Hei!
Minulla on 17-vuotias tytär ja hänellä on mitä ilmeisemmin matala verenpaine ja myöskin huono verenkierto jaloissa, koska nilkoista alaspäin jalat välillä sinertää ja etenkin varpaat ja tuntuvat myöskin kylmiltä.
Mieheni puolelta, suvussa on paljon diabetestä ja tytön pikkutädiltä jouduttiin amputoimaan 77-vuotiaana ensimmäinen jalka ja 80-vuotiaana lähti toinen. Mieheni äidillä eli lapseni mummolla on ollut itsensä lisäksi neljä sisarusta 4/5 lapsesta on puhjennut diabetes aikuisiällä, siinä 50v jälkeen. Miehen äiti oli yksi heistä. Nuorimmainen sisarus oli ainut joka diabetekseltä on saanut välttyä.
Oman sukuni puolelta ei diabetestä paljon ole, mutta sydän vikoja tietysti sitten molempien sukujen puolelta ja isälläni puolestaan oli muistaakseni korkea verenpaine joka saatiin sitten aika hyvin aisoihin kyllä lääkityksellä. Äidilläni on taas aika pahoja suonikohjuja jaloissa, muttei niitä ole koskaan tarvinnut leikata.
Tytöllä on myöskin keltaiset paksuuntuneet varpaankynnet ja lohkeamia niissä. Nämäkin merkkejä huonosta verenkierrosta?
Hän pelkää amputaatiota ja minä hänen puolestaan myös. Mitä te olette mieltä??
Hyvä olisi jos täältä löytyisi vaikka joku lääkäri tai sairaanhoitaja vastailemaan. Kiitos.
Minulla on 17-vuotias tytär ja hänellä on mitä ilmeisemmin matala verenpaine ja myöskin huono verenkierto jaloissa, koska nilkoista alaspäin jalat välillä sinertää ja etenkin varpaat ja tuntuvat myöskin kylmiltä.
Mieheni puolelta, suvussa on paljon diabetestä ja tytön pikkutädiltä jouduttiin amputoimaan 77-vuotiaana ensimmäinen jalka ja 80-vuotiaana lähti toinen. Mieheni äidillä eli lapseni mummolla on ollut itsensä lisäksi neljä sisarusta 4/5 lapsesta on puhjennut diabetes aikuisiällä, siinä 50v jälkeen. Miehen äiti oli yksi heistä. Nuorimmainen sisarus oli ainut joka diabetekseltä on saanut välttyä.
Oman sukuni puolelta ei diabetestä paljon ole, mutta sydän vikoja tietysti sitten molempien sukujen puolelta ja isälläni puolestaan oli muistaakseni korkea verenpaine joka saatiin sitten aika hyvin aisoihin kyllä lääkityksellä. Äidilläni on taas aika pahoja suonikohjuja jaloissa, muttei niitä ole koskaan tarvinnut leikata.
Tytöllä on myöskin keltaiset paksuuntuneet varpaankynnet ja lohkeamia niissä. Nämäkin merkkejä huonosta verenkierrosta?
Hän pelkää amputaatiota ja minä hänen puolestaan myös. Mitä te olette mieltä??
Hyvä olisi jos täältä löytyisi vaikka joku lääkäri tai sairaanhoitaja vastailemaan. Kiitos.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Nuo paksuuntuneet varpaankynnet ovat kylä todennäköisesti merkki kynsisienestä. Joskus harvoin voivat liittyä myös muihin ihottumiin, koten psoriasikseen, mutta tämä ei ole tavallista. Nuorilla on paljon paikkoja, josta kynsisienen voi saada, esim. koulujen suihkut. Kynsiasiassa kannattaa käydä ihotautilääkärillä, niin kynnet saadaan hoidettua kuntoon sekä varmistuksen kynsiongelmien syylle. Itselläni on myös sekä huono etäisverenkierto että kynsisieni ja muitakin kynsiongelmia ja ainakaan lääkärin mukaan nämä eivät liity toisiinsa.
Alhainen verenpaine on kyllä yleisen näkemyksen mukaan eduksi, erityisesti mikäli suvussa on sydänvaivoja tai diabetesta. Korkea verenpaine olisi paljon pahempi. Kannattaa käyttää tyttöä lääkärissä tuon verenkierron takia, niin pääset huolistasi.
Kiitos vastauksestasi!
