Jatkaako suhteessa

Eli ongelma on se, että elän naisen kanssa, jota rakastan todella paljon, olenhan hänelle antanut pahojakin asioita anteeksi, ja silti vain rakastan ja rakastan.

Mutta entä tämä vaiettu ongelma.
Emme käsittääkseni pysty saamaan lasta yhdessä. Mutta tästäkään minulla ei ole varmaa tietoa, pelkästään umpi humalassa käytyjä keskusteluja.. tai ei ne mitään keskusteluija ollut.. pelkkiä mainintoja. Mutta en uskalla kysyä asiasta mitään, pelkään että se repii haavat auki toiselta.. onhan tämä siis raskas paikka meille molemmille.

Mutta mitä teen, minä tahdon geneettisesti oman lapsen, vai tahdonko? Ei minulla ole tällä hetkellä hinkua perustaa perhettä, mutta vanhana olisi kiva, jos olisi jälkeläisiä.. siis omia lapsia.

En tiedä mitä tekisin, koko asia kalvaa minua päivittäin. Vallankaan kun en edes tiedä kuinka asiat on! Joinain päivinä ajattelen, että mitäs tässä eletään näin kaksin loppuun saakka, olet todella onnellinen, ja toisinaan joudun peittelemään omaa pettymystäni...

Ja nyt kun tuon oman sepustuksen luin, niin minä se taidan olla jolla sitä vikaa on, ja se vika on aivan eri päässä. Nuija taidan olla, kun oman rakkaani näin "tuomitsen".. minä se olen joka ei ole mitään ansainnyt.
4260
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Tietysti tuollaisesta asiasta on puhuttava, saattaa olla monessa suhteessa kynnyskysymys tuo lasten hommaaminen. Kaikkihan eivät edes halua lapsia (naiset). Itse olen sellaisesta elävä esimerkki. Ei mitään hinkua äidiksi, ei ole koskaan ollut ja ikääkin kohta jo 37.

Äänestä

Vähän ristiriitainen viesti sikäli, että sanot eläväsi naisesi kanssa, mutta kuitenkaan et noinkaan yksinkertaisesta asiasta pysty hänelle puhumaan. Vaikea kuvitella miten tuollainen saattaisi repiä häneltä mitään haavoja auki. Mitä haavoja? Jos hän aina on tiennyt, ettei lapsia voi saada niin luultavasti se on hänelle ihan ok ja neutraali asia. Epäilen kuitenkin että niin olisi, siis että hän varmuudella sitä asiaa voisi tietää. Tiedän kaksikin tapausta lähipiiristä, joissa on ajateltu, ettei ehkä voi tulla raskaaksi jonkin lääketieteellisen syyn takia, mutta molemmat näistä pamahtivat paksuksi alta aikayksikön. Kyllä mä ainakin olen kaikkien seurustelukumppanieni kanssa tuosta lapsiasiasta puhunut. Se asia nyt tulee ihan luonnostaan puheeksi sitä myöten kun seksikin. Omituista kuvitella että olisitte parisuhteessa ja harrastaisitte seksiä, muttet yhtään tietäisi esim. että käyttääkö naisesi ehkäisyä, mitä ehkäisyä ja jos ei käytä, niin luulisi senkin tulleen puheeksi sitä myötä kun seksikin astunut kuvioihin. Mutta jos ette siis oikeasti ole tuosta puhuneet, niin siitä vain suu auki ja puhumaan. Ei asioista turhan takia noin vaikeita tarvi tehdä. Omituinen palstavalinta myös, eihän tällä mitään tekemistä tän palstan viestien kanssa kuvittelisi olevan.

Äänestä

Se tulee kalvamaan sinut hitaasti sisältä, jos toivot lasta eikä se ole hänen kanssaan mahdollista. Myöhemmin - sitten kun olet jo vanhempi ja perheen perustaminen tuntuu jo vaikeammalta saatat katkeroitua ja se kääntyy myös tätä toista vastaan. Sitä ei mikään rakkaus kestä, jos vain toinen haluaa lapsen tai ei kykene saamaan lasta kun toinen haluaisi.

Äänestä
  • Joko tuo aloitus on provo tai sitten kyseessä on todella nuoret ihmiset, joilla ei vielä perusasiatkaan ole oikein hallussa, joten tuskin tuohon sen enempiä kannattaa kommentoida tai varsinkaan noin pitkälle meneviä kuvitelmia luoda. Nuoruuteen viittaisi myös tuo ap:n oma empiminen siitä haluaisiko lapsia vai ei.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vai ei, vai kuinka kirjoitti:

Eli ongelma on se, että elän naisen kanssa, jota rakastan todella paljon, olenhan hänelle antanut pahojakin asioita anteeksi, ja silti vain rakastan ja rakastan.

Mutta entä tämä vaiettu ongelma.
Emme käsittääkseni pysty saamaan lasta yhdessä. Mutta tästäkään minulla ei ole varmaa tietoa, pelkästään umpi humalassa käytyjä keskusteluja.. tai ei ne mitään keskusteluija ollut.. pelkkiä mainintoja. Mutta en uskalla kysyä asiasta mitään, pelkään että se repii haavat auki toiselta.. onhan tämä siis raskas paikka meille molemmille.

Mutta mitä teen, minä tahdon geneettisesti oman lapsen, vai tahdonko? Ei minulla ole tällä hetkellä hinkua perustaa perhettä, mutta vanhana olisi kiva, jos olisi jälkeläisiä.. siis omia lapsia.

En tiedä mitä tekisin, koko asia kalvaa minua päivittäin. Vallankaan kun en edes tiedä kuinka asiat on! Joinain päivinä ajattelen, että mitäs tässä eletään näin kaksin loppuun saakka, olet todella onnellinen, ja toisinaan joudun peittelemään omaa pettymystäni...

Ja nyt kun tuon oman sepustuksen luin, niin minä se taidan olla jolla sitä vikaa on, ja se vika on aivan eri päässä. Nuija taidan olla, kun oman rakkaani näin "tuomitsen".. minä se olen joka ei ole mitään ansainnyt.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu