Tunteiden voimakkuus eri ihmisillä

En usko, että on siitä voimakkuudesta kyse. Vaan tunteiden näyttämisestä. Ja onhan näitä, jotka löytää uuden nopeesti eron jälkeen, mutta musta tuntuu, että ne seurustelee vaan seurustelemisen ilosta eikä sen takii, että oikeesti välittäis toisesta. Itse olen aina ollut aika ujo, mutta lähiaikoina olen huomannut, että on aika hyödyllistä näyttää tunteensa ja erityisesti puhuu niistä. Tulee huomattavasti parempi olo.

Erityisen herkät ihmiset kokevat kaikki tunteet voimakkaammin kuin vähemmän herkät tai ei-herkät ihmiset.
Ilmeisesti olet juuri tuollainen erityisen herkkä.

Suhteen kestokin on hyvä ottaa huomioon. Ns. eroprosessi on voinut leijua ilmassa jo pidemmän aikaa ennen lopullista erilleen muuttamista. Tällöin tunteiden ja tapahtumien käsittely on sujunut arjen sivussa. Huomaamattomasti. Kaikki eivät halua jakaa suhteensa intiimimpiä asioita ulkopuolisille - edes ystäville. Eli jokainen pari taplaa tyylillään, samoin eron suhteen.
Tuliko ero sinulle yllätyksenä, vai olitteko keskustelleet asiasta jo pitempään?

Minulla on kova ulkokuori, mutta olen erittäin pehmeä sisältä. Rakastun harvoin ja silloinkin todella voimakkaasti. Toiveet ovat kovat ja yritän todella joustaa ja tehdä sen minkä osaan suhteen onnistumiseksi. En ehkä ole siinä hyvä. Saati kohteen valinnassa.

Olen myös hidas toipuja. Reilu vuosi tai kaksi menee vähintään. Minulle jää uskollisuusmomentti päälle. En yksinkertaisesti pysty jatkamaan, ennekuin olen käsitellyt edellisen pois rakkauslokeroista.

Tuo on siis jos oen rakastunut. Ystävyysasteelle jääneet tapailut ovat eriasia.

Rakkaus, luottamus ja uskollisuus ovat todella tärkeitä ja jos olemme yhdessä tekemässä odotan, tiettyä luottamusta. Luulen että minulla on jokin särö noissa asioissa. Rakkaus osuu johonkin kohtaan, jossa loukkantumisaste on suuri. Luottamus varsinkin. Odotan rehellistä puhetta, vaikeistakin asioista.

Minusta se on kuitenkin inhimillinen piirre.
Olen myös tavannut ihmisen joka sanoa täräytti kesken kaiken, ettei tunteita ole oikeasti olemassakaan.

Usein sellainen, jolla nopeasti on joku, on jo suhteessa ollessaan tehnyt kauan aikaa lähtöä. Silloin se ero on jo tavallaan valmiiksi käsitelty.

Kiitos kommenteista ja ihan hyviä pointteja teillä. Tämä sama exäni seurusteli erään miehen kanssa (minun jälkeeni) pari vuotta, jonka jälkeen tämä mies päätti aivan yllättäen erota exästäni. Eli ero ei ainakaan tässä tapauksessa muhinut pitkään. Nyt exäni seurustelee jälleen uuden miehen kanssa ja tämä uusi mieskin löytyi noin. puolessa vuodessa. Näin exääni eron aikoihin ja kyllä hän oli oikeastikin todella surullinen, eli hän kyllä näytti tunteensa. Mutta se suru tuntui poistuvan melko nopeasti. En itse olisi voinut ruveta seurustelemaan kenekään kanssa noin nopeasti.

Ja mitä herkkyyteen tulee, niin olen kyllä erittäin herkkä, vaikka raavas mies olenkin. Minulle tulee myös eräs herkähkö miespuolinen ystäväni mieleen, joka oli reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen todella pitkää poissa tolaltaan. Minä sain lohdutella häntä todella pitkään. Itse asiassa minulle tulee yksi toinenkin herkkä ystävä mieleen, joka aikoinaan oli pitkään murheen murtamana eron jälkeen. Enkä nyt väitä, että ainoastaan herkät kykenevät tuntemaan rakkautta syällisesti, mutta voi sillä olla jokin osuus asiassa. Edelleen olen kyllä valuuttunut siitä, että tunteiden voimakkuuksissa on yksilöllisiä eroja.

Itse olen myös herkkä mies, mutta olen hieman erimieltä tuosta eron jälkikäsittelystä kuin sinä.

Erosin aikanaan 5 v kestäneestä suhteesta ja mieleistäni pääsin siitä yli noin puolen vuoden jälkeen. Uutta suhdetta minulla ei ole tosin vieläkään (vuosienkaan jälkeen), mutta syyt siihen eivät ole siinä vanhassa suhteessa vaan ennemminkin siinä, että herkkänä miehenä minun on todella vaikea (uudestaan) luottaa naisiin. Näin oli jo ennen tuon suhteen alkamistakin.

Erosta selviäminen riippuu paljon siitä, kuinka hyvin onnistuu käsittelemään tunteitaan ja tämä ei välttämättä riipu herkkyydestä vaan tunne-elämän dynaamisuudesta. En tiedä onko tuo dynaamisuus hyvä sana tässä, mutta en nyt parempaakaan keksi.

Äsken kotiin tullessani mietin samaa, että miksi minullakin menee niin pitkä aika, kun pääsen erosta ja surusta yli. Harmittaa vuodet, jotka ovat menneet murehtiessa. Antaudun rakkaussuhteeseen niin totaalisesti. Naiskaveri sanoi, että minun pitäisi löytää mies, joka olisi samalla tavalla herkkä. Sitten olen miettinyt, että asenteessani on vikaa ja olen ottanut viime aikoina kevyemmän asenteen. En ota vakavasti ja olen ns. kevytmielinen ulkoiselta viestinnältä. En tiedä, onko sekään hyvä, koska jos joku mies on oikeasti kiinnostunut ja minä suhtaudun häneen kevyesti, niin annan itsestäni väärän kuvan. Toisaalta mitä väliä. Jos joku on oikeasti kiinnostunut, niin siinähän sen sitten näkee, haluaako hän ottaa oikeasti selvää, mitä pinnan alta löytyy. Ylitunteellisuus ja herkkyys karkottaa kaikki ihmiset. Niinkuin yksi kaveri sanoi, jonka kanssa uskaltauduin kolmen vuoden yksin elämisen jälkeen jonkin tyyppistä suhdetta yrittämään: "Mä en pysty susta huolehtimaan, kun olet liian herkkä". Ihan kuin olisin joku vauva! Siihen päättyi se.