Room. 6:5-6 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, ...
***) ... että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
___________
Laitetaan vähän Luteruksen Marttia tähän avaukseksi: Tekstilainaus on Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä.
"Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa (Gal. 2:19 - 20)
Hän oli sanonut, että hän oli kuollut laille; nyt hän esittää, millä tavalla tämä kuolema on tapahtunut: Kristuksen ristillä.
Tätä tarkoittaa se, mitä luetaan jäljempänä (Gal. 5:24): "Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Ja 1. Piet. 4:1: "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä." Ja 1.
Piet. 2:24: "Joka 'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpauhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle."
Sen vuoksi autuaasti nukkunut Augustinus opettaa kolmannen kirjansa neljännessä luvussa, että Kristuksen kärsimys on samalla kertaa sakramentti ja esikuva.
Se on sakramentti, koska se merkitsee meille synnin kuolemaa ja lahjoittaa sen uskovaisille, mutta se on myös esikuva, koska meidänkin tulee seurata häntä kärsimällä ja kuolemalla ruumiillisesti.
Sakramentista puhuu tunnettu kohta Room. 4:25: "Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
" Esikuvasta puhuu 1. Piet. 2:21: "Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä."
Sakramenttia Paavali käsittelee varsin laveasti Room. 6. ja Room. 8., Kol. 3. ja monissa muissa paikoissa. Samoin myös tässä. Hän sanoo olevansa Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, mikä on sakramentin mukaista; siten on synnit ja pahat himot kuoletettu.
Mutta se, mitä apostoli täten tahtoo saada sanotuksi, on: Ne, jotka pyrkivät lain teoilla tulemaan vanhurskaiksi, ne eivät ainoastaan ole ristiinnaulitsematta lihaansa, vaan vieläpä kartuttavat himojansa. Niin kaukana he ovat vanhurskaaksi tulemisesta. Sillä "synnin voima on laki" (1. Kor. 15:56), se suorastaan kiihottaa himoa vastustukseen kieltäessään sen.
___________________________________________________
Mutta rakastaessaan lakia, joka kieltää himoitsemasta, usko Kristukseen samalla jo tekee, mitä laki käskee: se käy himon kimppuun ja ristiinnaulitsee sen. Niinpä siis lailla ei saada aikaan synnin hävittämistä, vaan ainoastaan sen tunteminen ja lisääntyminen, turhaan siitä etsitään vanhurskautumista. Silloin vanhurskas ei enää elä itse, vaan Kristus elää hänessä, koska Kristus elää uskon kautta hänessä ja vuodattaa häneen armoa, joka vaikuttaa, ettei ihmistä johda hänen oma henkensä, vaan Kristuksen Henki.
***) Niin kauan näet kuin meitä meidän oma henkemme johtaa, me seuraamme himojamme emmekä niitä ristiinnaulitse. Niin on siis luettava kokonaan Kristuksen ansioksi eikä meidän. että uskomme, että olemme laille kuolleet ja että kuoletamme pahat himot.
***) ... että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
___________
Laitetaan vähän Luteruksen Marttia tähän avaukseksi: Tekstilainaus on Lutherin Galatalaiskirjeen selityksestä.
"Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa (Gal. 2:19 - 20)
Hän oli sanonut, että hän oli kuollut laille; nyt hän esittää, millä tavalla tämä kuolema on tapahtunut: Kristuksen ristillä.
Tätä tarkoittaa se, mitä luetaan jäljempänä (Gal. 5:24): "Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen."
Ja 1. Piet. 4:1: "Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli - sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä." Ja 1.
Piet. 2:24: "Joka 'itse kantoi meidän syntimme' ruumiissaan ristinpauhun, että me, synneistä pois kuolleina, eläisimme vanhurskaudelle."
Sen vuoksi autuaasti nukkunut Augustinus opettaa kolmannen kirjansa neljännessä luvussa, että Kristuksen kärsimys on samalla kertaa sakramentti ja esikuva.
Se on sakramentti, koska se merkitsee meille synnin kuolemaa ja lahjoittaa sen uskovaisille, mutta se on myös esikuva, koska meidänkin tulee seurata häntä kärsimällä ja kuolemalla ruumiillisesti.
Sakramentista puhuu tunnettu kohta Room. 4:25: "Joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.
" Esikuvasta puhuu 1. Piet. 2:21: "Kristuskin kärsi teidän puolestanne, jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä."
Sakramenttia Paavali käsittelee varsin laveasti Room. 6. ja Room. 8., Kol. 3. ja monissa muissa paikoissa. Samoin myös tässä. Hän sanoo olevansa Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, mikä on sakramentin mukaista; siten on synnit ja pahat himot kuoletettu.
Mutta se, mitä apostoli täten tahtoo saada sanotuksi, on: Ne, jotka pyrkivät lain teoilla tulemaan vanhurskaiksi, ne eivät ainoastaan ole ristiinnaulitsematta lihaansa, vaan vieläpä kartuttavat himojansa. Niin kaukana he ovat vanhurskaaksi tulemisesta. Sillä "synnin voima on laki" (1. Kor. 15:56), se suorastaan kiihottaa himoa vastustukseen kieltäessään sen.
___________________________________________________
Mutta rakastaessaan lakia, joka kieltää himoitsemasta, usko Kristukseen samalla jo tekee, mitä laki käskee: se käy himon kimppuun ja ristiinnaulitsee sen. Niinpä siis lailla ei saada aikaan synnin hävittämistä, vaan ainoastaan sen tunteminen ja lisääntyminen, turhaan siitä etsitään vanhurskautumista. Silloin vanhurskas ei enää elä itse, vaan Kristus elää hänessä, koska Kristus elää uskon kautta hänessä ja vuodattaa häneen armoa, joka vaikuttaa, ettei ihmistä johda hänen oma henkensä, vaan Kristuksen Henki.
***) Niin kauan näet kuin meitä meidän oma henkemme johtaa, me seuraamme himojamme emmekä niitä ristiinnaulitse. Niin on siis luettava kokonaan Kristuksen ansioksi eikä meidän. että uskomme, että olemme laille kuolleet ja että kuoletamme pahat himot.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Luterilasisuus ei ole siis alkuukaan sellaista, kun pilkkajat todistelevat, että
ihminen pelastuisi pelkän kastelilaisuuden perusteella, ilman uskoa ja läpi
elämän kestävää uskonkilvoitusta.
Luterilaisen tunnustuksen mukainen Kristus-usko ja siihen liittyvä kilvoitus
on aivan Raamatun mukainen. Ikävä kyllä pepeiksi koulutetut ateistit ja agnostikot ovat tärkeisiin kirkon virkoihin päästyään vihkiytyneet tuhoamaan luterilaisen kirkon ja sen tunnustuksen kokonaan. Tunnustavat kristityt papit erotetaan viroistaan
"tasa-arvo" syistä.
Sekö on tasa-arvoa että jumalaton syntielämä lieveilmiöineen tuodaan kirkkoon ja tunnustavat kristityt erotetaan kirkon virkatehtävistä?