Minkälainen yhdistelmä? Miten alkoholi vaikuttaa narsistiin?
Narsiti ja alkoholi
huonoja kokemuksia
261976
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Se pistää pään sekaisin.
Vie niitä viimeisiäkin estoja ja hillitseviä mekanismeja mitä ehkä muulloin saattaa vielä omata toiminnassaan, jos ei muuta niin seurauksien pelosta. Alkoholi poistaa ne viimeisetkin rippeet ithillinnästä ja narsisti ei edes seurauksien pelosta jätä tekojaan tekemättä tai sanojaan sanomatta vaan toimii täysin impulsiivisesti. Monilla myös lisää agressioita entisestään. Alkoholi kun ei tee kenestäkään normaalistakaan ihmisestä fiksumpaa ja filmaattisempaa, mutta narsistin kohdalla alkoholi on kuin antaisi vihan vallassa olevalle ladatun aseen.
Exäni oli saanut rikostuomion, kun meni aggressio vähän yli... Niin se meni kyllä selvin päinkin. Viha - olemattomista asioista - oli käsittämätöntä.
Narsisteille ei sovi lainkaan alkoholi.
Se riippuu...
Jos hän on saanut narsistista lähdettä ja on jo sen seurauksena tripillä, niin hän saattaa olla hyvinkin iloinen ja lähes inhimillinen. Suurpiirteisyys suorastaan tihkuu hänen valtavasta egostaan.
Jos hän on saanut vaikka töissä häpeäkokemuksen, niin en haluaisi olla samassa tilassa kun hän avaa pullon.
Känni tuottaa aina "narsistisen tripin" ja kaikille jos ei vedä liikaa.
Olen miettinyt yhtä juttua - ihmiset joilla on vaikeuksia kohdata sisäistä lastaan. Onko känni sellainen keino (ei sitä kylläkään oivalla)? Mutta toisaalta känni tai muu draivi herpaannuuttaa lukot auki ja saa tavallaan oikeuden näyttää tunteensa, itkeä, nauraa, laulaa, v*ttuilla jne (kun muuten siihen ei kykene)? Olla lapsi jälleen? Avata muistoja ja lukkoja?
"Olen miettinyt yhtä juttua - ihmiset joilla on vaikeuksia kohdata sisäistä lastaan. Onko känni sellainen keino (ei sitä kylläkään oivalla)?"
jaa tässä välissä oli tämmönenkin ajatus...jonka voin kyllä osittain allekirjoittaakkin...että joo...pikku hiprakassa minä kyllä selkeästi riehaannun enemmän leikkimään...kun ns. selvinpäin ja arjessa olen enempi totisempi ns. asiatyyppi...
mutta joo...ihan sille asteelle en ole humalassani päässyt, että muuttuisin ilkeäksi/agressiiviseksi...kun minulla taas on joku sisäinen antabus, että yksikin liikaa aiheuttaa sen että tulee yrjö kylään...
ja mieluusti en juo itseäni kovin humalaan...kunnen halua menettää ns. itseni hallinnan tunnetta...että kun pikkusenkin alkaa tuntua siltä niin himmaan välittömästi...
että humalani ovat pääsääntöisesti iloisia ja hauskoja...joita vartio se sisäinen vanhempi...joka kieltää liiallisen iloittelun...
Aika monen alkoholistin alkoholismi johtuu pohjalla olevasta läheisriippuvuudesta (Tommy Hellsten). Itse parantuvana läheisriippuvaisena en tunne ketään läheisriippuvaista, jolla ei olisi myös muita riippuvuuksia kehittynyt tästä läheisriippuvuudesta johtuen. Lisäksi on paljon erilaisia neurooseja ja pakko-oireita. Riippuvuudet, neuroosit jne. on psyykkeen keino selvitä ja purkaa sisäistä ahdistuneisuutta.
Tavallinen Suomalainen tarina onkin se, että tapaat kiltin, mukavan ihmisen joka muuttuu vanhetessaan. Riippuvuudet ottaa koko ajan enemmän ja enemmän tätä ihmistä haltuunsa ja lopulta tästä ihmisestä on tullut täydellinen hirviö, jolle riippuvuuksien ruokinta on kaikki kaikessa.
Itselläni alkoholi ei kuulunut riippuvuuksiini, mutta monella tuttavallani se on kuulunut.
Riippuvainen ei varsinaisesti enää hae mitään siinä vaiheessa kun se on edennyt riippuvuudeksi. Riippuvuus toimii samalla tavalla kuin pakko-oire, eli sinun on pakko avata se pullo vaikka et haluaisi. Alkoholisti voi vihata itseään, olla ihan sairaan vihainen itselleen, mutta ne kädet vain avaa pulloa.
Itse en yhtään ihmettele kuinka jotkut on ajatelleet demonin olleen sisällään (ja tavallaan se onkin ollut). Ihminen, jolla ei ole ollut riippuvuuksia tai pakko-oireita tuskin pystyy käsittämään, miltä tuntuu kun alitajunta ottaa ohjat ja sinä toimit tietoisuuttasi vastaan.
