Onko Se Oikea olemassa? Tai onko niitä monia. Itse olen rakastanut syvästi ja oikeasti kahta ihmistä, tällä hetkellä kuitenkin elän sinkkuna ja olen onnellinen. Miesten tapailusta ei ole tullut mitään, en joko ole valmis suhteeseen tai miehet ovat "vääriä" kaikesta hyvyydestään huolimatta.
Monia suhteita seuranneena olen huomannut, että toiset asettuvat ja tekevät perheen sen kanssa joka on siihen sopiva. Aina ei ole kyseessä rakkaus, vaan olosuhteisiin sopivat palaset. Minä tiedän, etten koskaan pystyisi sellaiseen. En ole pystynyt enkä tule pystymään, en edes halua.
Tiedän kokemuksesta myös sen, että intohimoinen rakkaus laantuu, mutta eihän sen tule kokonaan hävitä. Haluan uskoa että jonkun kanssa jäljelle jää rakastaminen, luottamus, normaali arki, mutta silti tieto siitä, että tämä ihminen on erityinen enkä vaihtaisi häntä mihinkään.
Välillä tuntuu että elän unelmissa eikä kukaan ole tarpeeksi. Mutta vaatimukseni on kuitenkin hyvin yksinkertaiset. Haluan että sen toisen ihmisen läsnäolo tuntuu minussa päästä varpaisiin. Minä haluan, etten pysty irroittamaan katsettani enkä säästämään kosketuksia.
Minulle ei riitä vähempi, en tule koskaan tyytymään johonkin vain siksi, että minun täytyisi olla jonkun kanssa, koska minun ei täydy.
Mietin vaan, onko sellainen rakkaus totta.
Monia suhteita seuranneena olen huomannut, että toiset asettuvat ja tekevät perheen sen kanssa joka on siihen sopiva. Aina ei ole kyseessä rakkaus, vaan olosuhteisiin sopivat palaset. Minä tiedän, etten koskaan pystyisi sellaiseen. En ole pystynyt enkä tule pystymään, en edes halua.
Tiedän kokemuksesta myös sen, että intohimoinen rakkaus laantuu, mutta eihän sen tule kokonaan hävitä. Haluan uskoa että jonkun kanssa jäljelle jää rakastaminen, luottamus, normaali arki, mutta silti tieto siitä, että tämä ihminen on erityinen enkä vaihtaisi häntä mihinkään.
Välillä tuntuu että elän unelmissa eikä kukaan ole tarpeeksi. Mutta vaatimukseni on kuitenkin hyvin yksinkertaiset. Haluan että sen toisen ihmisen läsnäolo tuntuu minussa päästä varpaisiin. Minä haluan, etten pysty irroittamaan katsettani enkä säästämään kosketuksia.
Minulle ei riitä vähempi, en tule koskaan tyytymään johonkin vain siksi, että minun täytyisi olla jonkun kanssa, koska minun ei täydy.
Mietin vaan, onko sellainen rakkaus totta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=MIIy_K5Fsus
Kyllä ihan oikeat rakkaussuhteetkin ovat mahdollisia. Tiedän sen siitä, että itse olen juuri sellaisessa. Ehkä et vain ole tavannut vielä sitä oikeaa. Toisaalta itse täytyy olla myös valmis rakkaudelle ja suhteelle, jotta sellaisen voisi kohdata, joten ei kannata kiirehtiä tai väkisin yrittää etsiä, vaan se tulee kohdalle silloin kun sen aika on. Mihinkään ihan kivaan ei tietenkään kannata tyytyä, enkä itsekään koskaan niin ole tehnyt vaan ollut sinkkuna välillä ja sitten taas suhteessa kun se on tuntunut oikealta.
Toisaalta kenenkään toisten suhteistahan ei voi tietää. Vaikka joku suhde ulospäin vaikuttaisi hyvinkin rauhalliselta tai vaikealta tai miltä vaan niin koskaanhan ei voi tietää kuinka aitoa ja palavaa osapuolten rakkaus toisiaan kohtaan on. Vai ovatko ne ihmiset, joiden oletat päätyneen yhteen jonkun "ihan kivan" tai "sopivan" kanssa sanoneet sinulle niin olevan vai oletko vain päätellyt niin? Kaikkihan eivät vaan halua puhua tunteistaan tai rakkaudestaan kelle tahansa. Miehet etenkin saattavat vetää karskia roolia ulospäin ja hempeilevät sitten vain kahden kesken sen rakkaansa kanssa.
Juu, olen kuullut sen ihan niillä sanoin että kyseessä ei ole rakkaussuhde vaan se että asiat toimii molempia tyydyttävästi. Suhde on siis käytännön tasolla toimiva muttei henkistä sidettä kuitenkaan toiseen ole. Siitä tulee surullinen olo itselle. En sano, etteikö tuo olisi joillekin ihmisille vaihtoehto, on ihan varmasti, mutta kun itse on ihan erilainen, sitä väkisinkin miettii, että ei kai se ole ainut vaihtoehto. Kun loppuviimein elämä on kuitenkin arkea ja asioiden toimivuutta. En silti haluaisi luopua ajatuksesta rakkauteen ja omistautumiseen.
Jännä juttu. Itse en yhtään tuollaista paria tunne. Tai yhden oikeastaan, josta alun perin niin luulin, mutta sitten kävikin ilmi, että kyse olikin pohjimmiltaan ihan oikeasta rakkaudesta. Tai tiedän tapauksia, joissa vain hengaillaan jonkun kanssa ilman tunnetta siitä oikeasta, mutta kyllä ne parit lähipiirissäni, jotka seurustelevat tai ovat jopa menneet naimisiin ovat tehneet sen ihan aidoilla perusteilla, eli että se toinen on tuntunut heille juuri siltä oikealta.
Toivottavasti sellainen onni joskus potkaisee, että rakkaus kestää, enemmän kuin kymmenen vuoden rajan. Vaikea uskoa, mutta kyllähän niitäkin tarinoita on.
Sinulla taitaa olla läheisyydenkaipuuta. Ihastuksen ajan pitäisi olla hauskaa, samat energiat ja iloa!
Se voi olla, että kun aurinko on alkanut paistamaan ja maailma herännyt henkiin niin tarvisi itsekin lämmittäjää :)