Miksi YH äitejä todellisuudessa haukutaan?

nainen4

Täällä on todella paljon niitä kirjoituksia koska kenellekkään eivät yh-äipät kelpaa, kun on niitä lapsia ja voi voi sitä vaivaa niistä mitä aiheutuu miehelle.

En tiedä onko suurin osa kirjoittajista/vastaajista juuri sitten lapsettomia naisia (jotka tietenkin pitävät itseään ensin halukkaampia ilman lapsia) vai tarpeeksi isoja miehiä (joilla ei ole vielä omia lapsia).

Eikö kenenkään mielessä kuitenkaan käy ajatus, että yhtälailla niillä lapsilla on isi, joka on kuitenkin sidoksissa lapseen. Eihän lapsen asuinpaikallla ole niin suurta merkitystä siinä, kuin että lapsi on ja vanhemmat on ja pysyy.

Kun kukaan ei vaan halua niitä yh äippiä..luulevatko kaikki lapsettomat naispuoliset ihmiset olevan jotenkin fiksumpia? Luulempa että tämä menee päinvastoin, äidit ovat juurikin niitä fiksumpia, mikä tekee niistä elämää kokeneen juuri nimenomaan lapsen kautta, eikai kukaan mieskään ketään täysin bimboa halua? Seksiin kyllä, mutta ei elämään.
Sitäpaitsi meille lapsettomille tiedoksi, miksei ne yh äipät voisi olla jopa paremmassa kunnossa kropaltaan tai muuten vain seksikkkäämpiä kuin muut sitten ne tavalliset tallaajat...?

En halua kärjistää asiaa niin, että lapsettomat eivät ole mitään, itsekkin olen.
Mutta meillä naisilla on aivan samaa sanottavaa miehille, kenellä on niitä lapsia, ettei kukaan mitään viikonloppu isiä halua parisuhteeseen!!

Onko sitä nyt niin kumma kuitenkaan ymmärtää että kun naisia mollataan maantasalle siitä että kukaan ei huoli yh äippää, niin puolethan nuista isistäkin on niitä yh isiä? Toki lapset eivät välttämättä asu heidän luonaan, mutta lapsi kuin lapsi.

Miksi näin kauheat keskustelut ja väännöt, kun puolet on äitejä, puolet niistä isiä, vai pyhällä hengelläkö kaikki naiset tulevat raskaaksi jotta keskustelua ei saada niistä yh iskistä, kun kukaan ei niitä halua??

138

872

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • big mistake

      En ymmärrä myöskään ihmisten mietteitä yh-vanhempien suhteen. Miksi se mahd. puolison vanhemmuus pelottaa? Vai onko kyseessä reviirijuttu? Ei haluta ottaa toisen lapsia elämäänsä mukaan?

      Niin moni huono parisuhde jatkaa kulkuaan eteenpäin, kun parisuhteessa olevat vanhemmat eivät uskalla erota, luullen, että eivät kelpaa kenellekään.

      Myös moni tosirakkaus sammutetaan, kun kuullaan, että treffikumppanilla on lapsia. Onko tässä mitään järkeä?

      Itse olen lapseton, mutta ottaisin ehdottomasti vierelleni kumppanin, jolla olisi lapsia. Miten joku voisi edes väittää, että pelkästään lapseton ihminen tekee toisen lapsettoman onnelliseksi?

      • Mibli

        Olen lapseton nainen 36v, enkä missään tapauksessa halua miestä, jolla on lapsia. Minulla on omat syyni siihen, miksen lapsia ole halunnut, ja yksi niistä on se, etten halua olla sidottuna (kenenkään) lapsiin, enkä halua kantaa vastuuta tai huolta pikkuihmisistä. Arvostan omaa helppoa elämääni, enkä halua kenenkään kitiseviä kakaroita sitä sotkemaan.

        Ja ei, en ole lastenvihaaja. En vain halua elää lasten kanssa. Eikä tähän tarvitse kommentoida miten kauhea ja itsekäs ihminen olen, kyllä varmaan sitäkin, mutta koska perusteluita asialle kysyttiin, niin tässä omani.

      • big mistake
        Mibli kirjoitti:

        Olen lapseton nainen 36v, enkä missään tapauksessa halua miestä, jolla on lapsia. Minulla on omat syyni siihen, miksen lapsia ole halunnut, ja yksi niistä on se, etten halua olla sidottuna (kenenkään) lapsiin, enkä halua kantaa vastuuta tai huolta pikkuihmisistä. Arvostan omaa helppoa elämääni, enkä halua kenenkään kitiseviä kakaroita sitä sotkemaan.

        Ja ei, en ole lastenvihaaja. En vain halua elää lasten kanssa. Eikä tähän tarvitse kommentoida miten kauhea ja itsekäs ihminen olen, kyllä varmaan sitäkin, mutta koska perusteluita asialle kysyttiin, niin tässä omani.

        Tottakai ymmärrän, että jotkut ihmiset eivät vain halua lapsia. Tarkoitinkin kirjoituksessani niitä ihmisiä, jotka haluavat lapsia, mutta ei vain halua niitä elämäänsä kumppanin puolelta. Näiden ihmisten mielestä niiden lasten pitäisi olla yhteisiä.

      • Vain parisuhde

        "Miksi se mahd. puolison vanhemmuus pelottaa?"

        Se että kyseessä ei ole parisuhde, jos toisella on lapsia. Se on perhe, ja minä en perhettä ole perustamassa kovin pian. Ja jos perustaisin perheen, niin se ei olisi mikään uusioperhe, jossa toisen ex käy vuoroviikoin tuomassa/hakemassa lapset.

    • nainen4

      ensimmäinen vastaaja olisi sitä mieltä että hänelle käy lapset, eli ei huolta ajatella etteikö naiset voisivat seurustella miehen kanssa kenellä on lapsia, lieneekö siis että miehet eivät voisi seurustella naisen kanssa kenellä on lapsia, mutta me naiset ottaisimme ukkelit avosylin vastaan lapsineeen?
      toinen vastaaja kuitenkin ei halua miestä kenellä on lapsia, eli toisin sanoen, ei ne yh isätkään kaikille kelpaa!

      Ja ymmärrän Mibli, ei kukaan sen takia voi toista käydä itsekkääksi haukkumaan, jotkut lapsia haluaa jotkut ei! se oli hyvä että myös tuli selväksi että naisetkaan ei niitä yh isiä aina halua!

    • mis.sy

      Arvostan kyllä kaikenlaisia vanhempia mutta itse en halua mitään kakrua jalkoihini rääkymään. Olen tehnyt omalle miehellenikin selväksi että jos lapsia joskus haluaa on hänen tehtävä ne jonkun muun kanssa. Onneksi hänkään ei lapsia halua.

      Asiaan, jotkut eivät vain pidä lapsista ja sen vuoksi eivät halua yh äippiä tai isejä.

    • mamma5345

      Ja miksi niitä aina sanotaan yh-mammoiksi? 20vee nuori nainen on jo mamma. en kuitenkaan kauheasti kuule että 20vee pojan kloppi olisi yh pappa.
      ne on varmaan suurilta osin niitä 20vee poikia ketkä lässyttää että yh mammoja kukaan halua,koska niillä ei ole vielä järkeä ja elämänkatsomusta niin paljon kuin jollain päälle 30 vee ihmisellä.vai?

    • Kutta

      Siksi mollataan että suurimmassa osassa tapauksista yh-äidit osoittavat että ovat epäonnistuneet. Paska miesvalinta nyt se isoin osa. Oliskohan kannattanut sitä miestä valitessa käyttää päätä pillun asemasta?

      • tertfgfdc

        Niinpä niin... VAIN naisen valinta on epäonnistunut? Hänhän pakottikin miehen ase ohimolla lisääntymään kanssaan..???

        Suurin osa tuntemistani yh-äideistä on itsenäisiä, fiksuja, lapsensa etusijalle laittavia naisia. Missä ovat näiden lasten isät?! Osa on mukana lastensa elämässä viikoittain - mutta sitten on näitä, jonka perään "vouti" saa jatkuvasti olla huutelemassa, että huolehtisivat edes alkeellisimmista velvoitteistaan. Onko naisen vika, kun mies tiukan paikan tullen osoittaa olevansa täysi luuseri? Tuollaiset kus'piät saisivat tehdä palveluksen muille kanssaihmisille ja käydä hommaamassa itselleen vasektomian.

      • Kutta
        tertfgfdc kirjoitti:

        Niinpä niin... VAIN naisen valinta on epäonnistunut? Hänhän pakottikin miehen ase ohimolla lisääntymään kanssaan..???

        Suurin osa tuntemistani yh-äideistä on itsenäisiä, fiksuja, lapsensa etusijalle laittavia naisia. Missä ovat näiden lasten isät?! Osa on mukana lastensa elämässä viikoittain - mutta sitten on näitä, jonka perään "vouti" saa jatkuvasti olla huutelemassa, että huolehtisivat edes alkeellisimmista velvoitteistaan. Onko naisen vika, kun mies tiukan paikan tullen osoittaa olevansa täysi luuseri? Tuollaiset kus'piät saisivat tehdä palveluksen muille kanssaihmisille ja käydä hommaamassa itselleen vasektomian.

        Niinkuin sanoin: paska miesvalinta. Itse nainen miehensä valitsee...eli kannattaisko tutustua mieheen kunnolla ennen sikiämistä. Kyllä miehestä näkee mitä se on, kun riittävän pitkään yhdessä oltu. Jos ei nainen tunne miestään, on selvästi ansainnut mitä tulee.

      • tertfgfdc
        Kutta kirjoitti:

        Niinkuin sanoin: paska miesvalinta. Itse nainen miehensä valitsee...eli kannattaisko tutustua mieheen kunnolla ennen sikiämistä. Kyllä miehestä näkee mitä se on, kun riittävän pitkään yhdessä oltu. Jos ei nainen tunne miestään, on selvästi ansainnut mitä tulee.

        Okei - eli sinun mielestäsi on oikein ja kohtuullista, että miehet saavat kylvää siementään vailla vastuuta?
        No en minä ainakaan pidä erityisen tavoilteltavana miestä, jolla on lapsia parin-kolmen eri naisen kanssa. Sangen luotaantyöntävä ajatus olla tekemisissä edesvastuuttoman kylvökoneen kanssa. Turha naisia syyttää siitä, jos mies lupaa yhdesän hyvää ja kymmenen kaunista ja sitten kuitenkin toteaa, että ohoh, ei musta olekaan tähän.

      • Kutta
        tertfgfdc kirjoitti:

        Okei - eli sinun mielestäsi on oikein ja kohtuullista, että miehet saavat kylvää siementään vailla vastuuta?
        No en minä ainakaan pidä erityisen tavoilteltavana miestä, jolla on lapsia parin-kolmen eri naisen kanssa. Sangen luotaantyöntävä ajatus olla tekemisissä edesvastuuttoman kylvökoneen kanssa. Turha naisia syyttää siitä, jos mies lupaa yhdesän hyvää ja kymmenen kaunista ja sitten kuitenkin toteaa, että ohoh, ei musta olekaan tähän.

        On miehelläkin vastuu, tässä ketjussa nyt vaan puhutaan yh-äidistä. Mutta katson että naisella on isompi vastuu sillä naiselle se lapsi todennäköisesti jää eron sattuessa.

      • tertfgfdc
        Kutta kirjoitti:

        On miehelläkin vastuu, tässä ketjussa nyt vaan puhutaan yh-äidistä. Mutta katson että naisella on isompi vastuu sillä naiselle se lapsi todennäköisesti jää eron sattuessa.

        Totta kai vastuu eron jälkeen on isompi sillä, jonka luo lapsi jää - mutta siitähän sinä et tässä puhunutkaan:

        "Siksi mollataan että suurimmassa osassa tapauksista yh-äidit osoittavat että ovat epäonnistuneet. ***** miesvalinta nyt se isoin osa. Oliskohan kannattanut sitä miestä valitessa käyttää päätä pillun asemasta?"

        Sinähän mollaat nimenomaan yh-äidin kykyä valita lapseelleen isä - et sitä, miten yh-äiti hoitaa lapsensa eron jälkeen! Omassa yhteisössäni ainakin suurin osa yh-äideistä hoitaa lapsensa esimerkillisesti - ja myös lasten etäisät ovat mukana lasten elämässä. No, se taitaa olla heikkoitsetuntoisille miehille suuri uhka... "Ja minähän en vieraan pentua kasvata"... Vaikka heitä ei ole edes pyydetty ko hommaan, sillä näillä lapsilla on jo isä.

    • lifemocker

      mä lainaan nyt itse itseäni:

      asiahan on näin:

      yh naiset luulevat olevansa edelleen yhtä haluttavia kuin lapsettomat ja yyhouden olevan NORMAALIA.

      newsflash: ei se ole normaalia. eikä kyllä haluttavaakaan (tietty sellaisille miehille ok joilla on omiakin lapsia), mutta normaali lapseton mies ei halua mitään extra pakettia vaan samanlaisen ihmisen mikä itsekkin on - lapsettoman. koska elämäntilanteet ovat niiiin erilaiset yyhoilla

      sitten nämä yyhoot itkevät kun eivät vastaakkaan sitä NORMAALIA ihannetta, joka EI OLEKKAAN SE YYHOO ja muitten pitäisi muuttaa omia näkemyksiään KOSKA he ovat OMASTA MIELESTÄÄN "normaaleja" ....ei näin

      sitten jos joku sanoo että se lapseton on kyllä paras naisen niin nämä heikko itsetuntoiset haukkuvat sen ties miksi vain korottaakseen omaa itsetuntoaan. jos sä olet elämässäsi valintoja tehnyt, niin hyväksy se, että kannat myöskin näitten valintojesi seuraukset, äläkä oleta, että sinusta uusi ihanne jotenkin maagisesti yksi kaksi tulee kun sinä tarpeeksi valitat ja itseäsi tarpeeksi petät moisella ajattelulla!

      mäkin olen tatuoitu pitkätukkahippi ENKÄ odota että tämä kaikille olisi ok. miksi edes näin ajattelisin? tykkää ne jotka tykkää, en minä ole sellainen tyyppi, joka kaikkia haluaa miellyttää muutenkaan joten miksi edes alkaa valittamaan, että "yhyy kun naiset nyt ei tykkää pitkähiuksisista miehistä ja/tai tatuoinneista"...mitä vitun väliä oikeesti sillä on jos joku sinusta ei pidä?! se kun on jokaisen oikeus haluta juuri sellaista kumppania kuin sattuukaan haluamaan!

    • hrgjhrh

      höpö höpö, eikähän ne lapset ole kuitenkin ihan yhtä haluttuja, oli se sitten päätynyt eroon tai ei. toi on tosi asia, jotku tykkäää jotku ei, mutta yleistämisestä tässä olikin kyse.

    • tiikeri äiti jo 50 v

      Olen yh-äippä, hyvännäköinen ja haluttava. Ottajia on, mutta eniten ärsyttää, ettei sellaisetkaan ukkomiehet, joilla on omia lapsia halua kasvattaa tai tutustua edes mun lapsiin. Ukot kuvittelee, että voivat olla vain mun kaa. Ikävin kuulemani, yhen ukon mielestä oli, että se on sun poikas. Painotti oikein sanaa sun, kun ei halunnut puuttua mitenkään tilanteeseen. Miten tämä samanen ukko kotona lapsiinsa suhtautuu, ois kiinnostavaa tietää?

      • Paha äiti oot

        "ärsyttää, ettei sellaisetkaan ukkomiehet, joilla on omia lapsia halua kasvattaa tai tutustua edes mun lapsiin"

        Haloo. Nyt jo ukkomieskin on sua fiksumpi. Jos mies on naimisissa ja esittelet sellaisen ystävän omille lapsillesi, aiheutat pelkästään vahinkoa ja kärsimystä omille lapsillesi! Kukaan lapsi ei halua, että oma äiti seukkaa ukkomiehen kanssa. Lisäksi lapsi saa osakseen kiusaamista äitis on h**a linjalla,aikuistekin, ajattelemattomat naapurit halveksuu lapsiasi ja huutaa niille pihalla ilkeyksiä. Oot paha äiti, kun et edes tuon vertaa osaa omien tunteidesi johdattamana ajatella edes omia lapsiasi.

      • no nyt meni yli

        Siinäpä sulle ihmettelimistä. Se samainen ukkomies tykkää omista lapsistaan ja on velvollinen huolehtimaan vain heistä, ei sun lapsista. Vai meinasitko väkisin jonkun ukkomiehen lastesi isäksi pakottaa? Heillä lienee jo isä.

      • Eronnut mama67

        No miksi sen ukon ois oikeasti pitänyt ottaa kantaa SUN poikasi ongelmiin,ei ymmärrä?? En minä oletakaan uuden puolisoni ottavan kantaa tai vastuuta MINUN lapsieni suhteen,enkä edes kuuntelisi hänen neuvojaan..Itse hoidat omasi ja hän omansa.

      • Anonyymi
        Paha äiti oot kirjoitti:

        "ärsyttää, ettei sellaisetkaan ukkomiehet, joilla on omia lapsia halua kasvattaa tai tutustua edes mun lapsiin"

        Haloo. Nyt jo ukkomieskin on sua fiksumpi. Jos mies on naimisissa ja esittelet sellaisen ystävän omille lapsillesi, aiheutat pelkästään vahinkoa ja kärsimystä omille lapsillesi! Kukaan lapsi ei halua, että oma äiti seukkaa ukkomiehen kanssa. Lisäksi lapsi saa osakseen kiusaamista äitis on h**a linjalla,aikuistekin, ajattelemattomat naapurit halveksuu lapsiasi ja huutaa niille pihalla ilkeyksiä. Oot paha äiti, kun et edes tuon vertaa osaa omien tunteidesi johdattamana ajatella edes omia lapsiasi.

        Ukkomiehet käy painaa naisia.

    • ihan--ok--mies

      "Onko naisen vika, kun mies tiukan paikan tullen osoittaa olevansa täysi luuseri?"

      Ei todellakaan ole naisen vika.

    • Miksi ei kiitos

      On ihan normaalia, ja erittäin vastuuntuntoista käytöstä, että ei halua vakavaa suhdetta yh:aan.

      Rakkaus vieraan lapseen ei ole mikään itsestäänselvyys. Vanhemmat luulevat että kaikkien tulisi rakastaa lapsia kuten he itse, mutta ei näin ole. Jos vieras hymyilee lapselle kohteliaisuudestakin, vanhempi hymyilee vielä lastaankin leveämmin, kun oma lapsi on niin rakastettava ja ainutlaatuinen, ja vanhempi luulee saaneensa tästä taas uuden todisteen.

      Nimenomaan vastuulliset ihmiset, jotka ymmärtävät mitä tarkoittaa kasvatusvastuu ja se, että rakentaa pienenkin siteen vieraaseen lapseen, on väärin, jos ei ole halua vastata lapsen tunteisiin, turvallisuushakuisuuteen ja lapsen oikeuttetuihin tarpeisiin. Fiksu on siis se, joka ei halua edes lyhyesti nähdä yh:n lapsia. Ja jos toinen ilmoittaa, että ei halua, fiksu yh ja rakastava vanheempi ymmärtää ja arvostaa tätä, sillä se on juurikin vastuullisuutta ja järkikäytöstä, ja yh:n omien lasten edun mukainen teko. Siis pysyä poissa sellaisten lasten elämässä, joiden tarpeisiin ei halua aidosti vastata.

      • Kahden kauppako?

        Mikä pidättelee? Ei kai se välittäminen nyt niin hankalaa voi olla. Vai voiko muka? Luultavasti sinä olisit juuri sellainen isä, jota eron sattuessa vouti saisi huhuilla muiden viranomaisten kanssa hoitamaan edes osan velvollisuuksistaan. Huh, huh!

      • sekuvaaaan

        Hyvin sanottu ja minä äitinä allekirjoitan tämän mielipiteen täysin.

