En tiedä onko fiksua, mutta itse kerroin narsistille tietäväni, mikä hän on. Ja mihin mielipiteeni perustuu (se perustuu psykologin näkemykseen).
Hän heittäytyi heti täysin ylimieliseksi ja se kylmyys oli käsin kosketeltavaa. Ei ollut mitään keskusteltavaa...
Se oli tyyliin, leikki loppui. tuolla ihmisellä ei ole mitään merkitystä, minua ei ollut enää olemassa.
Hän heittäytyi heti täysin ylimieliseksi ja se kylmyys oli käsin kosketeltavaa. Ei ollut mitään keskusteltavaa...
Se oli tyyliin, leikki loppui. tuolla ihmisellä ei ole mitään merkitystä, minua ei ollut enää olemassa.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onnittelut, selvisit ilmeisesti vähin vaurioin. Oliko suhteenne parisuhde vai ystävyyssuhde? Narsisti voi "hyvin" niin kauan kuin kukaan ei lausu totuutta päin naamaa sille.
"En tiedä onko fiksua, mutta itse kerroin narsistille tietäväni, mikä hän on. Ja mihin mielipiteeni perustuu (se perustuu psykologin näkemykseen)"
Niin tuosta sen verran, että itse voisin ajatella ettei ammatti ihminen anna diagnoosia kenellekkään ihmisille/kolmannelle osapuolelle...pelkästään toisenihmisen /asiakkan kertomuksen perusteella...ilman että olisi tavannut itse ko. henkilöä...
Mutta voisin ajatella, että kun asiakas itse hakeutuu terapiaan...hänellä on epäilys, hän itse tuo esille, että on mahdollisesti narsistin uhri ja psykologi lähtee siitä olettamuksesta, että asiakas on oikeassa...eikä mitätöi asiakkaansa omaa kokemusta...ja keskityy asiakkan ongelmiin/hoitaa asiakasta siltä pohjalta, että hän on narsistin uhri...
Mutta toki on hyvin loogista...että jos narsisti kokee...että hänen uhrinsa...on oikeassa...nimittäessään häntä narsistiksi...ja vielä keskustelee ammatti ihmisen kanssa...niin narsisti hylkää ihmisen...joka "tietää" hänen vikansa/vammansa...eikä halua olla enää missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa...
Mikä toki on hyvä asia uhrin kannalta...hän on päässyt fyysisesti eroon narsistista...henkisesti eroaminen sitten onkin pitkällisempi prosessi...kun käsittääkseni narsisti elää/on mukana uhrin elämässä varsin pitkään...vaikka konkereettisesti ei läsnä olekkaan...
"Narsisti on oman häiriintyneisyytensä lailla kaikkialle läpitunkeva. Narsistin uhrina oleminen on yhtä turmiollinen olotila kuin narsistina oleminen.
Narsistin jättämiseksi vaaditaan valtavia mentaalisia ponnistuksia, ja fyysinen erottautuminen on niistä vain ensimmäinen (ja vähiten tärkeä) askel.
Narsisti voidaan hylätä - mutta narsisti on hidas hylkäämään uhrejaan. Hän on läsnä, joka hetki esiin astuen, tehden olemassaolon epärealistiseksi, kieroutuneeksi ja vääristyneeksi, ilman hengähdystaukoa, sisäisenä herpaantumattomana äänenä, joka ei anna hetkenkään rauhaa, ja josta puuttuu myötätunto ja empatia uhria kohtaan.
Narsisti on läsnä aaveen lailla kauan senkin jälkeen kun hän on kadonnut fyysisesti. Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi. Tämä on narsistin viimeinen kumarrus estradilla, ikään kuin ylimääräinen kappale taputusten jälkeen"
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/Survive.html
Miksi itseään kiusata tunnustamalla narsistille jotain mitä hän ei ota, eikä osaa ottaa vastaan. Kenelle kuvittelet siitä hyötyä olevan -sinulle ei, hänelle ei. Siis, mitä järkeä on lähteä kertomaan sellaista, jonka lopputulos on yhtä kuin nolla?
Silloin jos uhri kokee voivansa vaikuttaa jollain tavoin narsistiin kertomalla hänelle omista päätelmistään tai kuvitella voivansa vaikuttaa siten narsistin muuttumiseen ja muutokseen elämässään, niin silloin uhri ei vielä itse ole tajunnut tilannetta ja oman osuutensa turhuutta koko keississä. Sanoitpa mitä tahansa tai yrititpä saada narsistin uskomaan itseäsi millä keinoin tahansa se on kuin tuuleen huutaisi pauhaavan meren edessä.
