Monta lasta jo..

Mitä pillereitä syöt, kun yleensähän ne ovat melko luotettavia jos_ne_ottaa_säännöllisesti?
Sinun tapauksessasi kannattaisi miettiä myös hormonikierukan laitattamista, se on kuitenkin lähes 100% varma ja plussana pitkä käyttöaika (5v.) eli se tulee edullisemmaksi käytössä kuin e-pillerit, ei tarvitse muistella pillerin ottamista, ja yleensä hormonikierukan myötä katoavat myös kuukautiset kokonaan.
Mutta siis itse ongelmaasi...abortti on aina hyvin henkilökohtainen ratkaisu, siihen on siis kenenkään ulkopuolisen hyvin vaikea ottaa kantaa tai vaikuttaa. Sinun tilanteessasi kannattaa tietysti miettiä tarkkaan kaikki eri vaihtoehdot, ja minusta tuntuu että niin olet kyllä tehnytkin. Itse en kyllä alkaisi miettimään taloudellista puolta, jos jokainen tekisi niin, alkaisi täällä meidänkin maassamme syntyvyys laskea aikaslailla rankasti. Olet vielä nuori, ja sinulla kyllä on aikaa opiskella ammatti itsellesi kunhan lapsesi tuosta kasvavat, eli en näkisi sitäkään ongelmana. Lapset kyllä tarvitsevat äitiään kotona mahdollisimman pitkään jos vaan mitenkään mahdollista, aika surkeaa on sekin jos lasta tai lapsia kärrätään anivarhain hoitoon, olen itsekin joutunut sitä tekemään ja se ei ole kivaa varsinkaan lapsen kannalta.
Se on tietysti aika suuri probleema jos miehesi ei lapsia enää halua, jos teet päätöksesi vastoin hänen tahtoaan, voi olla että se tuo ongelmia suhteeseenne eikä niinkään vähäisiä tuokaan. Sinun täytyy ajatella myös omaa jaksamistasi, sinulla on kuitenkin jo kolme suhteellisen pientä lasta ja helppoa ei varmaan ole välillä nytkään? Abortti ei ratkaisuna varmaankaan ole helppo, mutta kannattaa ajatella asiaa tarkkaan ja nimenomaan tulevaisuuden kannalta, en halua maalailla missään nimessä piruja seinille, mutta itse taatusti ajattelisin myös sitä vaihtoehtoa että ENTÄS JOS jään lasteni kanssa yksin, kuinka sitten pärjään?
Voimia sinulle päätöksentekoon ja muutenkin elämääsi, ja ihan ensimmäiseksi kehottaisin sinua tekemään kuitenkin se raskaustestin ensin ja pohtimaan asiaa vasta tuloksen jälkeen :)

Pienten lasten hoitaminen on täyttä työtä. Se on raskastakin työtä, mutta samalla hyvin arvokasta työtä. Kun lapset ovat pieniä vanhemmat ovat sidottuja lastenhoitoon. Kuitenkin muutaman vuoden kuluttua lapset ovat jo suurempia ja omatoimisia. Elämä alkaa rullata vapaammin, kun ei tarvitse huolehtia vaipoista ja syömisistä. Pienet lapset kuluttavat rahaa melko vähän. Vaatteet sopivat nuoremmalle sisarukselle ja lapsilisääkin maksetaan. Koulutus ja terveydenhuolto ovat Suomessa käyttäjälle ilmaisia. Tulot eivät vaikuta näiden keskeisten palvelujen saantiin.

Aika kuluu nopeaan. Lapset kasvavat. He lähtevät kotoaan, jäävät omilleen ja perustavat oman perheen. Kun varhemmin toivoi, että lapsi nukahtaisi, että saisi aikaa itselle, toivoo myöhemmin että lapset soittaisivat miten heillä menee tai että pääsisi heitä useammin tapaamaan. Vanhemmiten ajattelee, että lapset olivat kaikkein arvokkainta mitä elämä antoi.

Mahtaako päätöksentekoasi helpottaa jos ajattelet asioita pidemmällä aikavälillä.

Jos olet jo raskaana, on ihan turha tuntea syyllisyyttä ehkäisyn pettämisestä. Jotkut meistä vain ovat herkkiä tulemaan raskaaksi ehkäisystä huolimatta eikä mikään ehkäisykeino - ei edes kierukka - ole sataprosenttisen varma ehkäisykeino.