        En minäkään rakasta muiden lapsia, miksi siis voisin vaatia esim lapsetonta miestä rakastamaan lapsiani kun en äitinä samaan kykenisi.

        Joskus täältä löytää helmiä, sinun mielipiteesi oli minulle sellainen, tallennan sen nauhaani :)

        KIITOS

      • Dino Rex
        Kahden kauppako? kirjoitti:

        Mikä pidättelee? Ei kai se välittäminen nyt niin hankalaa voi olla. Vai voiko muka? Luultavasti sinä olisit juuri sellainen isä, jota eron sattuessa vouti saisi huhuilla muiden viranomaisten kanssa hoitamaan edes osan velvollisuuksistaan. Huh, huh!

        Taas joku "kypsä" moralisoija eksynyt keskustelemaan julkiseen tilaan.

      • Miksi ei kiitos
        Kahden kauppako? kirjoitti:

        Mikä pidättelee? Ei kai se välittäminen nyt niin hankalaa voi olla. Vai voiko muka? Luultavasti sinä olisit juuri sellainen isä, jota eron sattuessa vouti saisi huhuilla muiden viranomaisten kanssa hoitamaan edes osan velvollisuuksistaan. Huh, huh!

        En ole isä, olen nainen.

    • Kahden kauppako?

      Ihan hassu olettamus, että mies voisi jotenkin kääntää äitiyden pois päältä ilmestyessään naisen elämään. Jos nainen on äiti, hän on äiti. Äitiys on suuri osa hänen naiseuttaan. Mutta, mutta. Se ei vähäisimmässäkään määrin vähennä hänen seksuaalisuuttaan tai kyvykkyyttään parisuhteeseen. Ihan älytön ajatus, että mies saisi parisuhteen palvelemaan omia tarpeitaan. Jos lapset ovat olemassa, he ovat olemassa. Moni mies voisi jopa oppia paljon yh-äidin mukana tulevilta lapsilta. Tällä tarkoitan aitoa rakkautta, välittämistä ja toisen huomioimista. Kas kun rakkaus on suurin lahja, minkä lapsilta voi saada. Olivatpa he sitten kenen tahansa alulle saattamia!

      • di id id

        "Moni mies voisi jopa oppia paljon yh-äidin mukana tulevilta lapsilta. Tällä tarkoitan aitoa rakkautta, välittämistä ja toisen huomioimista."

        Tullaanpa sieltä takaisin realismin puolelle.

        Todennäköisimmin lapsilta oppii itsekkyyttä, kurittomuutta, valehtelua ja kiukuttelua. Tätähän lapset suurimmaksi osaksi aikaa ovat. Lapsi on lähtökohtaisesti helvetin itsekäs (perua menneisyydestä, kun vain vahvimmat selvisivät hengissä) ja ne pitää kouluttaa pois itsekkyydestä; opettaa välittämään muista sekä huomioimaan muita.

        Milloin te idiootit lakkaatte katsomasta lapsia ruusunpunaisten lasien läpi?

      • Oma valinta*2

        Kumpikin valitsee osaltaan. Jos toinen ilmoittaa yh:lle, että ei halua lapsia samassa paketissa, yh itse tekee sitten oman valintansa, haluaako edes jatkaa tuollaisen ihmisen kanssa eteenpäin, lapsia suhteeseen sekoittamatta.

    • haluaisin nähdä

      "On ihan normaalia, ja erittäin vastuuntuntoista käytöstä, että ei halua vakavaa suhdetta yh:aan."

      Onko sinusta näyttämään sitä kiveä, johon tämä "totuutesi" on hakattu? .

    • Savustettu pihalle

      Näin se vain menee: mies joka valitsee yh-äidin, joutuu kestämään pennut kaupan päälle. Siinä on turha mistään rakkaudesta lapsiin puhua. Ei sitä vierasta lasta ala noin vain rakastaa. Monesti ei edes pidä niistä, erityisesti jos lapset kokee miehen uhkana joka varastaa niiltä äidin. Sitten kiusataan miestä oikein kunnolla. Lapset pystyy olemaan todella julmia. Tietävät täsmälleen mihin iskeä. Kuinkahan moni mies on ajettu pois lasten toimesta? Ja jos lasten äidille kommentoi niitten paskamaisesta käytöksestä, arvatkaahan kumman puolelle äiti menee?

    • mieheni valinta

      Mieheni on minua selvästi nuorempi, hieman yli kolmenkymmenen, ja lapseton. Minulla on kaksi haastavaa lasta. Toisella on suvussamme kulkeva aspergerin oireyhtymä ja toinen on haastava temperamentiltaan ja vilkkaudeltaan. Mieheni kutsuu lapsiani silti lapsiksemme ja ottaa osaa kasvatukseen. Hän ei ole koskaan luovuttanut vaikka on joutunut kokemaan, kuinka vaikea on voittaa asperger-lapsen luottamusta ja hyväksyntää. Eikä hän ole valittanut vaikka vilkas lapseni joskus koettelee hermoja aika lailla. Silti hän ei koskaan sano minulle "sinun lapsesi" vaan aina puhuu "meidän lapsista". Omaa aikaa hänellä on kun hän käy urheilemassa tai kavereitaan tapaamassa. Hän on mielestäni luopunut paljosta, kun valitsi tulla miehekseni. Hän valitsi vaikean, haastavan osan tässä elämässä. Sen vuoksi arvostan ja rakastan häntä koko sydämestäni.

    • nainen4

      tässähän tämä keskustelu sujuu..jokaisella on omat mielipiteet, ok, selvä, pysyköön miehet pois ketkä eivät suvaitse naisten lapsia, ja naiset pois miesten elämästä kenelle miesten lapset ovat liikaa. Tässä kuitenkin huomaa, kuten edellinenkin on kirjoittanut, että rakastavia miehiä löytyy, hän on ottanut omakseen naisen lapset jotka eivät ole hänen biologisiaan, ja vieläpä on lähtenyt noinkin haastavaan suhteeseen, eiköhän tuossakin rakkaus naiseen sekä hänen lapsiin voita sen, mitä täällä nyt kovasti vauhkotaan, etteikö yh:t kelpaa kenellekkään.

      Ehkä sellaisilla miehillä ei ole tarpeeksi sitä jotain, jos lapset ovat este suhteelle.

      Juu, pennut tulevat kaupan päälle, lähteköön sellainen kauas ja nopiaa kenelle ne ei kelpaa, jatkakoon etsiskelyä jos sattuisi löytämään sitten sellaisen kenellä niitä lapsia ei ole, ja vaikka muuten ei synkkaisikaan, niin voittaako siinä tilanteessa vain se, että lähdenpäp tästä tämän mukaan kun hänellä ei ole niitä lapsia, vaikka nainen ei muuten innostaisikaan...

      • lifemocker

        saman voi sanoa niistä naisistakin: ehkä heillä ei ole sitä jotain kun ei katsota yhtään kenen kanssa niitä kakaroita tehdään

        TAI

        ehkä heillä on "jotain" liikaa ;)

    • Matti3838

      Vastuuntuntoinen mies pystyy rakastumaan yh-äitiin, luuseri ei.

      • lifemocker

        naisillakin pitäisi olla vähän vastuuta ja järkeä päässä ja katsoa kenen kanssa niitä kakaroita aletaan tekemään!

      • elämä on
        lifemocker kirjoitti:

        naisillakin pitäisi olla vähän vastuuta ja järkeä päässä ja katsoa kenen kanssa niitä kakaroita aletaan tekemään!

        Ennalta ei kukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Minä olin mieheni kanssa noin 10 v ja olimme avioliitossa. Silloin katsoimme, että nyt on aika. Mutta miten kävikään. Raskaus oli todella vaikea ja vaarallinen. Suhteemme ei kestänyt koska stressi oli liian kova. Miten minä olisin voinut ennustaa tuon kaiken?

    • jhrth

      "naisillakin pitäisi olla vähän vastuuta ja järkeä päässä ja katsoa kenen kanssa niitä kakaroita aletaan tekemään!" LIFEMOCKER mitä ihmettä?

      Seurustele itse 10 vuotta,tee lapsia ja eroa jonkun syyn takia, senkö jälkeen sinä olet vielä oikeutettu sanomaan MITÄS TEIT TUON KANSSA LAPSIA??

      Jos se vaikka olisit sinä joka olisit esim. pettäny ja sitten sanot noin omalle exällesi?haloo!!!

    • Loisimista

      Tässä oleskeluyhteiskunnassa elokuvan mukaan jo 20 vuotiaat tytöt ovat oppineet että pitää hankkiutua raskaaksi, ja alkaa elämään tuilla. Jos ei aikanaan heti pääse opiskelemaan vaikkapa laulajattareksi, muutakaan ei sitten oteta vastaan, vaan maksatetaan koko oma ja kakaroiden elämä sitten muilla.

      (Pakolaisina tulleet Somali ja muslimivapaamatkustajat harjoittavat samaa.)

      Toivottavasti rahat loppuvat yhteiskunnalta niin tuo oksettava loisiminen saadaan pakon edessä loppumaan.

      Yh tytön on turha luulla enää olevansa samalla viivalla lapsensa kanssa, kuin sellaisen joka on ilman lasta.

      Itselleni on nuori likka Yhna kuvastanut aina vastuutonta helpon elämän tavoittelijaa, loista.

    • Ratikkakuski

      Suurin osa kauhistelijoista on tietenkin itse lapsettomia. Harva lapseton ihminen pitää ideaalitilanteena, että kumppanilla olisi jo ennestään lapsia. Ja miksi pilkan polttopisteessä sitten on nimenomaan äidit? No tietysti siksi, että yhteishuoltajuudesta tai vuoroviikko-systeemin yleistymisestä huolimatta suurin osa eroperheiden lapsista edelleen asuu suurimman osan ajastaan äidillään.

      Jostain syystä muuten kaikista eniten jo valmiiksi lapsia omaavaa kumppania karsastaa lapseton nainen. Ei suinkaan lapseton mies.

    • huuhaaaa

      ninipä, ei tietenkään pidäkkään ideaalitilanteena, ja moni syöksyy jo kauas kun kuulee sanankin lapsi, ja sittenhän on siitä hyvä juttua jatkaa ja kauhistella että sillä saralla jonka tapasin baarissa, olikin lapsi hyi kauheeta kamalaa..!! mutta kun siinä ei loppujen lopuksi mitään pahaa ole jos kemiat kohtaa, niin varmasti lapsetkin siinä menee. mä voisin kyllä veikata vähän samaa,naisilla taas on kovat paineet jos miehellä on lapsia jo ennestään..

      • Ratikkakuski

        Itse seurustelin aikoinaan kahden pitkän parisuhteeni välillä useammankin lähivanhemman kanssa. Hetken naiset yrittivät järjestää kahdenkeskistä aikaa, mutta aika pian minut yritettiin sopeuttaa liian pikaisella aikataululla minulle täysin vieraaseen lapsiperheen arkeen. Yhden kohdalla todella yritinkin, mutta ei siitä minun renttuluonteellani mitään tullut.

        Jälkeenpäin mietittynä ainoa asia, mikä olisi suhteen pelastanut, olisi ollut yhteinen halu saada yhteinen lapsi. Mutta kun minä en ole koskaan halunnut.

      • mieheni valinta
        Ratikkakuski kirjoitti:

        Itse seurustelin aikoinaan kahden pitkän parisuhteeni välillä useammankin lähivanhemman kanssa. Hetken naiset yrittivät järjestää kahdenkeskistä aikaa, mutta aika pian minut yritettiin sopeuttaa liian pikaisella aikataululla minulle täysin vieraaseen lapsiperheen arkeen. Yhden kohdalla todella yritinkin, mutta ei siitä minun renttuluonteellani mitään tullut.

        Jälkeenpäin mietittynä ainoa asia, mikä olisi suhteen pelastanut, olisi ollut yhteinen halu saada yhteinen lapsi. Mutta kun minä en ole koskaan halunnut.

        Minä en oikeastaan yrittänyt edes seurustella nykyisen mieheni kanssa ennen naimisiinmenoa. Miten minulla olisi ollut sellaiseen mahdollisuutta tai aikaa? :). Siispä päätimme mennä naimisiin ja mies tuli osaksi perhettämme. Emme edelleenkään voi tehdä mitään erityistä "kivaa" kaksistaan. Vietämme ihan vaan tavallista lapsiperheen arkea yhdessä. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Yhteinen lapsi on toiveissa, mutta sinulle voin kertoa, että yhteinen lapsi ei pelasta mitään. Päinvastoin...vauvaikä ja sitä seuraava tahtoikä ovat todella koettelevia parisuhteen kannalta.

    • di di di

      Ei tuo lausuma koske pelkästään yh-äitejä.

      Näin naisena en missään tapauksessa halua miestä, jolla on jo lapsia. Kuten joku aiempi sanoi, siinä tulee kuvioon perhe, ei parisuhde. Perhe ilmenee vielä pahimmalla tavalla: olet perheessä se ulkopuolinen.

      Oma vapaus katoaa sekaantumalla lapselliseen kumppaniin. Mitään ei voi suunnitella spontaanisti: jopa pientä lomaakin suunnitellessa täytyy huomioida lapsen aikataulut - siis todellisuudessa on huomioitava miehen eksän, miehen eksän nyksän, eksän nyksien lapsien aikataulut, eksän nyksän eksän aikataulut... Kaikilla muilla on sananvaltaa (koska lapset), sinulla ei (sinullahan on helppoa, kun ei ole lapsia).

      Kun lähtee suhteeseen lapsellisen kanssa, on prioriteettilistalla aina viimeisenä. Kuka tervejärkinen haluaa lähteä sellaiseen suhteeseen? Toki, jos on aikomus tehdä samassa yhteydessä itselleen se "oma perhe" "miehen perheen" lisäksi, niin... No, en oikein ymmärrä tätäkään uusioperseilyä.

      Ei siis isiä minulle. Vain miehiä.

      • Nähty on

        Voi tämä on JUURI NÄIN!!
        "Kun lähtee suhteeseen lapsellisen kanssa, on prioriteettilistalla aina viimeisenä. Kuka tervejärkinen haluaa lähteä sellaiseen suhteeseen? Toki, jos on aikomus tehdä samassa yhteydessä itselleen se "oma perhe" "miehen perheen" lisäksi, niin.."
        Siihen lähdetään a) juuri tuosta syystä ja b) siksi että lähtiessään suhteeseen tätä tosiasiaa EI OSAA/SUOSTU NÄHDÄ niin totena ja väistämättömänä kuin se on. Se tulee ilmi "liian myöhään", ja miehen jättäminen on vaikeaa.
        Siihen sitten lisäksi se, että sitä "omaa perhettä" ei tullutkaan....olet loputtomiin antavana puolena ja mitä saat...sen viimeisen sijan listalla.

    • di di di

      "Kun kukaan ei vaan halua niitä yh äippiä..luulevatko kaikki lapsettomat naispuoliset ihmiset olevan jotenkin fiksumpia? Luulempa että tämä menee päinvastoin, äidit ovat juurikin niitä fiksumpia, mikä tekee niistä elämää kokeneen juuri nimenomaan lapsen kautta, eikai kukaan mieskään ketään täysin bimboa halua? Seksiin kyllä, mutta ei elämään."

      Ja nämä äidit ovat osoittaneet fiksuutensa.. miten? Tässä taas vedetään äitimyyttiä pinnalle ihan kunnolla. Äitiys ei tee kenestäkään fiksua. Se lähinnä kääntää ihmisen itsekeskeiseksi ja sisäänpäin kääntyneeksi (lapsethan mielletään osaksi omaa itseä).

      Voitko todellakin väittää, että lapsia vääntämällä mystisesti kasvatetaan elämänkokemusta vaipanvaihdon ulkopuolelle? Tästä ei ole olemassa mitään todisteita.

      Mut tietty, jos sinun mielestäsi naisista tulee fiksumpia lapsia tekemällä kuin
      - opiskelemalla tieteitä
      - tutustumalla kulttuureihin ja ihmisten käyttäytymiseen
      - tietoisesti kasvattamalla henkisyyttä (ei, tämä ei tule lapsien myötä)
      - ymmärtämällä syy-seuraus-suhteita
      - olemalla oikeudenmukainen

      Hurmoshenkisen ihmisen puhetta. Vanhemmuus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Itse asiassa vanhemmuus tekee henkilöistä perheen ulkopuolisia ihmisiä kohtaan aikaisempaa itsekkäämmän. Ei voi auttaa omia vanhempia, koska lapset. Ei voi joustaa työpaikalla, koska lapset. Ei voi osallistua humanitääriseen toimintaa, koska lapset jne.

      En vielä ole kuullut kenestäkään ihmisestä, joka vasta lapsien tekemisen myötä olisi alkanut parantaa maailmaa. Tai jos ovatkin, on taustalla hyvin itsekäs ajatus: halutaan OMALLE lapselle parempi paikka elää. Ei siinä todellisuudessa naapurin pirjopetterit kiinnosta paskaakaan.

      • Sellaista hommaa

        Harvinaisen hyvin sanottu. Ei juuri lisättävää.

        Itse olen törmännyt lähinnä sellaisiin naisiin, joita äitiys on tyhmentänyt.
        Asiasta taitaa muuten olla tieteellinen tutkimuskin, että äitiys alentaa älykkysosamäärää.

        Ja se itsekkyys on tosiaan sitä, että jos olen lenkittämässä koiraani ja koira pysähtyy tekemään tarpeensa puskaan, niin minun päälleni jyrätään takaapäin, varoittamatta, lastenvaunuilla. Alkaa kärsivällisyys mennä noiden vatipäiden kanssa, seuraava päällejyrääjä löytää itsensä jorpakosta kersansa kanssa.

      • 4t56y5rethgfds

        Ei äitiys kenestäkään fiksua tee itsessään - eikä kai kukaan ole niin väittänytkään?

        Mutta äitiys tekee naisesta vähemmän itsekeskeisen ja asioita laajemminkin ymmärtävän. Vai väitätkö, että esim tieteiden opiskelu tai kulttuureihin tutustuminen lisää myös automaattisesti elämän viisauttasi?
        Äiti voi opiskella tieteitä ja tutustua kulttuureihin, eikö vain? Äiti voi haluta kehittyä ihmisenä, äiti voi ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Äiti voi olla oikeudenmukainen...
        Vai väitätkö, ettei?

        Miksi muuten hyökkäät noin rajusti äitiyttä ja vanhemmuutta vastaan?
        Minä ainakin tiedän, että äitiys on kasvattanut minua ihmisenä paljonkin. Esim kun oppii uusia "juttuja", luulee entistäkin vähemmän tietävänsä jo "kaiken".
        Suosittelen pientä katsantokannan avartamista sinullekin. Lukemalla ei voi tietää, mitä on olla vanhempi.

      • ätyöpöyt

        Ja sinäkö osoitat oman fiksuutesi kirjoittamalla asiantuntijan elkein aihepiiristä, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta muutoin kuin että olet jonkun lapsi?

        Elä enemmän, luulet vähemmän!

      • di di di
        4t56y5rethgfds kirjoitti:

        Ei äitiys kenestäkään fiksua tee itsessään - eikä kai kukaan ole niin väittänytkään?

        Mutta äitiys tekee naisesta vähemmän itsekeskeisen ja asioita laajemminkin ymmärtävän. Vai väitätkö, että esim tieteiden opiskelu tai kulttuureihin tutustuminen lisää myös automaattisesti elämän viisauttasi?
        Äiti voi opiskella tieteitä ja tutustua kulttuureihin, eikö vain? Äiti voi haluta kehittyä ihmisenä, äiti voi ymmärtää syy-seuraus-suhteita. Äiti voi olla oikeudenmukainen...
        Vai väitätkö, ettei?

        Miksi muuten hyökkäät noin rajusti äitiyttä ja vanhemmuutta vastaan?
        Minä ainakin tiedän, että äitiys on kasvattanut minua ihmisenä paljonkin. Esim kun oppii uusia "juttuja", luulee entistäkin vähemmän tietävänsä jo "kaiken".
        Suosittelen pientä katsantokannan avartamista sinullekin. Lukemalla ei voi tietää, mitä on olla vanhempi.