"niin silloin uhri ei vielä itse ole tajunnut tilannetta ja oman osuutensa turhuutta koko keississä. Sanoitpa mitä tahansa tai yrititpä saada narsistin uskomaan itseäsi millä keinoin tahansa se on kuin tuuleen huutaisi pauhaavan meren edessä."
Osasitpa hienosti kitetyttää asian...
Että joo...enimmäkseen se kaikki diagnosointi, keskustelu narsisteista yms...onkin vain uhrin omaa kipuilua...tai yritystä ymmärtää edes jollain tasolla...mitä se kaikki oli ja miten se vaikutti itseen...
Kuten jo jossain kohtaa totesinkin...eniten tuo Ännä kokemus kaiketi ravisteli...ihmisyyden ja ihmisarvon kokemusta...kun me kaikki kuvittelemme/toivomme toki tulevamme huomioiduiksi myös ihmisinä...
Että edelleen on pikkusen vaikeuksia sisäistää tuota asiaa...että on olemassa ihmisiä, joiden mielestä muilla ihmisillä ei ole itsessään mitään arvoa ihmisinä vaan he ovat jollekin olemassa vain ns. höydykkeinä...
Miten einarsisti reagoi kun toinen latelee hänelle totuuksia siitä, miten tietää toisen olevan narsisti?
"Miten einarsisti reagoi kun toinen latelee hänelle totuuksia siitä, miten tietää toisen olevan narsisti"
Noh...voisin ajatella, että hän alkaisi pohtimaan...voisiko se olla mahdollista...ja sen myötä yrittäisi tutustua aiheeseen...yrittäen soveltaa sitä itseensä...
Mutta jostan olen päässyt sellaiseenkin käsitykseen...että jotkut uhrit jopa saadaan uskomaan tuohon/epäilemään itseään...jos ihmisellä on niin heikko itsetuntemus, ettei hän itse tiedä millainen ihminen hän on/tai ei ole....
Mutta joo...tämä ny vaan "näppituntumalla"...kun sitä omakohtaista kokemusta ei ole...kukaan ei ole minulle narsisti leimaa heittänyt...
ja muutenkaan minulla ei ole käsittääkseni reality elämässä mitään suurempia ongelmia ihmisten kanssa...pääsääntöisesti ajattelen suurimman osan minut tuntevista ihmisistä pitävän minusta...ja tuo ajatus on tullut palautteesta jota olen itseäni koskien saanut muilta ihmisiltä...
vaikka on toki varmasti ihmisiä, jotka eivät pidä minusta...mutta sekään mikään ongelma ole kenellekkään...tarkoittaa vain sitä ettei juurikaan olla tekemisissä sen kummemmin...
Tämä täällä taas on ihan eri juttu...
täällä saadut tuntemattomien henkilöiden antamat diagnoosit voi jättää omaan arvoonsa...
Mikäli pohtii niin pääseekö koskaan kertomaan pohdinnoistaan epäilijälle?
"Sanoitpa mitä tahansa tai yrititpä saada narsistin uskomaan itseäsi millä keinoin tahansa se on kuin tuuleen huutaisi pauhaavan meren edessä."
Juuri noin, oman kokemuksen mukaan tilanteen korjausyritykset eli järjen puhuminen narsistille pahentaa asiaa. Ns. lentohiekka ilmiö, suhde narsistiin muistuttaa lentohiekkaan joutumista, kaikenlainen rimpuilu pahentaa tilannetta. Ainoa toimiva keino on hivuttautua siitä vähitellen pois.
Vähitellen tai sitten kertaheitolla..
Mutta, tuo sama koskee kait kaikkia sellaisia, jotka eivät usko muuta kuin itseensä ja siihen, että juuri he ovat oikeassa, myös toista koskevissa asioisaa.
Ovatko he kaikki narsisteja?
"Mikäli pohtii niin pääseekö koskaan kertomaan pohdinnoistaan epäilijälle?"
Niin...en ny ihan ymmärrä, mitä kysymykselläsi haet...jos lähtötilanne oli einarsistin oma pohdinta siitä, että onko hän narsisti...
