Mistä aloittaisin.
Olen kärsinyt nuorempana masennuksesta, olin itsetuhoinen ja yritin itsemurhaa. Olin myös pakko-oireinen ja vainoharhainen, sain flashbackeja ikävistä asioista ja olin todella sekaisin. Luulin, että en ole yksin, joku seuraa minua, joku yrittää tappaa minut, sun muuta. Piilotin teräaseita ympäriinsä kotiin, enkä uskaltanut liikkua yksin omassa kodissa. Näin ja kuulin myös harhoja.
Olen lapsuudesta asti saanut ihmeellisiä aivojumeja, jolloin asiat menevät yhtäkkiä todella nopeasti tai todella hitaasti. Jos asiat menevät nopeasti, kuulen mm. minulle puhuvien ihmisten puheen nopeutettuna, ns. orava äänenä. En saa puheesta mitään selvää, ja tuntuu että teen kaikki liikkeeni todella nopeasti. Kaikki äänet muuttuvat tällöin nopeaksi, musiikista lähtien. Myös kelloa katsoessa kellon viisarit liikkuvat nopeammin. En hallitse kroppaani, en voi seistä tai kävellä, sillä tunnen etten pysy vauhdissa mukana. Tasapainoni järkkyy joka kerta. Jos asiat tuntuvat menevän hitaasti, kuulen kaikki äänet todella hidastettuina, en taaskaan saa kenenkään puheesta selvää ja tuntuu että kaikki ruumiintoimintoni hidastuvat ja myös kehoni liikkeet hidastuisivat. Tällöinkään en pysy pystyssä, ja tunnen etten edes ole omassa kropassani, saati hallitsisi sitä. Näiden tuntemusten jälkeen tulee aina pahaolo, oksettaa.
Sittemmin sairastuin paniikkihäiriöön ja sain siihen lääkityksen.
Nykyisin minulla on hyviä kausia, ja huonoja kausia itseni kanssa. Saatan tuntea itseni todella energiseksi, tuntuu että asiat sujuu ja huoleni ovat takana päin. Ei huoleta mikään, olen puhelias oma itseni ja pidän hauskaa. Nautin elämästä koko sydämestäni. Huonoina kausina taas tunnun masentuvan täysin, en jaksaisi edes nousta sängyn pohjalta, kaikki kotityöt tuntuvat todella raskailta ja en jaksaisi tehdä niitä. Töihin meneminen itkettää (olen ajanut itseni burn outtiin tänä "masennuskautena"), pelkään että tulen hylätyksi ja vedän asioista aivan outoja johtopäätöksiä ja lietson itselleni pahan olon. Ajatukseni kääntyvät taas itsetuhoisuuden puoleen, viimeksi mietin auton alle hyppäämistä kun kävelin suojatiellä ja olin menemässä kauppaan. Säikähdin kun huomasin mitä ajattelen, ja harkitsin terapiaan menemistä. En kumminkaan mennyt. Olin todella huonossa jamassa henkisesti kuukauden? Tai kaksi? Ja sitten taas, yhdessä yössä, kaikki kääntyi päälaelleen. Tuntui että olen elämäni kunnossa, ja kaikki asiat sutviutuvat paikoilleen ja elämä on ihanaa.
Tiedän, että minulla on äänihallusinaatioita. Jokainen ihminen taitaa saada luuloharhoja ("Luulin, että puhelimeni soi?"), mutta tämä on jotain muuta. Joskus kuulen konkreettisesti musiikkin. Minulla ei vain "soi" joku biisi päässä, vaan kuulen sen kirjaimellisesti, ihan kuin joku radio olisi vieressä. Pystyn "koventamaan" ääntä, mutta en hiljentämään. Usein tämä musiikki äityy niin kovasti, tuntuu, että tärykalvot halkeavat.. Olen kerran herännyt keskellä yötä tähän mölinään, ääni vain koveni ja koveni, lopulta pitelin päätäni, huusin ja hoipuin pitkin seiniä kun ei tasapaino pitänyt. En muista milloin meteli loppui. Nykyisin tunnistan jo milloin minulla "soi" biisi päässä, ja milloin se kuuluu oikeasti. Biisit ovat useimmiten sellaisia, joita en ole koskaan edes kuullut. Ja osaan niistä silti sanat ulkoa.
Olen edelleen pakko-oireinen tietyissä asioissa. Kotona, juoksen asunnon monta kertaa läpi ennenkuin voin lähteä. Käyn tuijottamassa samoja lieden nappuloita useaan kertaan, joka kerta luon itselleni ns. runon päähän ("Nolla, nolla, nolla, nolla..") rytmissä, ja aloitan nappuloiden lukemisen aina alusta. Yleensä 4krt riittää (olen tässäkin neuroottinen, en voi katsoa vain viittä kertaa, koska se on pariton luku) Olen kerran löytänyt lieden päältä, ja säikähdin että aiheutan tulipalon. Pelkään todella paljon vesivahinkoja ja tulipaloja.
Joskus myös jos esim. vasemman käteni kyynärpää koski kaveriini, minun oli koskettava myös oikealla kyynärpäällä kaveriin. Tämä oli todella kiusallinen vaiva, mutta tuntui että menetän järkeni ellei oikeakin käsi kosketa. Tätä ei tapahdu enää usein.