Abortti ei ole koskaan helppo ratkaisu ja on hyvin mahdolllista, että tunnet siitä myöhemmin syyllisyyttä. Mieti kuitenkin myös asian toista puolta - teillä on jo nyt ihana perhe; nuorimmaisesi on vielä kovin pieni - kuinka jaksat raskausajan kolmen pienen ja synnytyksen jälkeisen ajan neljän pienen lapsen kanssa; miten neljäs lapsi vaikuttaa suhteeseenne ja elämäänne? Päädytpä kumpaan ratkaisuun tahansa, niin tee se siten, että tunnet tehneesi sen itse ja oman parhaan harkintasi mukaan.

Minullakin on ns. vahingossa alulle lähteneitä lapsia, he ovat silti olleet ihan yhtä toivottuja kuin etukäteen tarkemmin suunnitellutkin lapset. Näin varmasti myös sinulla :) Olen itse myös hakenut yhden abortin, mikä henkisesti oli vaikeata, mutta olen sen kuitenkin hyväksynyt osaksi elämääni.

Olen valmis tukemaan sinua siinä ratkaisussa, minkä valitset. Minuun saat yhteyden spostilla [email protected]

raskaana niin minä voisin ottaa lapsesi, siis adoptoida sen syntymän jälkeen... Tai niin voisi tehdä varmasti moni suomalainen! Oletko miettinyt sitä vaihtoehtoa? Sinulla on jo kuitenkin 3 lasta, jollain ei ole ainuttakaan...

Pistinpä nyt vaan tällaisenkin ajatuksen esille! =)

Aborttiin päädyin 17- vuotiaana, nykyään olen 21 v. Tiedostan kyllä järjellisesti (jo silloinkin), mutta etenkin nyt että muita vaihtoehtoja ei sillon voinut ajatellakaan. Itselläni koulu pahasti kesken ja mies rikolliseksi paljastunut "rikkinäinen" ihminen.
Meidän yhteiselosta tuskin olisi tullut mitään. Lapsella on oikeus tasapainoiseen ja turvattuun elämään sekä ehjään perheeseen. Niin sen silloin ajattelin ja näin on edelleenkin. Eli päädyin aborttiin lapsen elämää ja tulevaisuutta ajatellen. Järkipuolella tiedän tehneeni oikein, mutta tunne puoli ei ole ollut järki puolen kanssa samaa mieltä...

abortin jälkeinen elämä (3 vuotta):

On ollut yhdellä sanalla sanottuna: HELVETTIÄ!
Suunnilleen pari vuotta abortin jälkeen itkin tosi usein, syyllistin itseeni ja näin lapsiin liittyviä unia.
Vielä nykysinkin mietin toisinaan minkä ikäinen lapseni nyt olisi. Olen paljon tekemisissä serkkuni ja hänen lastensa (11 kk, 2, 6 ja 7 v.)kanssa. Välillä heidän luona ollessani meinaa itku tulla vieläkin, kun ajattelen että minulla voisi olla nyt tuon ikänen (2 v.) lapsi joko tyttö tai poika.
Tiedän tehneeni oikein tossa tilanteessa ja olen antanut itselleni anteeksi, mutta unohtaa en voi koskaan..
Sen olen myös päättänyt, että toista aborttia ei tule koskaan!
Kaikki tietty reagoi abortin jälkeen eri lailla. Mutta sinä olet varmasti lapsi rakas ihminen, niin kuin minäkin. Joten: Luulen, että elämäsi on paljon onnellisempaa, kun pidät lapsesi. taloudellisesti lapsi perheitä varmasti tuetaan, jos toimeen ei tule. Ja, kun sulla on jo kolme lasta niin kyllä varmasti selviät neljännenkin hoidosta.
Aborttia, kun ei voi koskaan perua vaikka kuinka haluaisi. Se on lopullinen, peruuttamaton päätös.

Voimia sulle vaikean päätöksen kanssa ja hyvää syksyn jatkoa.

T:Tiina

Mietin tässä vaan että on se kumma ettei lääketehtaat jo mene konkkaan kun noin huonoja ehkäisyvälineitä valmistetaan, kerta toisensa jälkeen ne pettää.

Kun itse mietin teenkö vai en,eräs vanhempi naishenkilö sanoi:teet mitä tahansa, aina kadut.
Kaduin abortin tekemistä aikani,nyt olen tyytyväinen, että sen tein v 1988.