Miten tästä eteenpäin?

Erosin kolme viikkoa sitten vuoden kestäneestä suhteesta, jonka luulin kestävän ikuisesti. Tai jonka edes toivoin kestävän kaiken.
Minä annoin sille ihmiselle kaikkeni Ja näin jälkeen päin voin sanoa, että annoin liikaa. Hän käytti minun rakkauttani hyväkseen.
Lukemattomia kertoja jäin itkemään hänen jälkeensä, kun hän jätti minut yksin. Kaverit olivat tärkeimpiä kuin minä. En ole mikään takertuja, jos sitä luulette. Mielestäni vain ihmisen jonka kanssa seurustelee pitäisi olla se elämän tärkein asia. Se jonka vuoksi luovutaan edes joskus omista suunnitelmista ja tehdään jotain yhdessä.
Hän särki sydämeni miljooniksi paloiksi. Vaikka tiesin, että ero on edessä, että en enää jaksa taistella suhteemme eteen, silti se sattuu niin kovasti. Kaipaan sitä ihmistä välillä aivan mielettömästi. Ja kuitenkaan en ottaisi hän takaisin vaikka hän pyytäisi. Minä ansaitsen parempaa, kun loputtomia tyhjiä lupauksia, surua ja kyyneliä.
Nyt yllättäen elämääni saapui uusi ihminen. Ihminen johon voisin ihastua, mutta en tahdo uskaltaa. Elämäni on täysin palasina eron jälkeen, enkä pysty aloittamaan uutta suhdetta. Sanoin sen hänelle, ja siitä huolimatta hän tahtoo tavata minua. Hän on saanut ajatukseni täysin sekaisin. Vaikka tiedän, että en pysty nyt seurustelemaan silti ajattelen häntä.
Hän ei ole ollenkaan sitä tyyppiä johon ihastuisin normaalisti ja se sekoittaa ajatuksiani. Hän on kaikin tavoin mukava ja herkkä, mutta minä olen aina ihastunut niihin joissa on jotain säröjä. Kaikkein vaikeinta on se, että hän todellakin ymmärtää minua. Hän on sanonut, että ei halua painostaa minua mihinkään ja että kaikki saa edetä minun ehdoillani. Tunteeni repivät minua kahteen suuntaan, toisaalta tahtoisin tutustua häneen paremmin ja toisaalta taas tunnen, että minun pitää jättää menneisyyden painajaiset taakseni ennen kuin voi jatkaa elämääni mitenkään.
Ja etteivät asiat pääsisi menemään liian helpoiksi, molemmat ovat lähdössä opiskelemaan eri kaupunkeihin. Ei nyt ihan toiselle puolelle Suomea, mutta kuitenkin. Edellinen suhteeni alkoi tavallaan yhtä yllättäen. Silloin poika joutui lähtemään armeijaan seuraavalla viikolla ja kaikki eteni niin nopeasti. Ja nyt tuntuu siltä, että en kestä toista etäsuhdetta. En ainakaan näin pian.