Läheisriippuva on todella helppo uhri hyväksikäyttäjälle. Ihmisten läheisriippuvuutta käytetään surutta hyväksi mm. seksiteollisuudessa.
Ovatko narsistit läheisriippuvaisia???
Niin, tai onko olemassa ollenkaan muita ihmisiä kuin narsisteja ja läheisriippuvia? Vai voiko tuo paketti tulla vaikka yhdistetyssä muodossa :)
Jos tutkitte itseänne, niin jokainen täällä oleva tunnistaa itsessään sekä narsitin että läheisriippuvan persoonan.
ovatko ihmiset läheisriippuvaisia luonnostaan, entä narsisteja?
onko normaaleita ihmisiä olemassa ollenkaan?
missä menee läheisriippuvuuden tai narsistin raja?
Ovat vaikeita kysymyksiä tavallisen ihmisen ratkaista, koska joillekin jo pienikin toisen riippuvuus näyttäytyy hänelle ongelmana, kun taas toisen toleranssissa se ei yllä vielä mihinkään.
Ihmisiä käytetään aina hyväksi oli hän sitten mikä tahansa. Ei ihmisillä ole niin vahvaa kuorta, että ei sen läpi pääsisi, kun sinulle tyrkytetään jotain, joka hivelee sinun itsetuntoasi. Me jokainen olemme heikkoja kehumisen edessä, eikä tarvitse olla millään tavalla heikko tai läheisriippuva. Ihminen vaan on niin narsisti....siis läheisriippuva narsisti.
En kyllä allekirjoita tuota hömppääsi itsetunnosta. Jos kehumista haluaa, ei ole vahva itsetunnoltaan. Ei tosiaan ole.
"Jos kehumista haluaa, ei ole vahva itsetunnoltaan. Ei tosiaan ole."
niin mene ja tiedä sitten...ajattelisin ettei hyvä itsetunto ole mikään pysyvä olotila, vaan siinäkin on vaihteluita..."Itsetunto sen sijaan voi vaihdella kohtalaisen paljon eri tilanteissa. Pettymykset laskevat, onnistumiset nostavat. "
Että kyllä, kehut vaikuttavat kenen tahansa itsetuntoon...
mutta noh...saattaapi se itsetunto joiltain osin olla huonokin...tilanteessa, jossa kuulee vain kehut ja jättää huomiotta kaiken negatiivisen...joka kaiketi on lähtötilanne suhteessa narsistiin...
mitä taas narsistin itsetuntoon tulee niin se lie kaiketi huono...koska hän ei tahdo kestää pienintäkään itseensä kohdistuvaa arvostelua...saati pelkkää erimielisyyttä jostain asiasta...
Kun ns. terve itsetuntoinen tietää kyllä ettei ole täydellinen, myöntää virheensä ja vajavuutensa...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto
Aha, lyön vetoa että rakastat kehumista ja olet polvillasi, jos alan kehumaan sinua ja itsetuntosi nousee niin, että kohina käy :D
Miten luulet, että ihminen on itsetuntonsa kehittänyt alkujaan? Teet jonkun työn hyvin ja saat siitä mielihyvää, mutta se ei vielä yksistään nosta sinun itsetuntoasi, eikä riitä sinulle. Vasta kun joku ymmärtää kehua sinun onnistuneen ja ilahtuvan työsi tuloksesta, niin huomaat, että se hivelee sinun itsetuntoasi ja saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ja hyväksi ihmiseksi...toisten hyväksymäksi jne...
tarvitsemme kehumista, tarvitsemme huomiota, tarvitsemme olla riippuvaisia toisten mielipiteistä ja tuesta...
"niin mene ja tiedä sitten...ajattelisin ettei hyvä itsetunto ole mikään pysyvä olotila, vaan siinäkin on vaihteluita....."
Linkissäsikin puhutaan nk. perusitsetunnosta, joka on muuttumattomin osa itsetuntoa. Suoritusitsetunto (johon taas oma tekstisi viittaa) ei ole yhtä merkityksellinen kuin perusitsetunnon heikkous. Ja nimenomaan perusitsetunto määrää miten paljon itsevarmuus voi vaihdella.
Katoppas kuule, kun on se totuuspointti. Tiedän, mikä olen ja millainen haluan olla. Hyvä itsetunto on just sellainen positiivinen realismi minusta minulle. Ei siis sinusta minulle.
Kehumisesi ei muuta itsetuntoani millään tavalla. Kuten ei haukkumisesikaan.
Muiden hyväksyminen on tärkentä kehittyvälle lapselle, jolloin perusitsetunto saa voimaa.
Älä lyö suuresta rahasta vetoa - tulet häviämään vetosi.
Kehittänyt itsetuntonsa? On olemassa nk. "annettu itsetunto" - eli just se vakain osa, jota sun mesoominenkaan ei minussa muuta.
En mä sitten tiedä, miten narsisti nämä asiat kokee, mutta kyllä minä saan mielihyvää ihan siitä, että suoritan työni hyvin ja tiedän sen itse. En tarvitse siihen työkavereita tai pomoja.
