Jumalan lapsen tie kulkee samoja polkuja kuin hänen Herransa. Se on alennuksessa ja kaikessa heikkoudessa ja kuitenkin ilossa ja voimassa. Ristin voima ei lepää näkyvien ja kosketeltavien asioiden varassa, vaan sielun autuudessa. Kuinka usein ihminen kääntyykin Jumalan puoleen juuri silloin kun hän on ahdingossa maallisesti. Silloin tahdotaan rukoilla, että Jumala päättäisi tuon ahdingon ja muuttaisi asioiden kulun rukoilijan toivomalla tavalla. Vasta sitten kun tällainen rukoilija pääse näkyvästä ahdingostaan hän saattaa iloita.
Kristityn ilo ei kuitenkaan ole tavarassa ja maallisessa hyvässä, ei ihmeissä ja mullistuksissa, vaan kristitty löytää ilonsa myös ahdingossa. Kun Jumala tahtoo tuoda ihmiselle toivon, Hän painaa epätoivoon. Kun Hän antaa uskon joutuu ihminen ensin epäuskoon. Kristityn voima on hänen heikkoutensa, sillä Jumala on heikoissa väkevä.
Tämä ilo, jonka Isän kurittama lapsi kantaa sydämessään on tuntematon niille, jotka tahtovat omilla voimillansa kilvoitella ja saavat ilonsa näkyvistä onnistumisista ja ihmeistä. Eikö suruton kansa saa ilonsa samalla tavalla?
Paavali sanoo, että jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet.. Sitä Paavalikin monessa paikassa tuo meidän eteemme, että kuolemasta nousee elämä ja vaivasta voitto. Kuinka paljon Jeesus opettaa meitä kärsimään hiljaisuudessa omalla esimerkillään. Kuinka ihana on vuorisaarna kun Hän julistaa vaivaiset autuaiksi! Jumalan työ, ristin työ, on maailmalle häpeällinen ja hullu, eikä se tuo sille mitään iloa. Mutta autuas on se, joka ei näe ja kuitenkin uskoo.
Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Ontuvat käyvät ja rammat hyppäävät kuin peurat. Oi kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Kristityn ilo ei kuitenkaan ole tavarassa ja maallisessa hyvässä, ei ihmeissä ja mullistuksissa, vaan kristitty löytää ilonsa myös ahdingossa. Kun Jumala tahtoo tuoda ihmiselle toivon, Hän painaa epätoivoon. Kun Hän antaa uskon joutuu ihminen ensin epäuskoon. Kristityn voima on hänen heikkoutensa, sillä Jumala on heikoissa väkevä.
Tämä ilo, jonka Isän kurittama lapsi kantaa sydämessään on tuntematon niille, jotka tahtovat omilla voimillansa kilvoitella ja saavat ilonsa näkyvistä onnistumisista ja ihmeistä. Eikö suruton kansa saa ilonsa samalla tavalla?
Paavali sanoo, että jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet.. Sitä Paavalikin monessa paikassa tuo meidän eteemme, että kuolemasta nousee elämä ja vaivasta voitto. Kuinka paljon Jeesus opettaa meitä kärsimään hiljaisuudessa omalla esimerkillään. Kuinka ihana on vuorisaarna kun Hän julistaa vaivaiset autuaiksi! Jumalan työ, ristin työ, on maailmalle häpeällinen ja hullu, eikä se tuo sille mitään iloa. Mutta autuas on se, joka ei näe ja kuitenkin uskoo.
Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Ontuvat käyvät ja rammat hyppäävät kuin peurat. Oi kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi, Herra Sebaot!
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Ristin voima ei lepää näkyvien ja kosketeltavien asioiden varassa, ..."
Ristin voima ei yleensäkään lepää, vaan toimii ahkerasti julistaen evankeliumia Kristuksesta koko maailmalle.
Ilo tulee vasta sitten kun ihminen on saanut tunnustaa koko syntisyytensä Kaikkivaltiaan Jumalan edessä ja ottaa Jumalan armon KOKONAISENA, lahjana vastaan ilman omia ansioitaan. Silloin ihminen löytää ilon Herrassa, ja myös vapauden ihmisten ristiriitaisten sinne ja tänne vaativien mielipiteiden orjuudesta.
Niin kauan kun eletään oman vanhuraskauden varassa ja lain tekojen vaatimuksissa, vaikka kuinka vähänkin, niin ei rauhaa tule sydämeen.
Aina on "viittä vaille" ja "sitten kun"- tilassa.
Masokisti voi kaiketi iloita kurituksestakin. Kristitty iloitsee siitä, että on tullut Jumalan armosta Jeesuksen veren kautta soviteuksi Jumalan kanssa ilman omia töitä.
Mistähän tuo itsensä kiduttaminen ja kiusaaminen onnen armon edellytyksenä on lähtöisin? Ettei vain olisi judaistien perintöä Jeesuksen ajoilta astri, jota myös katolinen ja ortodoksinen munkkijärjestelmä palvelee.
Jumalasta tuollainen lihan kurittamis-oppi ei ole lähtöisin missään tapauksessa.
