Olen 19v naisen alku. Tunnen että elämiseni on niin turhauttavaa. Haluaisin tehdä muutoksen ja saada joskus jotain muutakin aikaan kuin vain istua koneella neljän seinän sisällä ja ulkoilla yksin. Tulen hulluksi!
En voi sanoa itseäni yksinäiseksi, etenkin jos vertaan itseäni niihin jotka todellisesti ovat yksinäisiä! Ennemminkin voisin sanoa että olen vain yksin. Mulla on kyllä olemassa muutama kaveri. Siitä huolimatta en ole heidän kanssaan paljoakaan tekemisissä. Miksi? Koska heillä on omat touhunsa ja askareensa, jonka tietty ymmärrän. Ja mitä tulee niihin vähemmän tuttavallisempiin, joko heitä ei vain kiinnosta seurani tai he olettavat että viihdyn ihan hyvin näin..tai jotain muuta. Oikeastaan kellään ei ole edes mitään aavistusta siitä miten elän ja mitä teen ja nautinko olla yksin, vai olenko edes yksin tms. Mun turhat facebook päivityksetkin on jäänyt kauan kauan aikaa sitten pois. En edes näe mitään syytä, miksi munlainen mitään tekemätön alkaisi taas päivittelemään jotain väkisin väännettyä.
Ei multa ikinä edes kysytä kuulumisia. Tietty munkin kuuluisi olla ilman muuta yhteyksissä omatoimisesti eikä aina odottaa jos sitä toista kiinnostaa, ja jos ei mitään kuulu niin se tarkoittaa mulle automaattisesti että ei kiinnosta. Samoin se toinenkin varmaan sitten minusta ajattelee.
Mutta mua itseä risoo olla aina yksin, tekemättä mitään kivaa. Ihan kuin elämä vain hiipuisi ohi. Nytkin on tulossa taas kesä ja mua suoraan sanottuna hieman ahdistaa! Ei mitään käryä mitä kivaa voisin tehdä. Haluaisin vain lähteä jonnekin kauas pois hetkeksi.
En tiedä mitä voisin tehdä ja mistä hakea "seuraa". Baareissa en käy, se on ihan turhaa. Varsinkin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä sinne. Lenkille voisin mennä ihmisten ilmoille, mutta pitäisi ensin ajaa autolla keskustaan asti josta niitä ihmisiä löytyisi. Asun siis (vanhempieni kanssa) aika korvessa jossa ihmisistä ei tietoakaan. Sekin on varmasti yksi syy miksi minusta on tulossa tälläinen syrjäytynyt erakko! Toinen syy varmasti on se että luonteenpiirteeni ei anna periksi, olen ujo ja epäsosiaalinen, enemmän tai vähemmän..mutta nykyään luonteenpiirteeni tuntuu vain voimistuvan, eikä ole ihmekään.
Netissä olen tutustunut ja keskustellut tiiviisti yhden ihanan kanssa mutta se taisi olla virhe, koska en ole tähänkään päivään mennessä rohkennut häntä oikeassa elämässä tavata ja vähitellen yhteydenpitomme on hiipunut ja nyt tuntuu että ei tässä ole enään mitään kipinää.
En oikein tiedä mitä tämän kirjoitukseni myötä yritän saada, en halua valittaa kuinka kurjaa elämiseni on, ja eihän se olekaan niin kurjaa, pitäisi vain keksiä jotain. Mutta mitä?! Halusin tässä samalla vain koota ajatuksiani.