Kuuluukin tietää milloin on hyvä, sekin on hyvän itsetunnon merkki.
"On olemassa nk. "annettu itsetunto" - eli just se vakain osa, jota sun mesoominenkaan ei minussa muuta"
niin jotenkin minäkin vaan luulen, että minunkin itsetuntoni lepää kuitenkin jotensakin realistisella pohjalla...on siten vahva...ja perustan ajatukseni tähän...
"Itsetunnon perusta on niin kutsuttu perusitsetunto, joka rakentuu suhteellisen pysyväksi jo lapsuudessa. Sitä ei voi helposti muuttaa myöhemmin. Vahva perusitsetunto kestää periaatteessa huonoja tai koetteleviakin elämäntilanteita ja tapahtumia"
vaikka kotioloni olivat mitä olivat...mutta äitini ei siten ollut ainoa minuun vaikuttava henkilö....olin päivähoidossa jo puolen vuoden iästä lähtien...innokas koululainen/kerholainen...hyvinkin sosiaalinen lapsi ja elinympäristö tarjosi paljon kavereita ja ns. korvaavia kokemuksia...kodin ulkopuolella...
En ole koskaan kokenut etteivät ne ihmiset joiden kanssa olen ollut läheisimmin reality elämässä tekemisissä olisi pitäneet minusta...yhtä poikkeusta(anoppi) lukuunottamatta...
En ny tarkoita, että olisin kaikkialla suosittu, mutta en koe että olisin mitenkään vihattukaan...ennemmin ajatteleisin, että ne ihmiset jotka eivät pidä minusta, eivät sitten ota juuri mitään läheisempää kontaktiakaan minuun...
http://www.vahvistamo.fi/vahvistamo/mina/itsetunto/itsetuntemus_ja_itsetunto
Tottakai sinä tiedät millainen olet ja millainen haluat olla, mutta se ei yksistään ihmiselle riitä, kun ihminen haluaa olla ja tulla myös toisten ihmisten hyväksymäksi sillä mitä hän on ja tekee. Eihän ihmiset kilpailisi, jos sillä ei olisi merkitystä, tai kilpailisivat vain itsensä kanssa ja sekö muka riittäisi.
Olen varma, että kukaan ihminen ei ole kylmä kehumiselle. Aina kun joku "huomaa" sinut, olet otettu. Mieti vaikka baaria, jossa kilpaillaan toisten huomiosta ja jos et koe tulleesi huomatuksi, niin eikö se laskekin itsetuntosi nolliin....tai jos sinut huomaa monikin, jopa kilpailevat huomiostasi, niin itsetuntosi mittari on huipussa punaisella.
Lyön vetoa, että rakastat kehumista ja ihailua.....ainakin se meille naisille on mannaa :)
Hyvässä itsetunnossa ei muiden mielipiteet ole määräävässä asemassa.
En mä tiedä, mitä hyötyä mulle noista voisi olla.
Itse en kyllä laske itsetuntoni kannalta miksikään sitä, että joku minut ulkoisesti huomioi tai jättää huomiotta. NIIN pinnallinen en minäkään sentään ole.
Sitä paitsi saisin sitten keikkua kaiken aikaa mittari punaisella....sillä en kuulu kaikkein heikoimman näköisiin naisihmisiin.
Meille naisille? Me naiset? Ehkä teille huonolla itsetunnolla varustetuille naisille...Mutta kun meitä on hyvällä itsetunnollakin varustettuja.
oVATKO LÄHEISRIIPPUVAT JA NARSISTIT MOLEMMAT LAPSENA LAIMINLYÖTYJÄ
VOIKO NARSISTI OLLA MYÖS YLI HEMMOTLTU LELLIKKI.
Ylihemmoteltu lellikki voi myös olla narsisti.
Kyllä ja ei.
Narsistinen trauma syntyy 0,5-2v välissä. Se on joko on tai off.
Jos trauma syntyy, niin minäkuva kehittyy sisäänpäin ja ihminen ei tule ikinä pitämään toisia ihmisinä.
Lapsuus sitten ratkaisee miten tuo trauma sitten korreloituu.
Trauman saaneesta ei kuitenkaan välttämättä tule täydellistä narsistia, jos kasvuolosuhteet on hyvät (rahallinen hyvinvointi ei tarkoita psyykkistä hyvinvointia).
Jos trauman saanut elää koko lapsuutensa narsistin "hoivassa" hän menee koko ajan syvemmälle peilimaailmaansa turvaan ja tällaisesta tulee täysverinen narsisti.
Pitää aina muistaa, että oikea narsisti on mielisairas, joka elää mielikuvitusmaailmassa. Hänelle mm. syy seuraus suhteiden hahmottaminen on lähes mahdotonta kun ne liittyy hänen omaan elämäänsä. Tunteet täyttä hepreaa ja omien tekojensa läpikäynti käytännössä mahdotonta.
Molempiin vastaus: Tietyllä tavalla kyllä.