Luther nimitti sitä ristin teologiaksi. Hänellä oli aikanaan paljonkin asiaa sen tiimoilta. Se täytyy kokea, koska muuten siitä ei tiedä mitään.
Eikä kysymyksessä ole mikään lihan kuritus. Jumala vain usein toimii niin. Sillä kuka on se lapsi, jota ei Isä kurita....? Lue Hebr.
Kyllä se on koettu, älä ollenkaan epäile. Kiitos Jeesuksen on koettu myös se mitä on elää JUmalan rauhassa, Jeesuksessa Kristuksessa.
On turhaa etsiä pelastusta omista kärsimyksistään ja katumusharjoituksistaan. Etten sanoisi suoprastaan itsepetosta.
Raamatun selkeä sanoma on usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Ja toinen tärkeä asia on ymmärtää mitä tarkoittavat Paavalin sanat. Me olemme lain kautta kuolleet pois laista tullaksemme toisen omaksi, kantaaksemme hedelmää Jumalalle.
Judaistien perintö - lakivanhurskaus - tuppaa aina vain sotkemaan Jumalan lasten iloa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa.
Tämä on meille lestadiolaisille aivan erityinen ongelma, pyrkimys vanhurskautua tekojemme kautta, josta on seurauksena jatkuvat pettymykset omiin suoritukseiin, jatkuva valitus, itku, suru, pelko, häpeä, syyllisyys, itsesääli, pelastusvarmuuden puuttuminen, jne.
Tämä on vakava ongelma valvoville kristityille, kun jatkuvasti rohkaistaan turvautumaan omavanhurskauteen ja taipumaan lain ja ihmiskäskyjen orjuuteen.
Ristin teologia on tykkänään eri asia kun omavanhurskaus ja sen orjuus.
Kun mä nään sun ensi kertaa kaduilla julkisesti todistamassa Jeesuksesta tämän maailman "suruttomille", niin silloin tiedän
että sinäkin tiedät jotakin ristin teologiasta. Voihkiminen ja valitus rukoushuoneissa tarkoittaa sitä että Jumalan armo ei tahdo kelvata lahjaksi, vaan sitä yritetään siipi maassa kurjistelemalla itse ansaita.
Tällaisesta tilasta ihmisen pitäisi kristityn pyrkiä eroon, rohkeaan epäilemättömään Kristus-uskoon, iloon, ylistykseen, vapauteen ja Jumalan rauhaan.
Ristin teologia tuomitsee ihmisen omat yritykset päästä Jumalan luo. Aloite on aina Jumalalla, joka laskeutuu luoksemme pimeyteen ja kärsimykseen. Tämän ajattelun mukaan juuri ihmisen syvimmässä tuskassa Jumala kohtaa ihmisen erityisellä tavalla.
Kyseisen opin mukaan jopa sairaudet, vararikot, onnettomuudet ja tappiot saattavat olla Jumalan hyvä tahto sen sijaan, että Jumala rankaisisi niillä. Ristin teologitkin myöntävät, että ihmisen järki ja tunteet taistelevat tällaista ajattelua vastaan, mutta uskolla sen voi tunnustaa ja sisäistää - ainakin ajan kanssa. Samoin taas terveys ja menestys eivät välttämättä olekaan aina hyväksi meille.
Muun muassa sellaisten raamatunkohtien kuin 1. Sam. 2:6-8 pohjalta ristin teologia toteaa, että yhtäältä Jumala saattaa syntiseksi, heikoksi, sairaaksi, hulluksi, ei-miksikään ja toisaalta tekee vanhurskaaksi, vahvaksi, terveeksi ja viisaaksi. Edellinen on Jumalan vasemman käden työtä eli vierasta työtä. Jumalan laki Raamatussa ja elämänkohtaloissa tekee tätä meille näin työntäen sekä vetäen meitä yhä uudestaan Kristuksen hankkiman armon varaan. Jälkimmäinen on Jumalan omaa työtä eli oikean käden toimintaa. Tämä on evankeliumin virka sanan ja sakramenttien kautta.
Kunnian teologiaa voidaan jossain määrin pitää ristin teologian vastakohtana, sillä kunnian teologian pääajatus perustuu voimakkaasti juuri tälle, mitä ristin teologia kutsuu Jumalan oikean käden työksi.
Saattaessaan ihmisen hulluksi ja kadotetuksi Jumala ei lisää ihmiseen mitään uutta tai aktiivisesti vaikuta häneen pahaa, vaan saattaa jo ihmisessä olevan hulluuden ja synnin ilmeiseksi, jotta hän sitten voisi antaa oman lääkkeensä ihmisen tilanteeseen.
Ristin teologian mukaan Jumala kuolettamalla tekee eläväksi.
Wikipedia
Mennäänpä maan matkamies vielä tuo mainitsemasi Isän kuritus kertaalleen lävitse, miksi isä kurittaa, mikä on kurituksen päämäärä.
Koko elinaikainen voihkiminen ja poru lain alla omassa vanhurskaudessa, ei ole Jumalan kurituksen päämäärä.
