Lääkkeet kehiin

Minulla oli kokeiltu rauhoittavat, SSRI, SNRI, lyricat, mirtazapin, neuroleptit ja tasvaavat lääkkeet noista ei ollut mitään apua.. 3 vuotta menin syöksykierteellä alaspäin.

Sain persoonallisuushäiriödiagnooseja, ja kasan muita rankan sarjan mt-diagnooseja, mutta mikään ei auttanut. Ei pitkät sairauslomat tai keskustelut.

Luovutin ja suunnittelin kuolemaani. Tulevaisuutta minulla ei ollut.

Kunnes itse ehdotin lääkärille Voxra lääkettä ja johan alkoi tapahtua. Ensin katosi päästä se järjetön kaaos, tuon jälkeen sain voimia takaisin ja viimeisenä palasi järki.

Annokseni on nyt 300mg/vrk ja olo kohenee, mutta on vieläkin on päiviä jolloin olen valmis kuolemaan, mutta suunta on ylöspäin.

Kait se niin on, että hakemalla löytyy jokaiselle oma lääke.

Olen myös huomannut nyt pitkän taistelun jälkeen (kymmenisen vuotta, koko nuoruuteni ja aikuisuuteni) että kyllä ne lääkkeet taitavat sittenkin auttaa, ainakin niissä tapauksissa, joissa vika todella on fyysisesti aivoissa, niiden kemioissa. Ennen tätä kokeilua olin hyvin lääkekielteinen ja uskoin myös, ettei mikään koskaan auta, en elä yli 30-vuotiaaksi, vaikka kuinka yrittäisin väkisin jaksaa. Nyt elämässä on ainakin hetkellisesti toivoa, vaikka neuroleptien ja ssri-lääkkeiden yhdistelmä pelottaa pitkällä aikavälillä, hyvin paljon. Menetänkö jotakin aidosta minuudestani? Muuttuvatko aivoni pysyvästi, esimerkiksi pienenevät, kuten joissakin tutkimuksissa uhkaillaan?

Tällä hetkellä en jaksa miettiä edes sitä. Jos vaihtoehtona on joko ihan mukava, siedettävä olo, tai sitten jatkuva irrationaalinen pelkotila, ahdistus ja hillitön kuolemanhalu jokaista siltaa ylittäessä, niin valitsen ensimmäisen. Kun on tarpeeksi pitkään vaeltanut täydessä helvetissä ja saa levätä, niin on se sen arvoista, vaikka muutama vuosi elämästä lyhenisikin.

Sitä vastaan olen edelleenkin jyrkästi, että jokaiseen "vitutukseen" ja olotiloihin, jotka johtuvat selkeästi jostakin hetki sitten tapahtuneesta kriisistä ja ovat aivan luonnollisia reaktioita, määrätään kovat lääkearsenaalit. Siitä ei todellakaan seuraa hyvää, vaan aivojen toiminta voi lääkkeiden myötä aidosti vääristyä.

Lääkkeet, säännöllinen elämä (yöllä nukutaan), ulkoilu, ihmisten näkeminen ja terapia ovat kaikki tärkeitä masennuksesta toipuessa. Ja ennen kaikkea päihteettömyys.

http://www.youtube.com/watch?v=UDlH9sV0lHU
http://www.youtube.com/watch?v=IgCpa1RlSdQ

Itse käytin 2 vuotta masennuslääkkeitä. Huonon elämän aiheuttama itkuisuus ja totaalihajoaminen muuttui itsetuhoisuuteen ja välinpitämättömyyteen, aggressiiviseen juomiseen jne. Noin 1,5 vuotta sitten lopetin lääkkeet ja kas kummaa, minä tulin takaisin esiin sen ihmeellisen hirviön takaa, joka olin 2 vuotta. Toki se hyvä masennuslääkkeiden aiheuttamasta hälläväliä-asenteesta oli, että pääsin eroon elämänlaatua alentavista ihmisistä (ts masennuksen aiheuttajista).. 2 vuotta haaveilin, unelmoin ja fantasioin itsemurhasta jokaikinen päivä. Pari kertaa koitinkin sitä.

Olen kokeillut serotoniini-, dopamiini- ja noradrenaliinilääkkeet. Nukkumista on autettu milloin milläkin; toisilla masennuslääkkeillä, antipsykoosilääkkeillä, nukahduslääkkeillä jne jne.

Minulla siis huonot ihmissuhteet yritettiin hoitaa lääkkeillä, eikä kukaan keskittynyt oireiden aiheuttajaan. Koska nämä lääkkeet aina aiheuttivat ei-toivottuja oireita, niitä koitettiin hoitaa toisilla lääkkeillä, jotka taas aiheuttivat toisia oireita, joita hoidettiin toisilla lääkkeillä.. Yksistä lääkkeistä sain sitten vakavia oireita, kasvoni ja hengitystiehyet turposivat jne. Lääkäri totesi vain että "Oho" ja koitettiin toisia lääkkeitä.

Älkää hyvät ihmiset sekaantuko lääkityksen ihmeelliseen maailmaan, ties vaikka rikkoisivat jotain teidän aivoissanne. Minäkään en voi tietää kuinka paljon minun aivoissani on mennyt pilalle lääkkeiden takia.

Jos ette jaksa katsoa noita dokkareita, miettikää edes sitä, miksi masennuslääkkeet aiheuttavat sitä, mihin niiden kuuluisi auttaa? Miksi itsemurha houkuttaa eniten lääkityksen aikana (poislukien sellaiset lääkkeet, jotka lamaa täysin ajattelun)? Miksi lääketutkimuksissa terveet (masentumattomat) ihmiset tappavat itsensä? Miksi kaikki kouluampujamme ovat olleet masennuslääkkeillä,mutta eivät ole parantuneet? Kuinka monelta lääkkeiden käyttäjistä on testattu aivokemiat, jotta on voitu todeta, että juuri teillä on aivokemiassa jotakin vikaa? Itselleni tätä selitettiin aina, kuinka aivoissa tasapaino on järkkynyt, vaikka mitään ongelmaa ei ole enää, kun nämä minua tuhoavat ihmissuhteet ovat päättyneet. Oloni ei parantunut heti lääkkeiden lopettamisen jälkeen, päinvastoin. Olin jopa psykoottinen lääkkeiden lopettamisen jälkeen, vaikka lopetin lääkkeet asteittain. Vierotusoireiden jälkeen meni kuukausi-kaksi, kun alkoi tulla muita oireita. Kun välinpitämättömyys väistyi, alkoi paniikkikohtaukset, pelot palasivat.. Koin samat tunteet kun aiemminkin, mutten osannut enää käsitellä niitä. Hajosin aina palasiksi, hajoan välillä vieläkin.


- Ajatus katkesi. Mutta joo, kuitenkin, tiedän että on täysin turhaa paasata lääkemyönteisille ihmisille, ettei niitä pillereitä kannata ihan oikeasti naamaansa tunkea. Haluan vain auttaa ja kertoa teille, että ongelmat ei näillä ihme myrkyillä parane, pahenevat vain. Alkuperäinen ongelma saattaa muuttua merkityksettömäksi, mutta muita masennusoireita tulee kuin sieniä sateella.

Kannattaa sekin apu kokeilla.

Tuskin minäkään tässä kirjoittelemassa olisin ilman lääkkeitä.

Lääkkeet ja muut hoidot eivät ole joko-tai -asia.