Suvussamme on mielisairauksia jonkinverran.
Puhun näistä asioistani ainoastaan anonyymisti. Kerran avauduin koulussa kuraattorille, hän laittoi minulle lähetteen nuorten mielenterveysklinikalle. En koskaan mennyt sinne.
Tunnistaako joku oireet? Varaanko itselleni terveyskeskukseen ajan? Ja kyllä, nämä häiritsevät elämääni.
Saan myös sillointällöin ns. tärinäharhoja. Tuntuu, että alusta jolla makaan (sänky, sohva) rupeaa tärisemään holtittomasti. Tärinä on niin voimakasta, ettei siinä kykene nukkumaan.
Pahoittelut että laitoin tämän tällekkin puolelle.. Luulen, että saisin täältä enemmän vastauksia.
Olen kärsinyt nuorempana masennuksesta, olin itsetuhoinen ja yritin itsemurhaa. Olin myös pakko-oireinen ja vainoharhainen, sain flashbackeja ikävistä asioista ja olin todella sekaisin. Luulin, että en ole yksin, joku seuraa minua, joku yrittää tappaa minut, sun muuta. Piilotin teräaseita ympäriinsä kotiin, enkä uskaltanut liikkua yksin omassa kodissa. Näin ja kuulin myös harhoja.
Olen lapsuudesta asti saanut ihmeellisiä aivojumeja, jolloin asiat menevät yhtäkkiä todella nopeasti tai todella hitaasti. Jos asiat menevät nopeasti, kuulen mm. minulle puhuvien ihmisten puheen nopeutettuna, ns. orava äänenä. En saa puheesta mitään selvää, ja tuntuu että teen kaikki liikkeeni todella nopeasti. Kaikki äänet muuttuvat tällöin nopeaksi, musiikista lähtien. Myös kelloa katsoessa kellon viisarit liikkuvat nopeammin. En hallitse kroppaani, en voi seistä tai kävellä, sillä tunnen etten pysy vauhdissa mukana. Tasapainoni järkkyy joka kerta. Jos asiat tuntuvat menevän hitaasti, kuulen kaikki äänet todella hidastettuina, en taaskaan saa kenenkään puheesta selvää ja tuntuu että kaikki ruumiintoimintoni hidastuvat ja myös kehoni liikkeet hidastuisivat. Tällöinkään en pysy pystyssä, ja tunnen etten edes ole omassa kropassani, saati hallitsisi sitä. Näiden tuntemusten jälkeen tulee aina pahaolo, oksettaa.
Sittemmin sairastuin paniikkihäiriöön ja sain siihen lääkityksen.
Nykyisin minulla on hyviä kausia, ja huonoja kausia itseni kanssa. Saatan tuntea itseni todella energiseksi, tuntuu että asiat sujuu ja huoleni ovat takana päin. Ei huoleta mikään, olen puhelias oma itseni ja pidän hauskaa. Nautin elämästä koko sydämestäni. Huonoina kausina taas tunnun masentuvan täysin, en jaksaisi edes nousta sängyn pohjalta, kaikki kotityöt tuntuvat todella raskailta ja en jaksaisi tehdä niitä. Töihin meneminen itkettää (olen ajanut itseni burn outtiin tänä "masennuskautena"), pelkään että tulen hylätyksi ja vedän asioista aivan outoja johtopäätöksiä ja lietson itselleni pahan olon. Ajatukseni kääntyvät taas itsetuhoisuuden puoleen, viimeksi mietin auton alle hyppäämistä kun kävelin suojatiellä ja olin menemässä kauppaan. Säikähdin kun huomasin mitä ajattelen, ja harkitsin terapiaan menemistä. En kumminkaan mennyt. Olin todella huonossa jamassa henkisesti kuukauden? Tai kaksi? Ja sitten taas, yhdessä yössä, kaikki kääntyi päälaelleen. Tuntui että olen elämäni kunnossa, ja kaikki asiat sutviutuvat paikoilleen ja elämä on ihanaa.
Tiedän, että minulla on äänihallusinaatioita. Jokainen ihminen taitaa saada luuloharhoja ("Luulin, että puhelimeni soi?"), mutta tämä on jotain muuta. Joskus kuulen konkreettisesti musiikkin. Minulla ei vain "soi" joku biisi päässä, vaan kuulen sen kirjaimellisesti, ihan kuin joku radio olisi vieressä. Pystyn "koventamaan" ääntä, mutta en hiljentämään. Usein tämä musiikki äityy niin kovasti, tuntuu, että tärykalvot halkeavat.. Olen kerran herännyt keskellä yötä tähän mölinään, ääni vain koveni ja koveni, lopulta pitelin päätäni, huusin ja hoipuin pitkin seiniä kun ei tasapaino pitänyt. En muista milloin meteli loppui. Nykyisin tunnistan jo milloin minulla "soi" biisi päässä, ja milloin se kuuluu oikeasti. Biisit ovat useimmiten sellaisia, joita en ole koskaan edes kuullut. Ja osaan niistä silti sanat ulkoa.
