Koulupelko

Hei olen 11 vuotias tyttö ja olen kärsinyt koulupelosta kolme vuotta. Minulla on ollut kahtena vuonna kotikoulu, koska en ole pystynyt menemään kouluun. Tänä vuonna kotikoulua ei tarvittu. Kotikoulusta olen päässyt itse kouluun omalla tahdollani. Menee varmasti ohi. En usko että laihtuminen johtuu lääkkeestä. Poikasi voi olla vaan niin maassa että ei ruokakaan maistu. Sinun kannattaa keksiä pojallesi jotain hauskaa. Esim. äiti vei minut lempi artistini konserttiin kun olin käynyt loppukevään koulua. Koulupelkoon ei voi oikein vaikuttaa muuten kuin itse. Älä missään tapauksessa pakota poikaasi kouluun. Se vain pahentaa koulupelkoa. Tsemppiä teille!

Onko otettetu selvää mitä siellä koulussa on tapahtunut?Lääkityskään ei ihan heti pure ja terapiaa pitäisi tai psykologin luona käydä jotta pelkoa saadaan lievitetyä.Ei auta jos pelkkä lääkitys ja se että jäädään kotiin jolloin tilanne pahenee.Onko tuota ollut ennen?(pelkoa)

Pelko ei koskaan synny tyhjästä. Koulussa on nyt jokin tekijä, joka sen aiheuttaa ja se pitäisi selvittää. Se on saattanut olla lapsen elämässä jo pitkään ja nyt selviytymisvoimat ovat loppuneet.

12 vuotiaat lapset ovat aina koulun aikuisten, opettajien vastuulla ja heidän on taattava jokaiselle turvallinen opiskeluympäristö jossa ei saa olla pelkoa. Koulun vuorovaikutussuhteet saattavat olla pielessä, opettaja on saattanut ottaa poikaan alistavan otteen. Opettajalla ei ole kykyä kohdella poikaa hänelle kuuluvalla tavalla vaan hänen opetusmenetelmänsä ovat aivan väärät. Kavereiden kesken tapahtuu kiusaamista jota opettajat eivät korjaa. Tässä muutamia arvailuja pelkoon.

Syy ei missään tapauksessa ole lapsessa vaan aikuisissa, muista tämä.
Lääkitys tuntuu suurelta virheeltä tuon ikäiselle, koska hän itse ei ole vastuussa olemisestaan, vaan vastuu on ympäristöllä, kouluyhteisöllä.

Lääkärien täytyy ottaa nyt kouluyhteisö potilaakseen ja ruveta korjaamaan sitä että lapsella ei olisi enää sitä pelon aihetta siellä. Mutta arvelen, että he ovat tehneet kaikkeen syylliseksi kodin ja sinut. Tämä on yleinen tapa koulussa ja lasten psykiatriassa.

11v tyttö sanoo, että koulupelkoon ei voi vaikuttaa kuin itse. Tämä on puppua. Ei aikuiset voi sysätä omaa vastuutaan lapsien kannettavaksi.

VAI NIIIN

Hei. Onko tilanne parantunut ja jos niin miten? Minun 13 tyttöni uusii kutosen mutta tämäkin vuosi lähti hyvin huonosti käyntiin.

Harmillista että jotkut joutuvat kokemaan tällaista ja vielä lapsena. Koittakaa selvittää asiat. Tsemppiä kaikille!

Neuvoton on olo tytön kanssa, joka ei ole aloittanut syksyllä nelosluokkaa. Kolmosen lopulla loppui kouluunmeno, tuolloin jo huolestutti. Nyt koitamme lapselle saada apua sairaalatyöryhmän avuin. Lapsi vain erittäin huonosti ottaa kontaktia vieraisiin aikuisiin. Päivä päivältä kouluunmenoon kynnys noussut. Ei vain pysty sanomaan, miksi ei voi mennä kouluun. Muuten sama, iloinen, touhukas tyttö.