Kyllä kyllä.. sen vain huomaa. Alkaa kemikaaliarvot normalisoitumaan aivossa kun ei ihastusta ole nähnyt nyt yli viikkoon ja viimeksikin vain vilahduksen. Tässä alkaa taas kiinnostamaan elämän normaalit asiat kuten pohjois-korean sota ja tietokoneharrastus. Ihan hirvittää vain että mitähän tapahtuu kun näen ihastuksen taas töissä, vajoanko koomaan? Kemikaaliarvot hyppii ja tärisen lattialla kalpeana, mielessä vain hän.. hän..hän....hän... .. ... hän..hän...hän..... .. . . . . .hän!
Ihastus jo viikon lomalla
kituvamies..
11597
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
HAh..hah....hah..hah. kyllähän ne kemikaaliarvot normalisoituu juu, tosin sitten kun tauon jälkeen näkee niin ryöppynä nousevat korkeuksiin -palautumiseen menee taas tovi aikaa. pitkä tovi.
itseäni kiinnostaa tuo venäjän sekoittuminen pohjois-korean asioihin. tänään näin vilauksen omasta kemikaaliarvojen nostattajastani, kerrankin arvoni pysyivät normaalina..
Minkälaisesta virmasta on kyse :)?
Hehe! En tiedä uskallanko kirjoittaa, jos hän lukee lomalla näitä juttuja? Pienenä vinkkinä voisin mainita että, mitä pahempi taantuma/lama, sen parempi menee. Mutta juu, ei kait sitä tarvi kuin kuulla naisen ääni käytävällä niin kemikaaliarvot on sekaisin tiedän sen, on vaan niin ihana hänen äänensä :)
Aaargsh! Mitä tässä taas teen? Ajattelen häntä! Nyt pois täältä! Heips!
Hei kituvamies, täällä viikon lomaillut nainen. Minkänäköistä naista ikävöit?
Vaaleat hiukset, siniset silmät, minua päätä lyhyempi ja olen 178cm, hymyilevä, puhelias vaikka siltikin taitaa olla ujohko, no ainakin minua kohtaan? Kiltti. Kaikin puolin täydellinen nainen, joka herättää minussa lämpimiä tunteita, tekisi mieli helliä ja halata :)
No voi, en ole ikävöimäsi, vaan lyhyt tumma nainen.
Mahtavaa! En koe enää olevani ihastunut, edes naisen äänen kuuleminen ei enää aiheuttanut tunteenväristyksiä :) En silti ole vielä hirvinnyt kohdata naista käytävällä, vielä jos viikon saisi menemään kohtaamatta ja etenkin mitään katsekontaktia naiseen.
Jännä kun vielä puoli vuotta sitten olin ihan pökkelöihastunut, eli kuin halolla päähän isketty, kuk-kuu! Nyt jo näin normaali olo. Ihastumisen tunteesta voi siis päästä irti :)
Hienoa kuulla tsemppausta! Itse myös samanlaisessa tilanteessa, ehkä toivoa siis on :)
Nainen kävi tänään myös huoneessani työasioissa (ei minulle), mutta eipä vain aiheuttanut edelleenkään suurempia tunteita, no vähän toki koin jännitystä ja olin "tekevinään" kovasti hommia :) En tosin katsonut naista, eli katsekontaktia ei päässyt edelleenkään syntymään. Nyt näyttää hyvältä siinä mielessä että tästä turhasta ihastuksen tunteesta pääsee vihdoinkin irti :)
Kaikki on oikeastaa enää kiinni siitä jos törmätään käytävällä ja pitää moikata, että minkälaisia signaaleja sieltä lentelee?
Ei kait taas? Tuntuu sydämmen alapuolella pientä kaihon tunnetta, tämän sai aikaan hän. Käveli vastaan hymyillen kuin aurinko ja pitihän sitä toki moikata. Ihan pieni kolmen sekunnin ohikävely. Mielessä taas pyörinyt ja ikävän tunnetta vaikka viikonloppu alussa?
Ihan hirveetä tämmöinen miten voi olla noin vahva vaikututs jollakin, pitää oikein välttämällä välttää että pysyisi olo normaalina. Noh.. ehkäpä viikonlopun aikana saisi taas normalisoitua tilanteen, kemikaaliarvot kohdilleen.
Eih :( No viikonloppuna ajatukset muihin asioihin niin ehkä olo helpottuu :D Näin yritän itse tehdä!