Pelko

Raskautesi on todella alussa. Mutta todellinen. Ymmärrän pelkosi ja epävarmuutesi. Mutta valitettavasti jos nyt tapahtuu jotain, et pysty millään tavoin sitä estämään. kukaan ei voi. Ja jos lapsesi on tuulimuna, et voi asiaa muuttaa.
Toivon koko sydämestäni että lapsesi on todellinen (eikä siis tuulimuna) ja että kaikki menee hyvin. Itse sain tietää keskeytyneestä keskenmenosta rv 11 3.
Mitään ei ollut tehtävissä.
Uskon että raskausoireesi alkavat kohta, silloinhan tiedät aiinakin että olet raskaana.Mutta älä säikähdä jos ne ei ala. Ei kaikilla tule välttämättä oireita.
Jos pelkäät ette olisikaan raskaana, osta vaikka ylimääräisiä raskaustestejä ja tee niitä silloin tällön. Saat ainaki varmistuksen että olet edelleen raskaana. Ja puhu neuvolassa pelostasi, heillä varmasti on jotain neuvoja.
Mutta älä käy lukemassa tietoja keskenmenoista tai oireista, se vain lietsoo sinua pelkäämään lisää. Edes pientä verenvuotoa ei saa säikähtää, koska se ei välttämättä kerro mitään.
Jos välttämättä haluat tietää tuulimunasta tai keskenmenoista googleta tietoja niistä. Mutta en suosittele. Itse esim. Heräsin valtavaan vatsakipuun yksi yö. Ja olin aivan varma että nyt tapahtuu jtn. Kipu oli sietämätön. Mutta ei. Raskaana oltiin edelleen. Ei se ollut merkki ei mikään. Joku suolen toimintahäiriö todennäköisesti.
Tsemppiä raskauteesi. Muista että jokainen hetki pienokaisesi kasvaa ja vahvistuu ja keskenmenon riski pienene :) koita vain nauttia olostasi ja raskaudestasi.

Ymmärrän täysin huolesi. Ei siinä auta muu kuin yrittää luottaa omaan kroppaansa että kaikki menee hyvin ja jos ei mene, niin ajatella että silläkin oli tarkoituksensa. Itselläni puolen vuoden sisällä kaksi keskenmenoa rv 8 paikkeilla. Nyt suhtaudun varmasti vähän toisella tavalla mahdollisiin tuleviin raskauksiin. En todellakaan pidä mitään enää itsestäänselvyytenä. Yritä nauttia silti joka päivästä enkä minäkään kyllä suosittelisi netistä etsittyjä tietoja, koska paniikkiinhan siinä vaan tulee. Pidän sulle peukkuja että kaikki menee hyvin!

Itselläkin on samoja pelkoja. Kävin jo muutaman kerran ultrassa kun ensin varmistettiin alkion paikka ja siitä viikon päästä katsottiin,onko epäilty keskeytynyt keskenmeno tapahtunut.
Onneksi ei ollut,vaan sydän sykki.
Vaikka siis nähnyt pienen sydämen sykkivän, pelkään silti, että nyt se kkm on sitten tullut.
Ensi viikolla on nt-ultra ja pelkään sinne menoa kuollakseni, vaikka toisaalta lasken tunteja sinne menoon.

Niin kovin toivon, että kaikki kunnossa ja saamme tämän vauvan syksyllä kotiin..

Täällä kotona on yritetty vakuutella että masuasukilla on kaikki hyvin ja olen nyt vähän jo rauhoittunut, onneksi! Mutta kyllä se pelko silti jyllää takavasemmalla, pakko vain yrittää olla rauhallinen ihan tämän (toivottavasti) tulevan pikkuisen takia.

En olisi muuten ikinä uskonut että miehestäni tulee todella rakastava näin varhaisessa vaiheessa, hän pussailee ja silittelee vatsaa. Eilen illalla töistä kotiin tullessa hän tuli silittelemään vatsaa ja kertoi kuinka ikävä oli "meitä". Miehestäni saan voimaa rauhallisempaan asenteeseen.