        Äitiys ei tee naisesta vähemmän itsekeskeistä. Kuten sanoin, lapsi koetaan osaksi minuutta. Tavallaan nainen keskittyy jopa aikaisempaa enemmän itseensä, vaikka kokeekin marttyyriutta siitä, miten hän onkin epäitsekäs, kun lastaan hoitaa. Paradoksaalista sikäli, sillä lapsikin on tehty vain omien itsekkäiden halujen pohjalta.

        Luonnollisesti äitiys ei pois sulje mahdollisuutta kehittyä ihmisenä. Ei sellaista kukaan ole väittänyt. Olen väittänyt, ettei pelkkä äitiys tee kenestäkään fiksumpaa.

        Jos henkinen kehityksesi näkökantojen avartumisen saralla on vaatinut lapsien tekemisen, se oli sinun henkilökohtainen metodisi. Tavallaan se on hyvin huolestuttava merkki persoonastasi. Monipuoliseen ajatteluun harjaantunut ihminen osaa yleensä tarkastella asioita monista näkökulmista. Myös vanhempien.

        Ymmärrän varsin hyvin, millaisena vanhemmat kokevat vanhemmuuden. Eri näkökulmista asiaa tarkasteltuna väitän kokemuksen olevan kuorrutettu vahvasti tuntemuksilla. Suurella yhteiskunnallisella valheella vanhemmuuden jumalallisudella ja koetun rakkauden projisoinnista elämänviisaudeksi. Siksi vanhemmat eivät näe heidän käytöksensä olevan itsekeskeistä ja itsekästä, vaan kuvittelevat kehittyneensä ihmisenä.

        Enkä "hyökkää rajusti" äitiyttä ja vanhemmuutta vastaan. Et vain ole tottunut ajattelemaan asioita laajemmassa mittakaavassa ja näkökulmista, jotka poikkevat vanhemman näkökulmasta. Koet sen uhkana arvomaailmallesi, vaikkei kirjoituksissani sellaista ole. Tekstini vain murentaa valheellista käsitystä vanhemmuuden kaikkivoipaisuudesta. Vai voitko todistaa asian olevan toisin TIETEELLISIN tutkimuksin?

        Tiede on lähinnä todistanut vanhempien KOKEVAN olevan epäitsekkäämpiä ja elämässään viisampia. Ei sitä, että vanhemmat olisivat.

      • r5tujykh,n
        Sellaista hommaa kirjoitti:

        Harvinaisen hyvin sanottu. Ei juuri lisättävää.

        Itse olen törmännyt lähinnä sellaisiin naisiin, joita äitiys on tyhmentänyt.
        Asiasta taitaa muuten olla tieteellinen tutkimuskin, että äitiys alentaa älykkysosamäärää.

        Ja se itsekkyys on tosiaan sitä, että jos olen lenkittämässä koiraani ja koira pysähtyy tekemään tarpeensa puskaan, niin minun päälleni jyrätään takaapäin, varoittamatta, lastenvaunuilla. Alkaa kärsivällisyys mennä noiden vatipäiden kanssa, seuraava päällejyrääjä löytää itsensä jorpakosta kersansa kanssa.

        Ehkä kannattaa ottaa "tutkimuksista" pikkuisen enemmän selvää, ennen kuin alkaa "viisastella"...

        http://www.uusisuomi.fi/viihde/37724-aitiys-tekee-alykkaaksi

        Samalla voit miettiä, oletko erityisen skarppi heräillessäsi 2-3 tunnin välein yötä-päivää huolehtimaan jälkeläisesi ravinnon saannista.

        On siinäkin aikuisella ihmisellä murheet, jossei pääse koirineen vandaali-lastenvaunuajelijoiden jaloista pois!

      • di di di
        ätyöpöyt kirjoitti:

        Ja sinäkö osoitat oman fiksuutesi kirjoittamalla asiantuntijan elkein aihepiiristä, josta sinulla ei ole omakohtaista kokemusta muutoin kuin että olet jonkun lapsi?

        Elä enemmän, luulet vähemmän!

        Jahas, jälleen kerran yksi "et voi tietää, koska sinulla ei ole lapsia" -kommentti.

        Mielenkiintoista, miten samat ihmiset kokevat olevansa päteviä kommentoimaan mitä tahansa asiaa ilman omakohtaista kokemusta. Sinullakin lienee mielipide esimerkiksi persuista - ja luultavasti kokisit idioottimaisena vastaheiton "et voi tietää, jos et itse ole persu". Vai mitä?

        Totta kai ihmisillä on asiantuntijuutta aihepiireistä ilman omakohtaisia kokemuksia. Rakettitieteilijä on varmasti alan asiantuntija, vaikkei ole itse kuussa käynytkään. Jokainen ymmärtää, miten vaikeaa raketin operointi kuuhun ja takaisin on, vaikkei itse ole rakettiasiantuntijan työtä tehnytkään.

        Ja lopuksi klassinen "elä enemmän, luulet vähemmän" -heitto. Valitettavasti oikeammin lause menee "tiedä enemmän, luulet vähemmän". Ymmärrätkö eron?

      • 4t56y5rethgfds
        di di di kirjoitti:

        Äitiys ei tee naisesta vähemmän itsekeskeistä. Kuten sanoin, lapsi koetaan osaksi minuutta. Tavallaan nainen keskittyy jopa aikaisempaa enemmän itseensä, vaikka kokeekin marttyyriutta siitä, miten hän onkin epäitsekäs, kun lastaan hoitaa. Paradoksaalista sikäli, sillä lapsikin on tehty vain omien itsekkäiden halujen pohjalta.

        Luonnollisesti äitiys ei pois sulje mahdollisuutta kehittyä ihmisenä. Ei sellaista kukaan ole väittänyt. Olen väittänyt, ettei pelkkä äitiys tee kenestäkään fiksumpaa.

        Jos henkinen kehityksesi näkökantojen avartumisen saralla on vaatinut lapsien tekemisen, se oli sinun henkilökohtainen metodisi. Tavallaan se on hyvin huolestuttava merkki persoonastasi. Monipuoliseen ajatteluun harjaantunut ihminen osaa yleensä tarkastella asioita monista näkökulmista. Myös vanhempien.

        Ymmärrän varsin hyvin, millaisena vanhemmat kokevat vanhemmuuden. Eri näkökulmista asiaa tarkasteltuna väitän kokemuksen olevan kuorrutettu vahvasti tuntemuksilla. Suurella yhteiskunnallisella valheella vanhemmuuden jumalallisudella ja koetun rakkauden projisoinnista elämänviisaudeksi. Siksi vanhemmat eivät näe heidän käytöksensä olevan itsekeskeistä ja itsekästä, vaan kuvittelevat kehittyneensä ihmisenä.

        Enkä "hyökkää rajusti" äitiyttä ja vanhemmuutta vastaan. Et vain ole tottunut ajattelemaan asioita laajemmassa mittakaavassa ja näkökulmista, jotka poikkevat vanhemman näkökulmasta. Koet sen uhkana arvomaailmallesi, vaikkei kirjoituksissani sellaista ole. Tekstini vain murentaa valheellista käsitystä vanhemmuuden kaikkivoipaisuudesta. Vai voitko todistaa asian olevan toisin TIETEELLISIN tutkimuksin?

        Tiede on lähinnä todistanut vanhempien KOKEVAN olevan epäitsekkäämpiä ja elämässään viisampia. Ei sitä, että vanhemmat olisivat.

        Vetoat tieteeseen ja ties mihin... Miksi? Siksi, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta äitinä olosta.

        Olin 35-vuotias, kun lapseni syntyi. Eli olin kyllä ehtinyt tarkastelemaan elämää yhdestä jos toisestakin suunnasta. Kolmekymppisenä ajattelin, että ehkei ole tarkoituskaan, että minusta tulee koskaan äiti, en siis ollut erityisen lapsirakas. Keskityin pitkien opintojen jälkeen uran luomiseen osin ulkomaillakin ja siinä sivussa iloitsin ja toisinaan surin mukana ystäväpiirin perheasioissa. Vaikka olin valinnut erilaisen tien kuin 23-vuotiaana esikoisensa saanut lapsuuden ystäväni, en koskaan kokenut olevani jotenkin "parempi" tai "tietäväisempi" kuin hän. Hänellä oli lapsiperheen arjen mukanaan tuomaa elämänkokemusta ja itselleni käsittämätön taito saada kaikki sujumaan ilman mitään draamoja. Hän ei koskaan sanallakaan vähätellyt minua, vaikka elinkin "itsekkään sinkun" elämää silloin, kun hänellä oli kolme pientä tenavaa.

        Vedät tieteen mukaan mielipiteidesi tueksi... Eikö sinulla muuta ole? Jos tiede kerran sanoo vanhempien kokevan olevansa epäitsekkäämpiä, niin mikset usko asian olevan niin? Väität kokemuksen olevan kuorrutettu vahvasti tuntemuksilla - no millä tavoin sinä sitten asia mittaisit, jollet sillä, miten ihminen kokee ja tuntee? Sinäkin KOET olevasi kovin oikeassa vastarannankiiski-mielipiteinesi... Ei sinunkaan oikeassa olemistasi voida mitenkään tieteellisesti todistaa? Kokemista ja tuntemista tämä elämä on, ei ihmisen mieli oli laboratorio-olosuhde, jossa kaikki tapahtuu tietyn kaavan mukaan.

      • di di di
        4t56y5rethgfds kirjoitti:

        Vetoat tieteeseen ja ties mihin... Miksi? Siksi, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta äitinä olosta.

        Olin 35-vuotias, kun lapseni syntyi. Eli olin kyllä ehtinyt tarkastelemaan elämää yhdestä jos toisestakin suunnasta. Kolmekymppisenä ajattelin, että ehkei ole tarkoituskaan, että minusta tulee koskaan äiti, en siis ollut erityisen lapsirakas. Keskityin pitkien opintojen jälkeen uran luomiseen osin ulkomaillakin ja siinä sivussa iloitsin ja toisinaan surin mukana ystäväpiirin perheasioissa. Vaikka olin valinnut erilaisen tien kuin 23-vuotiaana esikoisensa saanut lapsuuden ystäväni, en koskaan kokenut olevani jotenkin "parempi" tai "tietäväisempi" kuin hän. Hänellä oli lapsiperheen arjen mukanaan tuomaa elämänkokemusta ja itselleni käsittämätön taito saada kaikki sujumaan ilman mitään draamoja. Hän ei koskaan sanallakaan vähätellyt minua, vaikka elinkin "itsekkään sinkun" elämää silloin, kun hänellä oli kolme pientä tenavaa.

        Vedät tieteen mukaan mielipiteidesi tueksi... Eikö sinulla muuta ole? Jos tiede kerran sanoo vanhempien kokevan olevansa epäitsekkäämpiä, niin mikset usko asian olevan niin? Väität kokemuksen olevan kuorrutettu vahvasti tuntemuksilla - no millä tavoin sinä sitten asia mittaisit, jollet sillä, miten ihminen kokee ja tuntee? Sinäkin KOET olevasi kovin oikeassa vastarannankiiski-mielipiteinesi... Ei sinunkaan oikeassa olemistasi voida mitenkään tieteellisesti todistaa? Kokemista ja tuntemista tämä elämä on, ei ihmisen mieli oli laboratorio-olosuhde, jossa kaikki tapahtuu tietyn kaavan mukaan.

        "Jos tiede kerran sanoo vanhempien kokevan olevansa epäitsekkäämpiä, niin mikset usko asian olevan niin?"

        Ihmisen subjektiivinen harhaluulo omasta erinomaisuudestaan ei ole todiste asian paikkansa pitävyydestä. Jos esimerkiksi koet olevasi maailman hyväsydämisin ihminen, onko se totta?

        Mitä muuta pitäisi olla mielipiteiden tueksi kuin tiede? Kaikki, mitä teemme on selitettävissä tieteen kautta. Se on huomattavasti luotettavampi lähestymiskulma kuin ah, niin yleinen mutu.

      • di di di
        4t56y5rethgfds kirjoitti:

        Vetoat tieteeseen ja ties mihin... Miksi? Siksi, että sinulla ei ole omakohtaista kokemusta äitinä olosta.

        Olin 35-vuotias, kun lapseni syntyi. Eli olin kyllä ehtinyt tarkastelemaan elämää yhdestä jos toisestakin suunnasta. Kolmekymppisenä ajattelin, että ehkei ole tarkoituskaan, että minusta tulee koskaan äiti, en siis ollut erityisen lapsirakas. Keskityin pitkien opintojen jälkeen uran luomiseen osin ulkomaillakin ja siinä sivussa iloitsin ja toisinaan surin mukana ystäväpiirin perheasioissa. Vaikka olin valinnut erilaisen tien kuin 23-vuotiaana esikoisensa saanut lapsuuden ystäväni, en koskaan kokenut olevani jotenkin "parempi" tai "tietäväisempi" kuin hän. Hänellä oli lapsiperheen arjen mukanaan tuomaa elämänkokemusta ja itselleni käsittämätön taito saada kaikki sujumaan ilman mitään draamoja. Hän ei koskaan sanallakaan vähätellyt minua, vaikka elinkin "itsekkään sinkun" elämää silloin, kun hänellä oli kolme pientä tenavaa.

        Vedät tieteen mukaan mielipiteidesi tueksi... Eikö sinulla muuta ole? Jos tiede kerran sanoo vanhempien kokevan olevansa epäitsekkäämpiä, niin mikset usko asian olevan niin? Väität kokemuksen olevan kuorrutettu vahvasti tuntemuksilla - no millä tavoin sinä sitten asia mittaisit, jollet sillä, miten ihminen kokee ja tuntee? Sinäkin KOET olevasi kovin oikeassa vastarannankiiski-mielipiteinesi... Ei sinunkaan oikeassa olemistasi voida mitenkään tieteellisesti todistaa? Kokemista ja tuntemista tämä elämä on, ei ihmisen mieli oli laboratorio-olosuhde, jossa kaikki tapahtuu tietyn kaavan mukaan.

        Ai niin - MIHIN minä tarvitsen henkilökohtaista kokemusta äitinä olosta? Mikä se asia on tarkalleen ilmaistuna - siis muuta kuin "et sä vaan voi käsittää tunnesiteitä, kun et ole äiti".

        Pliis. Niin kauan, kun ette osaa määritellä, mihin sitä henkilökohtaista kokemusta tarvitaan, älkää lässyttäkö siitä.

        Jos vetoatte "ymmärtämiseen", määritelkää, mikä on se ymmärrettävä asia, ja millä tavalla vanhemmuus luo sen ymmärtämisen. Jos ette osaa - se vain tarkoittaa, ettette ymmärrä asiaa itsekään.

      • niks3
        di di di kirjoitti:

        Jahas, jälleen kerran yksi "et voi tietää, koska sinulla ei ole lapsia" -kommentti.

        Mielenkiintoista, miten samat ihmiset kokevat olevansa päteviä kommentoimaan mitä tahansa asiaa ilman omakohtaista kokemusta. Sinullakin lienee mielipide esimerkiksi persuista - ja luultavasti kokisit idioottimaisena vastaheiton "et voi tietää, jos et itse ole persu". Vai mitä?

        Totta kai ihmisillä on asiantuntijuutta aihepiireistä ilman omakohtaisia kokemuksia. Rakettitieteilijä on varmasti alan asiantuntija, vaikkei ole itse kuussa käynytkään. Jokainen ymmärtää, miten vaikeaa raketin operointi kuuhun ja takaisin on, vaikkei itse ole rakettiasiantuntijan työtä tehnytkään.

        Ja lopuksi klassinen "elä enemmän, luulet vähemmän" -heitto. Valitettavasti oikeammin lause menee "tiedä enemmän, luulet vähemmän". Ymmärrätkö eron?

        "et voi tietää, jos et itse ole persu" - ontuva vertaus.

        Esimerkkinä: miltä maratonin juokseminen tuntuu? Ei tähänkään voi oikeasti vastata, ellei itse ole maratonia juossut. Voi toki kertoa lukeneensa tai kuulleensa, että se tuntuu siltä ja tältä, mutta se kaikki on vain toisen käden tietoa. Kumman kokemukseen luottaisit ennemmin, sen joka on juossut sen maratonin vai sen, joka on lukenut sen juoksemisesta?

        Samoin rakettitieteilijä-vertaus. Rakettitieteilijällä nimenomaan on omakohtaista kokemusta rakettien (?) suunnittelusta ja tutkimisesta, tuskin hän kuumatkailun asiantuntijana esiintyykään.

        Omakohtaisista kokemuksista syntyy kuin syntyykin sellaista tietoa, jota mistään muualta ei saa. Siis: elä enemmän - tiedä enemmän.

    • dadadadadaa

      sullahan on aika paksua tekstiä..
      eiköhän sitä jokainen kerkiä teattereissa ja lie missä naamiaisissa käymään ennenkuin tekee niitä lapsia.. lasten kanssakin voi opiskella, miksi luulet että lapset ovat este kaikelle, ei ne oikeastaan rajoita elämää, onhan niillä lapsilla se isäkin...jolla ne lapset myös on, ja silloin on aikaa tehdä mitä haluaa......opiskella vaikka sitä tiedettä....

      • di di di

        Ilmeisesti kommenttisi oli tarkoitettu minulle, vaikka toiseen kohtaan vastasitkin.

        "ei ne oikeastaan rajoita elämää"

        Suurinta bullshittiä ikinä. Millä perusteella lapset eivät rajoita elämää? Voidaksesi tehdä jotain - ihan mitä tahansa - joudut tekemään suurehkon määrän poikkeusjärjestelyjä päästäksesi esimerkiksi EDES sinne teatteriin muutamaksi tunniksi. Jo pelkästään arjen pyörittämiseksi olet sidottu n-määrään pakollisia rutineeja ja aikatauluja.

        Miten sinun mielipiteesi menikään, jos kerran
        - aika ennen lapsia on lähinnä naamiaisia ja teatteria (?)
        - lasten jälkeen ei ilmeisesti voikaan
        - mutta yllättäen taas voikin, kun lapset eivät rajoita elämää

        Kohtalaisen suppea maailmankatsomus muutenkin, jos ennen lapsia elämä on pelkkää teatteria. Sellaistako sinun elämäsi oli? Pintaliitoa ja baarielämää? Jos näin oli, älä kuvittele muiden lapsettomien elävän samanlaista elämää.

      • dadadadadaa
        di di di kirjoitti:

        Ilmeisesti kommenttisi oli tarkoitettu minulle, vaikka toiseen kohtaan vastasitkin.

        "ei ne oikeastaan rajoita elämää"

        Suurinta bullshittiä ikinä. Millä perusteella lapset eivät rajoita elämää? Voidaksesi tehdä jotain - ihan mitä tahansa - joudut tekemään suurehkon määrän poikkeusjärjestelyjä päästäksesi esimerkiksi EDES sinne teatteriin muutamaksi tunniksi. Jo pelkästään arjen pyörittämiseksi olet sidottu n-määrään pakollisia rutineeja ja aikatauluja.

        Miten sinun mielipiteesi menikään, jos kerran
        - aika ennen lapsia on lähinnä naamiaisia ja teatteria (?)
        - lasten jälkeen ei ilmeisesti voikaan
        - mutta yllättäen taas voikin, kun lapset eivät rajoita elämää

        Kohtalaisen suppea maailmankatsomus muutenkin, jos ennen lapsia elämä on pelkkää teatteria. Sellaistako sinun elämäsi oli? Pintaliitoa ja baarielämää? Jos näin oli, älä kuvittele muiden lapsettomien elävän samanlaista elämää.