En voi sanoa itseäni yksinäiseksi, etenkin jos vertaan itseäni niihin jotka todellisesti ovat yksinäisiä! Ennemminkin voisin sanoa että olen vain yksin. Mulla on kyllä olemassa muutama kaveri. Siitä huolimatta en ole heidän kanssaan paljoakaan tekemisissä. Miksi? Koska heillä on omat touhunsa ja askareensa, jonka tietty ymmärrän. Ja mitä tulee niihin vähemmän tuttavallisempiin, joko heitä ei vain kiinnosta seurani tai he olettavat että viihdyn ihan hyvin näin..tai jotain muuta. Oikeastaan kellään ei ole edes mitään aavistusta siitä miten elän ja mitä teen ja nautinko olla yksin, vai olenko edes yksin tms. Mun turhat facebook päivityksetkin on jäänyt kauan kauan aikaa sitten pois. En edes näe mitään syytä, miksi munlainen mitään tekemätön alkaisi taas päivittelemään jotain väkisin väännettyä.
Ei multa ikinä edes kysytä kuulumisia. Tietty munkin kuuluisi olla ilman muuta yhteyksissä omatoimisesti eikä aina odottaa jos sitä toista kiinnostaa, ja jos ei mitään kuulu niin se tarkoittaa mulle automaattisesti että ei kiinnosta. Samoin se toinenkin varmaan sitten minusta ajattelee.
Mutta mua itseä risoo olla aina yksin, tekemättä mitään kivaa. Ihan kuin elämä vain hiipuisi ohi. Nytkin on tulossa taas kesä ja mua suoraan sanottuna hieman ahdistaa! Ei mitään käryä mitä kivaa voisin tehdä. Haluaisin vain lähteä jonnekin kauas pois hetkeksi.
En tiedä mitä voisin tehdä ja mistä hakea "seuraa". Baareissa en käy, se on ihan turhaa. Varsinkin kun ei ole ketään kenen kanssa mennä sinne. Lenkille voisin mennä ihmisten ilmoille, mutta pitäisi ensin ajaa autolla keskustaan asti josta niitä ihmisiä löytyisi. Asun siis (vanhempieni kanssa) aika korvessa jossa ihmisistä ei tietoakaan. Sekin on varmasti yksi syy miksi minusta on tulossa tälläinen syrjäytynyt erakko! Toinen syy varmasti on se että luonteenpiirteeni ei anna periksi, olen ujo ja epäsosiaalinen, enemmän tai vähemmän..mutta nykyään luonteenpiirteeni tuntuu vain voimistuvan, eikä ole ihmekään.
Netissä olen tutustunut ja keskustellut tiiviisti yhden ihanan kanssa mutta se taisi olla virhe, koska en ole tähänkään päivään mennessä rohkennut häntä oikeassa elämässä tavata ja vähitellen yhteydenpitomme on hiipunut ja nyt tuntuu että ei tässä ole enään mitään kipinää.
En oikein tiedä mitä tämän kirjoitukseni myötä yritän saada, en halua valittaa kuinka kurjaa elämiseni on, ja eihän se olekaan niin kurjaa, pitäisi vain keksiä jotain. Mutta mitä?! Halusin tässä samalla vain koota ajatuksiani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joo, mulla ittelläni ollu sama tilanne aikoinaan. (paitsi että olen aina asunut helsingissä). Tiesin kyllä mitä olisi ''pitänyt'' tehdä, mutta en sitten ikinä tehnyt mitään. Nyt olen sitten yksin vailla ystäviä, tuttuja kyllä on, mutta ei kavereita enään.
Vaikuttaa siltä että tiedät kyllä itsekkin mitä sun pitäis tehdä jos haluut asioiden muuttuvan, joten mitäpä sitä neuvomaan :) Ja ihan hyvä se on välillä jonnekkin/jollekkin avautua, vaikka ei uskois niin kyllä se vaan auttaa.
Tsemppiä vaan, koita pärjäillä
Haluatko alkaa seksi suhteeseen minun kanssani? Saisit elämääsi jännitystä ja saisit huomiota. Voitais tietenkin tehdä muutakin kuin harrastaa seksiä. Käydä rafloissa, keikoilla ja tapahtumissa, urheilla ja mennä vaikka rannalle. Mitä sanot?
Seksi on vain yksi maailman turhimmista asioista. Ei haittaisi vaikka koko seksiä ei olisi olemassakaan. Aina kun saan seksiä, toivon vain että se hetki olisi pian ohitse. Seksi on minulle vain jatkuvaa kipua tai sitten en tunne mitään. En ole koskaan nauttinut siitä, että näin.
