SUOMI ON HIRVEÄ MAA MAAILMAN NURKASSA.

Oikein paljon näkemiin.

Äläkä tule takaisin tilittämään elämääsi.

Ite luit :PP

Muista sitten se, että Brittimaa on luokkayhteiskunta. Jossa olet persusti ulkomaalainen, eli joka suhteessa alinta kastia. Ellet ole miljonääriperheestä. Etkä ole.
Sisäoppilaitoksissa on ruumiillista kuritusta, jota ylempiluokkalaiset jakavat alemmilleen. Sinun tulee mm. istua vessanpöntöllä lämmittämässä sitä jollekin. Pissiä tai kakkia et silloin saa.
Mene mieluummin johonkin katoliseen maahan. Siellä sisäoppilaitoksissa papit sekaantuvat lapsiin, sehän on paljon jännittävämpää kuin brittiläinen vetinen laitosruoka.
Kukaan ei estä sinua lähtemästä. Säästetyillä viikkorahoilla britteihin ja kadulle asumaan, kunnes saat jalat oven väliin.

Onneksi Suomessa myydään pelkkiä menolippujakin ja jopa Britanniaan.

hihii... jollain angstia riittää. :)

Taidan olla ainut joka ymmärtää angstisi. Nimittäin oli tuttu tunne teininä!

Itselläni ei ollut hinku heti Britteihin (vaikka sinne päädyinkin) vaan pois Suomesta noin yleensä. Lähdin vasta lukion jälkeen kun Suomessahan tämä peruskoulutus on ilmaista ja tietty ei tarvinnut vanhempia vaivata. Brittien sisäoppilaitoksissa peruskoulu paikasta joudut pulittamaan kymmeniätuhansia per vuosi. Niin ja ne sisäoppilaitokset eivät nimittäin ole niin glamouria kuin elokuvissa annetaan ymmärtää...

Ota kaikki irti Suomesta käymällä lukion loppuun asti ilmaiseksi ja opiskelemalla kieliä erityisesti englantia. Jos haluat pois niin kirjoita L:n paperit ja hae yliopistoon täällä. Kela antaa opintotukea ja asumistukea vaikket ikinä enää Suomeen palaisikaan. Säilytät vaan pysyvän osoitteesi siellä opiskelujen ajan.

Ihan vaan huomautuksena että eläminen Lontoossa ei ole verrattavissa tunnelmaan lentokentällä ... Kannattaa tulla pienelle lomalle ja katsoa jos sitten vielä tykkää paikasta ennen kuin vakituisemmin lähtee.

Mitä tulee "kastijakoon" niin skandit ovat ehkä poikkeus ja meitä pidetään hyvin koulutettuina ja muutenkin "normaali" ihmisinä. Ei täällä tarvitse kenenkään "vessanpyttyjä lämmitellä", istua Lidlin kassalla, siivota tai olla Mäkkärissä toissä. Ne työt on niille jotka eivät osaa puhua englantia kunnolla. Kielitaitoon siis kannattaa panostaa ennen kun lähtee.

Teksti on suoraan kuin omasta päiväkirjastani 14-vuotiaana, vaikka aihe onkin eri. Voi sitä angstin määrää. Ymmärrän sinua ja tuskaasi aivan täysin. Sinuna tulostaisin tuon tekstin ja liittäisin päiväkirjaan. Sitten on lukemista 10 vuoden päästä.

Ilkeileville kommentoijille sanoisin, että itse kukin meistä on joskus ollut teini ja joskus teininä oleminen on vaikeaa. Joskus se vaan aikuisilta unohtuu... Jos luette omia vanhoja päiväkirjojanne, niin ihan samanlaista angstia sieltä löytyy, vaikka aihe olisi eri. Ja jos ei ole päiväkirjoja, niin ihan varmasti silti jokainen on teininä kokenut tuskaa.

Mutta ehdottaisin samaa kuin edellinen kirjoittaja. Käy ensin koulut loppuun Suomessa. Opiskele kieliä.. Matkustele, jos on mahdollista. Lue kirjoja ja muiden kokemuksia. Muutaman vuoden päästä vaikka mene koulusta työharjoitteluun tai vaihtoon ulkomaille. Koulujen jälkeen lähde vaikka au pairiksi. Kaikki on mahdollista.

Kahta työtä viisitoistavuotiaana niin ei ole ongelmia, ei vapaa-aikaa eikä juuri nuoruuttakaan paitsi että jaksaa tehdä 14 tuntisia työpäiviä, kulkea pimeitä katuja kello kolmeen että perhe jolle maksaa plkastaan ehtii varmasta nukahtaa. Hiipii kotiin omaan vuoteeseensa muutamaksi tunniksi ja lähtee aamulla töihin.Koti oli kuulunut aina kaikille muille paitsi minulle.Vanhempi sisareni opiskeli tai kun ei opiskellut istui kotona tekemättä mitään ja luki romaaneja, kävi maksavilla kurseilla jne. Olin perheessä se jonka syytä oli isovanhempieni, isäni ja äitini elämän epäkohdat, epäonnistumiset ja katastrofit. Jollakin tavalla olin otettu konkreettiseksi kohteeksi ja syylliseksi jopa isäni varhaiseen kuolemaan tai siitä johtuvaan taloudelliseen ahdinkoon joka minun piti korjata.Omat unelmat ja valinnan mahdollisuudet sai jättää. Kotoa pois päästäkseni menin avioon ensimmäisen kosijan kanssa ja sen perheeni halusi kostaa vähättälemällä minua miehelleni joka otti asian niin tosissaan että kääntyi minua ja omia lapsiaan vastaan ryhtyen sadistiseksi hirmuvaltiaaksi. Kiltin uhrautuvan ja väistyvän ihmisen tie johtaa kilpailuun itse taivaalisen hyvyyden kanssa ja mitä ihmiset tekevät, polkevat jalkoihinsa ja käyttävät orjatyövoimana, halveksivat ja mitätöivät ja jos yrität nousta heidän tasolleen hävittävät sinun elämäsi kuin korttitalon. Nöyryys ja ikuinen alistuminen oman elämän kustannuksella on ehkä intialisen filosofian mukaan hyvä tie mutta susimaassa se vie ihmiseltä hänen elämänsä..

Kiintoisaa tuossa viestissäsi maininta Anna Tapion koulusta. Itse kävin yläasteen ko. koulun naapurissa, mutta siis tavanomaisessa koulussa. Ihana Aitoo monine koulumuistoineen :) Anna tapion koulusta jotakin sanoakseni. Tupakka näytti maistuvan paljon, ja ko. koulun oppilaat olivat (etenkin pojat) pienempikokisempia ja rumempia kuin oman koulumme oppilaat.