Uskomisesta

Mo niin. Nyt meillä on vaimon vaatimuksesta
johtuen Lidlistä hankitut kävelysauvat. Matkalla
kotiin Järvenpäässtä mietiseklin uskonasioita.

Koska tämä on komen uskonnon temmellyskenttä,
demariuskovaiste, kepu-uskoisten ja globalisaaa-
tioon uskovien kykypuoluelaisten ja jou H. tarjoilee silloin tällöin raamattutulkintojaan,
voinen hieman puhua uskomisesta.

Kylliäinen kirjoitti taas kirjan ja ihmettelee
armokäsitystä. Onko todella niin, että saa tehdä
syntiä kuinka paljon tahansa ja kaikki saa
anteeksi, vai onko kyseessä kaupankäynti, eli
jos sinä...niin minä...

Eilisessä hesarissa joku emeritusprofessori
tuikkasi mainion ajatelman. Miten jumalan
pitäisi antaa anteeksi. Jos loukkaan vaimoani,
niin kait vaimoni tulisi olla hän, joka antaa
anteeksi tai ei. Jumala on kolmas osapuoli,
sivullinen, jolla ei tulisi olla osaa eikä
arpaa meidän mittelöihimme. Pidin tuosta
ajattelusta.

Kotimatkalla mietin myös haluaisinko taivaaseen. Luultavasti kyllästyisin jos siellä ei olisi
mitään hankaluuksia. Sitten ihmettelin, mitä
tapahtuu taivaalle kun koko maailmankaikkeus taas
romahtaa joidenkin miljardien vuosien kuluttua.

eiköhän ole parempi maatua maassa ja jatkaa sillä
tavalla luonnon normaalia kiertokulkua.

Uskomiseen minä uskon. Se vahvistaa tahtotilaa.