        Joillain vanhemminlla, eronneilla, asiat toimivat, ei ole ongelmaa viedä lapsia isälleen, että pääsee sinne teatteriin.
        ei ole ongelma viedä mummolaan jos haluaa mennä lukemaan tiedettä kirjastoon.
        tässä ongelmaksi muodostuu se, että jokaisella ihmisillä on erilainen tukiverkostokin, apua saa, lapsella on kaksi vanhempaa. mennä vaikka treffeille kun siltä tuntuu viikonloppuisin. ei näistä tarvitse ongelmaa tehdä.
        Olen kerinyt baareissakin käydä, ihan vaikka ennen lapsia, ja myös lapsien olemassa olon jälkeen, kun lapset ovat isällää.

        Minun elämääni äitinä sanottuna, EI RAJOITA JUURI OLLENKAAN, sitten jos tuntuu etten johonkin pääse, onko tuo maailmanloppu, jotain se äitiys ottaa,vielä enemmän antaa!

        ja ne keetkä ei rajoituksia elämään halua,ei varmasti halua lapsia!

      • eufrosyyne von f
        di di di kirjoitti:

        Ilmeisesti kommenttisi oli tarkoitettu minulle, vaikka toiseen kohtaan vastasitkin.

        "ei ne oikeastaan rajoita elämää"

        Suurinta bullshittiä ikinä. Millä perusteella lapset eivät rajoita elämää? Voidaksesi tehdä jotain - ihan mitä tahansa - joudut tekemään suurehkon määrän poikkeusjärjestelyjä päästäksesi esimerkiksi EDES sinne teatteriin muutamaksi tunniksi. Jo pelkästään arjen pyörittämiseksi olet sidottu n-määrään pakollisia rutineeja ja aikatauluja.

        Miten sinun mielipiteesi menikään, jos kerran
        - aika ennen lapsia on lähinnä naamiaisia ja teatteria (?)
        - lasten jälkeen ei ilmeisesti voikaan
        - mutta yllättäen taas voikin, kun lapset eivät rajoita elämää

        Kohtalaisen suppea maailmankatsomus muutenkin, jos ennen lapsia elämä on pelkkää teatteria. Sellaistako sinun elämäsi oli? Pintaliitoa ja baarielämää? Jos näin oli, älä kuvittele muiden lapsettomien elävän samanlaista elämää.

        Sinä näytät päättäneen, että lapset rajoittavat jotenkin elämää. Millä perusteella? Etenkään kuin nämä "elämän rajoittajat" eivät liity mitenkään sinun elämääsi?

        Sinä ja muut tavallasi ajattelevat ovat selvästikin päättäneet, että näin on - vaikka ette edes omaa kokemusta lapsiperheen arjesta. Olet päättänyt, että se on negatiivista ja itsekästä ja ties mitä. Miksi? Sinä olet tehnyt oman valintasi elää lapsettomana - no tämä on oletus, missään ei lue niin, joten korjaa toki, jos olen väärässä? Se on sinun asiasi, sinun päätöksesi ja sinulla on syysi siihen. Syyt, jotka eivät kuulu muille. Miksi siis suorastaan herjaat niitä, jotka valitsevat eri tavalla? Kun joku yrittää sanoa jotain inttämisesi väliin, dissaat kommentit ylimielisellä "sä et ymmärrä mitään, sä oot vaan itsekäs äiti"-höpinällä. Nainen, joka on synnyttänyt lapsen ei siis voi olla omilla aivoillaan ajatteleva yksilö.

        Miksi kaikki tunteisiin pohjautuva toiminta on sinusta niin pahasta? Kaiken pitäisi perustua tieteelle ja kaikkeen pitäisi olla tieteellinen vastaus. Viittaat joka käänteessä "tieteellisyyteen" ja puhut ylevästi "argumentoinnista" - tyhjiä sanoja.

        Oletko tullut koskaan kysyneeksi omalta äidiltäsi, miksi tämä oli niin suunnattoman itsekäs, että halusi sinut, lapsen?

      • di di di
        eufrosyyne von f kirjoitti:

        Sinä näytät päättäneen, että lapset rajoittavat jotenkin elämää. Millä perusteella? Etenkään kuin nämä "elämän rajoittajat" eivät liity mitenkään sinun elämääsi?

        Sinä ja muut tavallasi ajattelevat ovat selvästikin päättäneet, että näin on - vaikka ette edes omaa kokemusta lapsiperheen arjesta. Olet päättänyt, että se on negatiivista ja itsekästä ja ties mitä. Miksi? Sinä olet tehnyt oman valintasi elää lapsettomana - no tämä on oletus, missään ei lue niin, joten korjaa toki, jos olen väärässä? Se on sinun asiasi, sinun päätöksesi ja sinulla on syysi siihen. Syyt, jotka eivät kuulu muille. Miksi siis suorastaan herjaat niitä, jotka valitsevat eri tavalla? Kun joku yrittää sanoa jotain inttämisesi väliin, dissaat kommentit ylimielisellä "sä et ymmärrä mitään, sä oot vaan itsekäs äiti"-höpinällä. Nainen, joka on synnyttänyt lapsen ei siis voi olla omilla aivoillaan ajatteleva yksilö.

        Miksi kaikki tunteisiin pohjautuva toiminta on sinusta niin pahasta? Kaiken pitäisi perustua tieteelle ja kaikkeen pitäisi olla tieteellinen vastaus. Viittaat joka käänteessä "tieteellisyyteen" ja puhut ylevästi "argumentoinnista" - tyhjiä sanoja.

        Oletko tullut koskaan kysyneeksi omalta äidiltäsi, miksi tämä oli niin suunnattoman itsekäs, että halusi sinut, lapsen?

        *huokaus*

        Ymmärrätkö, mikä on rajoite? Lapset tuovat vähimmillään ajankäyttörajoitteen: et voi enää vapaasti päättää ajankäytöstäsi.

        En ole missään väittänyt tämän liittyvän minun elämääni. Olenko?

        Minulle se on negatiivista, kaikille ei. En ole väittänyt sen olevan kaikille negatiivista, vaan etteivät ihmiset käsittele asiaa objektiivisesti, vaan yhteiskunnan tabun tavoin. Ei haluta ymmärtää edes sitä, että lapsien myötä tulee myös työllistäviä ja epämiellyttäviä puolia. Näistähän ei puhuta ääneen - ja luoja paratkoon, jos joku äiti erehtyy tunnustamaan äänen ajatuksiaan, hänet teilataan.

        Erään naisen kommentti oli, että lapset pilaavat vanhempien elämästä ensimmäiset kymmenen vuotta. Sitten helpottaa. Kyseessä oli hyvä vanhempi. Tervejärkinen ja erinomaisesti lapsistaan huolehtiva ihminen.

        Missä näet herjaa? Voisitko osoittaa jonkun tietyn kohdan, joka mielestäsi on herjaamista. En ole haukkunut lapsia räkänokiksi tai vanhempia idiooteiksi, näin esimerkiksi. Olen vain esittänyt valtavirrasta poikkeavia näkökulmia, mikä ei kuplassa eläviä ihmisiä miellytä.

        Olenko väittänyt tunteisiin pohjautuvan toiminnan olevan pahasta? En. Tunne on käyttäytymistämme ohjaava asia. Sitä en sen sijaan katso hyvällä, että tunteiden olemassa olon vuoksi kieltäydytään hyväksymästä tai näkemästä faktoja.

        "Oletko tullut koskaan kysyneeksi omalta äidiltäsi, miksi tämä oli niin suunnattoman itsekäs, että halusi sinut, lapsen?"

        Mitä sinä tällä kysymyksellä yrität minulle kertoa - tai mistä saada minut valaistuneeksi? Osaatko muotoilla, vai oliko tarkoituksesi vain yrittää saada minut häkeltymään? Vastaus on, olen kysynyt. Itsekästähän lapsien tekeminen omaksi iloksi, siinä missä muutkin vastaavat teot. Miten se ei olisi itsekästä?

        Mielestäni jokaisen tulisi kysyä itseltään, mitkä ovat ne itsekkäät syyt, miksi lapsia hankkii. Ei niitä kukaan maailman hyväksi tee. Jos tekisi, on luultavasti hieman harhaiset kuvitelmat omasta suuruudestaan. Kukaan meistä ei ole niin ihmeellinen, että maailma jäisi ikävoimään tekemättömiä lapsia. Lapsi ei ole lahja maailmalle, on vain lahja itselle.

    • murr

      kukaanhan ei ole väittänyt että naisista TULEE FIKSUMPIA LAPSIA TEKEMÄLLÄ, vaan ehkä ajatusmaailma voi olla toinen!

      Joo, vauvat kakkii aika paljon, ja jos muutama kuukausi on aikamoista vaipparumbaa, niin menettääkö siinä koko loppuelämän,vai?

      Sinun lapsesi ilmeisesti käyttäisi niitä vaippoja 10vuotiaaksi asti? kerta et muuta jouda tekemään.

      Minulla on kolme lasta, ihana mies, löysin kaupan kassajonosta.
      Häntä ei lapset haittaa,kyllä me kerkeemme tekemään mitä huvittaa, isä ottaa paljonkin lapsia, meillä on myös aikaa omalle parisuhteeelle!

      Ja kyllä, olen opiskellut yksinhuoltajana aikoinani sairaanhoitajaksi.
      ei ne lapset ole esteitä, ne on ihania jälkeläisiä, jotka sitten myös varmasti voivat hoitaa minua vanhempana, vaikka niiden omien lasten kanssa!!

      • di di di

        "Luulempa että tämä menee päinvastoin, äidit ovat juurikin niitä fiksumpia, mikä tekee niistä elämää kokeneen juuri nimenomaan lapsen kautta,"

        Mikäs tämä aloittajan kommentti sitten on? Tässä on selkeä viittaus siihen, että äideistä tulee fiksumpia lastensa kautta.

        Jos taas vain ajatusmaailma muuttuu, se ei ole fiksuutta.

        "ne on ihania jälkeläisiä, jotka sitten myös varmasti voivat hoitaa minua vanhempana, vaikka niiden omien lasten kanssa!!"

        Tämäkö on mielestäsi fiksuutta? Minusta tuo kuulostaa lähinnä ylenpalttisen itsekkään ihmisen puheelta. Teit lapset, jotka hoitavat sinua vanhempana? Ihan vain tiedoksi, että Suomi on pullollaan vanhuksia, joita omat lapset eivät käy katsomassa kuin maksimissaan pari kertaa vuodessa. Eikä lapsien velvollisuus muutenkaan ole pitää vanhemmistaan huolta. Hyvä vanhempi haluaa lapsilleen onnellisen elämän - ei langettaa päälle vaatimuksia uhrata omaa elämäänsä vaihtamalla vaippoja vanhemmilleen.

    • yksi yh 30

      Pakko ottaa kantaa joihinkin asioihin, paljon oli mielipiteitä laidasta laitaan.

      Ensinnäkin haluan sanoa, että itse yh:na tapailin hetken aikaa lapsetonta miestä. Tyyppi oli kuin toinen pentu! Joten ei kiitos.. lapseni hoidan kyllä mielelläni, mutta äidiksi en ala yli 30vuotiaalle.
      Nyt olen tutustunut mieheen jolla itselläänkin lapsi. Ja kuinka erilainen hän onkaan. Aikuinen.

      Mitä tulee yh:n ulkonäköön. No, jokainen on juuri sellainen kuin on, mutta täytyy sanoa että itse ainakin pidän huolen ulkonäöstäni, olen hoikka ja katson mitä päälleni puen. Joskus ihan oikeasti jopa huvittaa nämä alkoholista paisuneet lapsettomat - minä olen sentään raskauteni takia kantanut yli 20 lisäkiloa, ja sain ne kaikki pois (ja itseasiassa enemmänkin).

      Kyllä se tosiasia taitaa olla niin, että oli sitten lapsia tai ei - voi olla tyhmä ja tai viisas - lihava tai laiha.. tai mitä ikinä. Tämä tuntuu olevan ikuisuuskysymys.
      Jokainen kun vain ymmärtäisi hankkiutua ITSE sellaiseen tilanteeseen joka tuntuu ITSESTÄÄN miellyttävältä. Turhaa sitä on tieten tahtoen alkaa suhteeseen esim. yh:n kanssa, jos kuitenkin haluaa vain parjata.

      Ja vielä lopuksi haluan sanoa omalta kohdaltani sen, miksi niitä lapsia piti sitten tehdä kun jäi yh:ksi. Exäni väitti haluavansa lapsen kanssani, mutta kun lapsi syntyi, olikin mielessä vain muut naiset.. se siitä, jätti minut ja lapsensa. Olisiko pitänyt arvata etukäteen?

    • yksi yh 30

      di di di:lle vielä, on ne yh-isätkin miehiä :)

      Ja vielä tuosta että jos jotain menoja haluaa suunnitella niin pitää ottaa huomioon "lapsen aikataulut - siis todellisuudessa on huomioitava miehen eksän, miehen eksän nyksän, eksän nyksien lapsien aikataulut, eksän nyksän eksän aikataulut...".

      -> minä ainakin tiedän tasan tarkkaan omat vapaani aina siihen asti kun lapsi on 18v. Ja niin tietää lapsen isäkin, joten ei tarvitse kovinkaan kummoista säätöä tehdä jos itse haluaa reissata :)

      • di di di

        Eivät minun näkökulmastani, eivätkä lastensa. Isä on lähinnä isä, vaikka ehkä haluaakin tyydyttää omia tarpeitaan muillakin elämän osa-alueilla. Prioriteetilistalla kaikki muu jää kuitenkin kakkoseksi.

        Ahaa, eli voit lennosta suunnitella itsellesi esimerkiksi kahden viikon matkan? Entä kuukauden loman Australian kiertomatkaa varten? Esitykseen, joka on tarjolla vain omalla hoitoviikollasi?

        Aivan naurettavaa, etteikö kakaroiden kanssa jotain säätöä tarvitsisi tehdä. Ilmeisesti eksälläsi ei ole vielä uusia kuvioita pelissä, jos jaksotus toimii (jos onkin, ja nainen on lapseton, häntä varmasti vituttaa elämänsä säätely teidän lapsienne vuoksi).

    • yksi yh 30

      Sinä di di di haluat siis että vain SINUT otetaan huomioon? Hienoa että kuitenkin itse tiedostat ettet voisi olla yh-isän kanssa, se on jo positiivista.

      Lapsille isä on isä, mutta myös MIES. Aivan kuten äiti on äiti, mutta myös NAINEN. Lapsille on myös opetettava miehen ja naisen erot.

      Ja mitä niihin menoihin tulee, menot varataan niin että tietää olevansa vapaalla, sen mittaisena matkana kun tietää olevansa vapaalla. Yksinkertaista. Niin äiti kuin isäkin toimii siten. Se, miten exäni nykyinen suhtautuu mihinkin asioihin, siitä en tiedä mitään. Hoidan vain omat asiani lapseni suhteen.
      Ja jos exäni nykyistä VITUTTAA järjestellä asioitaan lapsemme takia, toivon todella että ymmärtää häipyä kuvioista mahdollisimman äkkiä.

      Ei pidä tunkeakaan itseään tilanteeseen joka suorastaan vituttaa. Ja pitäähän lapsettomienkin ottaa lomien järjestelyissä huomioon esim omat työkuviot (koska loma on jne, entä jos lomaa ei saakaan juuri silloin kun haluaa ym), ennenkuin alkaa niitä lomia varailemaan. Tuskin se sinäkään lapseton varailet lomia ihan ilman suunnittelemista ja varmistelemista? Siis jos työssä olet.

      • di di di

        "menot varataan niin että tietää olevansa vapaalla, sen mittaisena matkana kun tietää olevansa vapaalla"

        Juuri näin - eli on sidottu lapsien ja eksien aikatauluihin. Miten ihmeessä et ymmärrä vapauden olevan hyvin rajoitettua? Esimerkiksi viikon vapaalla et taatusti ehdi kauas lomailemaan.

        "Ja jos exäni nykyistä ******** järjestellä asioitaan lapsemme takia, toivon todella että ymmärtää häipyä kuvioista mahdollisimman äkkiä."

        Ja ketäs tässä sitten ajatellaan? Todella itsekkäästi VAIN oman lapsen parasta, ei kenenkään muun. Vai näkyikö tässä kommentissa äidillinen fiksuus ja empatiakyky jotenkin? Jäi taas hivenen hämäräksi tämä mystinen äitiyden tuoma lämpö maailmalle.

        "Ja pitäähän lapsettomienkin ottaa lomien järjestelyissä huomioon esim omat työkuviot" ja "Tuskin se sinäkään lapseton varailet lomia ihan ilman suunnittelemista ja varmistelemista? Siis jos työssä olet."

        Totta kai. Lapsellisilla pitää vain tämän LISÄKSI ottaa huomioon paljon enemmän aikatauluja. Huomattavan paljon vaikeampaa, jos ensin tulevat työrajoitteet ja sitten toivoa loman osuvan vapaaviikolleen jne.

        Toisin kuin arvelit, itse olen niin onnellisessa asemassa, että voin vuodessa lomailla pari kuukautta oikeastaan juuri silloin kuin huvittaa. On aika lailla omassa päätäntävallassani, milloin lomani aloitan. Esimiehenä kun ei tarvitse istua kädet savessa vastaamassa tuottavuudesta omin käsin --> vastuualue pyörii ilman minuakin lomani aikana ja joku toinen ottaa hallinnollisen vastuun sillä aikaa. Ylempien toimihenkilöiden esimiehenä toimimisen etuja.

      • di di di

        Ai niin, tämä vielä:

        "Sinä di di di haluat siis että vain SINUT otetaan huomioon?"

        En kai missään näin väittänyt? En vain halua itse huomioida muiden ihmisten lapsia siltä osin, kun se vaikuttaa henkilökohtaiseen elämääni. Lapsellisethan tässä ovat vaatimassa, että maailman täytyy pyöriä heidän lapsiensa ympärillä, eivätkä muut saa asiaa kokea vastenmielisenä.

        Siksi toisekseen, vaikkei tämän keskustelun pitäisi MINUUN kohdistuakaan, voin tämän verran kommentoida asiaa: totta puhuen luonteeltani olen hyvinkin huolehtiva ja muita ajatteleva ihminen. Se vain kohdistuu puolisoon, tiimiläisiini, perheeseeni ja ystäviini - eli ylipäätään kaikkiin läheisiini. Tästä eteenpäin en keskustele henkilökohtaisuuksista.

      • 5768ioukjhfg
        di di di kirjoitti:

        Ai niin, tämä vielä:

        "Sinä di di di haluat siis että vain SINUT otetaan huomioon?"

        En kai missään näin väittänyt? En vain halua itse huomioida muiden ihmisten lapsia siltä osin, kun se vaikuttaa henkilökohtaiseen elämääni. Lapsellisethan tässä ovat vaatimassa, että maailman täytyy pyöriä heidän lapsiensa ympärillä, eivätkä muut saa asiaa kokea vastenmielisenä.

        Siksi toisekseen, vaikkei tämän keskustelun pitäisi MINUUN kohdistuakaan, voin tämän verran kommentoida asiaa: totta puhuen luonteeltani olen hyvinkin huolehtiva ja muita ajatteleva ihminen. Se vain kohdistuu puolisoon, tiimiläisiini, perheeseeni ja ystäviini - eli ylipäätään kaikkiin läheisiini. Tästä eteenpäin en keskustele henkilökohtaisuuksista.

        Yksi kysymys: miksi hyökkäät äitiyttä ja vanhemmutta vastaan näin kärkkäästi ?

        Juttusi ovat auttamattoman kitkeriä ja yksisilmäisiä - itsekkään, itseään hyvin aikuisena pitävän ihmisen lätinöitä. No hyvä: se tuli selväksi, että et arvosta pätkän vertaa äitiyttä. So what?
        Voisipa melkein luulla, että olet saanut nokillesi nimenomaan niin, että joku yh on vienyt miehen sinulta?
        Miten vaan... Onnea valitsemallasi tiellä, pidä se. Älä vain ihmeessä lisäänny!

      • di di di
        5768ioukjhfg kirjoitti:

        Yksi kysymys: miksi hyökkäät äitiyttä ja vanhemmutta vastaan näin kärkkäästi ?