Että pitäisikö siitä/omasta pohdinnasta kertoa epäilijälle...
riippunee kaiketi tapauksesta...mutta uskoisin että jos joku epäilee/tietää olevansa NPH...niin tuskin kertoo siitä kenelläkkään...vaan päinvastoin kieltää sellaisen mahdollisuudenkin olemassaolon...ja kääntää vian/vamman toisen/jonkun muun ominaisuudeksi...
Voisin jopa ajatella niinkin, että narsistit tuntevat/tietävät useita narsisteja...heidän elämässään niitä tuntuu olevan kuin vilkkilässä kissoja...
että sen suhteen minä kaiketi olen tylsä ihminen kun en epäile kohdanneeni kuin yhden ainoan...ja joudun puhumaan täälläkin vain enimmäkseen hänestä...jos puhun omasta kokemuksestani...mikä taas tuntuu joitakuita useampia tuntevia ärsyttävän suuresti...
Joskus tuntuu siltäkin, että sekin, että "tuntee/tietää" useita narsisteja...
olisi ikäänkuin joku saavutus...tyyliin, kävelin kadulla ja bongasin narsistin...tunnistin sen het oitis, siitä maagisesta katseesta...
Enpä tiedä?
Narsistit kyllä pelkää paljastuvansa...
Ehkä se saisi ne jättämään uhrinsa rauhaan...siis ehkä.
Aloittajalla on kiva nimimerkki, mistäköhän se on keksitty ;)
Ei narsisti pelkää paljastuvansa, ei ainakaan sellainen, joka ei asiasta mitään edes ymmärrä. Täytyy olla hyvin tietoinen omasta tilastaan ennen kuin pystyy salaamaan mitään. Naristin paljastumisella tai paljastumatta jättämisellä ei ole mitään tekemistä uhrin rauhaan jättämisen kannalta. Olennaisinta uhrille on tehdä itsensä niin näkymättömäksi kuin suinkin, eikä ruokkia olemassaolollaan narsistia. Vain pysymällä pois narsistin näköpiiristä ja hänen elämästään narsisti voi jättää rauhaan ja saada tilalle korvaavia lähteitä.
Narsistit pelkäävät tunnistajia. Olen narsismin niskan päällä. En aio jättää rauhaan narskuja.
miten sä kuritat narskuja?
"Naristin paljastumisella tai paljastumatta jättämisellä ei ole mitään tekemistä uhrin rauhaan jättämisen kannalta"
Niin...tuli tuos mieleeni sellainenkin ajatus...että käsittääkseni narsisti tuntee syvällä sisimmässään olevansa se pelkkä tyhjä ihmisen kuori...
Ja jollain tavalla hän ikäänkuin yrittää "tartuttaa" tuon oman tunteensa itsestään...siihen toiseen...
Sen jälkeen, kun se toinen on tavallan menettänyt merkityksensä...ei enää näytä sitä niin kaunista kuvaa narsistista...
"Olennaisinta uhrille on tehdä itsensä niin näkymättömäksi kuin suinkin, eikä ruokkia olemassaolollaan narsistia"
Niin tuo ikäänkuin perussääntö...ettei toimi enää ns. lähteenä/ole olemassa narsistille...ei hyvässä eikä pahassa...
mutta tosiaan...voisin olettaa ettei narsismi ole mikään ongelma narsistille itselleen...mutta jotenkin se naristisuuden ongelma sitten siirtyy vuorovaikutuksessa nimenomaan ns. uhrin kannettavaksi...
siitä narsistista tuleekin hänen ongelmansa...joka jatkuu hyvin pitkään vielä suhteen päättymisen jälkeenkin, vaikka alkuperäinen ongelman aiheuttaja on poistunut elämästä ja elää tahollaan ehkä täysin tietämättömänä aiheuttamistaan ongelmista...
Ja kuten tuossa Vakninin lainauksessa..."Tämä on todellinen vaara, jonka narsistin uhrit joutuvat kohtaamaan: että he tulevat hänen kaltaisikseen, katkeriksi, itsekeskeisiksi, epäempaattisiksi"
Että koko ongelma...voi muodotua sellaiseksi ongelmaksi, että uhrista itsestään muotuu ajan saatossa hyvin narsistinen...että se ikäänkuin voi tarttua...että se narsisti jatkaa elämäänsä hänessä...jos ei tiedosta että tuollainen vaara on olemassa...
Olet urhiutunut narsisti kiusaaja.
Lottamari puhuu asiaa! Ei narsistiin tehoa mikään järkiasia. Narsistia pitää vain karttaa kuin vain mahdollista.