Yksi keskeinen kurituksen päämäärä on nimenomaan riisua nuo omanvanhurskauden rääpäleet päältä, ja ottaa Jumalan armo kiitollisena iloiten vastaan. Jumalan on rakkaus, hyvä veli!!!
Meitä kuritetaan nimenomaan siitä syystä, että omavoimaisuuden ja omanvanhurskauden rakentamisen sijasta ymmärtäisimme paeta USKOSSA Jeesuksen ansion ja verihaavojen turviin saamaan lohdutusta ja virvoitusta. Kokeaksemme sitä iloa ja rauhaa jonka sovinto Jumalan kanssa saa aikaan.
Hepr. 12:1-8
Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, ...
***) ... silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle. Ajatelkaa häntä, joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan, ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.
Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
KURITUKSEN PÄÄMÄÄRÄ:
Kuritukseksenne te kärsitte; Jumala kohtelee teitä niinkuin lapsia. Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia.
Gal. 3:24 Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme.
Tässä samasta lähteestä toinen puoli:
Kunnian teologia on kristinuskon sisäinen uskonajattelu, jota voidaan jollain tapaa pitää ristin teologian vastakohtana. Kunnian teologia nimittäin opettaa, että toiminta ja teot ovat parempi kuin kärsimys, kunnia parempi kuin risti, voima parempi kuin heikkous, viisaus parempi kuin tyhmyys ja hyvä yleisesti parempi kuin paha.
Kunnian teologi ei niin sanotusti pidä silmiensä edessä ristiä. Ristissä näkyy puolestaan Jumalan rakkaus alaspäin ei mihinkään ja pahaan suuntautuva rakkaus. Jumala on omaksunut ihmisyyden, hulluuden, synnin ja ihmisen helvetin kuin ne olisivat hänen omiaan. Yhtyessään ja kärsiessään ihmisen puolesta Jumala lahjoittaa hänelle hyvänsä.
Tavoitellessaan Jumalaa kunnian teologi etsii Jumalaa suurista ja näyttävistä ominaisuuksista. Hän rakastaa Jumalaa ohitse ristin. Kunnian teologin järki ja rakkaus kohdistuu siihen mikä on jotakin ja mikä on hyvää. Siksi todellinen Jumala, joka rakkautensa mukaisesti on siellä missä hänen rakkautensa kohteet ovat nimittäin ihmisyydessä, heikkoudessa ja hulluudessa, näyttää kunnian teologista ja ihmisistä yleensä ei-miltään ja pahalta.
"Meitä kuritetaan nimenomaan siitä syystä, että omavoimaisuuden ja omanvanhurskauden rakentamisen sijasta ymmärtäisimme paeta USKOSSA Jeesuksen ansion ja verihaavojen turviin saamaan lohdutusta ja virvoitusta. Kokeaksemme sitä iloa ja rauhaa jonka sovinto Jumalan kanssa saa aikaan."
Mikä siis mättää? En ole mistään omasta vanhurskaudesta saarnannut, vaan Jumalan voimasta, joka on heikoissa väkevä.
Mieidän pitää elää joka päivä parannuksessa ja katumuksessa. Tämä on Lutherin ajatusta, johon yhdyn täysin. Sinusta se tietysti on omaa vanhurskautta, sen huomaa ilkeilyistäsi. Et tarvitse enää parannusta näköjään.
Niin tämä kunnian teologia on monelta suunnalta edustettuna palstalla.
Etsitään Jumalaa milloin mistäkin. Kuka kaulasta, kuka ihmeistä, kuka itsestään, kuka tiedosta ja mikä sattuu milloinkin hyvältä tuntumaan.
Jumala tulee ihmisen luo, eikä päinvastoin. Mutta sellainen ihminen ei tarvitse Jumalaa, joka on rakentanut oman tiensä Jumalan luo. Ihminen on silloin itse itsellensä Jumala.
Ilman syntiä, ei ole armoa. Ilman lankeemusta, ei voi nousta. Ilman hätää, ei ole lohdutusta.
Suurissa luuloissa kulkeva nimikristitty, joka saa hyväksyntänsä ihmisiltä ei löydä vaivasta mitään hyvää ja juoksee sitä karkuun. Sen sijaan se, jonka toivon ankkuri on kiinnitetty ikuisuuden rannalle, on sisäisessä rauhassa, vaikka ympärillä vallitsisi hävityksen kauhistus. Tuo rauha näyttää ei-miltään, mutta se on.
Ihana sanoma viestissäsi niin monessa vaivassa ja kiusauksissa Elämän Tien kulkijalle on. Menestysteologia on hyvin kaukana kun huomaa yhä uudelleen olleensa rakastamaton, itsekäs ja kärsimätön. Jos viikonkin onnistuisi elämään ilman noita vaivoja, nousisikin varmaan hattuun ja omaksi ansioksi. Tai sitten vihollinen kuiskuttaisi: kuollutusko kuollutusko.
Tänään on mennyt lähes kaikki poskelleen. Mutta:
Oi kuinka ihanat ovat sinun asuinsijasi Herra Sebaot! Aamen.
Tuo viestini oli avaajalle, lipsahti taas alas.
siis tähtäsin avaukseen vastaukseksi :-)