Uskomisesta

Mo niin. Nyt meillä on vaimon vaatimuksesta
johtuen Lidlistä hankitut kävelysauvat. Matkalla
kotiin Järvenpäässtä mietiseklin uskonasioita.

Koska tämä on komen uskonnon temmellyskenttä,
demariuskovaiste, kepu-uskoisten ja globalisaaa-
tioon uskovien kykypuoluelaisten ja jou H. tarjoilee silloin tällöin raamattutulkintojaan,
voinen hieman puhua uskomisesta.

Kylliäinen kirjoitti taas kirjan ja ihmettelee
armokäsitystä. Onko todella niin, että saa tehdä
syntiä kuinka paljon tahansa ja kaikki saa
anteeksi, vai onko kyseessä kaupankäynti, eli
jos sinä...niin minä...

Eilisessä hesarissa joku emeritusprofessori
tuikkasi mainion ajatelman. Miten jumalan
pitäisi antaa anteeksi. Jos loukkaan vaimoani,
niin kait vaimoni tulisi olla hän, joka antaa
anteeksi tai ei. Jumala on kolmas osapuoli,
sivullinen, jolla ei tulisi olla osaa eikä
arpaa meidän mittelöihimme. Pidin tuosta
ajattelusta.

Kotimatkalla mietin myös haluaisinko taivaaseen. Luultavasti kyllästyisin jos siellä ei olisi
mitään hankaluuksia. Sitten ihmettelin, mitä
tapahtuu taivaalle kun koko maailmankaikkeus taas
romahtaa joidenkin miljardien vuosien kuluttua.

eiköhän ole parempi maatua maassa ja jatkaa sillä
tavalla luonnon normaalia kiertokulkua.

Uskomiseen minä uskon. Se vahvistaa tahtotilaa.
1<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

kyllähän tällaisesta asiasta voisi keskustellakin

ja vain14 lukijaa. mistähän se kertoo? kertokaa
viisaat. niitähän täällä on PALJON

Äänestä

Kommentoi aloitusta


rpu kirjoitti:

Mo niin. Nyt meillä on vaimon vaatimuksesta
johtuen Lidlistä hankitut kävelysauvat. Matkalla
kotiin Järvenpäässtä mietiseklin uskonasioita.

Koska tämä on komen uskonnon temmellyskenttä,
demariuskovaiste, kepu-uskoisten ja globalisaaa-
tioon uskovien kykypuoluelaisten ja jou H. tarjoilee silloin tällöin raamattutulkintojaan,
voinen hieman puhua uskomisesta.

Kylliäinen kirjoitti taas kirjan ja ihmettelee
armokäsitystä. Onko todella niin, että saa tehdä
syntiä kuinka paljon tahansa ja kaikki saa
anteeksi, vai onko kyseessä kaupankäynti, eli
jos sinä...niin minä...

Eilisessä hesarissa joku emeritusprofessori
tuikkasi mainion ajatelman. Miten jumalan
pitäisi antaa anteeksi. Jos loukkaan vaimoani,
niin kait vaimoni tulisi olla hän, joka antaa
anteeksi tai ei. Jumala on kolmas osapuoli,
sivullinen, jolla ei tulisi olla osaa eikä
arpaa meidän mittelöihimme. Pidin tuosta
ajattelusta.

Kotimatkalla mietin myös haluaisinko taivaaseen. Luultavasti kyllästyisin jos siellä ei olisi
mitään hankaluuksia. Sitten ihmettelin, mitä
tapahtuu taivaalle kun koko maailmankaikkeus taas
romahtaa joidenkin miljardien vuosien kuluttua.

eiköhän ole parempi maatua maassa ja jatkaa sillä
tavalla luonnon normaalia kiertokulkua.

Uskomiseen minä uskon. Se vahvistaa tahtotilaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu