Hei. En tiedä oikein että onko tämä harhaluuloista kuvittelua vai voisiko minulla olla syömishäiriö, eli EDNOS.
(EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet, mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.)
Minulla on ongelmana etten pysty kunnolla lopettaa syömistä. Viimeaikoina olen syönyt ja herkutellut, samaa aikaa kun mietin että pitäisi laihduttaa ja että nyten en syö enään. En kuitenkaan oikein pysty lopettamaan. Kun olen yhden herkun edes syönyt päivässä mitä ei pitäisi tai liikaa ruokaa, niin sen jälkeen mieleni sanoo ettei ole väliä mitä syön enään tänään kun jo kerran söin yhden herkun (sisäisesti kuitenkin tiedän että ei se yksi herkku mitään haittaa ja että pitäisi lopettaa siihen). Sitten menen jääkaapille otan jotain syötävää ja ainakun ruoka loppuu pitää hakea jotain muuta. Jos syön makeaa vastineeksi pitää saada suolaista, sen jälkeen jotain hedelmää tai vihannesta paljon, sitten taas makeaa jne. Kalorit saattavat usein olla jopa 3000.
Välillä jopa oksennan tahallisesti, kun on niin huono olo. Oksennan n.2 kertaa kuukaudessa.
Syön siis siihen saakka usein että vatsa ihan kipeä ähkystä ja sattuu jopa maata ja ruoka jo alkaa ällöttämään. MUTTA kuitenkin menen heti ottamaan jotain ruokaa lisää, hedelmää, jätskiä yms. Tuntuu että pitää kokoajan olla jotain suussa, muuten tuntuu yksinäiseltä melkein.
Tämä on ilmennyt suuremmaksi ongelmaksi vasta äskettäin. Ennen tätä on myös tapahtunut, mutta ehkä kerran viikossa/kahdessa. Nytten sitä tapahtuu jo välillä päivittäi ja aina päätän nukkumaan mennessäni että huomenna alan laihduttamaan ja syön terveellisesti.
Välillä onnistunkin syömään terveellisesti ja laihduttamaan, sitä kestää 2päivää-4viikkoa. Mutta sittenkun sorrun ottamaan yhden herkun, niin se on menoa sille päivälle enkä voi sitä pysäyttää vaikka yritän. ylensä lihoan isompiin mittoihin takas sen jälkeen kun olen ensin laihtunut.
Nytten olen mitoissa 171cm/84,5kg
Kadun aina että syön ja tunnen siitä henkistä mileipahaa sen aikana ja jälkeen kun olen syönyt paljon. Katson välillä itseäni peilistä samaa aikaa kuin syön ja tunnen ällötystä ja mietin mikä ruma possu se siinä maiskuttelee. Aina aamuisin ja iltaisin katson kehoani peilistä ja löllötten vatsaa ja reisiä inhottuneena ja kun menen nukkumaan mietin että huomenna, huomenna ei enään mitään herkutteluja.. mutta toisin käy.
Välillä kyllä on päiviäkin jolloin en tunne että tarvitsen ruokaa ja että tulee huono olo ruokaa ajatellessa, ja silloin en syö henkä juuri ollankaan. N.500-700kcl ehkäpä.
Ajatukseni pyörivät jatkuvasti ruuan ympärillä, missä edes olen mietin ruokaa.Haluaisin todella laihtua, minulla on todella huono itsetunto ulkonäköni ja painoni takia. En uskalla esim. alkaa tutustumaan mihinkään poikiin koksa mietin että kehoni on ruma ja että he huomaavat sen kyllä ennemmin tai myöhemmin. tai miettivät että säälittävää kun tällainen possun näköinen tyttö yrittää ottaa heihin kontaktia.
Eli onko tämä ihan normaalia syömistä vai voiko kyseessä olla EDNOS?
En vittsi äidilleni asiasta kysyä koska vastaus luultavasti olisi että " ei sinulla nyt mikään syömishäiriö ole. Sinulta ehkä vain puuuttuu itsekuri syödä terveellisesti ja tahto."
Lääkäriinkään en viitsi mennä asiasta puhumaan koska hänkin varmaan sanoisi samaa kuin äitini.
Eli mitä pitäisi tehdä, tai olla tekemättä? en tiedä ollenkaan enääm mikä on normaalin syömisen ja syömishäiriön välinen ero, kun en oikein pysty luokitella itseäni bulimiaan tai bed:iinkään kai
Ja olen siis 17vuotias, täytän kohta 18.