Niin minäkin epäilen että nuo kellastuneet, paksuuntuneet, railokkaat kynnet ovat vain merkki siitä kuuluisasta kynsisienestä. Mistä lienee ikinä sitten saanutkaan tartunnan, ovathan nuo hänellä ihan jonkun aikaa olleet.
Itsestäni sen verran, että minä kyllä sairastan psoriasista... Tyttärelle nyt ilmestynyt myöskin jotain kuivaa ihottumaa tuohon nilkkojen seudulle molempiin jalkoihin, on rasvaillut ja kosteuttanut ja se on auttanut. Liekkö jäänyt pesuainetta vähän vaatteisiin, että se on sitten ihoa ärsyttänyt tai voihan se sitten muutenkin vaan joskus vähän kuivaa kun on vielä näin talvi aika päällä, vaikka kevättä kohti kovaa tahtia mennäänkin.
Hyvä juttu myöskin jos se voi olla eduksi! :) sitten se on ehkä vain terveellisempi juttu, eikä meillä ole hätää amputoinneista tai mistään, kunhan vaan turhaan hätäillään ja panikoidaan.. Olisihan sekin muuten nyt aika hölmöä, jos joku terveellinen asia johtaisi jalkojen menettämiseen. Tietysti asioilla voi olla aina kaksi puolta...
Jos suvussa on psoriasista, niin sitten kipin kpin ihotautilääkärille noiden kynsien ja nilkkaihottuman kanssa. Tuo kysissä näkyvä psoriasis kun on mallikon ja monen yleislääkärinkin silmissä aivan saman näköinen kuin kynsisieni. Ihotautilääkäri näkee heti, mistä on kyse ja saatte sitten oikeat hoidot sekä kynsiin että nilkkaihottumaan.
Siis ei tuo nilkkaihottuma ole ollut vasta kun muutaman päivän, eikä se ole samanlaista kuin minun psoriasis ihottuma. Psoriakseni puhkesi sillä tavalla että tuli sellasia läikkiä hyvin monta, joissa ihan kun jotain maissia ois ollu päällä, semmosia kovia kupruja. Tuo mitä on tytön nilkoissa, niin joo siinä on punaset läiskät mut sit ihan valkeeta kuivanutta ihoa vaan... Ei sietäisi vielä hätäillä.
En tiedä suvustani muita kun minut jolla on tämä psoriasis. Pienenä minulla oli kylläkin jo atooppinen ihottuma, tyttärelläni ei ole sitä ollut. Liekkö tällä atooppisella ihottumalla ja psoriaksen puhkeamisella sitten jotain yhteyttä toisiinsa. Minun iho kun on aina ollut sellainen hyvin vaalea ja helposti kuivuva, tyttö on perinyt minulta sen vaaleuden, mutta isällään taas on sellainen tummempi iho, helposti ruskettuva ja sitten aika rasvainen, niin sen rasvaisuuden on kyllä periny isältään että ei ehkä sen takia sitten niin helposti tuo iho kuivakkaan! Onneksi.
Emme siis välttämättä vielä viitsisi sinne ihotautilääkärille, näin pienestä mitä nämä vaivat. Enemmän on huolestuttanut tuo verenkierto, niin minua, tyttöä, kuin isäänsäkin.
No voi Luoja, nyt STOP tykkänään tuollainen murheissa märehtiminen! Pelotat vielä tytönkin tuollaisella - että jouduttaisiin amputoimaan raajat! Mitä sinä tuollaisella pirujen seinille maalaamisella tavoittelet?
Minulla oli nuorena stressaamisen takia maha kipeä (oli vissiin mahakalvo ärtynyt) ja äiti jo murehti, että nyt siellä on kasvain, siellä on kasvain! Arvaa, auttoiko se minua lainkaan? Rauhoittiko mieltäni? Loppuiko stressaaminen ja mahakipu? Oliko äitiltä kiltisti tehty?
Minulla olen tosi vaalea ja minulla on aina, kun on vähänkin viileätä, siniset jalat ja kädet. Verenpaine on aina ollut kamalan matala. Lisäksi, kun ihossa ei ole pigmenttiä juuri lainkaan, sinisyys näkyy selvästi. Onko tyttö kovin hoikka? Silloin, kun itse olin nuori ja laiha, sinisyys oikein korostui, kun ei läski lämmittänyt. Ratkaisu = VILLASUKAT!