Olen edelleen pakko-oireinen tietyissä asioissa. Kotona, juoksen asunnon monta kertaa läpi ennenkuin voin lähteä. Käyn tuijottamassa samoja lieden nappuloita useaan kertaan, joka kerta luon itselleni ns. runon päähän ("Nolla, nolla, nolla, nolla..") rytmissä, ja aloitan nappuloiden lukemisen aina alusta. Yleensä 4krt riittää (olen tässäkin neuroottinen, en voi katsoa vain viittä kertaa, koska se on pariton luku) Olen kerran löytänyt lieden päältä, ja säikähdin että aiheutan tulipalon. Pelkään todella paljon vesivahinkoja ja tulipaloja.
Joskus myös jos esim. vasemman käteni kyynärpää koski kaveriini, minun oli koskettava myös oikealla kyynärpäällä kaveriin. Tämä oli todella kiusallinen vaiva, mutta tuntui että menetän järkeni ellei oikeakin käsi kosketa. Tätä ei tapahdu enää usein.
Suvussamme on mielisairauksia jonkinverran.
Puhun näistä asioistani ainoastaan anonyymisti. Kerran avauduin koulussa kuraattorille, hän laittoi minulle lähetteen nuorten mielenterveysklinikalle. En koskaan mennyt sinne.
Tunnistaako joku oireet? Varaanko itselleni terveyskeskukseen ajan? Ja kyllä, nämä häiritsevät elämääni.
Saan myös sillointällöin ns. tärinäharhoja. Tuntuu, että alusta jolla makaan (sänky, sohva) rupeaa tärisemään holtittomasti. Tärinä on niin voimakasta, ettei siinä kykene nukkumaan.
Pahoittelut että laitoin tämän tällekkin puolelle.. Luulen, että saisin täältä enemmän vastauksia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kannattaa varata aika lääkäriin ja selvittää asijat! Ainakin itse toimisin niin. Osa oireista kuulostaa kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireilta mutta osa taas skitsofrenian oireilta. Vaikee tälleen maallikkona sanoo.
Kiitos vastauksestasi.
Tottahan se on, maallikkona on hankala sanoa. Ehkä hain tällä kirjoituksella tukea, tai sitten halusin tietää kuulostavatko oireeni edes mielisairaudelta. Hankala erottaa, olen aina kuitannut nämä "Tämmöinen minä vain olen" -asenteella.
Mutta jos asijat mietityttää, niin kannattaa ottaa asijoista selvää. Muuten asija voi painaa mielessä loppu elämän ajan. Mutta voimia sulle ja jaksamisia!!:)
moikka.mene terppakeskuksen lääkärille.kyllä olisi tosi hyvä availla sun tilannetta tarkemmin ammattilaisen kanssa rauhassa.onhan sulla kaikenlaisia juttuja mitkä sua itseäsi mietityttää.et ole mitenkään väärällä palstalla,höpsö : )..ilmottele!
Kiitos tuhannesti teille molemmille, helpottaa arkea kun tietää saavansa tukea.
Kiitos!
Minulla on kans kaikki mielenterveysongelmat mitä voi keksiä. Olen kuitenkin vielä lapsukainen sisältäni enkä mikään tylsä hapankorppu katkera aikuinen. Toisaalta helvetin monta kertaa aikuismaisempi ja vastuullisempi kuin yksikään vajaamielinen aikuinen.
Tavallaan kaikki muut on mielisairaita ja minä ainut tervejärkinen!
Mulle on hyvin tuttua että aika menee välillä nopeasti ja välillä ihan madaltaen.Paniikkihäiriöstä olen kärsinyt yli 20 vuotta. Ihmisen aivot ovat kummalliset. Tuskin se on sairaus jos kokee tälläisia oireita.
Jotkut kirjoittamasi asiat ovat kohdalleni sattuneet myös. Nuorempana ylä-aste ikäisenä minä sain usen näitä hidastus ja nopeutus "kohtauksia". Ne tulivat usein koulumatkalla, kun pyöräilin niin autojen äänet alkoivat kuulua joko todella nopeasti tai hitaasti ja kaikki liikkeet ja muut myös hidastui tai nopeutui kuin kelaamalla.. Kerran kesällä olin mansikanpoimijana ja kaverini alkoi minulle jotain puhua kun tämä kohtaus tuli enkä näinollen saanut hänen puheestaan mitään selvää. Vastasin kyllä hänelle, että odottaa pienen tovin ja oma puheeni oli myös todella outoa.
Itse en uskaltanut asiasta puhua kellekään. Tuntui todella tyhmältä että varaisin ajan lääkärille tällaisen asian takia, että hullunahan ne minua pitäisi.
Itselläni nämä tosin loppuivat muutaman vuoden jälkeen ilmestymisestä.
Aina jos olen pyörällä liikenteessä tai kävellen joudun kuuntelemaan musiikkia matkalla. Tasaiset, pitkäänkestävät äänet saa minulle sen tunteen, että tämä alkaisi uudestaan, mutta musiikkia kuuntelemalla tätä ongelmaa ei ole tullut.