Kiitos etukäteen jo vastauksistanne ja mahdollisesta avusta :)
(EDNOS (engl. Eating Disorder Not Otherwise Specified) eli muu syömishäiriö on keräilyluokka muista syömishäiriöistä, joille on oleellista henkinen tila, jossa henkilön syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet, mutta joka ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tarkemmin määritellyn syömishäiriön kuvausta. Ihminen voi esimerkiksi vuoroin paastota, ahmia (toisinaan hyvinkin paljon, toisinaan määriä, joita terve ei pitäisi kovin isoina) ja toisinaan taas syödä normaalisti.)
Minulla on ongelmana etten pysty kunnolla lopettaa syömistä. Viimeaikoina olen syönyt ja herkutellut, samaa aikaa kun mietin että pitäisi laihduttaa ja että nyten en syö enään. En kuitenkaan oikein pysty lopettamaan. Kun olen yhden herkun edes syönyt päivässä mitä ei pitäisi tai liikaa ruokaa, niin sen jälkeen mieleni sanoo ettei ole väliä mitä syön enään tänään kun jo kerran söin yhden herkun (sisäisesti kuitenkin tiedän että ei se yksi herkku mitään haittaa ja että pitäisi lopettaa siihen). Sitten menen jääkaapille otan jotain syötävää ja ainakun ruoka loppuu pitää hakea jotain muuta. Jos syön makeaa vastineeksi pitää saada suolaista, sen jälkeen jotain hedelmää tai vihannesta paljon, sitten taas makeaa jne. Kalorit saattavat usein olla jopa 3000.
Välillä jopa oksennan tahallisesti, kun on niin huono olo. Oksennan n.2 kertaa kuukaudessa.
Syön siis siihen saakka usein että vatsa ihan kipeä ähkystä ja sattuu jopa maata ja ruoka jo alkaa ällöttämään. MUTTA kuitenkin menen heti ottamaan jotain ruokaa lisää, hedelmää, jätskiä yms. Tuntuu että pitää kokoajan olla jotain suussa, muuten tuntuu yksinäiseltä melkein.
Tämä on ilmennyt suuremmaksi ongelmaksi vasta äskettäin. Ennen tätä on myös tapahtunut, mutta ehkä kerran viikossa/kahdessa. Nytten sitä tapahtuu jo välillä päivittäi ja aina päätän nukkumaan mennessäni että huomenna alan laihduttamaan ja syön terveellisesti.
Välillä onnistunkin syömään terveellisesti ja laihduttamaan, sitä kestää 2päivää-4viikkoa. Mutta sittenkun sorrun ottamaan yhden herkun, niin se on menoa sille päivälle enkä voi sitä pysäyttää vaikka yritän. ylensä lihoan isompiin mittoihin takas sen jälkeen kun olen ensin laihtunut.
Nytten olen mitoissa 171cm/84,5kg
Kadun aina että syön ja tunnen siitä henkistä mileipahaa sen aikana ja jälkeen kun olen syönyt paljon. Katson välillä itseäni peilistä samaa aikaa kuin syön ja tunnen ällötystä ja mietin mikä ruma possu se siinä maiskuttelee. Aina aamuisin ja iltaisin katson kehoani peilistä ja löllötten vatsaa ja reisiä inhottuneena ja kun menen nukkumaan mietin että huomenna, huomenna ei enään mitään herkutteluja.. mutta toisin käy.
Välillä kyllä on päiviäkin jolloin en tunne että tarvitsen ruokaa ja että tulee huono olo ruokaa ajatellessa, ja silloin en syö henkä juuri ollankaan. N.500-700kcl ehkäpä.
Ajatukseni pyörivät jatkuvasti ruuan ympärillä, missä edes olen mietin ruokaa.Haluaisin todella laihtua, minulla on todella huono itsetunto ulkonäköni ja painoni takia. En uskalla esim. alkaa tutustumaan mihinkään poikiin koksa mietin että kehoni on ruma ja että he huomaavat sen kyllä ennemmin tai myöhemmin. tai miettivät että säälittävää kun tällainen possun näköinen tyttö yrittää ottaa heihin kontaktia.
Eli onko tämä ihan normaalia syömistä vai voiko kyseessä olla EDNOS?
En vittsi äidilleni asiasta kysyä koska vastaus luultavasti olisi että " ei sinulla nyt mikään syömishäiriö ole. Sinulta ehkä vain puuuttuu itsekuri syödä terveellisesti ja tahto."