Tietysti temmeltävät tykkänään selän takana, mutta minkä sillekään voi.
Säälin ja samalla vihaan narsisteja, sydämeni pohjalta. Ovat kuin jääpuikolle puhuisi.
Mukavaa pääsiäistä!
Tunnen narsistin, joka tiedostaa itsensä narsistiksi ja vieläpä sairaan sadistiseksi. Mainitsee sivulauseessa narsismista luottamuksella , joskus kun nautiskelee puheissaan sairaan sadistisista mieliteoista.
En ole perehtynyt lähdekirjallisuuteen mutta kokemuksia on työn puolelta useamman vuoden ajalta. Mielestäni narsistilla on ylikorostunut minä tarve. On vain mina ja minun -tarpeet, muut ovat välineitä minun -tarpeiden täyttämisessä. Mutta narsistin minun -tarpeet eivät koskaan täyty johtuen huonosta sisäisestä itsetunnosta. Narsisti usein hehkuttaa kovin tavallisiakin omia saavutuksiaan mahtavina kun psyykkaa itseään ja huonoa itsetuntoaan. Naristissa on hieman Jekyll & HIdea - isommassa seurassa narsisti voi olla kovinkin rento ja mukava, mutta kun narsisti jää kahden uhrinsa kanssa niin pitää pihdeissään ja sitä tehokkaammin mitä pidemmäksi suhde on kehittynyt. Jos paljastat narsistin tai sanot miten asiat ovat edes jonkin yksittäisen jutun suhteen narsisti ei joko ymmärrä ollenkaan tai siiten yrittää kääntää asian vastoin kommentoijaa. Narsisti vaanii kaikkia aikatauluja ja syylistää jos niitä ei noudateta mutta itse saattaa kadota yllättäen viikoiksi vaikka olisi mitä aikatualuja yheisössä sovittu.
Minun suositukseni on että älä yritä parantaa narsistia. Se on suo ja narsisti saa sinusta suuremman otteen. Jos on pakko kommunikoida, tee se niin lyhyesti kuin mahdollista. Ja jos kommunikoidulla asialla ei oikeasti ole mielstäsi kiire anna asian odottaa. Aiemmin mainittu pyri eroon narsistista ensin fyysisesti on mainio neuvo. Vain niin voi henkinen paratumisesi narsistin tuottamista vammoista alkaa kunnolla.
Tässä muutama Survival Guide vinnki:
Puhelin: Vastaja viestit - palaa kun sinulla on aikaa
Puhelin - soittanut mutta ei viestiä - älä soita takaisin
Puhelin - anna narsistille eri puhelinnumero
Sähköposti: Voit vastata hyvin seuraavana tai sitä seuraavan päivänä ja älä käytä yli viittä riviä yhteensä.
Sähköposti: Käytä automaattisia lomavastaajia tms.
Sähköposti: mieti jos voisit soitaa vataamisen sijasta
Jos narsisti on kotona - älä kerro liikkaa työasioistasi - pidä ne privaattina yleistasolla
Jos narsisti on töissä - pidä kotiasiat privaattina
Tee suunnitelma miten päästä eroon narsistista. Esim tutki asuntojen vuokrahinnat yms yms ja muuta erilleen. Jos töissä tutki voitko vaihtaa osastoa tai lobbata salaa narsistin siirron pois yksiköstänne
Lopuksi: luin kerran self help business kirjan jossa ihmiset oli lokeroitu viiteen kategoriaan:
1) niihin joiden mielestä - life sucks
2) niihin joiden mielestä - my life sucks
3) niiden joiden mielstä - I am great
4) niiden joiden mielestä - we are great
5) niihin joiden mielestä - life is great
Mielestäni - narsisti on ehkä tullut 1:stä tai 2:sta ja nyt 3:ssa hokee itselleen - I am great ja yrittää tunkea nelosia ja vitosia ykköseen tai kakkoseen
Narsistin otteessa pitkään. Tajusin juuri että itse asiassa nykyiset taloudellisetkin vaikeudet juontaa osittain siihen narsisti vaatimalla vaati ja painosti että ostetaan jotakin johon oli hilkun-kilkun varaa. Maksajana tietenkin minä. Sitten tuli joitain yllättäviä menoja ja soppa oli valmis. Mietin kuinka menin mukaan tyhmään ostoon ja olin pitkän painostuksen uhrina ja lopulta päädyin "helppoon" ratkaisuun.