Onko tytöllä runsaat menkat? Se voi tuottaa anemiaa, joka myös aiheuttaa sinisyyttä. Käykääpä stekkaamassa rauta-arvot. Voin suositella sellaisia yrtti-rautamehuja, (esim. ferronol) jotka eivät minulla ainakaan ärsytä herkkää massua samalla tavalla, kuin rautapillerit.
Jos diabetes on tullut suvun tädeille n. 50 -kymppisinä, miten miten helvetissä se nyt yhtäkkiä sinun 17 -vuotiaaseen tyttäreen iskisi? Nyt järki käteen, jäitä hattuun ja suu suppuun!! Turhaan murehdutat lapsesi herkkää mieltä.
Tyttäresi on varmaan jossain koulussa nyt?
Menköön sinne terkkarille, puhukoon sinisistä jaloistaan ja pyytäköön, voisiko hemoglobiinin tsekata. Se on verikoe. Joskus terkkareilla on jopa sellainen pikatesti, joka otetaan sormenpäästä. Testi kannattaa ottaa etenkin, jos tyttäresi on vähentänyt lihansyöntiä, kuten monet nuoret nykyään tekevät.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00486
Tuossa sanotaan selvästi, että nuorilla naisilla voi olla sata ja yksi syytä sinisiin jalkoihin, eikä diabeteksesta tai amputaatiosta puhuta lainkaan. Huoli pois siis.
No en minä äitinä hätäilekään siitä, että nyt jouduttaisiin amputoimaan jalka tai jalat, vaan kun jos veri kiertää huonommin jo nyt, niin mites sitten vanhana? loppuuko yhtäkkiä kiertämästä ja sitten sitä pississä niin sanotusti ollaankin, jos minä silloin edes elän..
Eikä tuo meidän neiti stressaa, mutta henkisellä ahdistuksella reagoi ennemmin epämielyttäviin juttuihin, aikuisiällä muuttuu vähän nämä tavat normaalisti.
Tytön mitat on 160/64 eli yrittää saada painoa vähän tällä hetkellä pois. 57kg olisi se tavoitepaino.
Runsaat kuukautiset on.
Niin ja siitä diabeteksestä, enhän minä nyt sitä mieti että puhkeaisi. Vaan eteenpäin, tulevaisuutta katsoen...
Parempi tavoitepaino olisi 47kg tuolla sukurasitteella.
Kuinka niin? 47 kiloahan on ihan alipainon rajoilla, sekään minusta ei ole niin hyvä...
No sanotaan sitten 50 kg:a, niin ei mene edes lievän alipainon puolelle. :)
Painoindeksitaulukoissa on nuo painorajat nostettu turhan korkealle. Moni välttyisi perinnöllisltä sairauksilta, jos paino pysyttelisi mieluummin normaalipainon ala- kuin ylärajalla.
Toki ihmisen ruumiinrakenne vaikuttaa jonkin verran ihannepainoon, tästä syystä normaalipainon haarukka onkin niin laaja. Jos on pieniluisesta, nuoresta henkilöstä kyse, voisi sanoa että lievä alipaino on lähempänä optimia, kuin normaalipainon yläraja.
Kuules nyt,
minä olen erittäin pieniluinen (tissien alta rintakehä 65 cm) ja nuorena henkilönä alipainon ylärajalla keikkuminen tuotti juuri noita oireita: jatkuvaa palelua, väsymystä ja huimausta. Ei niitä normipainon rajoja ole ihan hatusta vedetty.
Nyt, kun 162 cm pitkänä painan 55 kiloa, olen enemmän, kuin tyytyväinen. Onneksi niitä raskauskiloja jäi - sinne alle 50 kg:n en olisi missään nimessä halunnut mennä. Olo on paljon, paljon parempi. Tänä talvena ei ole tullut yhtäkään kylmänkyhmyä, vaikka ulkona ollaan lapsen kanssa ravattu oikeen urakalla.
Eli vähät siitä, onko tytöllä hyvä olla - kunhan hän mahtuu kaikenmaailman pälliaivojen kuvitelmiin siitä, millainen kropan pitää olla? Palelkoon ja pyörtyilköön puuroa keittäessään aamuisin, häh? Kyllä sitä voisi vähän miettiä, mitä kakkaa suustansa päästää.
57 kg on erittäin hyvä paino 160 -senttiselle naiselle. Ei se 64 kiloakaan huono ole :) Riippuu niin paljon ruumiinrakenteesta.
