Näin olen kuullut. Mutta pitääkö se väite paikkansa?
Buddhalaisuus ei hyväksy työttömyyttä!
Aika musta-valkoista
5256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Melkoista huuhaata olet mielestäni kuullut. Pummejahan ne on vinaya koodiston mukaan elävät munkitkin.
Buddhalaiset eivät varsinaisesti ole pummeja, eivätkä laiskoja. Vaikka ymmärrän että tietämättömien on helppo näin luulla. Buddhalaisilla on korkea moraali, eivätkä he halua heittäytyä yhteiskunnan tai kenenkään muunkaan elätettäväksi.
On totta, että buddhalaiset perinteen mukaisesti kerjäävät ruokansa joissakin maissa. Tosin tällöinkään he eivät varsinaisesti pyydä mitään, mutta antavat mahdollisuuden ihmisille tehdä hyviä tekoja, lahjoittamalla ruokaa.
Se että buddhalaiset meditoivat paljon, ei johdu siitä että he olisivat laiskoja tai etteivät he haluaisi tehdä osaansa. Vaan meditointi nyt luonteeltaan on vain sellaista ja "vapaa-aikansa" (lue: työstä yli jäävän aijan) buddhalaiset yleensä mielellään käyttävät tähän tai muuhun itseään kehittävään toimintaan.
Kaikenkaikkiaan työ on hyvä paikka harjoittaa buddhalaisuutta, eikä sitä pitäisi välttää, vaikka se hieman hankalalta joskus tuntuukin.
En ole kuullut moista väitettä. Buddhalainen elää elämäänsä tässä ja nyt - onpa päivä työttömän päivä tai työllistetty, se eletään parhaansa mukaan, hetki hetkeltä. Luulen, ettei kukaan buddhalainen kuitenkaan halua elää koko elämäänsä pummina muun yhteiskunnan kustannuksella, se olisi muiden ihmisten hyväksikäyttöä.
se, että eletään parhaansa mukaan, pitää jo sisällään jonkun todella kummallisen, pakkomielteisen intention. luulen, ettei monikaan buddhisti osaa elää elämäänsä hetki hetkeltä. eikä lopulta ole siitä niin kovin kiinnostunutkaan. kiinnostuneempia kun tuntuvat olevan kaikenlaisista yhdentekevistä näkemyksistä. siitä mitä uskonnollinen viitekehys sanoo tästä, mitä se ja se guru tuosta, miten tämä doktriini poikkeaa tuon doktriinin merkityksettömistä detaljeista, tyyliin peseytymissäännöstöistä yms. totaalisen turhasta sonnasta, jolla valtaosa buddhalaista (ainakin nettikirjoittajista) täyttää päänsä.
No buddhalaisuuden yksi ydin on omasta mielestäni se, että valaistumista ei saavuta noudattamalla jotain tiettyä moraalikoodia tai sääntöjä. Buddhalaisuus ei ole islamin tai juutalaisuuden kaltainen "lakiuskonto". Itse asiassa jonkin lain tai säännöstön sisällyttäminen buddhalaisuuteen on tietyssä mielessä mahdotonta, koska kaikki on muuttuvaa. Eivät mitkään säännöt ole sen yläpuolella. Ajat muuttuvat ja niin muuttuu myös buddhalaisuus itse.
Zen-buddhalaisuuden yksi kuvaavimmista opetuksista on se, että "jos näet Buddhan, tapa hänet!". Eli pitää nähdä jopa itseään buddhaa pidemmälle! Jopa Buddha itse on ohimenevä eikä totuus. Tässä kaikkien gurujen ja opettajien opit jäävät sivuun.
Miksi sitten buddhalaisuudessa on opetuksia tai opettajia? No paras vastaus tähän lienee se, että heillä on kokemusta asioista enemmän kuin aloitteilijalla, mitä kannattaa kuunnella. Mutta edes opettajan opetukset eivät ole perimmäinen totuus. Perimmäinen totuus on se, että oppia ei ole. Ei ole buddhaa, ei ole minää, ei ole lakia. Mutta ei ole myöskään tyhjyyttä, sillä tyhjyyden näkeminen edellyttää "minän". Ei ole olevaista, eikä ei-olevaista. Rationaalisella, itsestä lähtevällä logiikalla ei voi ymmärtää tätä taikka saavuttaa nirvanaa. Valaistuminen tapahtuu jos tapahtuu, sitä ei voi saavuttaa. Jos yrittää saavuttaa sen, katoaa se aina vaan kauemmas