Lääkäriinkään en viitsi mennä asiasta puhumaan koska hänkin varmaan sanoisi samaa kuin äitini.
Eli mitä pitäisi tehdä, tai olla tekemättä? en tiedä ollenkaan enääm mikä on normaalin syömisen ja syömishäiriön välinen ero, kun en oikein pysty luokitella itseäni bulimiaan tai bed:iinkään kai
Ja olen siis 17vuotias, täytän kohta 18.
Kiitos etukäteen jo vastauksistanne ja mahdollisesta avusta :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ps. välillä on kuitenkin aikoja jolloin syön ihan normaalisti ja suht terveellisesti. Mutta ne ovat vain muutamia päiviä, ei edes viikkoja tai viikkoa!
eikö kukAan tiedö
No olipas mukavasti vastattu tuossa ylhäällä. :/ Et todellakaan ole heikko, olet vain sairastunut syömishäiriöön. Ensinnäkin sun pitäis hakea apua esim. lääkäristä tai terkkarilta jos tuntuu ettet pärjää yksin. Toisekseen sun kannattaa ensin heittää kaikki roskaruoka sun kotoa pois ja alkaa syödä rauhassa hitaasti pureksien ja ennen kaikkea säännöllisesti ja monipuolisesti. Kuuntele nälkäviestejä, älä taistele niitä vastaan. Sitten kun syöminen sujuu normaalisti, voit halutessasi harjoitella herkkujen syömistä,mutta vasta kun olet ns. turvallisella pohjalla. Ja keksi elämääsi jotain muuta sisältöä, tapaa vaikka kavereita, lue kirjaa, käy lenkillä yms. Tsemppiä!
Hei.
En ole asiantuntia, mutta tunnistan oireet. Minulla myös ollut n 30 v syömishäiriö. Paino on mennyt ylös ja alas, ensin 10 kg, sitten 20 kg ja jopa 30kg... Tuli välillä inspiraatiota laihduttaa hullun lailla, ja sitte kun oli laihtunut oli niin ihanaa saada syödä taas :( ... Nyt en enää laihduta, vaan yritän syödä terveellistä silloinkin kun ahmin jottei tulisi niin hirveesti kaloreita. Esim rasvatonta jogurttia (makeeta ja hyvää), hedelmiä esim bannania joka myös on makeeta ja hyvää vaikka 3 peräkkäin kunnes makeanhimo on tyydytetty sillä erää. Näkkileipää pelkästään kevytlevitettä päälle. ym, ym Kyllä minulla on ongelmana ajatella mitä söisin nyt kun tämä on syöty. Hirveetä... Mutta yritä syödä usein ja vähä, noin joka 3as tunti. Älä päästä itseäsi oikeen nälkäiseksi, koska silloin ei pysty ajattelemaan järkevästi, ainoastaan että on niin hirveen nälkä että pitää syödä niin paljon kun mahdollista ja nopeasti, koska on nälkä!! Minulla on usein mukana banaani kun tiedän että olen poissa mutaman tunnin, jottei nälkä iske, silloin herkästi poikkeaa kauppaan ostamaan jotain syötävää...
Minä jätin kokonaan pois karkki 15v sitten ja kaikki pulla 13 v sitten, koska minulla ei ollut minkäänlaista rajaa enää kuinka paljon söin, tärkeintä oli että saisi syödä jotain makeeta ja hyvää. Minulla on makean himo. Jos pystyy myöntämään itselleen ja muille että on syömishäiriö, se on paljon helpompaa tehdä asialle jotain. Olen yrittänyt myös päästä hoitoon, mutta hotoon pääse näköjään vain anorektikot nykyään. Olin n 10v sitten terapiassa 3v Se auttoi,mutta mutaman vuoden päästä se iski taas. Joka päivä on tsemppaamista. Muutama vinkki aterian syömiseen. Käytä esim aamiaislautanen niin kun minä. Laita annos valmiiksi lautaselle, tee voilepä ta 2. Laita kaikki pois ja sitten pöydän ääreen syömään. Ei mitään muuta kun lautanen leipä ja juotavaa pöydälle. Syö hitaasti, kestää n 20 min ennenkuin aivot saa viestin että on saanut ruokaa. Kerro vanhemmille, jotta he tietäisivä ja voi auttaa. Toivottavasti tämä autaa sinua edes hiukan. Tsemppiä