Muutenkin olen noista laihdutusjutuista sitä mieltä, että jos on terve, hyvä olla: on reipas olo päivisin, uni maistuu ja ruoka maistuu ja tulee liikuttua hyvin - niin ei muutaman kilon tähden kannata ruveta hötkyilemään.
Tosi helposti sellainen hötkyily kostautuu ja systeemi menee ihan sekaisin. Entisenä aneemisena laiheliinina, jonka piti taistella siitä, että se normipainon raja pysyy edes lähellä ja mahavaivaisena tiedän tasan tarkkaan sen, että jos joku ei ole rikki, ei sitä pidä väkisin ruveta korjaamaan. Kannattaa olla vain tyytyväinen, jos on hyvä, terve olo.
Tuo sinun 162 cm ha 55 kiloa onkin ihan hyvä paino. Mitä ihmettä keuhkoat? Ei tuo pari kiloa sinne tai tänne mitään merkitse. Sen verran paino vaihtelee jo yhden vuorokauden aikana. :D
160 cm ja 57 kiloa ei ole mikään ihannepaino - välttämättä, vaan siitä voi vähän tiputtaa riippuen näistä sukurasitteista ja ruumiinrakenteesta.
Olen itse pieniluinen 170 cm pitkä ja painan 68 kg ja työterveyslääkärini on käskenyt tiputtaa vielä 5 kg, koska suvussani on II-tyypin diabetesta ja muita lihavuussairauksia.
EI HYVÄÄ PÄIVÄÄ EIKÖ IHMISET OSAA ENÄÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ SOITTAA TERVEYSKESKUKSEEN JA VARATA AIKAA LÄÄKÄRILLE!!!
JOS PELKÄÄ JALKOJEN AMPUTOIMISTA niin luulis jo silloin viimeistään hälytyskellojen soivan! Ja lujaa!
"Tytön mitat on 160/64 eli yrittää saada painoa vähän tällä hetkellä pois. 57kg olisi se tavoitepaino. "
Ihan hyvä väiltavoitepaino, mutta koska tyttäresi on niin kovin nuori, painon pitäisi olla vielä tuota vähemmän.
160 cm:n pituiselle nuorelle tytölle parempi paino on n 49-52 kg, koska iän myötä painoa kuitenkin tullee vuosi vuodelta helposti lisää.
Joko täälläki opastetaa lapsia ja nuoria laihuttamaa alipainoo itsensä :(
160cm ja 17v tytölle sopiva paino on siinä 55-60kiloa.
Onhan se totta että nykyään ihannoidaan alipainoisia ihmisiä ja eletäään epäterveellisesti(aliravittuna) koska koitetaan saada sitä painoa tippumaan vielä luistakin jotta olis "oikean painoinen"..
Jos vanhemmat kannustaa lastaan laihuttamaan niin silloin lapsen tulisi olla SELVÄSTI ylipainoinen, muutoin kannattaa kannustaa SYÖMÄÄN TERVEELLISETI!
Lapsilla ja nuorilla tulisi paino/pituus suhde olla esim 160cm/60kg, 150cm/50kg jne jne.
Vasta aikuisena (20 vuotiaana) painon suhde olisi 160cm/50-55kg, 170cm/60-65kg
Ei ole tavoitteellista eikä terveellistä pyrkiä hoippumaan alipainojn ja normaalipainon rajoissa!
Normaalisti se menee kyllä ihan päin vastoin eli nuoret ovat luonnostaan liikkuvaisia ja hoikkia, jolloin tuo painoindeksi voikin olla pienempi. Iän myötä painoindeksi pikemminkin saa nousta, koska aineenvaihdunta hidastuu ja liikunta vähenee.
En kehoita lapsia laihduttamaan ja monen lapsen ja nuoren painoindeksi laskee luonnostaan kasvupyrähdyksen myötä.
Nuoria kehoitan kyllä välttämään roskaruokaa, limsoja ja energiajuomia ja -patukoita. Liikuntaa nuoren ihmisen pitäisi harrastaa 10-12 tuntia viikossa ja syömään terveellisesti, niin paino pysyy normaalipainon alarajalla, missä se kuuluisi olla myös pieniluisella aikuisella.
