Inhoan itseäni ja kroppaani. Tiedän, että tämä kuulostaa ns. liioittelulta, mutta sitä se ei ole. Ahmimisesta on tullut minulle ongelma ja siitä, miltä se saa minut näyttämään peilistä. Ennen rangaitsin itseäni juoksemalla hirveitä lenkkejä ihan täysiä ja niin että melkein oksetti. Sairasta tohua, tiedän... Mutta tätä en ole nyt pariin viikkoon harrastanut jalan murtumisen takia. Olen nuori nainen, 161cm pitkä ja n.55kg. Lukemat kuullostavat normaalilta, mutta siltä en mielestäni näytä. Tämä saa itseni entistä ahdistuneemmaksi ja ahmin lisää herkkuja. Joskus tekisi vain mieli oksentaa ja lopettaa syöminen. Tämähän ei kuitenkaan olisi mikään ratkaisu, eikö? Joka päivä, ja jokainen suupala minkä laitan suuhuni tuntuu vain kauheammalle. Pidän kyllä hedelmistä ja vihanneksista, niitäkin syön normaalisti, joskus toisinaan niitäkin ehkä hiukan liikaa, etenkin öisin kun en saa unenpäästä kiinni. Haluaisin päästä tästä eroon ja tuntea itseni taas kauniiksi ja normaaliksi nuoreksi naiseksi, mutta tällä hetkellä se tuntuu melkein mahdottomalta...
Ahmin ja inhoan
nainen13443
1167
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ole rohkea ja käy lääkärille puhumassa tuosta asiasta. Tuohon vaivaan on olemassa ihan oikeasti lääkkeitäkin. Selviää, johtuuko tuo masennuksesta vaiko mistä.
Mulla oli aikoinaan parin vuoden kausi, jolloin söin itseni useasti viikossa umpitäyteen ja sitten oksensin. Oksennus lensi helposti, kun ajattelin läskejä selluliittireisiäni. Ja olin saman kokoinen kuin sinä :-). Sain shokkihoitoa, kun äitini sairastui pahalaatuiseen syöpään ja alkoi kuihtua. Päätin, että sen minkä syön myös pysyy sisällä, asiat tärkeysjärjestykseen. Sen jälkeen ahmimis-oksentamisrituaali on toistunut ehkä kerran vuodessa, ei sen useammin. Masennus minulla todettiin myöhemmin.
Vieläkin näen itseni peilistä valtavana hyytelötankkina, vaikka olen saman painoinen kuin silloinkin, tosin paljon kiinteämpi liikuntaharrastusteni vuoksi. Järki sanoo, että en ole iso ja lihava, mutta minkäs teet, kun silmät näkevät toista! Ymmärrän kuitenkin olla välittämättä siitä. Se kehonkuvan vääristyminen on kiusallista, mutta sen kanssa oppii elämään.
Tuo vaivasi kuuluu mielenterveysongelmiin. Rohkeasti vaan!