Sitten sulla on väärä kumppani, joka ei osaa tuoda sinun elämääsi mielihyvää ja et nauti seksistä hänen kanssaan.
Jos sun vanhemmat ei olis harrastaneet seksiä niin sua ei olis olemassa. Olisko se sit haukaa. Se nyt vaan on niin että seksi on perustarve ja ilman seksiä ei olis ihmisiäkään.
No hei no problem! Kyllä mäkin kaikenlaista murehdin kun olin 19v. luulin jo aikuinen olevani ja tietäväni elämästä jotakin. Vähän myöhemmin jo ajattelin et kunhan elän kolmekymppiseksi niin elämä on nähty ja siinä se. Hitto ei pidä paikkaansa. Sitä vasta virheiden kautta pikku hiljaa oppii oikeasti tuntemaan itsensä ja tietämään kuinka elää niin kuin oikeasti haluaa. Kauhea esimerkki siitä kuinka nuori ensimmäiset pienet vaikeutensa muuttaa mielessään et siinä se en jaksa enää oli joskus reilut kymmenen vuotta sitten kun satuin törmäämään erääseen 15-vuotiaaseen naisen alkuun ja minulla sattui silloin olemaan ihan hyvän näköinen auto josta tosin olin velkaa. No siinä sitten sai kovasti varoa kun tuntui että hän olisi halunnut sitä sun tätä lähinnä seurustelusuhdetta. 15v. ja sain kuunnella juttuja itsemurhasuunnitelmista ja kuinka hän niin muka olisi valmis ja halukas tekemään lapsia. Voi hyvänen aika.
Mä oon 37v. jaq silti minusta tuntuu hirveältä ajatukselta uhrata oma elämäni ja omat unelmani johonkin lapseen jonka kanssa ei kuitenkaan n. ekaan kymmeneen vuoteen pystyisi edes järkevästi kommunikoimaan.
Oon sua vähän nuorempi nainen. Vaikka mulla on ystäviä ja perhe, silti mun elämä on yhtä elokuvien ja netin vahtaamista päivät pitkät. No, siis tykkäänhän mä taiteesta ja lukemisesta ja kyl niitä tekee sillee kerran viikossa. Totta kai luen myös ennen nukkumaan menoa. Aina vapaa-ajalla koulupäivän jälkeen syön ja meen koneelle vahtaamaan tubea ja netflixiä. Vietän siinä niin kauan aikaa kunnes vanhemmat käskee tehdä jotain. Mä lähetän viidelle eri kavereille viestin ja kysyn et: "Voitaisko tehä jotain, on tylsää" kaikki kaverit vastaa yhtä aikaa "Ei ku mul on muut tekemist". Sit jatkan sitä koneella oloa niin kauan kunnes pitäs mennä nukkuun. Siis mitä helvettiä mä teen mun elämällä ku kaikki päivät istun tietokoneella. Haluaisin tähän elämään jotain kivaa, jotain tekemistä. Jotain sellasta mitä voisin tehdä kaiket päivät. Jotain muuta kuin koneella istumista. Elämäni on tylsää. Varsinkin kun koulussa kaverit hehkuttaa et mitä saatanan hienoo ne teki taas viikonloppuna ja mä sanon et no perkele mä istuin koneella koko viikonlopun. Tää johtuu joko siitä et oon liian koneriippuvainen tai että elämä on tylsää. Oon puhunut
Vali vali. Terve ihminen, nuori. Mene ja tee, nauti. Älä nyhjää! Jos masentaa etsi apua. Älä tuhlaa elämääsi, mitä pelkäät? Mikä estää? ELÄ! Olisinpa ikäisesi....
Pistä kikkii tai skypee ihan mitä vaan jos haluut jutella, täälläkin helvetin yksinäinen saman ikäinen erakko kirjoittelee.