        Juttusi ovat auttamattoman kitkeriä ja yksisilmäisiä - itsekkään, itseään hyvin aikuisena pitävän ihmisen lätinöitä. No hyvä: se tuli selväksi, että et arvosta pätkän vertaa äitiyttä. So what?
        Voisipa melkein luulla, että olet saanut nokillesi nimenomaan niin, että joku yh on vienyt miehen sinulta?
        Miten vaan... Onnea valitsemallasi tiellä, pidä se. Älä vain ihmeessä lisäänny!

        Mikä sinun mielestäsi on aikuisuutta?

        Lähtökohtaisest on ensin määriteltävä termistö, jotta asioista voidaan keskustella.

        No niin, nyt tuotiin esille perinteinen "katkeruuskortti". Ei minulla mitään katkeruutta ole. Lopetaanpa se henkilökohtaisuuksiin meneminen ja yritetään PERUSTELLA, jos näkökanta poikkeaa omastani.

        Ja jälleen kerran "hyökkäät äitiyttä vastaan". Tällaiseen vastasin jossain muussakin kommentissa. En hyökkää. Tarkastelen vain asioita objektiivisesti, enkä ylistä äitiyttä kaikkivoipana asiana. Jos joku ei arvostakaan äitiyttä hurmoshenkisesti, vaan suhtautuu vanhemmuuteen realistisesti, se tekee särön maailmankuvaasi. Sinä koet pienenkin poikkeaman uhkana ja vihamielisenä, koska se sotii omaa arvomaailmaasi vastaan. Eivätkö kaikki olekaan kanssasi samaa mieltä.

        Äitimyyttihän on yhteiskunnallinen tabu. Siihen ei parane koskea. Tokihan sitä valhetta tarvitaan, jotta ihmiset lisääntyvät. Huomattavasti harvempi osa tekisi lapsia, jos yhteiskunnassa keskusteltaisiin realistisesti vanhemmuuden tuomista asioista. Varmasti Vauva-lehden kannessa suloisesti hymyilevä pallero vaikuttaa houkuttelevammalta kuin koliikissa kieriskelevä syö-nukkuu-paskoo-automaatti.

        Vanhemmat tarvitsevat valhetta, missä yksikin lapsen hymy kyllä kuittaa kaiken sen vaivan. Ei niin oikeasti käy. Tutkimuksin on todettu pienten lasten vanhempien olevan kaikkein onnettomimpia elämässään. Tämä on fakta, ei fiktio.

      • kolmekas
        5768ioukjhfg kirjoitti:

        Yksi kysymys: miksi hyökkäät äitiyttä ja vanhemmutta vastaan näin kärkkäästi ?

        Juttusi ovat auttamattoman kitkeriä ja yksisilmäisiä - itsekkään, itseään hyvin aikuisena pitävän ihmisen lätinöitä. No hyvä: se tuli selväksi, että et arvosta pätkän vertaa äitiyttä. So what?
        Voisipa melkein luulla, että olet saanut nokillesi nimenomaan niin, että joku yh on vienyt miehen sinulta?
        Miten vaan... Onnea valitsemallasi tiellä, pidä se. Älä vain ihmeessä lisäänny!

        Ihmettelen samaa kuin edellinen, mitä lapsettomana onnellinen ihminen tekee tällaisessa keskusteluketjussa mesoamassa vuorokauden läpeensä? Muistuttelee lisääntymisen itsekkyydestä ja samalla kertoo omasta valinnastaan olla lapseton puhtaasti itsekkäistä syistä.

        Miksi on niin vihastuttavaa, että toiset ovat itsekkäitä eri tavalla? Vai onko ärsyyntymisen syy kuitenkin joku muu? Pientä alemmuuden tunnetta on ainakin aistittavissa työelämän meriiteillä leveilemisessä, enpä ole huomannut kenekään muun tässä mainostavan asemaansa työyhteisössä. Vaikka jokuhan voi olla sekä äiti että ylempien toimihenkilöiden esimies ;)

    • yksi yh 30

      Mistä olet saanut päähäsi että sitä ollaan vapaalla lapsista vain viikko kerrallaan? Puolin ja toisin.

      Ja yhä edelleen, jos ei nyt esim vaikka exäni nykyinen nainen kärsisi ottaa huomioon myös sitä että lapsen asiat pitää ottaa huomioon, toivoisin naisen valitsevan lapsettoman miehen itselleen ettei tarvitsisi ainakaan lapsen nähden kiukutella kuin toinen lapsi, että kun "minä haluan NYT lomalle mutta kun tuo sun pentus...!" Sellaista esimerkkiä toivon mukaan minun lapseni EI OLE näkemässä.. katsos kun tämä nyxän huomioiminen EI OLE SEN LAPSEN VIKA!

      • di di di

        Ai, onko teillä useinkin parin viikon pätkiä, jolloin lapsi on toisella vanhemmalla? Tosin onhan se vastavuoroisesti yhtä pitkiä pätkiä myös itsellänne, eikö vain?

        Eikä tässä missään vaiheessa ole syytetty LASTA tilanteesta. Vai onko? Lapsen olemassa olo vain aiheuttaa sarjan muita tapahtumia ja rajoitteita.

        No nythän osuit oikeaan: lapsettomien on syytä valita itselleen lapseton kumppani, jos ei halua itselleen uusiolapsiperheen taakkaa. Tästähän tässä ketjussa on ollut kyse. Annoit juuri kommentin alkuperäistä kirjoittajaa vastaan, joka ihmettelee, miksi lapset ovat este.

        I rest my case.

    • ¨'åpäölhjb

      Hyvä kirjoitus!

      Kerronpa oman tarinani: olin 3-kymppinen lapseton virkanainen, kun tapasin nykyisen mieheni. Hän oli 3- ja 7-vuotiaiden poikien "viikonloppuisä" eli ei sinällään mikään lottovoitto itselliseen elämään tottuneelle sinkkunaiselle. Hän sanoi hyvin suoraan, että minun on sitten hyväksyttävä "koko paketti", jos haluan hänen kanssaan parisuhteen. Ja siitä lähdettiin... Vaikka olin auttamattoman tottumaton lapsiin, poikien kanssa löytyi loppujen lopuksi melko helpostikin yhteinen sävel. Ainoa "ukkospilvi taivaalla" oli poikien äiti, jolle oli paha paikka se, että ex löysi uuden ennen kuin hän. Virallisesti olivat eronneet jo pari vuotta ennen minun kuvioihin tulemistani, joten mikään "kodinrikkoja" en ollut.

      Mies on minua 5 vuotta nuorempi ja nyt meillä on jo yhteinenkin lapsonen.
      Kun ajattelen niitä sinkkumiehiä, joita tapailin ennen nykyisen mieheni tapaamista, ero on päivänselvä: 25-30 v sinkkumies painaa baarissa sata lasissa en nyt viitsi sanoa minkä kuva silmissä... Mieletön vauhti päällä ja mitä enemmän naisia kaatuu, sen hohdokkaampaa on elämä... Viikot kituutetaan töissä ja viikonloppuina käyttäydytään kuin innostuneet sonnit!

      Isyys muuttaa miestä siinä, missä äitiys naista. Elämän kokemus lisääntyy vanhemmuuden myötä, vastuuntunto kasvaa, itsekkyys vähenee. Ei eletä yhden ihmisen ehdoilla, vaan homman nimi on "me". Jos tämä ei sovi, miksi pitää kommentoida kiukkuisesti, että yh:t on syvältä ja vknloppuisää ei huoli kukaan?! Senkus sitten haette sellaisen kumppanin, joilla ei ole "rasitteita" lasten muodossa! Helppoa kuin heinänteko!

      • di di di

        Itsekkyyys ei vähene, se vain keskittyy - sanojasi lainaten - MEIDÄN PERHEEN ymäpärille. Muu mailmaa kokee teidät aikaisempaa itsekkäämpinä. Vai oletteko jotenkin alkaneet panostaa yhteiskunnan ja MUIDEN ihmisen puolesta kuin sen oman perheen? Todennäköisesti ette.

        Tarkastelukulmaero - ja iso sellainen.

      • Dino Rex

        Hetkinen, mitä vikaa on omien halujen ympärille keskittyvässä käytöksessä, niin kauan kun se ei muilta ole pois? Ei kellään pitäisi olla mitään nokan koputtamista jos sinkkumies menee baareissa p*llunkuva silmissä. Ei se ole mitenkään sen itsekkäämpää kuin että istuu kotona lukemassa kirjoja, eihän siinäkään tehdä toisten hyväksi yhtään mitään. Ei se kerro mitään vastuuntunnosta että meneekö tuolla p*llunkuva silmissä.

        Monet heistä ovat hyvinkin mallikkaasti asiansa hoitavia ja menestyviä miehiä, joitain se varmaan pelottaakin kun sellainen ei tarvitse vakituista parisuhdetta.

      • ¨'åpäölhjb
        di di di kirjoitti:

        Itsekkyyys ei vähene, se vain keskittyy - sanojasi lainaten - MEIDÄN PERHEEN ymäpärille. Muu mailmaa kokee teidät aikaisempaa itsekkäämpinä. Vai oletteko jotenkin alkaneet panostaa yhteiskunnan ja MUIDEN ihmisen puolesta kuin sen oman perheen? Todennäköisesti ette.

        Tarkastelukulmaero - ja iso sellainen.

        No nyt kun kerran kysyit: kyllä, panostan muidenkin kuin perheemme asioihin. Olen mukana vanhempainyhdistystoiminnassa koko koulun eduksi, samoin jo aiemmin MML:n toiminnassa esim tapahtumia järjestämässä. Mies puuhaa mukana lasten harrastuksissa, kuskaa muitakin kuin omia lapsiamme, tekee talkoojuttuja, että saavat pelimatkoille rahoitusta ym. - ei yksin MEIDÄN lapsemme, vaan se on koko porukan etu. Olen sen verran mukana politiikassa, etta lautakuntatehtävässä otan osaa päätöksen tekoon tuoden toivon mukaan jotain uuttakin näkökulmaa.
        Ja kaikki tämä tehdään ympäristön ja sen lapsien hyvinvoinnin lisäämiseksi niin, että tulotasosta riippumatta lapset voisivat harrastaa monipuolisesti. Perheemme tulotaso on sellainen, ettei em rientoihin osallistuminen johdu siitä, että olisi tarvetta muiden "siivellä" elellä. Kylmästi sanottuna rahalla saa... Mutta se, että on vaikuttamassa yleisesti arvoikkaiksi koettuihin asioihin on ilmasta.
        No, jos tämä on sinusta silkkaa itsekkyyttä, se on sinun näkökulmasi.

        Teetkö muuten itse jotain epäitsekästä vai keskitytkö oman "onton" elämäsi tiedostamisen sijaan vain moittimaan toisin valinneita?
        Kommenttisi ovat valitettavan yksisilmäisiä - vaikuttaa siltä, ettei ajatusmaailmaasi mahdu se, että hyvän yleissivistyksen ja koulutuksen omaavilla "fiksuilla" ihmisillä voi olla lapsia. Miten nuo kaksi asiaa sulkevat toisensa pois?

      • di di di
        ¨'åpäölhjb kirjoitti:

        No nyt kun kerran kysyit: kyllä, panostan muidenkin kuin perheemme asioihin. Olen mukana vanhempainyhdistystoiminnassa koko koulun eduksi, samoin jo aiemmin MML:n toiminnassa esim tapahtumia järjestämässä. Mies puuhaa mukana lasten harrastuksissa, kuskaa muitakin kuin omia lapsiamme, tekee talkoojuttuja, että saavat pelimatkoille rahoitusta ym. - ei yksin MEIDÄN lapsemme, vaan se on koko porukan etu. Olen sen verran mukana politiikassa, etta lautakuntatehtävässä otan osaa päätöksen tekoon tuoden toivon mukaan jotain uuttakin näkökulmaa.
        Ja kaikki tämä tehdään ympäristön ja sen lapsien hyvinvoinnin lisäämiseksi niin, että tulotasosta riippumatta lapset voisivat harrastaa monipuolisesti. Perheemme tulotaso on sellainen, ettei em rientoihin osallistuminen johdu siitä, että olisi tarvetta muiden "siivellä" elellä. Kylmästi sanottuna rahalla saa... Mutta se, että on vaikuttamassa yleisesti arvoikkaiksi koettuihin asioihin on ilmasta.
        No, jos tämä on sinusta silkkaa itsekkyyttä, se on sinun näkökulmasi.

        Teetkö muuten itse jotain epäitsekästä vai keskitytkö oman "onton" elämäsi tiedostamisen sijaan vain moittimaan toisin valinneita?
        Kommenttisi ovat valitettavan yksisilmäisiä - vaikuttaa siltä, ettei ajatusmaailmaasi mahdu se, että hyvän yleissivistyksen ja koulutuksen omaavilla "fiksuilla" ihmisillä voi olla lapsia. Miten nuo kaksi asiaa sulkevat toisensa pois?

        "aikuttaa siltä, ettei ajatusmaailmaasi mahdu se, että hyvän yleissivistyksen ja koulutuksen omaavilla "fiksuilla" ihmisillä voi olla lapsia."

        Mistä näin päättelit? Siitäkö, etten korostanut näiden vanhempin olemassa oloa sinun vahingoksesi?

        Miten miehesi Maanmittauslaitoksen toiminnassa mukanaolo edistää yhteistä hyvää?

        Selvästi teidän "yhteinen hyvänne" keskittyy omien lapsienne ympärille. Olisitteko puuhailemassa mukana, jos teillä EI olisi OMIA lapsia ko. tapahtumien ympärillä. Ette. Leipominen "koko koulun eduksi" on aika lailla taas kakun kuorruttamista kauniimmaksi. Omat lapset ne lähinnä kuviossa kiinnostavat. Asia lakkaa kiinnostamasta, kun omat lapset kasvavat mainittujen piirien ulkopuolelle. Siihen jää se yhteiskunnallinen panostus.

        En lähde keskustelemaan henkilökohtaisesta elämästäni. Se ei ole argumentoinnin kannalta olennaista, enkä minä ole tämän keskustelun aiheena.

      • 10 p di di di:lle!
        di di di kirjoitti:

        Itsekkyyys ei vähene, se vain keskittyy - sanojasi lainaten - MEIDÄN PERHEEN ymäpärille. Muu mailmaa kokee teidät aikaisempaa itsekkäämpinä. Vai oletteko jotenkin alkaneet panostaa yhteiskunnan ja MUIDEN ihmisen puolesta kuin sen oman perheen? Todennäköisesti ette.

        Tarkastelukulmaero - ja iso sellainen.

        di di di, kerrankin joku jolla on kapasiteettia ajatella! Nämä äipät ovat läpeensä itsekkäitä ja keskittyneet vain lisääntymään ja ainoa suvaitsevaisuus tai muiden huomioonottaminen kohdistuu omaan perheeseen. Muuten äitiys muuttaa ihmistä poikkeuksetta suurettoman itsekkääksi. Senhän jo todistaa sekin että maailmassa on liikaa väestöä muutenkin mutta silti pitää oma kakara hankkia kun ne on niin suloisia ja niillä on kiva leikkiä ja ne hoitavat sitten itseä kun ollaan vanhoja. Pelkkää itsekkyyttä!

      • TaHRaToN '''
        10 p di di di:lle! kirjoitti:

        di di di, kerrankin joku jolla on kapasiteettia ajatella! Nämä äipät ovat läpeensä itsekkäitä ja keskittyneet vain lisääntymään ja ainoa suvaitsevaisuus tai muiden huomioonottaminen kohdistuu omaan perheeseen. Muuten äitiys muuttaa ihmistä poikkeuksetta suurettoman itsekkääksi. Senhän jo todistaa sekin että maailmassa on liikaa väestöä muutenkin mutta silti pitää oma kakara hankkia kun ne on niin suloisia ja niillä on kiva leikkiä ja ne hoitavat sitten itseä kun ollaan vanhoja. Pelkkää itsekkyyttä!

        Mutta niin vain sinäkin olet jonkun itsekkään naisen lapsi - vai voitko toiseksi väittää? Oletko kysynyt äidiltäsi, miksi hän päätti olla niin läpeensä itsekäs, että antoi sinulle elämän sen sijaan, että olisit jäänyt pelkäksi tahraksi lakanalle?

        Di di din jutuissa on sentään jonkinlainen logiikka, mutta sinun ja muutaman muun kirjoitus on sen verran typerää lätinää, ettei tuo edellä mainittu tahra-asia olisi ollut ilmeisesti mitenkään merkittävä tappio ihmiskunnan kannalta.

    • yksi yh 30

      "menot varataan niin että tietää olevansa vapaalla, sen mittaisena matkana kun tietää olevansa vapaalla"

      Juuri näin - eli on sidottu lapsien ja eksien aikatauluihin. Miten ihmeessä et ymmärrä vapauden olevan hyvin rajoitettua? Esimerkiksi viikon vapaalla et taatusti ehdi kauas lomailemaan.

      ^^ tuohon haluan vielä sanoa sinulle di di di: mielestäsi vapaus on rajoitettua kun on lapsia.
      Minä taas koen asian niin että vaikka minulla vapaata onkin lapsestani, ja siitäkin ajasta nautin, MUTTA ENNENKAIKKEA MINÄ NAUTIN AJASTA LAPSENI KANSSA, KUN VOIN REISSATA YHDESSÄ LAPSENI KANSSA JA VIETTÄÄ AIKAA HÄNEN KANSSAAN. Lapseni ei ole minulle mikään vapautta rajoittava tekijä. toivon mukaan SINÄ pysyt lapsettomana ja kaukana yh-isistä.

      • di di di

        "toivon mukaan SINÄ pysyt lapsettomana ja kaukana yh-isistä."

        Tämä on vakaa suunnitelmani. Juuri näin. Turhaan toivottelet tuollaisia pahanilkiset ajatukset mielessäsi. Sinähän ajattelet tällaisen elämän olevan rangaistus. Minä ajattelen sen olevan lahja, ihanuutta suorastaan.

    • zipzap3

      Kyllä se vain niin on jotta uusperheet pitäis lailla kieltää. Ainakaan lapsellisten ja lapsettomien ei pitäisi koskaan mennä yhteen. Nimim. kokemusta on.

    • yksi yh 30

      Minä olen enemmän kuin mielelläni äiti, ja joskus tulevaisuudessa toivon mukaan saan vielä toisenkin lapsen.
      En kuitenkaan väheksy myöskään niitä jotka lapsia ei koskaan halua, mutta toivon mukaan ymmärtävät myöskin sen ettei kenenkään lapsista pidä sanoa että NE RAJOITTAVAT. Omat lapset eivät rajoita koskaan vanhempiaan.

      Kuten yllä joku mainitsi, ihanne olisi että lapsettomat päätyvät yhteen, ja lapselliset päätyvät yhteen. Mutta asia ei aina ole niin mustavalkoinen. Ihmiset ovat niin erilaisia, on lapsettomia jotka hyväksyvät yh:t kaikkineen...

      Itse tapailin lapsetonta, ja totesin etten halua sellaista koska oli kuin lapsi itsekin. Itsekäs ja huomioon piti nimenomaan ottaa vain hänet ja hänen halunsa. Kun ei lapsettomalla herralla ollut muusta kokemusta. Niin että voi se vika olla lapsettomassakin, ei aina siinä yh:ssä. En todellakaan väitä että yh:ssa olisi vikaa, etteivät kelpaisi...
      Kuka kelpaa kenellekin, kuka sopii kenellekin. Pääasia lienee ihmisten samanlaisuus!

      Ihanuutta minulle siis on oma lapsi - ja sen mukainen elämä. :)

      • yksi yh 30

        "Eikä tässä missään vaiheessa ole syytetty LASTA tilanteesta. Vai onko? Lapsen olemassa olo vain aiheuttaa sarjan muita tapahtumia ja rajoitteita."

        Lasta ei syytetä mistään mutta kun se AIHEUTTAA SARJAN RAJOITTEITA o.O voi hyvää päivää!