Silloin kun tytär painoi joskus ylä-asteella tuon 50 kiloa ja oli saman pituinen kun nyttenkin, niin hirveän luikun näköinen oli.. Itsekin sanoi että ei välttämättä haluaisi enää niin laihaksi laihduttaa, että haluaisi olla ihan naisen painoinen ennemmin kuin lapsen
Nyt 64-kilosenakaan hän ei näytä lihavalta! Hieman tukevammalta toki kuin ennen, mutta ei lihavalta. Isälläänkin hieman ylipainoa, mutta ei hänkään 90 kilosena näytä lihavalta vaikka pituutta ei ole kuin 170 ja rapiat. Luuston rakenne varmaan sen tekee.
Mutta tytär ymmärtää kuitenkin, että painoa pitää saada pois ja haluaa niin itsekin, koska haluaa mahtua lempifarkkuihinsa taas.
Miksi 56kg olisi esimerkiksi huono paino ja miten sitä muka ei pystyisi aikuisenakin pitämään samassa?
Syö terveellisesti ja liikkuu, sopiva päivärytmi, minne se sillon nousisi?
Olen myös sitä mieltä, että kannattaa kysyä lääkäriltä, mikä olisi sopiva paino tyttärellenne ja mikä häntä ylipäätään vaivaa, koska keltaiset, lohkeilevat ja paksut kynnet nuorella tytöllä on ihan varma merkki sairaudesta.
Tyttäreni, joka on 168 cm pitkä ja painaa 50 kiloa, eikä ole lainkaan "luikku" = luinen?, vaan terveen ja urheilevan näköinen, mutta siroluinen. Muistuttaa uimaria tai telinevoimistelijaa ulkonäöltään ja saa myös lenkkeillessään päät kääntymään ulkonäöllään. Ehkä piristävä poikkeus eteenpäin lyllertävän ja jaloillaan liikkumista kaihtavan nuorison joukossa.
Jos mies on vain n. 170 cm pitkä ja painaa 90 kg, hän on merkittävän lihava ja hänen pitäisi laihduttaa ainakin 18 kg. Miksi ihmiset huijaavat itseään silläkin uhalla, että sairastuvat lihavuussairauksiin, jos sellainen taipumus suvussa rasitteena on?
No jos tyttäresi on hyvin siroluinen, eli kapea lantiostaan ja rintakehästään, voi hän PÄRJÄTÄ 50 -kiloisena, mutta terveyttä edistävä hänen ALIPAINONSA ei todellakaan ole. Se altistaa hänet vitamiinien puutokselle (koska osa vitamiineista on rasvaliukoisia) ja sitä kautta osteoporoosille. Hormonitoiminta saattaa häiriintyä liian alhaisesta rasvaprosentista. Luulisi näiden seikkojen painavan äidin vaakakupissa enemmän, kuin sen, että tytär on "piristävä poikkeus" ja saa päät kääntymään. Kääntyvätkö ne ihailusta vai säälistä, sitä en osaa sanoa, mutta äidille näyttää kelpaavan kaikki huomio.
Itse voin tyttäresi painoindeksissä erittäin, erittäin huonosti ja olen myös siroluinen.
Suosittelisin, että varaisit lapsosellesi ajan ravitsemusterapeutille. Kun painoindeksi on noin alhainen, on huolehdittava riittävästä rasvan ja proteiinin saannista.
Alkuperäiselle aloittajalle sanoisin, että tuo 56 kiloa on tyttärellesi erittäin terve ja hyvä tavoitepaino.
Hänen hormonitoimintansa on ihan kunnossa, älä huolehdi. :)
Eikä hän ole luinen, niin että kylkiluut paistaisi. Hänellä on normaali lantio
ja kapea vyötärö. Farkut ovat 28 tuumaiset. Hän on terveyden
perikuva, tosin kuin tämä avaajan lähes samanikäinen tytär. Hänellä ei ole
vitamiinin puutosta, hänellä on kiiltävät, paksut, pitkät hiukset, jotka
varmaan näyttäisivät erilaisilta, jos hänellä olisi vitamiinien tai
hivenaineiden puutosta?
Se, että sinä voisit huonosti hänen painoindeksissään, ei suinkaan tarkoita
sitä, että kaikkien pitäisi voida huonosti ko. painoindeksissä. Lopetapa
asioiden peilaaminen omaan itseesi. Joillekin ihannepaino on vain
yksinkertaisesti paaaaaljon pienempi kuin se normaalipainon yläraja.
Kun henkilöillä on tavallista suurempi riski sairastua
metaboliseen oireyhtymään (sukurasite), painon nousemine hiukankin lievän ylipainon puolelle nostaa riskiä. Minullekin lääkäri on todennut ihannepainokseni painon, jossa painoindeksini olisi 19. Se tarkoittaisi että 170 cm:n pituisena saisin painaa 55-56 kiloa ja tuossa painossahan olisin vielä normaalipainoinen.
