Turvallinen Uusimaa?

Novaja Zemlja...

Uudenmaan tilanne on viime vuosina jonkun verran heikentynyt tällaisissa vertailuissa. Silti voidaan sanoa, että Uusimaa maakuntana on vähäisen rikollisuuden aluetta, jos tilannetta verrattaisiin sellaisiin alueisiin muualla, missä väestöntiehys on samaa luokkaa. Olisi melkoinen yllätys, jos Uusimaa ei Suomessa keikkuisi kärkiporukoissa, mutta yllätys on se, ettei se ole missään selvässä johtoasemassa rikosriskien suhteen. Joissain kohdin maasta löytyy harvaan asuttuja seutuja, jotka ovat jopa edellä tai likituntumassa.

Miksi Uudenmaan rikollisuuden pitäisi olla suurempaa teoriassa ja enemmän kuin se käytännössä on verrattuna muihin. Syy on hyvin yksinkertainen. Rikostilaisuuksien määrässä on valtaisa ero. Suuri osa väkivallasta tapahtuu ravintoloiden sulkemisaikojen jälkeen ja pääkaupunkiseudulla ona aivan eri määrä ravintoloita kuin muualla Suomessa. Omaisuusrikoksissa tämä näkyy vielä selvemmin. Anastetaan sieltä missä omaisuutta on ja etäisyydet anastuspaikoille kohtuulliset. Lisäksi pääkaupunkiseutu on maahanmuuton että maaltamuuton pääasiallinen kohde, mikä tietysti heijastuu rikollisuuteen.

En ole koskaan väittänyt , että ruuhka-Suomi olisi mitenkään ylivertainen väkivallattomuuden suhteen. Sanomani on ollut se, että itäinen ja pohjoinen Suomi ovat olleet jo pitemmän aikaa väkivallan kehtoja ja ertiyisesti ruotsinkielinen rannikkoseutu väkivallattomuuden aluetta. Pääkaunkiseudun asema on tässä suhteessa ollut kohtuullisen hyvä verrattuna itäiseen ja pohjoiseen Suomeen.

Rikosten kohteiksi joutuminen on hyvin valikoivaa. Väkivallan kohteeksi joudutaan hyvin harvoin sattumalta. Jos on onnistunut valitsemaan väkivallattoman puolison, jos välttää alkoholipitoisia illanviettoja ravintoloissa ja julkisissa tiloissa ulkona myöhään illalla ja yöllä ja jos ei ole alkoholisoitunut, päihteiden väärinkäyttäjä tai taparikollinen, riski joutua väkivallan kohteeksi on jokseenkin mitätön lukuunottamatta teini-ikäisiä, jotka nahinoivat aina keskenään. Elämällä ns. tavis-elämää ja varautumalla kohtuullisessa määrin vaäkivallan mahdollisuuteen, onnistuu suurella todennäköisyydellä välttämään ne. Yksi riski liittyy tietysti riskiammatteihin kuten poliiseihin, vartijoihin, ja muihin kontrollitehtäviä hoitaviin.

Jokainen ymmärtää, että kaiken kaikkiaan on aika kummallista, että väkivallan riski ylipäätään voi olla suurempi jossain Kainuun umpiperässä kuin tiuhaan asutulla Uudellamaalla. Tämä herättää kysymyksiä, ei se että tiuhaan asutuilla seuduilla ihmisten kohtaamismahdollisuudet ovat ylipäätään niin paljon suuremmat. Helsingissä voi esin. kävellen törmätä epähuomiossa toiseen ihmiseen, Kainuussa sellainen on jo paljon epätodennäköisempää.

Samasta tilastosta:


Viranomaisten tietoon tuli Suomessa viime vuonna 89 henkirikosta, kertoo Tilastokeskus.

Synkimmät henkirikosluvut kirjattiin viime vuonna Pohjois-Karjalassa, jossa tehtiin väkilukuun suhteutettuna eniten murhia, tappoja ja surmia tai niiden yrityksiä.

Kainuussa taas tilastoitiin eniten pahoinpitelyitä ja Pirkanmaalla raiskauksia.

- Karkeasti voi sanoa, että väkivaltarikollisuus painottuu Itä- ja Pohjois-Suomeen ja että läntinen Suomi sekä etenkin ruotsinkielinen Pohjanmaa on ollut alhaisen rikollisuuden aluetta. Henkirikoksissakin näkyy, että painopiste on idässä päin, Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoistutkija Reino Sirén sanoo.

Länsi-Suomen tyypillisesti alhaisemmat väkivaltarikosluvut johtuvat muun muassa kulttuurisista syistä.

- Siellä alkoholinkäytön normit ovat tiukempia. Asiaan vaikuttaa myös uskonnollisuus. Se on vastaisku muinaiselle puukkojunkkarikaudelle ja Pohjanmaan historialliselle väkivallalle.

Väkivaltarikokset liittyvät usein seutuihin, joissa työttömyyttä on paljon ja elinkeinot taantuvat.