Mitä muut haluaa? Täältä saa välillä lukea näitä kaikki tai ei mitään -ajatuksia. Sitten on niitä, joille kelpaisi ilmeisesti myös jokin kaverimeininki, jos kaikki ei ole mahdollista.
Itse kiinnostuin alunperin hänestä ihmisenä. Silloin tuntui siltä, että olispa kiva tutustua paremmin ja olla muuten vaan tekemisissä. Mutta hiisi vieköön, eiköhän pitänyt mennä ihastumaan, mikä tavallaan sotki kaiken. Tuntuu, että tunteita on liikaa yhtään mihinkään muuhun kuin pakollisiin tapaamisiin. Silti kaipaa :(.
Itse kiinnostuin alunperin hänestä ihmisenä. Silloin tuntui siltä, että olispa kiva tutustua paremmin ja olla muuten vaan tekemisissä. Mutta hiisi vieköön, eiköhän pitänyt mennä ihastumaan, mikä tavallaan sotki kaiken. Tuntuu, että tunteita on liikaa yhtään mihinkään muuhun kuin pakollisiin tapaamisiin. Silti kaipaa :(.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sama täällä eikä mikään vaihtoehto loksahda vallitsevaan tilanteeseen. Ikävä jäytää ja aikaa kuluu :(
Ystävyyttä yritän. On vaan hankala homma kun sydän on hänessä kuin purkka tukassa.
kuinka muutetaan tunne takas pelkäksi ystävyydeksi,
toivoo loppuelämäksi neuvosta kiitollinen mies.
:) juu purkkaa tukassa, sama täällä. Aloittajan kanssa samaa mieltä, että kiinnostuin myös ensin ihmisestä ja halusin tutustua ja selvittää, mikä härö hän oikein on. No sitten tuli muita tunteita siihen päälle sotkemaan, musta mieli ja sellaista. Mutta nyt jo onnistuisi, kun on hyväksynyt, ettei mitään muuta voi olla. Tuntuu jo, että se surukin on koteloitunut erilliseksi pisteeksi, joka aktivoituu riippumatta siitä, olenko tavannut, ajatellut tms. ko. ihmistä.
En osaa auttaa. En pysty siihen itse. Toivon vaan miehen muuttavan mieltään. Auta sää mua?
aviomiehen loppuelämäksi hänet haluaisin. Tai siis olisin halunnut. Eipä taida onnistua näillä näkymin.
Pilasiko? Vai oliko hetki vain väärä?
minä en taida haluta oikeastaan mitään enää, näkeminenkään ei ihan hirveesti enää säväytä.
Itse olen joskus muinoin sanonut jollekin kivalle tyypille, joka on ollut itseeni lätkässä, mutta jota kohtaan ei sen kummempia tunteita ole itselläni ollut, että voidan olla kyllä kavereita. Olin ihan vilpittömästi sitä mieltä :D! Kyllähän se joo omalta osaltani olisi onnistunut, mutta ei tosiaankaan toisen. Nyt sen vasta oikein tajuaa.
ei se mies nainen kaverisuhde oikein sittenkään taida mulla koskaan onnistua, kun siinä kuitenkin tulee sitä seksuaalista jännitettä hetken päästä mukaan ja mies rupeaa katselemaan enemmän mun takapuolta ja silmiä, kun mitä minä sille jettelen
...joskus kävi nimittäin niin, että olin puhunut ummet ja lammet ja toinen vaan hymyillen katseli koko ajan silmiin ja sitten se tokaisi, että "on sulla kauniit silmät" , eikä ollut yhtään kuunnellut mitä olin puhunut.
Joskus olin kävelemässä yhden kanssa hän takanani ja minä edessä, olin puhunut kaikenlaista ja kysäisin jotain kääntyessäni häneen päin, niin arvatkaa missä hänen silmänsä oli koko ajan ollut, niin.. takapuolessani ja sitten se vaan hymyili ja hämmillään naureskeli, että hyvännäköinen peppu sulla...
siksi en kauhestai halua mies ystävää, kun se ei kertakaikkiaan miehiltä onnaa..
onnellisuuspilleriä naamariin ja pakon omaista vuodatusta täällä. sitten voikin jo olla pokkana terve kaveria, kun kohdataan. tapaamisen jälkeen pikku itkut. mutta mitään en myönnä, vaikka kidutettais.
tai ei mitään. Vähempään en tyydy, enempää en halua.
sit kertoo muualla ku täällä.
oli välimuoto, ei riittänyt.
mitään. En halua olla pelkkä kaveri. Olen n.
Ei mitään. Olen m.
Tietääkseni ollaan yhäkin kavereita, ainakin hyvissä väleissä vaikkei meillä onnistunut yhteiselo eikä useinkaan olla yhteyksissä. Tosin kaveriakin voi välillä ikävöidä hyvillä mielin :)
Se on joko tai.
Ei välimuotoja.
Näissä tunneasioissa.