Kannabista Tuulipukukansalle!

http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/sospo/pg/yliruokanen/miksivai.pdf

"2.6.1 Narkofobiset asenteet ja tiedotus
Osa kansalaisista siis käyttää laittomia huumeita viihteenä tai ihan ongelmaksi asti. Juha
Partasen (2002) mukaan huumeiden käyttäjät ovat Suomessa vähemmistöä ja yhteiskunnan
ulkopuolisia. Heidän arvo- ja elämysmaailmansa on valtakulttuurista etäällä. Yleinen
mielipide, media ja valtionvalta ei kohtaa heidän maailmaansa ja kosketuspintaa näiden
kahden maailman välillä on niukasti. Normaalisti peruskansalainen perustaa näkemyksensä
huumeista lähinnä julkisuudessa esitettyyn sanaan. (Partanen 2002, 25-26.) Heillä ei
välttämättä ole omakohtaista tai läheisten kautta saatua tietoa huumeiden käytöstä tai
käyttäjistä. Partanen toteaa vielä, että valtaenemmistön asenteet ovat kielteisiä ja tukevat
tiukasti rajoittavaa huumepolitiikkaa. Asenteista ja joukkoviestinnästä sekä yhteiskunnallisista
toimista rakentuvaa kokonaisuutta voidaankin nimittää narkofobiaksi, huumepeloksi, jonka
olennaiset ainekset ovat pelko huumeiden käytön seurauksista ja torjuva suhtautuminen niiden
kokeiluun ja käyttöön. (Partanen 2002, 17-18.) Olen itse törmännyt narkofobiaan aina kun
olen halunnut jossakin herättää keskustelua huumeiden viihdekäytöstä. Ihmisten reaktiot
keskustelun avaukselle ovat olleet tyrmäävät: ”Mikä viihdekäyttö? Ei sitä ole olemassa,
kaikki ne tappaa. Ole hiljaa, et kai sinä itse käytä?” Asiasta puhuminen ei ole sallittua.

Juha Partanen (2002) toteaa, että usein ollaan sitä mieltä, että laajalle levinnyt huumepelko on
vain ja ainoastaan hyvä asia. Se estää kokeilukäytön ja antaa tukea viranomaisille.
Narkofobiset asenteet kuitenkin vaikuttavat huumeongelmien hoitamista. Ensinnäkin kaikki
laittomat huumeet niputetaan samaan unohtaen niiden erilaiset riskit ja vaikutukset. Huumeita
koskeva valistus ja tiedotus keskittyvät kuvaamaan vain kaikkein vaikeimpia huumeiden
käytön seurauksia ja se luo tilanteesta kuvan, joka ei vastaa todellisuutta. Jopa tutkimus on
jäänyt puutteelliseksi. Samalla etenkin alkoholi ja lääkkeiden käyttöön liittyvät merkittävät
terveyshaitat unohtuvat ja laillisten ja laittomien väliin tehty ero korostuu. Huumepolitiikassa
halutaan tavoittaa utopia ”huumeista vapaa yhteiskunta” Narkofobia merkitsee haluttomuutta
myös olla ylipäätään tekemisissä koko ongelman kanssa. (Partanen 2002, 18.) Kyseinen
haluttomuus on erittäin huolestuttavaa. Olisi syytä pohtia minkälaiseen lopputulokseen
narkofobia vielä johtaa, mikäli kansalaisten asenteet jatkossakin säilyvät narkofobisina."