Taisin kuvitella kaiken, et ole meikäläisiä. Ollaan vain hyviä ystäviä. Ihana olet silti. Joskus olet vain hemmetin välinpitämätön ja vastaat kaikkeen "ok". Se harmittaa vähän. :( Tunnistat itsesi tästä, toivottavasti. Söpöläinen
Et ollutkaan se oikea
Rakkaus
11908
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et ole kuvitellut mitään, en todellakaan ole välinpitämätön, olen vain vähän ymmälläni tästä tilanteesta.
Taidat vaan suoraviivaistaa muita reaktioita välinpitämättömyydeksi.
Annoitko edes mahdolisuutta? Vai iskikö pelko?
En ole koskaan ollut se oikea.Olen koekaniini.
ajatellutkaan, että olisin ollut se oikea. Vielä, kun saisin sen ajatuksen pois päästäni, että olisit itse voinut olla se minun. Vaatekaapin ylähyllyltä löytyy yksi takki, jota en ole vieläkään heittänyt pois, mutta muuten yritän pitää rauhallista kuorta.
Jos oli mulle, niin sen takin voisin haluta takas. Tunnearvoa...
Kirjoitin varmaan jotenkin hölmösti tuon... Takki oli siis minun. Varmaan olisikin järkevämpää säästää jonkun toisen takki, mutta tässä ei ollut siitä kyse.
En kyllä tätä ihan ymmärtänyt, vaikka toisaalta on jotain tuttuakin. Sitä en ymmärrä, että miten niin olet vain kuvitellut? Ja minkälainen pitäisi olla että olisin "meikäläinen"? En siis ymmärrä, vaikka kuvittelen että olisit hän.
Ja jos tuo "ok" tarkoittaa tekstiviestiä vai onko se ääneen lausuttu, niin ei silti tarvitse olla välinpitämätön vaikka noin sanoo, eikä se tarkoita etteikö niiden "ok" sanojen takana voisi kuitenkin olla suuria tunteita. Varsinkin, jos ei ole vielä missään oikeassa suhteessa toisen kanssa.
Tiedä sit, tuskinpa tää oli mulle. Itseä taas harmittaa, kun en päässyt kunnolla kasvotusten kertomaan tunteistani ja ajatuksistani. En helposti osaa kertoa/näyttää tunteitani. En sit tiedä uskonko horoskooppeihin, mutta tässä asiassa edustan täysin merkkiäni. Sisällä suuria tunteita, mutta ei se näy ulospäin :(
Ja mitä ystävyyteen tulee, niin ajattelin haluavani olla hänen kanssa ystävä JOS ei muuta. Mutta viimeksi kun hänet näin, totesin etten luultavasti pysty, koska itsellä niin suuria tunteita.
Joku kirjoittikin jo: ootko nyt ihan varma, että olet antanut toiselle mahdollisuuden?
Palasin tänne takaisin, kun tuli sellainen "ahdistava" olo tästä viestistä. Niin tuttu tunne tuli vaan ap:n viestistä ja toisaalta toivon sydämeni pohjasta ettei ollutkaan mulle. Itsellä taas on edelleen sellainen joku "outo"tunne, että hän olisi ollut se oikea. Tai en oikeasti usko, että on yksi ainut oikea ihminen, mutta sellainen joka sopisi hyvin kanssani. Kaikki loppui, ennenkuin oikeastaan alkoikaan. Ei ehditty tutustua kunnolla toisiimme.
Toivon, ettei kaipaamani tehnyt pelkän tekstiviestittelyn perusteella johtopäätöksiä millainen olen. Laitan itse esim. lähes aina OK, jos vastaan jollekin, koska tekstariin ei mahdu enkä edes jaksa ruveta näpyttelemään mitään stooreja. MUTTA, se mitä todellisuudessa tunnen/ajattelen voi olla sitten ihan mitä vaan. Ei kaikki ihmiset ole verbaalisesti niin lahjakkaita.
Puran nyt tänne ahdistusta, kun kuvittelin vihdoinkin että alkais helpottaa, mut sittenkin vaan häntä ajattelen..hmmm..joka päivä ja joka ikinen yö...
Olin niin toivonut, että oltais vielä kasvotusten nähty, olisin rutistanut häntä niin kovin ja siitä olis ollut välinpitämättömyys kaukana.
:``( Minä kirjoitin tuon "oletko antanut edes mahdollisuutta"
Kurjaa kun hukataan hyviä mahdollisuuksia vaan ja ainoastaan sen vuoksi että jonkun asian voi ymmärtää niin monen eri tavoin.
Itse olen rehellinen ja liiankin aito....ja harvemmin kommentoin tänne mitään!
Valitettavasti en ole. Olen pahoillani.