennä ja synnyttää, niin hänessä pitää olla kylliksi miestä tukemaan sinua siinä!
Voihan myös olla, että hänellä on taustalla jokin muu syy, jota ei ehkä kehtaa sanoa, ja pukee sen vain tuoksi "ei ole miehekästä" -kommentiksi. Jos hän esimerkiksi pelkää, ettei kestä seurata sinun tuskaasi. Koita päästä asian pohjalle!

Aikanaan kun odotin esikoista, oli meillä sama ongelma. Mies ei halunnut lähteä mukaan synnytykseen, tosin siksi että pekläsi kivun näkemistä, ja verta yms.
Sain hänet kuitenkin ymmärtämään, että avautumisvaihe kun voi kestää vaikka kuinka kauan (hän vakuuttui asiasta synnytysvalmennuksessa, jonne tuli seuraksi mukaan :P) minä tarvitsen seuraa. Sain hänet uskomaan että tuntukaudet synnytyssalissa yksinään ei ole se, mitä minä haluan. Joten teimme sopimuksen, hän tulee avautumisvaiheen ajaksi saliin, ja ponnistusvaiheen alkaessa saa lähteä takavasemmalle. Näin hän säästyy todennäköisesti veren näkemiseltä, ja muulta mitä hän nyt sitten siinä lapsen syntymisessä nyt pelkäsikin.
Tosipaikan tullen hän ei kuitenkaan sitten lähtenyt salista, vaan oli synnytyksen loppuun asti. Ja on toistanut tämän "uroteon" vielä sen jälkeenkin.
Mutta koita saada miehesi vakuuttuneeksi siitä että sinä tarvitset seuraa, juttukaveria. Miehekästä tai ei. Ja ehkä voisit suostua siihenkin ettei hänen ponnistusvaiheessa tarvitse olla läsnä? Näin hänelle jäisi jokin pakotie, jos tilanne tuntuu hänestä hankalalta. Luulenpa kuitenkin että hän haluaa olla kanssasi loppuun asti :)
Onnea koitokseen :))

Jos miekkonen ei halua lähteä mukaan niin miten olis joku muu tukihenkilö? Hyvä kaveri, sukulainen?

Kaverini kärsi synnytyspelosta ja mukana oli miehen puolesta kaveri.

Vaikka usein tuntuu, että miehet ovat depiilejä, niin se ei pidä paikkaansa. Miehelläsi on varmaan hyvä syy kieltäytyä ainutlaatuisesta kokemuksesta (joka sivuaa hänen elämäänsä vain muutaman kerran). Turha yrittää taivutella, siitä tuskin on iloa, jos saat hänet paikalle pitkin hampain narisemaan.

Ensinnäkin tulee mieleen, et mikä siinä on epämiehekästä hänen mielestään?

Vai olisiko niin, että häntä pelottaa nähdä vaimon tuskat tai se syntymä?

Missään nimessä ei pidä pakottaa, jos hänestä siltä tuntuu, mutta voithan sanoa, että jos tulisi mukaan, niin voisi lähteä pois, kun haluaa.

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että milloinkaan varmaan miehen tuki ei ole ole yhtä konkreettista ja kunnioitettavaa kuin lapsen syntymässä. Vaikka joka hetki on tärkeä, silloin vasta sen huomaa, kuinka tärkeä se toinen kuitenkin on.

mulla synnytys vasta joskus hamassa tulevaisuudessa mut ollaan jo mieheni kanssa mietitty sitä. Olen sanonut hälle ettei ole pakko tulla mukaan synnytykseen jos ei halua mutta suuresti kuitenkin sitä toivon. Minulla tietysti on se hyvä, että paras ystäväni on jo lupautunut tulla mukaan jos mieheni ei tule. Itse asiassa ystäväni ehdotti mukaan tuloa itse ja tervetulleita ovat vaikka molemmat, tarvittaessa.

Niin hölmöä kuin se onkin, monesti miehiltä kuulee synnytyksistä yhden ennakkoluulon. Ne ressut nimittäin joskus ajattelevat, että seksi ei voi enää kiinnostaa entiseen tapaan, kun on kerran nähnyt naisensa alapään venyvän ihan uusiin mittoihin...

Kannattaa siis ainakin selvittää, mitä se miehesi tosissaan pelkää. Ja ehdottaa vaikka, kuten edelläkin jo tarjottiin, että lähtee sitten ponnistuksessa pois. Tai sano, että isän sijainti on kuitenkin siellä pääpuolella, alapäätä ei tarvitse tuijotella (eivätkä kätilöt kai sinne päästäkään...).

Useimmat miehet jo ymmärtävät, että ihmeen todistamisesta siinä on kyse, mutta yritetään me naiset ymmärtää silti niitä miestenkin pelkoja. Kunhan saisivat ensin ne ilmaistua :)