      • di di di
        yksi yh 30 kirjoitti:

        "Eikä tässä missään vaiheessa ole syytetty LASTA tilanteesta. Vai onko? Lapsen olemassa olo vain aiheuttaa sarjan muita tapahtumia ja rajoitteita."

        Lasta ei syytetä mistään mutta kun se AIHEUTTAA SARJAN RAJOITTEITA o.O voi hyvää päivää!

        Onko sinulla vaikeuksia sisäistää lukemaasi?

        Ehkäpä analogia auttaa, kun muutoin lapselliset ovat niin ylikorostetun herkkänahkaisia, jos lapsia edes sivutaan rajoitusten muodossa.

        Sinä olet olemassa ja olet työyhteisön jäsen. Koska olet olemassa työpaikallasi, sen johdosta työantaja joutuu noudattamaan lakeja ja asetuksia, mahdollistamaan työntekosi, tarjoamaan työsuhde-etuja jne. Onko se sinun SYYTÄSI - vai ovatko yllä mainitut ylipäätään seurausta työntekijän olemassa olosta?

        Jestas, mitä herkkänahkaisuutta. Onhan tämä tietysti taas yksi hyvä esimerkki, miten vahva tabu perhe ja lapset todellisuudessa ovat.

      • Sekoitit asiat
        di di di kirjoitti:

        Onko sinulla vaikeuksia sisäistää lukemaasi?

        Ehkäpä analogia auttaa, kun muutoin lapselliset ovat niin ylikorostetun herkkänahkaisia, jos lapsia edes sivutaan rajoitusten muodossa.

        Sinä olet olemassa ja olet työyhteisön jäsen. Koska olet olemassa työpaikallasi, sen johdosta työantaja joutuu noudattamaan lakeja ja asetuksia, mahdollistamaan työntekosi, tarjoamaan työsuhde-etuja jne. Onko se sinun SYYTÄSI - vai ovatko yllä mainitut ylipäätään seurausta työntekijän olemassa olosta?

        Jestas, mitä herkkänahkaisuutta. Onhan tämä tietysti taas yksi hyvä esimerkki, miten vahva tabu perhe ja lapset todellisuudessa ovat.

        Työstä saa työnantaja työsuoritteen ja työntekijä palkan.

        Normaalin työpaikan kanssa et ole tekemisissä 16/7, toisin kuin samassa taloudessa asuvien lasten kanssa. Lasten olemassaolosta et myöskään saa minkäänlaista palkkaa tai bonusta, päinvastoin.

        Ei pidä rinnastaa työelämää siviilielämään, se on huono analogia ja toimimaton vertailukohde.

      • gjgjkägjgjlskfdkk
        yksi yh 30 kirjoitti:

        "Eikä tässä missään vaiheessa ole syytetty LASTA tilanteesta. Vai onko? Lapsen olemassa olo vain aiheuttaa sarjan muita tapahtumia ja rajoitteita."

        Lasta ei syytetä mistään mutta kun se AIHEUTTAA SARJAN RAJOITTEITA o.O voi hyvää päivää!

        Se on vain fakta, että rajoittaa ja paljon! Edella on jo kirjoitettu miten, lue "yksi yh 30" sieltä jos et itse ole asiaa vielä ymmärtänyt. Di di di on pohdiskellut tätä asiaa todella laaja-alaisesti ja on erittäin tietoinen realiteeteistä. Lisäksi hän kirjoittaa selkeästi. Olisi varmasti mielenkiintoista ja valaisevaa keskustella hänen kanssaan muistakin asioista.

      • di di di
        Sekoitit asiat kirjoitti:

        Työstä saa työnantaja työsuoritteen ja työntekijä palkan.

        Normaalin työpaikan kanssa et ole tekemisissä 16/7, toisin kuin samassa taloudessa asuvien lasten kanssa. Lasten olemassaolosta et myöskään saa minkäänlaista palkkaa tai bonusta, päinvastoin.

        Ei pidä rinnastaa työelämää siviilielämään, se on huono analogia ja toimimaton vertailukohde.

        Tässä ei keskusteltu työsuoritteista ja niiden vastikkeista, vaan syyllisyydestä ja syyttömyydestä.

        Jos välttämättä haluat tuolle linjalle lähteä, niin saahan lasten olemassaolosta "palkkaa" ja henkistä tyydytystä - unohtamatta läjää yhteiskunnan tarjoamia tukia, kuten lapsilisät ja tuettu päivähoito.

      • a selfish bitch
        gjgjkägjgjlskfdkk kirjoitti:

        Se on vain fakta, että rajoittaa ja paljon! Edella on jo kirjoitettu miten, lue "yksi yh 30" sieltä jos et itse ole asiaa vielä ymmärtänyt. Di di di on pohdiskellut tätä asiaa todella laaja-alaisesti ja on erittäin tietoinen realiteeteistä. Lisäksi hän kirjoittaa selkeästi. Olisi varmasti mielenkiintoista ja valaisevaa keskustella hänen kanssaan muistakin asioista.

        Ehdotapa hänelle, että perustatte oman universumin tyhmiltä ja itsekkäiltä äideiltä perustavan ryhmän! Ai niin... Se ryhmä tosin kuolee teidän mukananne, koska olette meidän tyhmien ja itsekkäiden äitien yläpuolella, kun ette lisäänny ITSEKKÄÄSTI.

      • Vai niin sanot sinä
        di di di kirjoitti:

        Tässä ei keskusteltu työsuoritteista ja niiden vastikkeista, vaan syyllisyydestä ja syyttömyydestä.

        Jos välttämättä haluat tuolle linjalle lähteä, niin saahan lasten olemassaolosta "palkkaa" ja henkistä tyydytystä - unohtamatta läjää yhteiskunnan tarjoamia tukia, kuten lapsilisät ja tuettu päivähoito.

        "saahan lasten olemassaolosta "palkkaa" ja henkistä tyydytystä"

        No ei todellakaan saa.

        Lähinnä rangaistukselta näyttää lapsiperheen arki. Ei hetken rauhaa eikä hiljaisuutta kun lapset ovat hereillä ja kotona.

        "unohtamatta läjää yhteiskunnan tarjoamia tukia, kuten lapsilisät ja tuettu päivähoito"

        Täysin tarpeettomia palveluita sellaiselle joka ei aio lapsia hankkia.

    • rotta.

      Ihan sama onko yh nainen vai ei ,niin ei ne naisten kriteerit muutu. Kaikki naiset yhtä nirsoja. Pitää olla rikas, komea talon omistaja ennen kuin kelpaa suhteeseen.
      Ja naiset kellä on lapsia niin haluu elättäjän jotta nainen voi sitten hoitaa sitä lastaan miehen kustannuksella.

    • rumamies

      Mina en saa ikinä lapsia enkä edes sitä naista. Eipähän tuu mitään ero ongelmia. Onneksi naiset ei edes tykkää minusta, ei edes kaverina. Onhan tää aika tylsää elämää mut ei voi mittää jos kaikki pitää mua huonona ihmisenä ettei edes kaveri voi olla.

      • nainen4

        Tässäpä minä, ketjun aloittaja, joka itse pohti näitä asioita, koska asiat kiinnostaa monelta kannalta. Minulla on ystäviä, kenellä on uusperhe joka toimii, on niitä ydinperheitä, on ystäviä jotka ottavat myös miehen/naisen lapsineen samassa paketissa jakamaan suhteen ja arjen.

        Hui tätä keskustelun määrää, ja erinäisiä mielipiteitä, joita kyllä uskoin että löytyy,
        täällä on TODELLA hienoja kommentteja!!!!
        Kuitenkin luulen, että lapset eivät ole suhteelle este, ei sellaiselle, ketkä niistä välittää.

        Ehkä mietin näitä asioita, koska olen lapseton ja sinkku tällä hetkellä, ja minulla olisi nyt 4 vuotias tyttö jakamassa arkeni, jonka niin todella toivoisin että hän olisi luonani, ellei hän olisi kuollut vauvana.

        Erosin, koska paine oli kova silloin 4 vuotta sitten, kun vauva kuoli, ja tapahtunut lähensi meitä, mutta minun oli paha olla ja ero oli ratkaisu siihen. rupesin seurustelemaaan uudelleen 3 vuotta sitten, erään isän kanssa, kenellä oli
        3 kappaletta lapsia, ihastuin niihin, koska pidän lapsista. Ero tapahtui muista syistä, ei lapsiin liittyvistä.

        Ehkä vain mietin, miltä tuntuisi olla nyt tässä hetkessä, jos minulla olisi vielä tyttöni, seurustelisinko vielä edes saman miehen kanssa, olisinko jo vaikka naimisissa sen miehen kanssa, olisiko lisää lapsia kenties??
        Vai olisinko uusperhe elämässä, mihin elämäni olisi mennyt.
        Vai olisinko se yksinhuolta äiti?

        Keskusteluni avaus koski kuitenkin vain sitä, mitä mieltä ihmiset yleensä on, olivat asiat sitten miten tahansa, minä varmasti rakastaisin lastani, olisin sitten yksin tai en, jos olisin,varmasti toivoisin että joku huolisi vaikka lapsi olisikin.

        JOku haluaa miehen/naisen kenellä on lapsia, joku ei.
        Ei kai se selviä loppujen lopuksi kuin katsomalla eteenpäin, onko jostain ihmisestä siihen vai ei.
        Näistä on kai turha väitellä sen enempää, koska vaikka viikko tolkulla jatkaisi tätä, sopua ei tulisi?

        Meistä jokainen on niin erilainen, joko pidämme lapsista, tai sitten emme. Joko voimme seurustella uusperhe suhteessa,tai sitten emme.

      • Miksi ei kiitos
        nainen4 kirjoitti:

        Tässäpä minä, ketjun aloittaja, joka itse pohti näitä asioita, koska asiat kiinnostaa monelta kannalta. Minulla on ystäviä, kenellä on uusperhe joka toimii, on niitä ydinperheitä, on ystäviä jotka ottavat myös miehen/naisen lapsineen samassa paketissa jakamaan suhteen ja arjen.

        Hui tätä keskustelun määrää, ja erinäisiä mielipiteitä, joita kyllä uskoin että löytyy,
        täällä on TODELLA hienoja kommentteja!!!!
        Kuitenkin luulen, että lapset eivät ole suhteelle este, ei sellaiselle, ketkä niistä välittää.

        Ehkä mietin näitä asioita, koska olen lapseton ja sinkku tällä hetkellä, ja minulla olisi nyt 4 vuotias tyttö jakamassa arkeni, jonka niin todella toivoisin että hän olisi luonani, ellei hän olisi kuollut vauvana.

        Erosin, koska paine oli kova silloin 4 vuotta sitten, kun vauva kuoli, ja tapahtunut lähensi meitä, mutta minun oli paha olla ja ero oli ratkaisu siihen. rupesin seurustelemaaan uudelleen 3 vuotta sitten, erään isän kanssa, kenellä oli
        3 kappaletta lapsia, ihastuin niihin, koska pidän lapsista. Ero tapahtui muista syistä, ei lapsiin liittyvistä.

        Ehkä vain mietin, miltä tuntuisi olla nyt tässä hetkessä, jos minulla olisi vielä tyttöni, seurustelisinko vielä edes saman miehen kanssa, olisinko jo vaikka naimisissa sen miehen kanssa, olisiko lisää lapsia kenties??
        Vai olisinko uusperhe elämässä, mihin elämäni olisi mennyt.
        Vai olisinko se yksinhuolta äiti?

        Keskusteluni avaus koski kuitenkin vain sitä, mitä mieltä ihmiset yleensä on, olivat asiat sitten miten tahansa, minä varmasti rakastaisin lastani, olisin sitten yksin tai en, jos olisin,varmasti toivoisin että joku huolisi vaikka lapsi olisikin.

        JOku haluaa miehen/naisen kenellä on lapsia, joku ei.
        Ei kai se selviä loppujen lopuksi kuin katsomalla eteenpäin, onko jostain ihmisestä siihen vai ei.
        Näistä on kai turha väitellä sen enempää, koska vaikka viikko tolkulla jatkaisi tätä, sopua ei tulisi?

        Meistä jokainen on niin erilainen, joko pidämme lapsista, tai sitten emme. Joko voimme seurustella uusperhe suhteessa,tai sitten emme.

        "rupesin seurustelemaaan uudelleen 3 vuotta sitten, erään isän kanssa, kenellä oli
        3 kappaletta lapsia, ihastuin niihin, koska pidän lapsista. Ero tapahtui muista syistä, ei lapsiin liittyvistä."

        Juuri tästä varoitin. Vastuullinen aikuinen ei halua tavagta yh:n lapsia, eikä ainakaan ennen kuin on itse täysin varma suhteen kestävyydestä.

        Yh tuo seurustelusuhteensa mukaan lasten elämään, mutta kas-suhde ei kestäkään. Vaikka sinä ihastuit lapsiin, lapsien kannalta olisi ehkä ollut parempi, että sinä et koskaan olisi tullut mukaan heidän elämäänsä. Lapsen oikeus on odottaa kodissaan (lähes asuvalta?) aikuiselta turvaa, rakkautta ja pitkäaikaista vakautta. Mutta kun lapsi on justiinsa ehtinyt kunnolla kiintymään ja luottamaan uuteen ihmiseen,tuo ihminen häviää häönen elämästään- ja ehkä uusi väliaikaisen astuu taas tilalle.

      • nainen4
        Miksi ei kiitos kirjoitti:

        "rupesin seurustelemaaan uudelleen 3 vuotta sitten, erään isän kanssa, kenellä oli
        3 kappaletta lapsia, ihastuin niihin, koska pidän lapsista. Ero tapahtui muista syistä, ei lapsiin liittyvistä."

        Juuri tästä varoitin. Vastuullinen aikuinen ei halua tavagta yh:n lapsia, eikä ainakaan ennen kuin on itse täysin varma suhteen kestävyydestä.

        Yh tuo seurustelusuhteensa mukaan lasten elämään, mutta kas-suhde ei kestäkään. Vaikka sinä ihastuit lapsiin, lapsien kannalta olisi ehkä ollut parempi, että sinä et koskaan olisi tullut mukaan heidän elämäänsä. Lapsen oikeus on odottaa kodissaan (lähes asuvalta?) aikuiselta turvaa, rakkautta ja pitkäaikaista vakautta. Mutta kun lapsi on justiinsa ehtinyt kunnolla kiintymään ja luottamaan uuteen ihmiseen,tuo ihminen häviää häönen elämästään- ja ehkä uusi väliaikaisen astuu taas tilalle.

        Lapset olivat isällään silloin kun isä otti (melko usein). Olin tietoisesti erossa lähes vuoden hänestä aina silloin kun lapset olivat hänelle. Sen takia, että silloin isällä on tarjota isä-lapsi aikaa, johon minä en halunnut tuppaantua heti alkuun, kyllä näin myös lapsia, homma toimi heidän kanssaan.

        Tässä tapauksessa, lapset ovat 13 vuotiaita, ja heillä tuntui olevan jo niin omat menot,ja kaverit, etten todella ole pilannut mitään heidän elämässään.
        Ja itseasiassa, tyttö soittaa minulle vieläkin välillä ja kyselee lähtisinkö pelaamaan esim.tennistä.

        Kaikkeen on niin hyvä ottaa kantaa, kun ei kaikkea tiedä kuitenkaan.
        Eivät lapset siitä ole milläänlailla kärsineet.

      • nainen4
        nainen4 kirjoitti:

        Lapset olivat isällään silloin kun isä otti (melko usein). Olin tietoisesti erossa lähes vuoden hänestä aina silloin kun lapset olivat hänelle. Sen takia, että silloin isällä on tarjota isä-lapsi aikaa, johon minä en halunnut tuppaantua heti alkuun, kyllä näin myös lapsia, homma toimi heidän kanssaan.

        Tässä tapauksessa, lapset ovat 13 vuotiaita, ja heillä tuntui olevan jo niin omat menot,ja kaverit, etten todella ole pilannut mitään heidän elämässään.
        Ja itseasiassa, tyttö soittaa minulle vieläkin välillä ja kyselee lähtisinkö pelaamaan esim.tennistä.

        Kaikkeen on niin hyvä ottaa kantaa, kun ei kaikkea tiedä kuitenkaan.
        Eivät lapset siitä ole milläänlailla kärsineet.

        Tähän jäi vielä sanomatta, että kun kukaan ei osaa sitä tulevaisuuttakaan ennustaa.. eihän kukaan kohta tekisi lapsia tai menisi naimisiin tai edes lottoaisi, jos tietäisi ettei siitä mitään tule.

        Kyllä, pitää olla jonkunlainen pohja alla,ennenkuin toisen lapset tulevat kuvioihin.

      • Miksi ei kiitos
        nainen4 kirjoitti:

        Lapset olivat isällään silloin kun isä otti (melko usein). Olin tietoisesti erossa lähes vuoden hänestä aina silloin kun lapset olivat hänelle. Sen takia, että silloin isällä on tarjota isä-lapsi aikaa, johon minä en halunnut tuppaantua heti alkuun, kyllä näin myös lapsia, homma toimi heidän kanssaan.

        Tässä tapauksessa, lapset ovat 13 vuotiaita, ja heillä tuntui olevan jo niin omat menot,ja kaverit, etten todella ole pilannut mitään heidän elämässään.
        Ja itseasiassa, tyttö soittaa minulle vieläkin välillä ja kyselee lähtisinkö pelaamaan esim.tennistä.

        Kaikkeen on niin hyvä ottaa kantaa, kun ei kaikkea tiedä kuitenkaan.
        Eivät lapset siitä ole milläänlailla kärsineet.

        Ok, otan sanani kohdaltasi takaisin, sillä 13v teini on eri asia kuin 5v ja useimmiten senikäinene ymmärtänee jo, että isän naisystävä ei ole hänen oma turvansa eikä sellaista aikuisturvaa enää kaipaa, kuten tarvitsee vielä lapsenikäinen.

      • nainen4
        Miksi ei kiitos kirjoitti:

        Ok, otan sanani kohdaltasi takaisin, sillä 13v teini on eri asia kuin 5v ja useimmiten senikäinene ymmärtänee jo, että isän naisystävä ei ole hänen oma turvansa eikä sellaista aikuisturvaa enää kaipaa, kuten tarvitsee vielä lapsenikäinen.

        Juu, kyllä iälläkin on näissä asioissa merkitystä,paljonkin.
        Enkä itsekkään tiedä, olisinko kyennyt oman tilanteeni huomioon ottaen voinut ruveta seurustelemaan kyseisen miehen kanssa, jos hänellä olisi ollut vaikka 1 vuotias lapsi.

    • loogista

      Yh-naiset eivät ole haluttuja parisuhdemarkkinoilla, totta se on.

      Raskaus sekoittaa naisen aivotoiminnan, naisista tulee sekavia ja nalkuttavia. Istuminen hiekkalaatikon ääressä tyhmentää ajan kanssa. Lasten hankinnan jälkeen naiset eivät osaa muuta ajatella kuin lapsiaan, lässyttävät ja hoitavat-ja yhä nalkuttavat. Lasten hankinnan myötä naiset rupsahtavat;iho kuivuu, rinnat venyvät, vatsanahka roikkuu, on raskausarpia,suonikohjua, inkontingenssia.

    • asterixia

      di di di:lle

      Laitan kommenttini tänne muiden perään, koska en löytänyt oikealta tuntuvaa "kolosta".

