Suomi24:ää vuosia lukeneena totean, että en halua muuttua 80-vuotiaaksi.
Siihen asti ikäryhmien kirjoittajat ottavat kantaa asioihin maailman kaikilta kanteilta. Heillä on hyviä ja huonoja mielipiteitä, joista sitten kiistelevät ja tuovat esiin uusia ajatuksia aiheista.
Osa porukasta hersyttää runosuonta, osa käy kuvitteellisessa kahvilassa. Politiikka kiinnostaa monia ja otetaan kiivaasti kantaa hallituksen ratkaisuihin.
MUTTA, kun tullaan 80 plus-palstalle, niin mikä on pääaihe! SOTA! Sota, joka on eletty kirjoittajien lapsuudessa. Sota ja sen seuraukset. Mitä teitte sodan aikana?
Kiinnostavaa muistella hauskoja sattumuksia sotavuosilta! Kertokaa sodasta!
Eikö tällä palstalla todellakaan enää eletä tätä päivää! Pitääkö antaa kuva, että 80 ikävuotta täyttänyt ei ole enää kiinni tässä elämässä, vaan harhailee muistojensa maisemissa kadotetussa lapsuudessa, kotikonnuillaan luovutetuilla alueilla jne. Sota-aika on taakana. Muukin jo eletty aika on takana: "Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään".
Historia ja sen muistiin merkitseminen on eri asia. Yksi palstallanne ahkerasti kirjoittanut nimim. on kirjoittanut paljon kiinnostavaa noista ajoista. Olen kiinnostuksella lukenut hänen tekstejään. Varmasti on moni uusi asia valjennut meille, jotka emme ole sodissa mukana olleet.
Mutta ei hänkään varmasti halaua, että koko palsta seuraa hänen jälkiään. Sitä vartenhan on sodat käyty, että elämä voisi jatkua parempana, itsenäisessä ja hyvinvoivamma maassamme. Kyllä on oikeus nyt nauttia vanhuuden päivistä tätä päivää eläen.
Kun ikävuoteni edellyttäisivät siirtymistä tähän ryhmään, unohdan vuodet ja jään 7-kymppisten vireään joukkoon jos minut siellä vielä pitävät.
Siihen asti ikäryhmien kirjoittajat ottavat kantaa asioihin maailman kaikilta kanteilta. Heillä on hyviä ja huonoja mielipiteitä, joista sitten kiistelevät ja tuovat esiin uusia ajatuksia aiheista.
Osa porukasta hersyttää runosuonta, osa käy kuvitteellisessa kahvilassa. Politiikka kiinnostaa monia ja otetaan kiivaasti kantaa hallituksen ratkaisuihin.
MUTTA, kun tullaan 80 plus-palstalle, niin mikä on pääaihe! SOTA! Sota, joka on eletty kirjoittajien lapsuudessa. Sota ja sen seuraukset. Mitä teitte sodan aikana?
Kiinnostavaa muistella hauskoja sattumuksia sotavuosilta! Kertokaa sodasta!
Eikö tällä palstalla todellakaan enää eletä tätä päivää! Pitääkö antaa kuva, että 80 ikävuotta täyttänyt ei ole enää kiinni tässä elämässä, vaan harhailee muistojensa maisemissa kadotetussa lapsuudessa, kotikonnuillaan luovutetuilla alueilla jne. Sota-aika on taakana. Muukin jo eletty aika on takana: "Joka menneitä muistaa, sitä tikulla silmään".
Historia ja sen muistiin merkitseminen on eri asia. Yksi palstallanne ahkerasti kirjoittanut nimim. on kirjoittanut paljon kiinnostavaa noista ajoista. Olen kiinnostuksella lukenut hänen tekstejään. Varmasti on moni uusi asia valjennut meille, jotka emme ole sodissa mukana olleet.
Mutta ei hänkään varmasti halaua, että koko palsta seuraa hänen jälkiään. Sitä vartenhan on sodat käyty, että elämä voisi jatkua parempana, itsenäisessä ja hyvinvoivamma maassamme. Kyllä on oikeus nyt nauttia vanhuuden päivistä tätä päivää eläen.
Kun ikävuoteni edellyttäisivät siirtymistä tähän ryhmään, unohdan vuodet ja jään 7-kymppisten vireään joukkoon jos minut siellä vielä pitävät.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäpä luen aikani kuluksi eri ikäluokkien kirjoituksia . ja joskus jopa otan osaakin . Niin ei mikään estä kirjoittamasta missä luokassa vaan . -- Luulen että tämä 80 ei riitäkkään minulle koska elän 100v
Sinulle, joka et halua vanheta 80:ksi.
Oletko se sama nikkeilijä joka myös 70:sissä opettaa mitä saa kirjoittaa mitä ei...
ja millä tavalla.
Minä tulen nyt kesällä 83 ikäiseksi, olen näillä sivuilla taapertanut parisen kuukautta yli 10 v, enkä huomaa minkäänlaista eroa milläänkään vuosilukujen sivuilla
kirjoitetaan niitä näitä ja kinataan ja otetaan kantaa
Toisen sielu ei siedä tuota asiaa ja toisen taas toisenlaista.
Mutta jos olisit mukana sodassa ollut, niin et tulisi neuvomaan vanhempia mitä he saavat kirjoittaa, kyllä se raskaan arven on jättänyt monenkin mieleen.
Helpottaa sekin kun saa pahoja muistojansa ulos purkaa
Minäkin olen aina ollut arka ja pelästynyt ihminen, ja vaikka en ihan sotaan melskeeseen joutunutkaan, niin kyllä monia pahoja jälkiä jätti se pakomatkakin.
Taitaa olla parempi kuitenkin, ettemme kukaan , emmekä missään sivustolla halvenna toistemme sanomaa