Tänään sain rahaa tilille 800eur kuukauden elämiseen ja 600eur meni Unibetin casinolle. En ehtinyt edes voittaa kertaakaan "isosti" (eli useampia kymppejä/satasen kerrallaan). Aikaisemmin näin on aina käynyt, nyt viimeiseen 3 kertaan ei, on ollut ihan merkillisen huono onni.
Unibetille on ilmeisesti tullut jokin esto pelitililleni joka estää voittamisen, sillä olenhan pelannut siellä jo vuosikausia ja aina on jossain kohdassa ollut mahdollisuus edes muutaman satasen kotiuttamiseen jos on osannut lopettaa ajoissa (=monesti en ole osannut). Nyt ei. Kolme kertaa peräkkäin.
He ilmeisesti pitävät minua jo niin varmana saaliina että palaan aina takaisin pelaamaan vaikka en koskaan voittaisi mitään.
Niinhän juuri olen tehnyt nämä viimeiset kerrat.
Peliaddiktin päässä surisevia ajatuksia ja tunteita, pelaamisen aiheuttamaa HIMOA ja toiveita, riemukkaita voittoja, kamalia pettymyksiä, vuokrarahojen pelaamista ja itsetuhoajatuksia on kenenkään muun kuin pelurin mahdoton kuvitella. Peliaddikti tuntee todella elävänsä ja haaveilevansa tulevaisuudesta vain silloin kun hän pelaa. Se on ainoa asia jolla on merkitystä.
Ihmissuhteet ja jokapäiväiset asiat, vaikka olisivat kuinka tärkeitä, jäävät kakkoseksi. Aina. Vaikka peluri olisi edes fyysisesti läsnä, hänen ajatuksensa ovat silti aina pelaamisessa. Ja raha-asioiden murehtimisessa.
Itse olen nyt siinä pisteessä velkojeni ja pelleilylläni tuhoamien elämien suhteen (mm. seurustelukumppanini on ottanut lainaa velkojeni maksuun) että nyt saa jumaliste riittää. Suljin pelitilini kaikkiin paikkoihin joissa olen koskaan pelannut enkä enää ikinä palaa. Olen ollut tyhmin idiootti maailmassa kun olen koskaan pelannut pelikonetta elämässäni. Se on loputon, pettävä hetteikkö joka ei ikinä jätä sinua rauhaan. Petolliset ajatukset seuraavat peliaddiktia joka paikkaan, hän ei koskaan saa olla rauhassa ja tyytyväinen.
Se ei vain ole sen arvoista. Kenenkään ihmisen ei pidä joutua tuntemaan sellaista tuskaa ja katumusta ja mielipahaa läheisilleen tuottamansa pahan olon takia kuin peliriippuvainen tuntee. SE EI OLE SEN ARVOISTA.
Nyt aion keskittyä hoitamaan asiani kuntoon.
Ehkä on jo liian myöhäistä, mutta aion yrittää joka tapauksessa.
Tämä EI ole minun elämääni, tämä ikuien salailu ja huono olo, rahattomuus ja sen peittely, valehtelu, petollisuus, huijaaminen.
En halua enää olla tämä ihminen.
Muutoksen on alettava tänään.
En enää koskaan halua pelata enkä edes nähdä yhtään pelikonetta ja kiroan sen ihmisen joka meni keksimään pelikoneet.. pitkällä tähtäimellä ne eivät tuota kenellekään niitä pelaavalle mitään hyvää.
Unibetille on ilmeisesti tullut jokin esto pelitililleni joka estää voittamisen, sillä olenhan pelannut siellä jo vuosikausia ja aina on jossain kohdassa ollut mahdollisuus edes muutaman satasen kotiuttamiseen jos on osannut lopettaa ajoissa (=monesti en ole osannut). Nyt ei. Kolme kertaa peräkkäin.
He ilmeisesti pitävät minua jo niin varmana saaliina että palaan aina takaisin pelaamaan vaikka en koskaan voittaisi mitään.
Niinhän juuri olen tehnyt nämä viimeiset kerrat.
Peliaddiktin päässä surisevia ajatuksia ja tunteita, pelaamisen aiheuttamaa HIMOA ja toiveita, riemukkaita voittoja, kamalia pettymyksiä, vuokrarahojen pelaamista ja itsetuhoajatuksia on kenenkään muun kuin pelurin mahdoton kuvitella. Peliaddikti tuntee todella elävänsä ja haaveilevansa tulevaisuudesta vain silloin kun hän pelaa. Se on ainoa asia jolla on merkitystä.
Ihmissuhteet ja jokapäiväiset asiat, vaikka olisivat kuinka tärkeitä, jäävät kakkoseksi. Aina. Vaikka peluri olisi edes fyysisesti läsnä, hänen ajatuksensa ovat silti aina pelaamisessa. Ja raha-asioiden murehtimisessa.
Itse olen nyt siinä pisteessä velkojeni ja pelleilylläni tuhoamien elämien suhteen (mm. seurustelukumppanini on ottanut lainaa velkojeni maksuun) että nyt saa jumaliste riittää. Suljin pelitilini kaikkiin paikkoihin joissa olen koskaan pelannut enkä enää ikinä palaa. Olen ollut tyhmin idiootti maailmassa kun olen koskaan pelannut pelikonetta elämässäni. Se on loputon, pettävä hetteikkö joka ei ikinä jätä sinua rauhaan. Petolliset ajatukset seuraavat peliaddiktia joka paikkaan, hän ei koskaan saa olla rauhassa ja tyytyväinen.
Se ei vain ole sen arvoista. Kenenkään ihmisen ei pidä joutua tuntemaan sellaista tuskaa ja katumusta ja mielipahaa läheisilleen tuottamansa pahan olon takia kuin peliriippuvainen tuntee. SE EI OLE SEN ARVOISTA.
Nyt aion keskittyä hoitamaan asiani kuntoon.
Ehkä on jo liian myöhäistä, mutta aion yrittää joka tapauksessa.
Tämä EI ole minun elämääni, tämä ikuien salailu ja huono olo, rahattomuus ja sen peittely, valehtelu, petollisuus, huijaaminen.
En halua enää olla tämä ihminen.
Muutoksen on alettava tänään.
En enää koskaan halua pelata enkä edes nähdä yhtään pelikonetta ja kiroan sen ihmisen joka meni keksimään pelikoneet.. pitkällä tähtäimellä ne eivät tuota kenellekään niitä pelaavalle mitään hyvää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hyvä päätös, onnea matkaan
tervetuloa toipuvien kerhoon. Päivitteles tilannettasi ja pyydä vertaistukea jos haluat. Voidaan kirjoitella. irtiuhkapeliongelmasta.omasivu.fi/
Hei, olen myös ollut peliriippuvainen mutta tajusin ajoissa lopettaa, onneksi kaikki ei mennyt. Valtavasti tunnen vihaa itseäni kohtaan, miksi pelasin kun koko ajan hävisin.. meissä elää helposti se harhaluulo että vielä joskus voittaa...ei voita eikä raha tee onnelliseksi. Onni on jossain muualla kuin pelien maailmassa. Pelifirmat ovat pohjattomia kaivoja jotka häikäilemättä käyttävät peliriippuvaisia hyväkseen luomalla mielikuvia suurista voitoista...kun aloittaa pelaamisen niin siihen helposti jää koukkuun eikä tajua ennenkuin tili on tyhjä.
Jaksamista teille samassa tilanteessa olevat, me selviämme tästä kyllä! Tsemppiä taisteluun, jokainen pelaamaton päivä on suuri voitto!
Peliriippuvuus on hyvä päätös heittää elämä menemään