Tämä ei ole mahdollista ellei kaikilla kristityillä ole yhteistä uskontunnustusta.
Olen ainakin parin viikon ajan seurannut tällä palstalla kaikenlaisia höpinöitä, maasta taivaaseen. Kukin esittelee millaista kamaa omaan päänuppiin on kertynyt.
Jos kenellä on tällainen käsitys (järjenkilpalaulanta) kristinuskosta, niin hän
on pahasti väärässä. Juttua tulee kun suden suolesta, metsikaupalla, yhtenä pötkönä.
Kun sitten huomautetaan asiallisesti että sori, ksymyksessä on keskustelupalsta lestadiolaisuudesta. Silloin saa niskaansa ikäviä viestejä.
Kerta kaikkiaan, otsikosta lukutaityoiset näkevät kaksi asiaa.
1. Keskusteluun tarkoitettu palsta.
2. Aiheena lestadiolaisuus.
Asiallinen keskustelu lestadiolaisuudesta edellyttää vankkaa omakohtaista kokemusta lestadiolaisena elämisestä. Vähintään 50 vuoden kokemus aktiivilestadiolaisena tarvitaan.
Palstalle kirjoittaa henkilöitä joilla on huonoja kokemuksia melämästään lestadiolaisessa kodissa. He eivät huomaa, että kysymys on suurelta osin muusta kuin lestadiolaisuudesta, saaraasta ilmapiiristä heidän kodissaan.
Tunne satoja ystäviä henkilökohtaisestikin, jotka ovat Jumalalle kiitollisia lestadiolaisuudestaan. Me lestadiolaiset olemme kaikki erilaisia yksilöitä.
Jattelemme asioista eri tavalla kun joku toinen lestadiolainen. Rakkauden salaisuushan on juuri kyvyssä rakastaa erilaisia kanssaihmisiä. Rakkauteen ei koskaan kuulu hylkääminen ja selän kääntäminen.
Hyväksyn sen, että rikkinäinen ihminen, joka ei rikkinäisyytensä vuoksi kestä joukossa, saa myös poistua siitä kaikessa rauhassa. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, ja tunnustaa että kyseessä on oma rikkinäisyys. Muutoin päädytään silmittömään vihaan ja syyttelemiseen, kykenemättä eksaktisti hahmottamaan kokonaisuutta. Ja ennen kaikkea ei kyetä enää rakentavaan yhdessä toimimiseen, Kristus-uskon kirkastamiseksi oman seurakunnan keskellä.
Koska me kaikki ihmiset olemme ihmisiä omine heikkouksinemme ja puutteinemme, niin ei sellaista seurakuntaa löydykkään joka vastaa kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin. Tällaisia kiertolaisia on valitettavan paljon, ja loput pitävät kotona yllä omaa täydellistä virheetöntä seurakuntaansa, toimien Jumalan lasten tuomarina. On tietenkin olemassa hyväksyttyjäkin syitä miksi ei yhteisess' seurakunnassa voi käydä, kuten vakavat mielen sairaudet, muuta vakavat sairauden sun muut sellaiset.
Olen ainakin parin viikon ajan seurannut tällä palstalla kaikenlaisia höpinöitä, maasta taivaaseen. Kukin esittelee millaista kamaa omaan päänuppiin on kertynyt.
Jos kenellä on tällainen käsitys (järjenkilpalaulanta) kristinuskosta, niin hän
on pahasti väärässä. Juttua tulee kun suden suolesta, metsikaupalla, yhtenä pötkönä.
Kun sitten huomautetaan asiallisesti että sori, ksymyksessä on keskustelupalsta lestadiolaisuudesta. Silloin saa niskaansa ikäviä viestejä.
Kerta kaikkiaan, otsikosta lukutaityoiset näkevät kaksi asiaa.
1. Keskusteluun tarkoitettu palsta.
2. Aiheena lestadiolaisuus.
Asiallinen keskustelu lestadiolaisuudesta edellyttää vankkaa omakohtaista kokemusta lestadiolaisena elämisestä. Vähintään 50 vuoden kokemus aktiivilestadiolaisena tarvitaan.
Palstalle kirjoittaa henkilöitä joilla on huonoja kokemuksia melämästään lestadiolaisessa kodissa. He eivät huomaa, että kysymys on suurelta osin muusta kuin lestadiolaisuudesta, saaraasta ilmapiiristä heidän kodissaan.
Tunne satoja ystäviä henkilökohtaisestikin, jotka ovat Jumalalle kiitollisia lestadiolaisuudestaan. Me lestadiolaiset olemme kaikki erilaisia yksilöitä.
Jattelemme asioista eri tavalla kun joku toinen lestadiolainen. Rakkauden salaisuushan on juuri kyvyssä rakastaa erilaisia kanssaihmisiä. Rakkauteen ei koskaan kuulu hylkääminen ja selän kääntäminen.
Hyväksyn sen, että rikkinäinen ihminen, joka ei rikkinäisyytensä vuoksi kestä joukossa, saa myös poistua siitä kaikessa rauhassa. Tärkeintä on kuitenkin tiedostaa, ja tunnustaa että kyseessä on oma rikkinäisyys. Muutoin päädytään silmittömään vihaan ja syyttelemiseen, kykenemättä eksaktisti hahmottamaan kokonaisuutta. Ja ennen kaikkea ei kyetä enää rakentavaan yhdessä toimimiseen, Kristus-uskon kirkastamiseksi oman seurakunnan keskellä.
Koska me kaikki ihmiset olemme ihmisiä omine heikkouksinemme ja puutteinemme, niin ei sellaista seurakuntaa löydykkään joka vastaa kaikkien tarpeisiin ja toiveisiin. Tällaisia kiertolaisia on valitettavan paljon, ja loput pitävät kotona yllä omaa täydellistä virheetöntä seurakuntaansa, toimien Jumalan lasten tuomarina. On tietenkin olemassa hyväksyttyjäkin syitä miksi ei yhteisess' seurakunnassa voi käydä, kuten vakavat mielen sairaudet, muuta vakavat sairauden sun muut sellaiset.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.