Joopa. Meillä minun rahani olivat yhteisiä, ja hänen rahansa hänen omiansa...
Aika vaivihkaisesti aina jouduin maksajaksi ja vaikka kapinoin, ei riittänyt. Ei ollut yleensä "ennättänyt" siirtää "säästötililtä" rahoja tyhjälle käyttötililleen... Tai sitten vain aina oletti, että minä maksan.
Onneksi se on ohi, eikä kestänyt kauaa.
Todella fiksua1 Hyvä sinä! Ten points!
Hyväksikäytetty??? Kuinka kauan kesti?? Alusta loppuun??
Pidin rajoja, osoitin olevani erillinen ja otin jatkuvasti esiin asioita, joten hän sai narsistisen romahduksen. Suhdetta kesti onneksi vain reilut puolisen vuotta. Sekin oli kyllä liikaa. Hyväksikäyttö oli todella ovelaa, sillä vaikka laitoin hänelle rajoja koko ajan, ei se silti auttanut. Eli kuin loinen.
Tyypillisesti hän esitti raha-asioissa uhria. Hän oli traumatisoitunut vanhempansa aikoinaan estettyä ostamasta omilla rahoillaan sellaista, mitä olisi halunnut (vanhemmat katsoivat ostoksen hänelle haitalliseksi). Niinpä raivarit rahan yhteydessä olivat aina oikeutettuja hänelle, koska oli uhri.
Ero oli kauhea - traumaattinen. Mutta kyllä se kannatti. Eipähän päässyt suurempia vahinkoja syntymään. Kannatan kaikkia laittamaan ihmissuhteessa ajoissa rajat ja välttämään liiallista ymmärtämistä, johon minullakin on taipumusta sortua. Niin pääsee narskusta ajoissa eroon. Ja ehkä narsistikin (vaikka syyttää toista aina kaikesta) jotain saattaa hyvässä lykyssä oppia.
Minulta meni rahat, omaisuus, perintö ja sukulaistenikin rahoja iso määrä.
Kaikki piti olla hienompaa kuin muilla ja piti näyttää olevan muita parempi. Kulissit, kulissit, kulissit... Ja se syyllistäminen. Se oli aina muiden tehtävä hoitaa hänelle ne asiat ja jutut. Meillä oli kanssa kahdenlaista omaisuutta...meidän ja hänen.
Se kateus oli käsin kosketeltavaa.
Heh, eihän narsisti ole kenellekkään kateellinen!
Kysy vaikka narskulta, ei varmaan myönnä olevansa :-)
Työnarskun uhri. Ennen kuin tunnistin mistä on kyse menin mukaan peliin. Yritin puolustautua syytöksiltä, mutta koskaan ei mikään kelvannut. Opin vaistomaisesti että viestintä tulee pitää lyhyenä ja keskittyä pelkästään työinformaatioon eikä käsitellä valituksia tai pikemminkin syytöksiä ja määräyksiä. Narskusta tuli yhä agresiivisempi. Ja oikeastaan vasta tässä vaiheessa - vasta parin vuoden jälkeen - tunnistin että kyse on pahasta narsismista ja rupesin hakemaan lisätietoa aiheesta. Rajojen asettaminen on johtanut todella henkilöön meneviin verbaalisiin hyökkäyksiin hänen taholtaan. Kyse on määräaikaisesta työntekijästä jonka pesti loppuu pian ja jos olen ymmärtänyt oikein pomot eivät ole sitä jatkamassa vaikka eivät ihan kaikkea tiedäkkään. Mietin että kerronko esimiehelle, mutta vaarana on että setvitään asiaa yhteisesti. En tiedä onko voimia siihen kun narsisti osaa selittää ummet ja lammet. Mutta hyökkäykset sen verran pahoja että huolehdin pärjäänkö yksin viimeiset parikuukautta.
Ei varmaan kannata mennä pomolle väittämään toisen olevan narsisti. Jos on oikeen mustaa valkoisella, maileja tai jotain muuta vastaavaa, mistä tulee selville narskumainen käytös, niitä varmaan kannattaa näyttää...
Narskumaisen käytöksen varmaan tietää "työtoverit", mutta esimiestään kohtaa narsku on todennäköisesti mielinkielin....
Jos on vain sana sanaa vastaan, niin voi olla vaikea näyttää toteen hänen käytöstään.