pitäisikö olla?

Jotenkin ei vain tunnu kivalta juuri sen takia että että ollaan tekemisissäkin serkun kanssa tuntuu huonolta kun kaikki muut tietävät "salaisuuden" ja puhuvat selän takana(kuulin keskustelun jota ei olisi pitänyt). Haluaisin että mieheni luottaisi minuun niin paljon ettei salaisuuksia olisi, jos en voisi hyväksyä hänen tekemisiään ennen tai jälkeen meidän suhteen, en haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa. Ehkä toivon liikoja koska tosiaan haluaisin avoimen suhteen ja tuntea toisen ihmisen, eipä minun rakkauttani tollaiset asiat hetkauta,toivoisin vain ettei minun puolestani päätetä että mitä minä hyväksyn ja mitä en. Jos minulle valehdellaan ja salaillaan vanhoja asioita mistä voin olla varma ettei myös tehdä niin uusista asioista "ajattelee minun tunteitani eikä kerro koska voi loukata"-huono ajattelutapa minun mielestäni. Tässäkin asiassa ei vaivaa se että on ollut suhde vaan se että ei ole kertonut ja valehteli kun kysyin sitä,valehtelu ja salailu loukkaavat mielestäni enemmän kuin totuus mikä voi satuttaa.
JOs minulle olisi joskus kerrottu että tällänen suhde oli ja meni niin se siitä,nyt tuntuu pahalta kun se salataan. Serkku tietää kuitenkin ja jotenkin tuntuu joten ei olla ollenkaan tasa-arvoisessa asemassa jos ajatellaan tutustumista. Minusta tuntuu että minusta on tehty ihan pelle,en yhtään tajunnut miksi anoppi luulee minun olevan miehestäni mustasukkainen tälle serkulle, tyhmänä ihmettelin vain hänen puheitaan. Ja toisekseen mies on sen serkun kanssa tekemisissä, yleensä ei halua perhettä mukaan kylä yms. reissuille