YLE voitaisi yksityistää

Muutaman päivän takainen heittoni painui toisille sivuille ja sai vain pari kommenttia, joissa lähinnä moitittiin mainosrahoitteisia tv-kanavia.

Pohdiskellaanpa siis Ylen yksityistämistä edelleen hieman lisää. Valtiollinen eetterimediahan on vain historiallinen jäänne analogisen tekniikan ja rajallisten lähetystaajuuksien ajalta. Tilanne on muuttunut ratkaisevasti, kun olemme menosa kohti digitaaliaikaa ja internetin tunkeutumista perinteisen tv:n rinnalle.

Ylen yksityistämiseen useimmin liittyvä kritiikki perustuu oletukseen, että kaupallisten kanavien ohjelmat ovat huonoja, koska ne täytyy tehdä mainosrahoitteisesti ja valtiollisen kanavan ohjelmat ovat laadukkaita, kun ne tehdään katsojilta perityillä lupamaksuilla ja verorahpoilla.

Minusta tuo on omituista logiikka eikä perustune mihinkään muuhun kuin hyvin subjektiiviseen mutu-tuntumaan. Pitää nimittäin muistaa, että meillä myös TV1 ja TV2 ovat käytännössä mainosrahoitteisia, koska Yle perii MTV3:lta ja Neloselta tähtitieteelliset summat erilaisina lähetys- ja kanavamaksuina, mikä raha kaupallisten kanavien on kerättävä mainostajiltan.

Ohjelmien katsojaluvut puolestaan paljastavat, että kaikilla kanavilla on useita hyvin katsottuja ohjelmia, nelosella tosin aika harvoja.

Itse en siis näe mitään järkeviä perusteita sille, että valtio harrastaisi tv-tuotantoa ja lähetystoimintaa kilpailemalla katsojista kaupallisten kanavien kanssa, kun se kuitenkin perii itselleen ison osan näiden kanavien minostuotoista. Tv- ja radiotoiminnassa ainakin ohjelmatuotanto voitaisi hyvin antaa kokonaan yksityisten hoidettavaksi, ostaahan Yle jo nyt valtaosan ohjelmistaan yksityisiltä tuottajilta sekä koti- että ulkomailta.

Mainoksissa en puolestani näe mitään pahaa, niitähän on printtimediassakin. Mainostulot ovat siis ikivanha tapa rahoittaa kustannustoimintaa, ettei kaikkia kuluja tarvitse periä lukijoilta. Olettaisin, että digitalisoinin myötä syntyy melko lailla Canal :n tapaisia eri lailla erikoistuneita tv-kanavia, jotka perivät katsojiltaan kuukausimaksuja. Uskon että niiden joukkoon syntyy myös laadukkaita ohjelmia esittäviä tuottajia, joita ei niinkään kiinnosta maksimoida katsojalukujaan kuin poimia katsojista erilaisia kohderyhmiä aivan kuten printtipuolellakin on laita aikakauslehtien kohdalla.

Mitä Ylen nykyiseen yhteiskunnalliseen tehtävään tulee, niin minusta sen voisi korvata vaikkapa sellaisella lailla, että kaupallisten kanavien lupaehtoihin lisättäisi niille velvollisuus lähettää vaikkapa tunti, pari päivässä eri ministeriöiden tuottamia ohjelmia. Näin voisi säilyä esim. koulutelevisio, erilaiset kielkurssit, kotimaiset konsertit, klassinen musiikki ja miksei myös liikenteen ja vesilläliikkumisen turvallisuudesta valistavia ohjelmia. Näiden ohjelmien tuotannon valtio voisi ostaa yksityisiltä ohjelmatuottajilta. Se tulisi varmasti halvemmaksi kuin ylläpitää nykyisen Ylen tapaista ohjelmatuotantokoneistoa.

Minusta Ylen yksitystämistä kannattaisi pohtia ilman kiihkeitä tunteita, sillä aika vaikea eetterimediaa on enää nähdä niin vaikuttavana mediana kuin esim. radio oli Hitlerin aikaan, että se olisi sen vuoksi pakko säilyttää julkisen vallan valvonnassa.

Mitähän keskustan Markku Laukkanen olisi asiasta mieltä? Minusta hän on yksi realistisimmista ja järkevimmistä keskustalaisista.