      Olen kohtapuoliin ensimmäisen kerran mummoksi tuleva nainen, työelämässä mukana oleva, eronnut akateeminen nainen. Luin läpi ketjun sisältöä huomoini kiinnittyessä erityisesti sinun, "di di di" kommentteihisi.
      Oletko koskaan tullut keskustelleeksi näkemyksistäsi äitisi kanssa? Oletko koskaan kysynyt, miten hän on kokenut äidiyden ja sen mahdollisesti tuomat muutokset itsessään ja käyttäytymisessään?
      Voisi olla suht hedelmällinenkin keskustelu, saisit ehkä jotain "pureskeltavaa" tieteellistä pohjaa oleville väitteillesi. Vanhempana ihmisenä sanoisin, että sinulta taitaa kosolti puuttua uskallusta, mitä elämään tulee. Sinä olet kaiketi ns kouluja käynyt ja maailmaa nähnyt - mutta oletko tuttu itse elämän ja sen eri sävyjen kanssa vai haetko kaikkeen tueksi vastauksia tieteestä? Vaikuttaa siltä, että olet rajannut elämäsi raameihin "näin sen pitää mennä" ja kaikki se, mitä et koe ymmärtäväsi, ei ole edes sen arvoista, että yrittäisit ymmärtää.
      Ai niin, sinähän et halunnut, että mentäisiin henkilökohtaisuuksiin, joten jätetään nämä vanhan akan höpinät sikseen...

      Joku sanoo edempänä, että elä enemmän, luulet vähemmän. Sinä korjaat sen oitis muotoon tiedä enemmän, luulet vähemmän. Minä jatkan edelleen sanomalla, että kun luulet tietäväsi vähemmän, tiedätkin todellisuudessa aimoannoksen enemmän. Voit päntätä kirjatietoa päähäsi urakalla, mutta jos osaat asioita vain ulkoa osaamatta soveltaa tietojasi käytännön elämään, olet vielä kaukana todellisesta tietämyksestä.

      Jatkan matkaa ja toivotan hyvää kevättä. Minulle ja kaltaisilleni ensimmäinen kevään merkki on sen tietyn tuoksun aiheuttama mukava ailahdus mielessä - sinulle se on epäilemättä jotain eksaktimpaa tyyliin kun vuorokauden keskilämpötila on X astetta, voidaan katsoa kevään alkaneeksi :)

      • di di di

        Ensimmäisestä mummoitumisestasi päätellen olemme samaa ikäluokkaa. Oletukseesi nivoutuukin stereotypiä, jonka mukaan lapsettomat ovat vain nuoria tai kypsymättömiä.

        Näinhän ei ole.

        Käänsit "argumentointisi" tunnepohjaiseksi, kuuntelemaan "elämän eri sävyjä". Tulkittuna sitä samaa hurmostelua kuin muillakin, vailla realiteetteja. Kun argumentointikyky loppuu, siirrytään näihin vailla todellisuuspohjaa oleviin argumentteihin. Pystytkö määrittelemään, mikä on tämä "elämän eri sävy". Et.

        "Vaikuttaa siltä, että olet rajannut elämäsi raameihin "näin sen pitää mennä" ja kaikki se, mitä et koe ymmärtäväsi, ei ole edes sen arvoista, että yrittäisit ymmärtää."

        Väittäisin, vallan rohkeasti, että tämä on virhe, johon juuri sinä ja kaltaisesi lankeavat. Ajattelukyky ei riitä lapsiperhe-elämän ja tunteiden seassa vellomisen ulkopuolelle. Jos kapasitteetti tähän riittäisi, kykenisit ymmärtämään elämän olevan sarja toistuvia malleja ja prosesseja, joita voidaan tarkastella eri näkökulmista. Jokainen näkökulma on katsojansa totuus. Kokonaisuutta voidaan ymmärtää vain tarkastelemalla asiaa kaikista näkökulmista.

        "Joku sanoo edempänä, että elä enemmän, luulet vähemmän. Sinä korjaat sen oitis muotoon tiedä enemmän, luulet vähemmän. Minä jatkan edelleen sanomalla, että kun luulet tietäväsi vähemmän, tiedätkin todellisuudessa aimoannoksen enemmän. "

        Eläminen itsessään - eli hengittäminen ja fyysiset toiminnot - eivät lisää kenenkään oppimista maailmasta. Omaksuttu tieto sen sijaan näin tekee. Tietoa on yhtä lailla kokemusperäisesti hankittu, omakohtainen tieto omasta näkökulmasta kuin kirjaviisauskin. Siksi kirjoittajan viesti oli väärä.

        Jälkimmäisestä kommentistasi olen osittain samaa mieltä. Kun tietää riittävästi (ja sisäistää sen), vasta ymmärtää, miten vähän todellisuudessa ymmärtääkään. Tästä tilanteesta voi tiestysti edetä jälleen tietämisen tilaan oppimisen kautta. Valitettavasti suhteellisen harva tämän ymmärtää.

        Hassua tässä keskustelussa on, että kuvittelet tietäväsi asioista ja elämästä enemmän. Vain siksi, että tarkastelen tätä nimenomaista asiaa analyyttisesti, ilman hurmoshenkisyyttä. Jättäen pois sosiaalisesti hyväksyttävät mantrat perhe-elämästä.

        Ei tieteellinen lähestymistapa poista kenestäkään tunteita: rakkautta, innostunteisuutta, euforiaa, iloa tulevasta keväästä. On kuitenkin syytä ymmärtää, milloin perustelee asioita ilman todellisuuspohjaa, vain tunteisiin vedoten ja milloin asiat nähdään realistisena, todellisuuden linssien läpi - tapahtumina. Vrt. äidin kuvailu oman lapsena käytöksestä vs. psykologin kuvaus ko. lapsen käytöksestä. Luultavasti ero olisi aika suuri ja äiti tietyissä tapauksissa perin loukkaantunut.

    • la la la

      Hui kamala jos tuollaiset "uraohjukset" kuten di di di ovat haluttuja parisuhdemarkkinoilla! Sen mitä hänen kirjoituksiaan olen tässä nyt lukenut, on mielikuvani se että on todellinen pomottaja, nipottaja ja nirppanokka!

      Ei sillä oikeasti ole mitään tekemistä yksinhuoltajuuden kanssa, onko haluttu vai ei. Kyse on IHMISEN LUONTEESTA, niille jotka oikeasti välittävät ja haluavat oikeasti välittää toisesta.

      Itse ottaisin mieluummin yh:n joka on luonteeltaan ihana ja rakkautta olisi oikeasti, kun lapsetonta joka on kylmä kuin kivi ja suhde hyvin äkkiä pelkkää kulissia.

      • di di di

        Oi voi, oletukset ovat jälleen kerran pielessä. Milloin opitte tarkastelemaan asioita tekemättä täysin perusteettomia johtopäätöksiä?

        Vaikken henkilökohtaisuuksiin välittäisi mennäkään: kyllä, olen erittäin haluttu parisuhdemarkkinoilla - muut avut nyt tarkoituksellisti pois jättäen - koska olen yhtä aikaisesti lempeän ja hellyyttä ja huolenpitoa jakavan lisäksi myös järkevä ja tasapainoinen.

        Enkä ole uraohjuskaan, tietoinen valinta. Tiimiläiseni ovat koko yrityksen tyytyväisimpiä henkilöitä, koska johtamistapani on yhtä aikaa ihmisläheinen kuin johtavakin. He tietävät voivansa turvautua minuun tarvittaessa. En jätä heitä koskaan yksin, jos he apua kaipaavat.

        Valitettavasti olet väärässä. Lapsettomien ihmisten näkökulmasta lapset harvemmin ovat plussaa. Jokainen vain tekee omalla kohdallaan valinnan, onko parisuhde yyhoon kanssa riittävän arvokas voittaakseen lapsien tuoman harmin. Toisille ihmisille olemassa olevat lapset ovat varsin pieni miinus, suorastaan huomaamaton. Toisille taas järkyttävän pitkä viiva, jonka ylitse ei pääse millään. Toki, jos yhäri sattuu olemaan ihana luonteeltaan, on hänellä huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada itselleen lapset kuittaavat plussat puolelleen.

        "Itse ottaisin mieluummin yh:n joka on luonteeltaan ihana ja rakkautta olisi oikeasti, kun lapsetonta joka on kylmä kuin kivi ja suhde hyvin äkkiä pelkkää kulissia."

        Mutta kaikkein mieluiten ottaisit lapsettoman, joka on luonteeltaan ihana ja rakkautta olisi oikeasti, vai mitä? Miksi aina näillä keskustelupalstoilla heitetään vastakkain toisiaan poissulkevat vaihtoehdot? Aivan yhtä suurella todennäköisyydellä lapsellinen on kylmä kuin kivi kuin lapseton sydämellinen.

      • siiikkaaaa
        di di di kirjoitti:

        Oi voi, oletukset ovat jälleen kerran pielessä. Milloin opitte tarkastelemaan asioita tekemättä täysin perusteettomia johtopäätöksiä?

        Vaikken henkilökohtaisuuksiin välittäisi mennäkään: kyllä, olen erittäin haluttu parisuhdemarkkinoilla - muut avut nyt tarkoituksellisti pois jättäen - koska olen yhtä aikaisesti lempeän ja hellyyttä ja huolenpitoa jakavan lisäksi myös järkevä ja tasapainoinen.

        Enkä ole uraohjuskaan, tietoinen valinta. Tiimiläiseni ovat koko yrityksen tyytyväisimpiä henkilöitä, koska johtamistapani on yhtä aikaa ihmisläheinen kuin johtavakin. He tietävät voivansa turvautua minuun tarvittaessa. En jätä heitä koskaan yksin, jos he apua kaipaavat.

        Valitettavasti olet väärässä. Lapsettomien ihmisten näkökulmasta lapset harvemmin ovat plussaa. Jokainen vain tekee omalla kohdallaan valinnan, onko parisuhde yyhoon kanssa riittävän arvokas voittaakseen lapsien tuoman harmin. Toisille ihmisille olemassa olevat lapset ovat varsin pieni miinus, suorastaan huomaamaton. Toisille taas järkyttävän pitkä viiva, jonka ylitse ei pääse millään. Toki, jos yhäri sattuu olemaan ihana luonteeltaan, on hänellä huomattavasti paremmat mahdollisuudet saada itselleen lapset kuittaavat plussat puolelleen.

        "Itse ottaisin mieluummin yh:n joka on luonteeltaan ihana ja rakkautta olisi oikeasti, kun lapsetonta joka on kylmä kuin kivi ja suhde hyvin äkkiä pelkkää kulissia."

        Mutta kaikkein mieluiten ottaisit lapsettoman, joka on luonteeltaan ihana ja rakkautta olisi oikeasti, vai mitä? Miksi aina näillä keskustelupalstoilla heitetään vastakkain toisiaan poissulkevat vaihtoehdot? Aivan yhtä suurella todennäköisyydellä lapsellinen on kylmä kuin kivi kuin lapseton sydämellinen.

        "Jokainen vain tekee omalla kohdallaan valinnan, onko parisuhde yyhoon kanssa riittävän arvokas voittaakseen lapsien tuoman harmin. Toisille ihmisille olemassa olevat lapset ovat varsin pieni miinus, suorastaan huomaamaton. Toisille taas järkyttävän pitkä viiva, jonka ylitse ei pääse millään"

        TÄMÄ on totta, MUTTA ei ensimmäisen lauseen loppu, voittamaan lapsien tuoman harmin??minkä hemmetin harmin, lapset voivat olla myös mukavia, oletko sitä ajatellut???
        JOS TAPA on jo tuollainen ajatella, harmia ne varmasti silloin ovatkin!!!!!

        Mutta jos uudelle kumppanille lapset ovat melkein huomaamattomia,ne ei todella häiritse.

    • nainen4

      Tässäpä minä, ketjun aloittaja, joka itse pohti näitä asioita, koska asiat kiinnostaa monelta kannalta. Minulla on ystäviä, kenellä on uusperhe joka toimii, on niitä ydinperheitä, on ystäviä jotka ottavat myös miehen/naisen lapsineen samassa paketissa jakamaan suhteen ja arjen.

      Hui tätä keskustelun määrää, ja erinäisiä mielipiteitä, joita kyllä uskoin että löytyy,
      täällä on TODELLA hienoja kommentteja!!!!
      Kuitenkin luulen, että lapset eivät ole suhteelle este, ei sellaiselle, ketkä niistä välittää.

      Ehkä mietin näitä asioita, koska olen lapseton ja sinkku tällä hetkellä, ja minulla olisi nyt 4 vuotias tyttö jakamassa arkeni, jonka niin todella toivoisin että hän olisi luonani, ellei hän olisi kuollut vauvana.

      Erosin, koska paine oli kova silloin 4 vuotta sitten, kun vauva kuoli, ja tapahtunut lähensi meitä, mutta minun oli paha olla ja ero oli ratkaisu siihen. rupesin seurustelemaaan uudelleen 3 vuotta sitten, erään isän kanssa, kenellä oli
      3 kappaletta lapsia, ihastuin niihin, koska pidän lapsista. Ero tapahtui muista syistä, ei lapsiin liittyvistä.

      Ehkä vain mietin, miltä tuntuisi olla nyt tässä hetkessä, jos minulla olisi vielä tyttöni, seurustelisinko vielä edes saman miehen kanssa, olisinko jo vaikka naimisissa sen miehen kanssa, olisiko lisää lapsia kenties??
      Vai olisinko uusperhe elämässä, mihin elämäni olisi mennyt.
      Vai olisinko se yksinhuolta äiti?

      Keskusteluni avaus koski kuitenkin vain sitä, mitä mieltä ihmiset yleensä on, olivat asiat sitten miten tahansa, minä varmasti rakastaisin lastani, olisin sitten yksin tai en, jos olisin,varmasti toivoisin että joku huolisi vaikka lapsi olisikin.

      JOku haluaa miehen/naisen kenellä on lapsia, joku ei.
      Ei kai se selviä loppujen lopuksi kuin katsomalla eteenpäin, onko jostain ihmisestä siihen vai ei.
      Näistä on kai turha väitellä sen enempää, koska vaikka viikko tolkulla jatkaisi tätä, sopua ei tulisi?

      Meistä jokainen on niin erilainen, joko pidämme lapsista, tai sitten emme. Joko voimme seurustella uusperhe suhteessa,tai sitten emme.

    • nainen4

      tupsahti sitten muutamaan otteeseen johonkin väliin..
      kä keskustelu niin kuumana että menee nappulatkin sekaisin;)

    • hyvä di di di

      di di di on ainoa järkevä, asioita syvällisesti ja monelta kannalta pohdiskellut kirjoittaja. Äitiys ja lapset ovat vain tabuja tässä yhteiskunnassa eikä mitään niitä oikeutetustikin arvostelevia näkökantoja saa esittää ilman teilaamista. Olen samaa mieltä jossain ylempänä kirjoittavan henkilön kanssa, olisi ilo keskustella di di di-nimimerkin kanssa muistakin aiheista kuin tästä koska kapasiteettiä älykkääseen keskusteluun hänellä olisi varmasti monestakin aiheesta.

      • Elä ja anna muiden

        Kaikilla on järkeviä selityksiä, omalta näkökulmaltaan. Kukin saa onneksi Suomessa valita itse, haluaako vanhemmaksi vai ei, haluaako uusperheeseen vai ei. Jokaisen valinta on hänen omansa, ja siten hänelle järkevä. Mutta turhaa on syyllistää ja haukkua muiden elämänvalintoja, se on vain tyhmää. Ihmisiä on erilaisia, elä ja anna muidenkin elää, valitsemallaan tavalla ja arvosta muita kuten arvostat itseäsi.

      • jaa??
        Elä ja anna muiden kirjoitti:

        Kaikilla on järkeviä selityksiä, omalta näkökulmaltaan. Kukin saa onneksi Suomessa valita itse, haluaako vanhemmaksi vai ei, haluaako uusperheeseen vai ei. Jokaisen valinta on hänen omansa, ja siten hänelle järkevä. Mutta turhaa on syyllistää ja haukkua muiden elämänvalintoja, se on vain tyhmää. Ihmisiä on erilaisia, elä ja anna muidenkin elää, valitsemallaan tavalla ja arvosta muita kuten arvostat itseäsi.

        Jaa missä kohtaa elämänvalintoja haukutaan? :O En mä vaan sellasta huomannut.

      • t4erdf3wesd
        jaa?? kirjoitti:

        Jaa missä kohtaa elämänvalintoja haukutaan? :O En mä vaan sellasta huomannut.

        No luepas tarkemmin - onko di di di kirjoittanut yhtäkään kommenttiaan ilman sen seikan korostamista, että ÄIDIT OVAT LÄPEENSÄ ITSEKKÄITÄ ?!
        Kyllä se minusta vahvasti viittaa elämänvalintojen arvostelemiseen, että pitää toista itsekkäänä, kun hän on valinnut äitiyden.

      • di di di
        t4erdf3wesd kirjoitti:

        No luepas tarkemmin - onko di di di kirjoittanut yhtäkään kommenttiaan ilman sen seikan korostamista, että ÄIDIT OVAT LÄPEENSÄ ITSEKKÄITÄ ?!
        Kyllä se minusta vahvasti viittaa elämänvalintojen arvostelemiseen, että pitää toista itsekkäänä, kun hän on valinnut äitiyden.

        Ihminen tekee jokaisen valintansa itsekkäistä lähtökohdista. Niin äidit, isät, lapset, sinä kuin minäkin.

        Kukaan ei tee valintoja, joista ei saisi itselleen jonkinlaista mielihyvää tai tyydytystä, tavalla tai toisella. Olkoonkin, että itsekkäiden valintojemme sivutuotteena joku muukin voi kokea mielihyvää asiasta. Joskus taas käy päinvastoin ja joku kärsii.

        Myös lapsien tekeminen kuuluu tähän kategoriaan. Siksi toisekseen vanhempien väittämistä itsekkäiksi on sentään jotain logiikkaa. He valinnoillaan vaikuttavat muiden ihmisten elämään ja saavat siitä itse kicksejä.

        Huomaa, etten väitä vanhempia YHTÄÄN sen itsekkäämmäksi kuin ketään muutakaan. Nostan vanhemmuuden ja lapsien hankkimisen vain samalle tasolle muiden valintojen kanssa.

        P.S. Kummallista kyllä, lapsettomia haukutaan itsekkäiksi, vaikka he eivät toiminnallaan vahingoita ketään, eivätkä vaadi kenenkään olemassa oloa itsensä iloksi.

    • tyhmiä

      Yh:t eivät malta tutustua mieheen ennen sikiämistä. Äkkiä hankkiudutaan raskaiksi ja sormus sormeen että saadaan joku mies pidettyä. Ei vaivauduta tutustumaan toiseen ihmiseen tarpeeksi hyvin jotta selvitettäisiin sopiiko ko. henkilö yksiin tämän naisen kanssa tai onko henkilö isäksi haluava tai sopiva. Kun tyyppi osoittautuukin ihan eriksi kun suhteen alkuhuumassa kuviteltiin, mammat jäävät kannelle ruikuttamaan kakaroidensa kanssa. Itseään ja tyhmyyttään saavat syyttää.

      • ar9h

        Joo, varmaan on näitäkin, että ei tutustuta riittävästi ja hankitaan lapsi liian pian.. Mutta tosiasia on se, että ihmiset muuttuu, elämänarvot muuttuu jne. Kaikki suhteet eivät kestä näitä muutoksia. Ero ja yh:ksi voi tulla vaikka kuinka pitkän parisuhteen jälkeen. Ja yh:ksi voi tulla ilman eroakin, jos puoliso kuolee...

    • yksi yh 30

      di di di: en muuten ottaisi mieluummin lapsetonta, vaan nimenomaan yh-isän. Koen että meillä olisi enemmän yhteistä, koska minullakin on lapsi.
      Joskin myös yh-isällä täytyy olla järkeä päässä.

      Sinä nyt valitettavasti, di di di, vaikutat siltä että olet saanut rajumman kerran näpeillesi. Olet hyökkäävä ja tyly. Et edes yritä ymmärtää että täällä on ihmisiä jotka haluavat lapsia.
      Kyllä sinä saat elää aivan juuri kuten itse haluat, mutta niin moni muukin, vaikkei se olekaan sitä mikä sinusta on "oikein".
      Nyt minä poistun tästä keskustelusta.. saman jankkaamista.

