.... masentuneelle hän ei sitä tule käsittelemään oikein. Ei ole sanoja jotka voivat auttaa masentunutta - koska sanat ovat aina kaksiselitteisiä ja viimeistäänkin sanoja voi valehdella. (ja usein niin tekeekin).
Masentunut on täsmälleen yhtä masentunut kuin on hänen negatiivisin tulkintansa tilanteestaan ja hänen saamastaan avusta.
Masennus on valmistautumista pahimpaan. Masennus on pettymysten välttämistä ja pettymysten hallitsemista.
On masennuksen vastaista "ottaa riskejä" tai "ajatella toisin" - nuo ovat asioita jotka mahdollistavat pettymyksen.
Masennus on avomuutta tuskalle, sen sisäistämistä jotta sitä ei tarvi pelätä. Masennus on lamaantumista jotta ei tarvi kysyä "mitä jos lamaannun enkä jaksa?" - sen välttämistä että joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa - ja asia kohdataan olemalla juurikin rajallinen, pitäytymällä minimissä.
Mikä vastustaa masennusta? - Väitän että ainoastaan se että masentuja ei tipu näistä asioista huolimatta. Että hän näkee että on olemassa jokin pohja-standardi - joka koskettaa kaikkia ihmisiä. Jotain jonka ei tarvi pelätä romahtavan alta.
Masentunut on tunnepohjainen elämäntarkkailija joka etsii ihmisen vähäisintä arvoa, arvoa joka ei murru alta. Hän ei havaitse tätä itse ollessaan putoamistilassa, sen voi havaita vasta jälkikäteen (vaikka se ei olekaan olennaista.). Masentuja on ihmisen itseisarvon testaaja yhteiskunnassa - tahtomattaan.
Ainoa mikä määrittelee kuinka syvälle masentuja tippuu on ympäristö, masennus ei muutu syvemmäksi vasta siinä vaiheessa kun löytyy se asema joka ei enää muutu huonommaksi - pohja jolle voi rakentaa elämänsä jollain tavalla. Tällöin suhteessa masennukseen MASENTUJALLA EI OLE MAHDOLLISTA VAIKUTTAA ITSEENSÄ - on yhteisön tehtävä luoda pohja ihmisyydelle. Tuo pohja jolta masentuja ei pääse tippumaan alemmas on PIENIN YHTEINEN NIMITTÄJÄ MASENTUNEEN JA MUUN YHTEISÖN KANSSA.
Masennuksen lisääntyminen yhteiskunnassa on suoraa seurausta ihmiselämän pohjan murentumiselta. Ei vain masentuneilta - vaan ihan kaikilta. Masentuneet ovat vain merkki siitä että näin on tapahtunut. Masennus ei kosketa vain masentuneita, vaan kaikkia ihmisiä - kaikkien ihmisten asemaa - sillä ihmisarvon minimi on yhteinen. Jos ihmisarvoa ei ole - ei kukaan ole turvassa.
Masentunut on täsmälleen yhtä masentunut kuin on hänen negatiivisin tulkintansa tilanteestaan ja hänen saamastaan avusta.
Masennus on valmistautumista pahimpaan. Masennus on pettymysten välttämistä ja pettymysten hallitsemista.
On masennuksen vastaista "ottaa riskejä" tai "ajatella toisin" - nuo ovat asioita jotka mahdollistavat pettymyksen.
Masennus on avomuutta tuskalle, sen sisäistämistä jotta sitä ei tarvi pelätä. Masennus on lamaantumista jotta ei tarvi kysyä "mitä jos lamaannun enkä jaksa?" - sen välttämistä että joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa - ja asia kohdataan olemalla juurikin rajallinen, pitäytymällä minimissä.
Mikä vastustaa masennusta? - Väitän että ainoastaan se että masentuja ei tipu näistä asioista huolimatta. Että hän näkee että on olemassa jokin pohja-standardi - joka koskettaa kaikkia ihmisiä. Jotain jonka ei tarvi pelätä romahtavan alta.
Masentunut on tunnepohjainen elämäntarkkailija joka etsii ihmisen vähäisintä arvoa, arvoa joka ei murru alta. Hän ei havaitse tätä itse ollessaan putoamistilassa, sen voi havaita vasta jälkikäteen (vaikka se ei olekaan olennaista.). Masentuja on ihmisen itseisarvon testaaja yhteiskunnassa - tahtomattaan.
Ainoa mikä määrittelee kuinka syvälle masentuja tippuu on ympäristö, masennus ei muutu syvemmäksi vasta siinä vaiheessa kun löytyy se asema joka ei enää muutu huonommaksi - pohja jolle voi rakentaa elämänsä jollain tavalla. Tällöin suhteessa masennukseen MASENTUJALLA EI OLE MAHDOLLISTA VAIKUTTAA ITSEENSÄ - on yhteisön tehtävä luoda pohja ihmisyydelle. Tuo pohja jolta masentuja ei pääse tippumaan alemmas on PIENIN YHTEINEN NIMITTÄJÄ MASENTUNEEN JA MUUN YHTEISÖN KANSSA.
Masennuksen lisääntyminen yhteiskunnassa on suoraa seurausta ihmiselämän pohjan murentumiselta. Ei vain masentuneilta - vaan ihan kaikilta. Masentuneet ovat vain merkki siitä että näin on tapahtunut. Masennus ei kosketa vain masentuneita, vaan kaikkia ihmisiä - kaikkien ihmisten asemaa - sillä ihmisarvon minimi on yhteinen. Jos ihmisarvoa ei ole - ei kukaan ole turvassa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yhteiskunnan ja ihmisarvon rapautuminen aiheuttaa aina stressireaktion. tämän stressireaktion kaksi ilmentymää ovat :
- Itsekkyys
- Masennus
Mitä me tarvitsimme:
"Masennuksen oikeutettua taistelua itsekkyyttä vastaan"
Ongelma yhteisössämme on itsekkäiden arvojen glorifioiminen ja yhteisöllisien arvojen latistuminen. Masennus on yhteisöllinen piirre, koska masentunut jää "odottamaan" mitä ympärillä tapahtuu jos hän ei itse pääse etenemään - hän ei vaikuta ettei tee virhettä yhteisössä.
Itsekkyys sensijaan muuttuu ympäristöä ja toisia ihmisiä tuhoavaksi voimaksi, kouristelevaksi selviytymiskamppailuksi joka kuitenkin sahaa yhteisön sidettä katki. Tämä on tuhoisaa lopulta sekä yhteisölle että itsekkäälle itselleenkin.