"Jos painoindeksi on 18,5 - 24,9 olet normaalipainoinen
- Et kuulu riskiryhmään, mutta sisäelinten ympärillä voi silti olla rasvaa.
Ruokavalion tarkkailusta on aina terveydellistä hyötyä."
Ravitsemusterapeuttia emme todellakaan tarvitse, koska tiedän enemmän
terveellisestä ravitsemuksesta, kuin moni terapeutti. Ruoka on rakas
harrastuksemme liikunnan ohella. Meillä syödään takuulla paremmin, kuin
suurimmassa osassa suomalaiskodeista. Erityisesti suosimme luonnollisia rasvoja.
Syömme rasvaisia kaloja, avokadoa, käytämme neitsytöljyä, kooskosrasvaa ja
voita ja tyttäreni juo mm. homogenoimatonta täysmaitoa, mutta sehän tunnetusti
estää diabeteksen syntyä. Syomme myös lihaa: kanaa,
possua, nautaa, lammasta, hirveä, poroa ja hevosta ja tietysti monipuolisesti
kasviksia ja hedelmiä. Tyttäreni on kaikkiruokainen eikä lainkaan nirso. Ainoa,
mitä hän ei syö on einekset ja Hese- ja mäkkäriruoka. Hän ei myöskään pidä
energiajuomista. Syömme myös pizzaa ja käymme Subwayssä.
Jaahas, nyt avaajan tyttären tavoitepaino putosi alkuperäisestä 57 kilosta sinun tekstissäsi 56 kiloon. Hmmm hienoa. ;)
Ps. Onko "piruja seinälle?" sama kirjoittaja kuin Susanna, kun määritteli Susannan tyttärelle tavoitepainon uusiksi. No, onhan se mukavaa, kun saa samalta näppäimeltä puolustajan omille utopioilleen.
Missä maailmanääressä te asutte, kun on tältä palstalta etsittävä lääkäriä tai sairaanhoitajaa?
Suomessa sentään on terveyskeskus joka kunnassa.
Vaikea on tilanne, jos tällä palstalla joku tekee diagnoosin näillä tiedoilla.
Miten jatkaisitte siitä?
Eikö mitään mahdollisuutta lääkäriin ole? Terveydellä ei pidä leikkiä.
- Matala verenpaine on normaalia 17-vuotiaalle.
- Huono verenkierto jaloissa johtuu ylipainosta/liikunnan puutteesta.
- Keltaiset paksuuntuneet varpaankynnet ja lohkeamat voivat johtua huonosta - verenkierrosta/väärästä ravinnosta, mutta todennäköisempää on kynsisieni.
- Terveyskeskukseen heti kipin kapin. Se on ilmaista 17-vuotiaalle ja muutenkin säännölliset terveystarkastukset ovat kaikille hyvä tapa.
Mulla on luontaisesti matala verenpaine (suvussa on) ja sitä myötä hetkittäin rasittava ääreisverenkierto varpaissa sormissa jopa päälaella. Kuljen kesät talvet villasukissa kun aina jalat on jäässä. Ei nyt sentään sinerrä mulla mutta aina kylmät. Sormet puutuilee tosi helposti ja yhtään jos niskaa jumii niin päänahkaakin pistelee ja huimaa helposti. Muutenkin inhoan kylmää säätä ylikaiken kun palelen tosi herkästi.
Lääkärin kommentit iänkaiken olleet vaan että luontainen matala verenpaine on hyvästä joskaan nämä sen tuomat lieveilmiöt on joskus keljuja. Sydäntä ym on tutkittu. Ei vikaa. Eikä diabetestä. 20vuotiaana aloin saada kuivaa ihottumaa ja nyt 33v olen ihan atoopikko ja saan rasvata kuivaa nahkaani jatkuvasti. Lapsena ei mitään. Ei edes allergioita millekään joita nyt aikuisiällä on eläimiin ja siitepölyihin.
Liekö tästä apua mutta suosittelisin nuorelle lääkärikäyntiä. Turha sairastaa etukäteen ja arvailla ;) on se elämä vaan kivempaa kun tietää mikä vaivaa - jos edes vaivaa. Eikä ole luulotautia :) ehtii sitä sitten murehtia jos oikeasti on jotain syytä murehtia.