    • 8496734098

      Minä ymmärrän miksi ihmiset haluavat lapsia: jotta saisivat leikkiä niillä kuin nukeilla, jotta olisi joku joka hoitaa kun on itse vanha, jotta saisi yhteiskunnan tukia, jotta saisi pitkät äitiyslomat, saadakseen miehen koukutettua itselleen jne. itsekkäistä syistä siis. Ymmärtävätkö lapsia hankkineet hannkineensa niitä itsekkäistä syistä, siinä vasta kysymys.

      • "YH_PAPPA"

        8496734098


        Kuuleppas! Jos mukuloita hankittais itsekkäistä syistä niin minkälaisia niistä kasvais.. onko sut pantu alulle niistä syistä mitä tuossa väität? Kokemuksella voin sanoo että ei kukaan tee mukuloita rahan takia vaikka kuinka olis persaukinen.. yms yms.. mietippä ennen seuraavaa vastausta mihin tahansa viestiketjuun

      • Paskoja vetelyksiä
        "YH_PAPPA" kirjoitti:

        8496734098


        Kuuleppas! Jos mukuloita hankittais itsekkäistä syistä niin minkälaisia niistä kasvais.. onko sut pantu alulle niistä syistä mitä tuossa väität? Kokemuksella voin sanoo että ei kukaan tee mukuloita rahan takia vaikka kuinka olis persaukinen.. yms yms.. mietippä ennen seuraavaa vastausta mihin tahansa viestiketjuun

        Johan se on nähtykin minkälaisia niistä on kasvanut. Veteliä paskoja jotka heti nuoresta menevät luukulle rahaa kuppaamaan, jos ei heti päästä just sinne kouluun tai ammattiin mitä haluaa tehdä. Lisäksi vandalismia, paikkojen töhertämistä, asumattomien talojen rikkomista ja maalilla sotkemista, kaupungilla huliganisoimista.

        Tämä oleskeluyhteiskuntamme on itsekkyyttä ja omahyväisyyttä täynnä.

        Jo kakarasta ketään ei kiinnosta työnteko, jos työ ei ole "kivaa" ja alkaa keskellä päivää, kestää vain muutaman tunnin, voi mieluiten tehdä kotoa tai nettikahvilassa.

      • "YH_PAPPA"
        Paskoja vetelyksiä kirjoitti:

        Johan se on nähtykin minkälaisia niistä on kasvanut. Veteliä paskoja jotka heti nuoresta menevät luukulle rahaa kuppaamaan, jos ei heti päästä just sinne kouluun tai ammattiin mitä haluaa tehdä. Lisäksi vandalismia, paikkojen töhertämistä, asumattomien talojen rikkomista ja maalilla sotkemista, kaupungilla huliganisoimista.

        Tämä oleskeluyhteiskuntamme on itsekkyyttä ja omahyväisyyttä täynnä.

        Jo kakarasta ketään ei kiinnosta työnteko, jos työ ei ole "kivaa" ja alkaa keskellä päivää, kestää vain muutaman tunnin, voi mieluiten tehdä kotoa tai nettikahvilassa.

        Sepä johtuu ihan kasvatuksesta.. yleistäminen onkin suomen ongelma...

      • 8496734098
        "YH_PAPPA" kirjoitti:

        8496734098


        Kuuleppas! Jos mukuloita hankittais itsekkäistä syistä niin minkälaisia niistä kasvais.. onko sut pantu alulle niistä syistä mitä tuossa väität? Kokemuksella voin sanoo että ei kukaan tee mukuloita rahan takia vaikka kuinka olis persaukinen.. yms yms.. mietippä ennen seuraavaa vastausta mihin tahansa viestiketjuun

        YH_PAPPA, sinäkään et osaa kertoa ainuttakaan parempaa syytä miksi kakaroita hankitaan. Onko muita syitä kuin itsekkyys? Silloin kun minä olin lapsi, ei ollut vastaavia tukia eikä silloin niiden takia kakaroita hankittu, muusta itsekkyydestä kyllä.

      • koulutettu yhä

        Voi sua raukkaa 849...Oletko juuri tuomionsa saanut nainen joka ei voi saada lapsia...Mene katkeruutes kanssa muualal valittamaan.Ja edelleen tuijottamaan sinne omaan napaas

      • 8496734098
        koulutettu yhä kirjoitti:

        Voi sua raukkaa 849...Oletko juuri tuomionsa saanut nainen joka ei voi saada lapsia...Mene katkeruutes kanssa muualal valittamaan.Ja edelleen tuijottamaan sinne omaan napaas

        En ole niin itsekäs ja tyhmä että hankkisi lapsia. Jotkut nimittäin osaavat ajatella ylä- eikä vain alapäällään. Lisääntymisen osaavat niin jälkeenjääneet kuin eläimetkin, siihen ei älyä vaadita. Siihen että ei lisäänny vaaditaan sen sijaan älyä ja elämän pohdiskelua sekä epäitsekkyyttä.

      • itsenäinen yhäippä
        8496734098 kirjoitti:

        En ole niin itsekäs ja tyhmä että hankkisi lapsia. Jotkut nimittäin osaavat ajatella ylä- eikä vain alapäällään. Lisääntymisen osaavat niin jälkeenjääneet kuin eläimetkin, siihen ei älyä vaadita. Siihen että ei lisäänny vaaditaan sen sijaan älyä ja elämän pohdiskelua sekä epäitsekkyyttä.

        849 sun päässä on jotakin tosi pahasti vialla.Musta ottaa pilleris::))))

    • "YH_PAPPA"

      Ihan vitsillä aloin lukemaan viestiketjua ja tostesin että huhhuh! Mikä kauhee ongelma voi olla äitejä vastaan jotka ovat jääneet yksin kasvattaan lasta tai lapsiaan eli yhmammoja vastaan.. Itse eronneen isän näkökulmasta voisin sanoa että yhmammat ovat huomattavasti puoleensavetävempiä, seksikkäämpiä sekä MUKAVEMPIA!! Muistan että jopa ennen isyyttä yh:t olivat juuri tätä. He tietävät mitä tehdä! Heillä on kokemusta. Ovat joutuneet taisteleen hyvinkin paljon.. joten uskompa ettei ole kovempia ihmisiä kuin he joten lopettakaa se helvetin vänkääminen!

    • yh-mama

      varmaan kuulostaa sydämettömältä mutta mä en ota yh-isää,hoitakoon itse lapsensa.niin olen minäkin tehnyt omieni kanssa eikä kaduta.seurustella ehdin kun lapset pärjäävät omillaan.

      • "YH_PAPPA"

        Kaikkohan tääl tosiaan tallustaa omalla tavallaan. Ei kenekään tarvitte tykätä yhmammoista/papoista, mutta minkä takia heidät täytyy talloo pohjalle. Ovatko he huonompaa sakkia? Minkä takia täytyy arvostella ihmistä tommosen valinnan takia huonommaksi mitä he ehkä olevat?

    • dsfsdf

      No pakkoa sanoa näin naisena, ett'ä minusta ero sillä, että miehelläni on muksu joka käy hänen luonaan n. kerran kuussa on ihan täysin eri asia kuin mies, jolla muksu on 24/7. En olisi tsekään jaksanut kiinnostua miehestäni, jos hänellä olisi muksu yksin huollettavanaan ja joskus sitten olisi äidillään.

      Kyllä siinä ikävä kyllä on ero.

    • 16+9

      Pari mätää omenaa on pilannut koko palstan yh-äippien maineen. Kun katselee, niin moni yh käy täällä haukkumassa miehiä eri alueilla. Kohdistaa vihan muihin miehiin, eikä lastensa isään. Eli tällä tavoin miehiltä ei hirveästi irtoa myötätuntoa yh-äippiä kohtaan. Ei tarvitse kun avata keskustelu, jossa puidaan vähän mysteerisempää ongelmaa, joka kohdistuu naiseen niin joku tulee ja suu vaahdossa kertoo oman elämänsä faktoja.

      Itsekkin yrität saada vastuuta yh-isille, etkä korjata itse ongelmaa.

    • 27niisa

      eiköhän jokainen saa ihan itse valita minkälaiseen parisuhteeseen ryhtyy minkäkinlaisen henkilön kanssa.
      voin uskoa että ei lapsettomia mutta kenties lapsia haluavia hirveästi innosta ajatus yh-äidistä/isästä..
      kun kuitenkin haluaisi kokea sen vanhemmuuden ensimmäistä kertaa sen puolison kanssa, eikä niin että on ne lapset,lapsipuolet ja sen semmoiset pakkaa sekoittamassa ja vielä ne exät aukomassa katkeroitunutta suutaan jossain takavasemmalla..

      itse olen aikoinaan seurustellut yh-isän kanssa ja se suhde loppui aika lyhyeen ihan sen takia, että mies heti alkuun kun tapasin lapsensa, alkoi enemmän ja enemmän pistämään lasta minun vastuulle, jotta mies itse voisi käydä milloin missäkin..ja tottakai kotihommatkin jäivät minulle, mies kun ei viitsinyt edes siivota tai tiskata ennenkuin tulen kylään..no en katsellut kauaa, pari kuukautta oli tuli ja meni ja sen jälkeen en ole yh-isiä halunnut elämääni.

      samankaltaisia kokemuksia olen kuullut että miehillä on yh-äideistä.
      mies hoitaa kotia,käy töissä, tekee ruoat ja vahtii lasta/lapsia kun yh-äiti harrastelee omiaan ja viettää tyttöjen iltoja melkein joka viikonloppu.

      en siis yhtään ihmettele miksi yh-vanhemmat eivät kelpaa.

      ja ylipäätään en ymmärrä miksi yh-vanhemmat ovat heti tuputtamassa sitä vastuuta HEIDÄN lapsestaan/lapsistaan kun ei tämä uusi puoliso ole mitään sukua lapselle, joten miksi hänestä väen väkisin yritetään tehdä jotain kolmatta vanhempaa lapselle?
      mielestäni kun edelleenkin pääasiallinen vastuu lapsesta on lapsen vanhemmilla, tuntuu että se on nykypäivänä unohdettu se oma vastuu omasta lapsesta nykypäivänä kun on lapsia vähän joka tyypin kanssa ja on niitä "lapsipuolia", omia lapsia ja toisen lapsia...kukaan ei oikeastaan huolehdi kenestäkään ja sitten ihmetellään kuorossa "miten tässä näin kävi" .

      yksi asia mikä minua vielä ottaa pattiin aivan suunnattomasti, on se, että vapaaehtoisesti lapsettomia jatkuvasti haukutaan.
      esim. joko olet hyvä ja kaunis nainen ja äiti tai sitten vastuuntunnoton idiootti kusipää itsekäs lapseton lehmä..
      tuohon väliin kun mahtuu erilaisia persoonia aika paljon.
      ja se että lapsettomat muka olisivat "kylmäsydämisiä ja itsekkäitä" ei pidä läheskään kaikkien kohdalla edes paikkaansa, se on kenties silkkaa kateellisten panettelua, koska moni lapseton on tuntemieni henkilöiden perusteella korkeasti koulutettu, omaa tunneälyä, on todella huolehtivainen luonteeltaan ja herkkä, tuntevat oman vastuunsa niin omassa elämässään kuin luonnon puolestakin.
      moni lapseton on myös töissä sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla ja päiväkodeissa ja kouluissa.

      tunnen myös äitejä, mutta heidän seurassaan en kauan viihdy, sillä keskustelut yleensä keskittyvät perhe-elämään ja lapsen kakan väriin sekä siihen että yritetään minua usuttaa "lapsentekoon" ja jos ollaan oikein närkästyneitä jostain niin muistetaan tokaista tyypillinen "et sä voi tietää tästä asiasta mitään kun et sä ole äiti", siinä vaiheessa saatan itsekin tehdä niin veemäisen tempun että tällaisen itseriittoisen äitihenkilön ei tarvitse sitten olla enää yhteydessä minuun kun enhän minä tiedä mistään mitään lapsettomuuteni vuoksi.

      mutta todellakin miksi en itse halua yh-isää, syy on niin yksinkertainen kuin että haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, kun minulla ei kerta ole lapsia, niin voin vaatia samaa kumppaniltakin. enkä todellakaan kaipaa mitään "perhe-elämä draamaa" missä exät pompottelevat minkä kerkiävät ja yh-isä pomppii vähän jokaisen pillin mukaan ja koskaan ei ole aikaa varsinaiselle parisuhteelle kun ne edellisetkin suhteet on niin huonosti loppuunvietyjä ja ihmiset niin katkeria lopputulokseen että sitten kiusataan aina tilaisuuden tullen..ei en kaipaa tuollaista elämää, enkä vieraan naisen lastakaan elämääni, saa ihan itse hoitaa kakaransa.

    • jogksks

      Haukkuminen ei ole ok, mutta miksi lapsellinen ja lapseton pitäisi väen vängällä asettaa samalle viivalle? Jos sellaista yrittää, on se jonkinlaista itselleen valehtelua. On täysin eri asia suhteeseen ryhdyttäessä sekä muutenkin elämässä että onko lapsia vai ei.

      Mikä on ero, ja kuinka iso? Vähintäänkin yksi ihminen. Kokonaisen ihmisen kokoinen "kolmas pyörä".

      Ihan sama onko se jollekin ok vai eikö ole, ja miksi kukakin on lapsensa tehnyt tai jättänyt tekemättä, se nyt vain silti on eri asia.

      Jollekin merkitsee huomattavasti puolison valinnassa toisen menneisyys, onko esimerkiksi neitsyt tai takana kymmeniä, jopa satoja kumppaneita eri merkityksissä, tai onko jo asunut jonkun kanssa, onko kenties ollut naimisissa ja eronnut, ja mistä syystä, ja niin edelleen. Nekin ovat jo isoja ja harkinnan arvoisia asioita pohdittaviksi mutta nekin ovat todella pieniä juttuja verrattuna siihen että on lapsia. Se on niin paljon konkreettisempaa, ja vahvasti, kiertelemättä, läsnä nyt ja aina, jos yhteistä tulevaisuutta mielii. Se on elämän jakamista useampien ihmisten kuin sen "valitun" kanssa. Siinä tilanteessa täytyy valita myös se kolmas pyörä.

      Mielestäni ei todellakaan ole itsestäänselvyys, että kenen tahansa (normaalin, hyväsydämisen, lapsista pitävän, avomielisen) täytyisi olla valmis luontaisesti harkitsemaan tällaista pakettia.

      • koulutettu yhäippä

        Ohhoijaa käykä tosiaan esin miehen mielelle niin kovasti se ettei voi koskaan olla naisensa sydämen ykkönen koska lapset ovat sitä aina ensin.Mies ei mene koskaan edelle.Tiedättekö miten ihanaa on kuulla aamiaspöydässä:Mutsi hei sä oot kyllä hyvä jätkä.Parasta antia.Nyt jo alkavat olemaan isoja ja parasta aikaa lopetan suhteeeni mieheen koska hän ilkeä pojalleni.Hullun ukon kanssa kukaan jaksa tapella.Ei muuta ku oma asunto ja meille, mulle ja pojalle oma elämä.

    • M.randa

      Netissä haukutaan stereotyyppisiä yh-äitejä. Stereotypiat ovat tuttuja kaikille: usieta pieniä lapsia eri miesten kanssa, elää tuilla, polttaa reilusti, tatuoitu, lävistetty ja tukka värjätty, ylipainonen, bailaa ankarasti viikonloppuisin ja etsii epätoivoisesti uutta miestä itselleen ja uutta isää lapsilleen. Mielellään myös mielenterveysongelma.

      Yleensäkin suomalaiset tykkävät haukkua heikompiaan, ja kun itsessäkään ei ole kehumista niin heikompi on sitten sellanen jolla menee tosi huonosti.

      MInä olen yh-äiti. Moni mies olisi tullut elämääni mielellään mutta en ole halunnut sotkea hyvin toimivaa arkeamme.Olen seurustellut "lapsilta salaa" mutta lopettanut suhteen jos mies on alkanut odottaa että esittelisin hänet jo lapsilleni.

    • orja.

      En jaksa kahlata läpi tätä ketjua mutta sen verran sanon, että nainen kantaa viimekädessä ihan kaikesta vastuun. Aina. Siksi yh-äitejäkin haukutaan. Ei se sen kummempaa ole.

    • tavis mies.

      Emmä tiedä. Minä tykkään yh-naisista ainakin ihan niin kuin lapsettomista naisistakin.

    • Nytkaksin

      Minäkin olen vähän ihmetellyt näitä omituisia asenteita yksinhuoltajia kohtaan - aivan kuin lapset olisivat jokin poikkeus eikä sääntö. Tosiasiahan on, että suurimmalla osalla ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä lapsia, se nyt vain kuuluu normaaliin elämänmenoon ja sitä tavataan kutsua ihmiskunnan uusintamiseksi. Itse olin aikoinaan nelikymppinen yh, joka pitkän parisuhteen jälkeen etsi uutta kumppania, enkä muista kovinkaan montaa potentiaalista kumppania tavanneeni, jolla ei olisi siinä vaiheessa jo lapsia ollut.
      Viisikymppisenä sitten kohtasin kuusikymppisen yksinhuoltajan, eikä kummankaan lapsista ole haittaa ollut.

    • Anonyymi

      Minä en ymmärrä miksi minun pitäisi "kelvata" jollekin 😄Kelpaan lapsilleni ja lastenlapsille. Ja kelle en kelpaa niin ei minun tarvitsekaan. Jos nyt ihmiset miettii miten yh hoitaa seksuaaliset halunsa niin kyllähän sitä on välineitä ja joillakin on tuttu vakikumppani siihen ja sovittelee milloin voi nähdä. Ei sen kummempaa. Itse en arkeen kaipaa tai halua miestä,se olisi vain tiellä. Arvojärjestyksessäni ykkösinä omat lapset ja siinä ohessa heidän lapset ja myös lemmikkieläimet. Tässä ei ole tilaa miehelle ja näin on hyvä. Mies ei toisi elämääni mitään lisäarvoa.

    • Anonyymi

      Itse olen pysynyt hyvässä kunnossa siksi,että olen koko ajan liikkeessä, milloin töissä ja lastenlapsia vien puistoon jne. Myös salilla on viikoittain 3-4 treenit.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suuri tulipalo

      Missä mikä palaa?
      Kiuruvesi
      12
      3169

    2. Mies! Lupaatko

      enskerral kertoo mis mennään..? :D <3
      Ikävä
      18
      1801

    3. Muistatko vielä viime kesän "sutinat"?

      Kohtalo vai mikä lie järjesti, että törmäiltii jatkuvasti toisiimme. Ihan uskomatonta, koska eihän me mitään ikinä sovit
      Ikävä
      19
      1632

    4. En tullut, koska käytit päätäsi.

      Ja koska ihmiset pilaavat sillä mahdollisuudet, kaikki mikä toimii vaatii oman lähestymistapani. Kun levittää punaisia m
      Ikävä
      32
      1545

    5. Yksi "sometähti" vähemmän

      Ei tunnu missään.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      73
      1543

    6. Tuliko ikävä

      Vai miksi laitoit viestin? Soittamalla voisi saada kiinni. Mutta et sä uskalla
      Ikävä
      23
      1511

    7. Saitko ne viestit

      Silloin viime kuussa? Vai etkö lukemut niitä.
      Ikävä
      28
      1350

    8. Miten lasketaan?

      Ompa ollut valtava ihmismassa taas Folkkaajia liikenteessä. Miten noin 2200 lipunostaneesta muodostuu 11000 kävijää?.
      Haapavesi
      9
      1334

    9. Hyvää Huomenta Rakas Neiti

      Hyvää Huomenta Nainen🤗 Kaikkea hyvää toivon sinun päivääsi😘 Näin toivoo mies
      Ikävä
      11
      1274

    10. Kulta, sovitetaanko joku ilta avainta lukkoon?

      Musta tuntuu että me ollaan pari. Olisi ihana saada asialle sinetöinti viemällä suhde päätyyn asti. ❤️ Rakastan sua ikui
      Ikävä
      34
      1252
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt